Monthly Archives: heinäkuu 2015

Kun en lue, katson vain kuvat

Kun en lue, katson vain kuvat

2015-07-16 17.46.56Suuri osa vapaa-ajastani kuluu romaanien lukemiseen. Mutta aika usein tulen myös katselleeksi ihan vain kuvia — muun muassa kengistä ja hatuista. Ja vaikka netissä on kuvamateriaalia vaikka kuinka, kuvien taustojen ja tarinoiden kertomisessa ylivertainen väline on edelleen kirja. Ja siinä missä oman kotikirjaston valikoima loppuu lyhyeen, apua tarjoaa kaupunginkirjasto. Indiskan pallomekko ja Mil-Tecin seilorilakki ovat jo vanhoja tuttuja, ja ovatpahan nämä Laura Vitan sandaalitkin täällä jo kerran näkyneet. Tässä kuitenkin parempi kuva aiheenmukaisessa kontekstissa eli Metson muotihistoriahyllyn luona.

Tämä paita avaa vielä mahdollisuuksia

Tämä paita avaa vielä mahdollisuuksia

Olen joitakin kertoja tämänkin blogin kuvissa käyttänyt erästä tiettyä Rinascimenton röyhelöpaitaa, jonka ostin keväällä käytettynä eräältä Hallituskadulla lyhyen aikaa toimineelta ponnahduskirppikseltä. Paita on oikein mukava ja luo asuun helposti söpön vaikutelman. Mutta siinä on yksi ikävä ominaisuus, enkä liene kovin väärässä, jos arvelen sen olleen syynä paidan päätymiseen käytettyjen vaatteiden kauppaan. Nimittäin paidassa on visuaalisena yksityiskohtana monia erilaisia nappeja. Jotkut ovat litteämpiä, jotkut pulleampia, jotkut leveämpiä ja jotkut kapeampia. Ja joku italialainen muotisuunnittelija on sitten viikset väpättäen mennyt sijoittamaan kaikkein kapeimman ja pulleimman eli huonoimmin kiinni pysyvän napin kaikkein strategisimpaan paikkaan.liikeneuvottelupaita

Olen ajatellut, että vaihtaisin kahden napin paikkaa niin, että tuohon tulisi jokin litteä ja leveä nappi ja tämä onneton pullukkanappi pääsisi jonnekin, missä se ei pompsahtele itsestään auki. Mutta vaatteiden korjailun suhteen olen laiska, saamaton ja osaamaton, joten tyydyn vain kerta toisensa jälkeen kärsimään tästä pikku probleemasta (ja pidän aina jakkua paidan päällä).

Toisaalta voisin alkaa käyttää tätä paitaa strategisesti. Harjoittelen liikkeeni niin, ettei nappi pääse avautumaan vahingossa. Sitten, kun olen jossain liikeneuvottelussa, esimerkiksi hankkimassa joltakulta setämieheltä rahoitusta uutta yritystäni varten, nykäisen harteitani huomaamattomasti taaksepäin juuri sillä hetkellä, kun vastapuoleni on muodostettava kantansa tarjoukseeni.

Hämppi on nyt viihtyisämpi

Hämppi on nyt viihtyisämpi

2015-07-10 14.16.57Totisesti minä sanon teille: kääntäjän ei kannata heinäkuussa lomailla. Siksi moni kollega lienee tällä hetkellä lomalla, että käännöstoimistot kilvan tarjoavat toimeksiantojaan minulle. Että eipä tässä hirveästi ole ehtinyt hengähtää, saati blogia päivittää. Nytkin on vuorossa tällaista rästijuttua viime viikolta.

Hämeenkadun elävöittämiskokeilusta kohistiin kovasti keväällä. Jos joku ei vielä tiedä, mistä on kyse, niin siitä, että Hämpin itäpään autoliikenteeltä vapautuneet kaistat muutettiin oleskelualueiksi, pyöräkaistoiksi ym. kadun viihtyvyyttä ja käytettävyyttä parantaviksi alueiksi. Pienyrittäjiä keppihevosinaan käyttäneet taantumukselliset lobbarit tekivät kaikkensa vanhan ankeuden jatkamiseksi, mutta kaupunginhallituksessa onneksi järki voitti ja työt aloitettiin. Heinäkuun alussa uudet alueet olivat valmiit ja elämä pääsi valtaamaan kadut.

Itse joudin kunnolla katsomaan lopputulosta vasta viime perjantaina, ja kyllä, kokeilun päätavoite eli Hämpin viihtyvyyden parantaminen on jo saavutettu, vaikka uusille alueille ei vielä perjantaina ollutkaan tullut muita yrittäjiä kuin Minetti jäätelöratikoineen. Vanhan nelikaistaisen ja kivipinnaltaan epätasaisen ajoradan estevaikutus jalankululle oli melkoinen. Nyt uusien leveiden jalankulku-, oleskelu- ja pyöräilyalueiden välissä on vain kaksi bussikaistaa. Kynnys kadun spontaaniin ylittämiseen on matalampi, ja penkille pysähtyminen katumiljööstä nauttimista varten on nyt huomattavasti aiempaa miellyttäämpää (ennenhän ei edes ollut mitään penkkejä). Jo nyt voi nähdä, että kunhan ajoradalle vielä saadaan bussien tilalle ratikat ja koko kadun pinta uusitaan, saamme Tampereelle erittäin korkeatasoisen pääkadun, joka ei jää yhtään jälkeen eurooppalaisista tunnetuista ja rakastetuista kävelykaduista. Siispä jatkakaamme tällä tiellä.

2015-07-10 15.15.16Minetin jäätelökioskilla kannattaa muuten poiketa myös ihan jätskin takia, eikä vain siksi, että se on ratikka. Makuja on kuulemma parisataa, joskin kerralla esillä on vain kymmenkunta, joten vaihtelua kesän mittaan varmasti löytyy. Viime perjantaina kioskissa oli tarjolla mm. rahka-limettiä, joka on niin sanotusti meidän makumme. Valinta ei siis ollut vaikea. Jäätelönsyöntiä ja viihtyisämpään Hämppiin tutustumista varten olin pukenut ylleni Indiskan kukkamekon ja Fly Londonin sandaalit, joten asukokonaisuudessa sinällään ei ollut mitään tämänkään blogin puitteissa uutta.

2015-07-10 14.46.41Jäätelön jälkeen tuli vaihteeksi poikettua myös Akateemisessa, vaikka se typerästi ei olekaan enää katutasossa. Siellä oli paljon alehyllyjä, ja tuli sitten heräteostettua aika monta kirjaa, sellaisiakin, joista en oikeastaan mitään tiedä, voivat osoittautua hyviksi tai huonoiksi. Pikaselailulla ainakin retrolentoyhtiöitä ja merihirviöitä esittelevät tietokirjat ovat erittäin mainioita. Jätimme kaupan hyllyyn toki kirjoja vielä muillekin, esimerkiksi tämä jonkun tekemä asetelma jäi vielä meidän jäljiltämme muidenkin bongattavaksi. Käykää siis alessa, kai se siellä vieläkin jatkuu.

Vielä viime keskiviikon Jyväskylän-käyntiin palatakseni, tongin toki salakäytävien lisäksi paikallisia kenkäkauppojakin. Etenkin Forumin perukoilla sijaitseva Zatza ilahdutti valikoimallaan — siis yleisellä tasolla, sillä alehyllyssä ei tietenkään ollut enää kokoja. Etenkin nuo ylärivin oikeanpuoleisimmat Think!it hersyttivät, mutta oli vain 38 jäljellä. Siispä mitään en sieltä itselleni hankkinut, mutta kaupassa kannattanee poiketa vielä myöhemmin uudestaan.

2015-07-08 13.24.54Tampereen keskustan katujärjestelyistä keskusteltaessa muuten aina tämän tästä esiin nousee argumentti, että missä kaupungissa on muka katkaistu pääkatu autoliikenteeltä. Noh, esimerkkejähän maailmalla riittää, mutta nyt tässäkin mainittu Jyväskylä on näistä varmaan kaikkein läheisin. Jyväskylän keskusta sijaitsee kapealla kaistaleella järven ja harjun välissä, ja tälle kaistaleelle on keskustan lisäksi saatu ängettyä myös ratapiha ja moottoritie (tai no keskustan kohdalla se ei taida olla moottoritie, kun siinä on liikennevalojakin, mutta tie jatkuu kummastakin päästä moottoritienä). Rautatien ja harjun välissä varsinaisessa keskustassa on vain neljä pitkittäistä katua, joiden kapasiteetti on jotain kahden ja neljän kaistan välillä. Näistä neljästä kadusta yksi on kävelykatu ja toinen on bussikatu, joten varsinaisesti läpiajavan autoliikenteen käytössä on vain kaksi tavallista katua.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Vertailu Tampereeseen on täysin relevantti: Tampereella kosken ylittää neljä autotietä, joista yksi on moottoritietasoinen ohikulkutie, kaksi on nelikaistaisia katuja ja yksi on kaksikaistainen katu. Kun Hämppi muutetaan kokonaan kävely- ja joukkoliikennekaduksi, keskustan läpi kulkee edelleen enemmän autokaistoja kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Ja muistutuksena vielä: Jyväskylässä tehtiin juuri niin, että suljettiin keskustan pääväylät autoliikenteeltä (katso esimerkiksi tämä Kauppakadun historiaa esittelevä kuvakollaasi). Lopputuloksena Jyväskylän keskusta ei ajautunut rappiolle, vaan kävelykeskusta-alueesta on tullut kaikkien rakastama ostos- ja oleskelualue, jossa on ruuhkaa ympäri vuoden — enkä nyt puhu autoruuhkasta.

Kun kaupunki on enemmän kuin vain kaupunki

Kun kaupunki on enemmän kuin vain kaupunki
Tourujoella.

Tourujoella.

Jos joku kysyisi minulta, mitkä kirjat ovat tehneet minuun vaikutuksen, yksi vastauksista olisi Pasi Ilmari Jääskeläisen vuonna 2010 ilmestynyt romaani Harjukaupungin salakäytävät. Luin kirjan ensimmäisen kerran maagisena kesänäni 2011, ja sen jälkeen asiat eivät olleet entisellään. Kirjassa esiteltävät teokset Elokuvallinen elämänopas ja Maaginen kaupunkiopas (joita kumpaakaan ei romaanin ulkopuolisessa maailmassa ole olemassa) nimittäin kuvaavat monin tavoin osuvasti sitä, millaiseksi itse olin jo ennen kirjan lukemista jäsentänyt omat ajatukseni oman elämäntarinan merkityksellisyyden rakentamisesta ja etenkin kaupunkien asemasta paitsi elämän tapahtumapaikkoina myös aktiivisena toimijana itse näissä tapahtumissa. Ja toki tämän haltioitumisen vanassa seurasi myös tietty harmistus siitä, että nyt se Jääskeläinen sitten kirjoitti nämäkin asiat niin hyvin, että ei minun säälittäviä yritelmiäni kannata enää kustantajille tyrkyttää. No, näitä tunteita tulee ja menee, kun on ottanut tavaksi kirjoittaa.

Vanhalla hautausmaalla.

Vanhalla hautausmaalla.

Sikäli jos kirja on vielä lukematta, niin liikoja spoilaamatta voin mainita, että siinä nuorilla ihmisillä syntyy elimellisen kiinteä suhde kaupunkiin, jossa he nuoruutensa kesät viettävät. Todennäköisesti moni lukija osaa samaistua tähän, vaikka ei juuri Jyväskylässä olisi nuorena asunut. En minäkään siellä käynyt ennen kuin olin jo aikuinen, mutta kyllä minä niin ymmärrän, mistä on kyse. Minulle tällainen nuoruuden kaupunki on Porvoo. Ja aivan kuten Harjukaupungin salakäytävien päähenkilöt elävät nuoruutensa maagisessa kaupungissa vielä keski-ikäisinäkin, minäkin palaan aina uudelleen ja uudelleen 1990-luvun Porvooseen. Juu, sitä laaria en totisesti ole vielä tyhjäksi ammentanut, vaikka jotkut ehkä toivoisivat niin jo käyneen.

Mutta vaikka jokaisen oma maaginen kaupunki voi olla mikä tahansa jyväskylä tai porvoo tai mikä ikinä onkaan, niin Jääskeläisen kerronta osaa tavoittaa Jyväskylästä jotain sellaista, jonka maagisuuden jokainen Jyväskylässä poikkeava matkailijakin ymmärtää. Kirjassa mainitut merkityksellisyyshiukkasten tiivistymäpaikat, nuo elokuvallisten elämäntapahtumien — tai paremminkin kohtausten — lavasteet, ovat totisesti jotain enemmän kuin pelkkiä arkisia läpikulkupaikkoja. Jyväskylässä poikkeaminen muuttuu maagiseksi heti, kun hakeutuu vaikka vain lyhyeksi ajaksi näihin paikkoihin. Ja ne salakäytävät — ne eivät suinkaan ole vain fantasiaelementti, jos vain tietää, mihin katsoa.

Neron portaat.

Neron portaat.

Vuosien varrella minulle on kasvanut oma maaginen suhde Jyväskylään. Se alkoi muodostua jo ennen Harjukaupungin salakäytävien lukemista. Itse asiassa varsin merkityksellinen oli eräs joutilas junamatka Helsingistä Joensuuhun toukokuussa 2005. Koska aikaa oli, tein mutkan ja viivyin Jyväskylässä muutaman tunnin. Junan ravintolavaunussa eräs kirjailijaksi esittäytynyt keski-ikäinen ja elämää nähneen oloinen mies lyöttäytyi seuraani ja halusi tarjota oluen. Keskustelimme kirjoista ja kirjoittamisesta hyvän tovin. Hänkin jäi Jyväskylässä junasta ja jatkoi matkaa asemalle vastaan tulleen naisystävänsä kanssa. (Tarkistin myöhemmin: mies tosiaan oli julkaissut monia kirjoja, joskaan en itse ollut hänestä aiemmin kuullut.) Tuomet ja syreenit tuoksuivat huumaavasti kaikkialla tässä lempeässä kaupungissa, jonka kadut kutsuivat jalkojani ottamaan aina lisää askelia. Kun illalla astuin Joensuun-junaan, joka vei takaisin hitaaseen jatkumohakuisuuteen, tiesin vielä monasti palaavani tuohon tunnelmaan.

Kaupunkihuvilan omenaportti keskustan pohjoiskärjessä.

Kaupunkihuvilan omenaportti keskustan pohjoiskärjessä.

Kuusi vuotta myöhemmin (ja tässä välissä monta kertaa Jyväskylää tutkailtuani) Harjukaupungin salakäytävät kertoi minulle kaupungista sen, minkä tavallaan jo tiesin. Kirjasta myös löysin uuden nimen itselleni: siitä lähtien olen kutsunut itseäni maagiseksi kaupunkioppaaksi. Ja oma kiero kunnianosoitukseni sekä Jyväskylälle että Harjukaupungin salakäytäville oli myös alter egoni Aulis Hårdin kirjoittama pornopastissi Rallikaupungin kukkulat (joka siis, sanottakoon sekin ihan suoraan, on NaNoWriMo-haasteena kirjoitettu).

Tänä kesänä tuli taas tarve päästä käymään Jyväskylässä virkistämässä mielikuvia kaupungin maagisuudesta. Ennen sitä luin Harjukaupungin salakäytävät uudestaan, tällä kertaa tietoisempana kirjan tarinasta ja kiinnittäen enemmän huomiota rakenteeseen, kerrontaan, sanankäyttöön (joka Jääskeläisellä on mitä oivallisinta!) ja muuhun sellaiseen, mikä ensimmäisellä lukukerralla helposti jää kirjasta kuin kirjasta vähemmälle huomiolle. Vaikutuin teoksen mestarillisuudesta entistä enemmän.

Ja totisesti, voiko tämä olla sattumaa: Junassa matkalla Jyväskylään sain tekstiviestin, jossa VR:n Veturi-asiakasohjelma kertoi minun saavan koodia vastaan yhden ilmaisen jäätelötuutin R-kioskista. Puistokadun ja Yrjönkadun risteyksestä, läheltä vanhaa hautausmaata ja Goodyear-taloa, löysimme R-kioskin. Poimimme jäätelöaltaasta mansikkatuutin. Söimme sen yhdessä, kustantaja ja kenties tuleva menestyskirjailija. Maagisen tunnelman täydensi tihkusade, joka ajoi meidät herkuttelemaan jäätelöstä yhteisen sateenvarjon alle.

Sivu 196.

Sivu 196.

Maukkaimmat palat ruotsalaisesta Maan-Miehen Ystäwästä vuodelta 1767

Maukkaimmat palat ruotsalaisesta Maan-Miehen Ystäwästä vuodelta 1767

Porvoolaisesta antiikkikaupasta löytämäni kansilehdetön kirja vuodelta 1767 on jäljittämieni tietojen mukaan mitä todennäköisimmin Landtmanna-wännen, som af hushålls- och läkeböcker sammanletat de wigaste hushållsgrep, anwisning til et nätt landt-apothek, samt säkra, lätta och bepröfwade hus-curer, nykysuomeksi kutakuinkin Maamiehen ystävä, johon on kotitalous- ja lääkintäkirjoista koottu tärkeimmät kotitalousniksit, ohjeet kätevään maalaisapteekkiin sekä turvallisia, helppoja ja koeteltuja kotihoitoja. Samoihin kansiin on sidottu myös En Gammal Försökt Norrsk Patriot- och Landtmans Hushålls- och Återbruks-Almanach, som kan tjena til En Ny, Tilförlåtelig och med wårt Climat öfwerens-stämmande Bonde-Praktika, joka keskittyy lähinnä vuodenkiertoon liittyviin maatalousvinkkeihin. Tämä jälkimmäinen teos on kuitenkin ensimmäisen rinnalla suhteellisen kevyttä kamaa, joten keskityn tarkastelemaan vain ensinmainittua teosta.

Kotitalousniksit

Maan-Miehen Ystäwän ensimmäinen puoli koostuu, kuten kirjan nimessä kerrotaan, kotitaloutta ja maataloutta helpottavista nikseistä, jotka valottavat mielenkiintoisella tavalla neljännesvuosituhannen takaista arkielämää. Kenkäbloggarina nostan tietenkin ensimmäisenä esiin reseptin

2015-07-06 03.16.53Hywä Kenkäwaxi.

Ota 16 luodia waxia, 8 luodia saxan soopaa, 6 lusikallista makiata kermaa, 2 eli 3 munan walkiata, 4 äyrin edestä Terpetin öljyä, sulataan yhdes ja sekoitetaan kimröökin kansa sekä kaataan paperi muottiin seisomaan.

Sama: Ota 1 naula talia, 18 luodia waxia, 2 luodia Terpentijniä, 4 luodia lijnöljyä, 2 luodia Puu-öljyä, 2 luodia traania. Waxi sulatetaan aluxi hiljaxeen hijlistöllä, sen päälle kaataan terpentijni ja sitten tali, sekoitetaan yhteen. Kun se hywin on sulannut kaataan sijhen kimröökiä kuin tarwitaan, öljyt ja traani lyödään yhteen, ja myös 4 luodia präntärin fernisaa. Muotit kuin sijtä kaataan pitää kahdesta Cardus-paperista tekemän. Tämä Kenkäwaxi on mitä parahin suojaamaan nahkaa wettä ja mätää wastaan.

Omalla makaaberilla tavallaan söpöltä kuulostaa myös niksi, joka tuonaikaisin eliniänodottein oli varmasti hyödyksi:

2015-07-06 03.17.27Mustata Suru-preiwin kantit.

Keitä wehnäjauhosta ja wedestä sakia puuro, lyö se rijwinkiwelle eli morteliin ja sekota kimröökin kansa, että sijtä hywin mustaa tulee. Preiwit rewitään yhtä suurexi, pannaan pöydälle että yhden Preiwin kantti makaa toisen päällä nijn kuin kantti lewiäx halutaan. 2015-07-06 03.17.35Päälle pannaan jotakin painawata että preiwit paikallan pysywät, ja nijn mustataan ne penselillä. Että työ nopiammin sujuis, jaetaan Preiwit 2 eli usiampaan pakkaan, että ei tarwita odottaa kuiwumista, ja kun kantit ei enää märiltä näytä, otetaan ne irti toisistansa, että ei klijsteri nijtä toisins tartuta. Jatketaan kuin walmis on.

2015-07-06 03.18.29Vastaavia näppäriä ohjeita annetaan muun
muassa siihen, kuinka vanhasta talista valmistetaan valumattomia kynttilöitä (Kuumenna pelkkää kusta ja lyö sijhen tali, jne.), kuinka valmistetaan nürnburgilaisia nuudeleita (nikkaroidaan ohimennen pastakone ja sekoitetaan taikina vehnästä, kananmunasta ja vedestä), kuinka valmistetaan savuttamatonta lamppuöljyä (käytetään lampaanjaloista ja -sorkista keitettyä rasvaa ja kastetaan lampunsydämet etikkaan) ja kuinka maustetaan sima, joka siis ilman muuta valmistetaan hunajasta (humalaa, kardemummaa, galangajuurta ja Biol-juurta, jonka nykynimitystä en ole onnistunut löytämään).

2015-07-06 03.19.03Osa kirjan ohjeista on toki nykytietämyksen valossa suorastaan vaarallisia. Esimerkiksi vesihaulien valmistukseen käytetään lyijyä sekä auripigmenttiä tai mieluummin elohopeaa. Osa ohjeista taas on lähinnä absurdin kuuloisia, kuten Huomio wasikoista. Wasikoita ei koskaan pidä samassa siassa lammasten kanssa pitämän, koska lammasten haju on nijn paha ja wäkewä, että sen perästä myös seinälutikat kuolewat. Voiko tämän tulkita muulla tavalla kuin että lampaiden haju tappaa vasikatkin?

Eläinlääkintäneuvot

Panokset kovenevat, kun kirjassa päästään lääkintäohjeisiin. Karja on ilman muuta tärkeä, ja sitä pitää vitsauksilta suojeleman. Erityisen hyödyllistä on ripustaa lehmien kaulaan punasipuleita:

2015-07-06 03.19.42Auttaa wasikointia.

Jos lehmällä on waikiata wasikoida, pakkaa sen kaulan ympäri 6 eli 7 Sipulia ( rödlök ) nijn käypi se waiwatta.

2015-07-06 03.20.06Estää Lehmä-rutto.

Anna elukalle aamuisilla 1/2 korttelia eli enämpi kusta. Tällä tawalla on maan-mies Ystadissa suojannut lehmänsä 3:sti, kun rutto-tauti on kulkenut. Sama: Kun elukka ei tahdo syödä, neulo 4 eli 5 sipulia nyörijn ja pue kaulan ympäri. Tee joka päivä, nijn elukasta uloswuotaa paljon räkää eli se paskoo wettä, mutta se tulee hywäksi taas.

Kusi onkin todellista ihmeainetta, sillä lehmien lisäksi se pitää siatkin terveinä:

2015-07-06 03.20.30Sika. Estää madot.

Se on nijn warma ja helppo konsti, että wain joka päivä kaataa yö-potta nijden juomaan ja sijhen sekoittaa kourallinen eli usiampi katajamarjoja.

Ja jos ei kusi auta, niin käytetään punamaalia:

Elukka joka on watta-taudisa.

Auttaa, jos sisälle antaa jotain punawäriä, jollasella tupa maalataan.

2015-07-06 03.21.07Toki hoitoja voi aina tehostaa sekoittamalla joukkoon jonkin eläimen paskaa:

Pahaputki-tauti.

Aja hewoinen lämpimäxi. Anna uutta apetta ja anna kourallinen kissan-paskaa jauhettuna ja sekoita kaljan joukkoon. Ota sitten ape pois 4 eli 5 tijmaxi. Ennen seurawata päiwää on se parantunut taudistansa.

Kotiapteekin kovimmat tropit

2015-07-06 03.21.47Kirjan tiukka ja synkkä ydin on kuitenkin kotiapteekin rohdoskokoelma. Lääketiede rämpi kaukana nykyisestä tasosta, taudit kiersivät taajemmin kuin nykypäivän mainostenjakajat, ja epätoivon hetkellä tuntui varmaan paremmalta tehdä ihan mitä tahansa, mikä vain voisi sairauden pois ajaa. Mitä kamalammalta lääke maistui, sen tehokkaampaa sen täytyi olla. Ja mitä enemmän vaivaa raaka-aineiden metsästämiseen piti käyttää, sitä voimallisempaa tinktuuraa syntyi.

2015-07-06 03.22.04Paiseita pehmenneltiin paitsi talilla voidelluilla kaalinlehdillä myös voissa paistetulla mustalla villalla. Unenlaatua parannettiin ja aivoja vahvistettiin hautomalla otsaa viiniin sekoitetuilla unikonsiemenillä kastetulla rievulla. Isorokkoa ja tuhkarokkoa hoidettiin simaan sekoitetulla nauriinsiemenrouheella. Mehiläisenpisto parani, kun sitä pesi omalla kusella. Lapsen ummetus lähti, kun jauhettuja krassin ja juustokuminan siemeniä sekoitettiin vanhaan voihin ja syötettiin sitä lapselle (luulen kyllä, että mikä tahansa vanhaan voihin sekoitettu saa ummetuksen auki).

Käärmeenpuremakohtaan suositeltiin hieromaan heti korvavahaa. Myös saarninlehtimehu ja (oopiumia sisältävä) teriak sisäisesti nautittuna auttoivat. Jos näitä ei ollut saatavilla, saattoi juoda huomattavan määrän puuöljyä (eli huonolaatuista oliiviöljyä) ja hieroa haavaan tuoretta hanhenpaskaa erinäisin ainesosin höystettynä.

Niin, tämä oli vasta kevyenpuoleinen johdatus varsinaiseen pihviin, eli 1700-luvun kotiapteekin top 5 ällöhoitoihin. Aloitetaan vähemmän ällöstä päästä.

2015-07-06 03.22.315. Keltatauti.

Kuiwaa koiruoho-nuppia jauhetaan ja otetaan sisälle yxi lusikallinen aamuisilla wijnin kanssa. Eli ulosrässätään mehu nuoresta koiruohosta ja otetaan sisälle aamuisilla yksi eli kaksi lusikallista. Sama: Ota hanhen paskan walkia, sekoita sijhen Canelia ja anna sairaalle sahdin kanssa.

2015-07-06 03.22.54 2015-07-06 03.23.014. Kelwos kaikkijn waiwoihin.

R. Karhun sappi
Majawan hausta
Kyhkyisen paska
Camphert
Kynsilaukka
Aloe, kutakin 1/2 luodia

Lyö ne 1/2 tuoppijn palowijnaa ja anna seisoa 8 päiwän ajan lämpimäsä.

Kuin ongimadoxi sanotaan on tämä kaikkein wäkewin lääkitys aamuisilla ja ehtoisilla juoda, palowijnan eli muun märän kanssa sisään otetaan 2 tippua kuinka monta wuotta sairas elänyt on.

Kaatuwaan tautijn, kuin muihin rampoihin ja kiwistys-tautijn kuin tulee ja menee nopiaan, wilu-tautijn ja on monia hywin parantanut.

2015-07-06 03.23.233. Palaneille wammoille.

Nijn pian kun palanut on, otetaan pelkkää Rännikiwen likaa ja pannaan tukewasti räsyn kanssa. Tehdään usiampi kerta. On monta kertaa menestyxen kanssa tehty. Hijwa, happamen kaalin mehu, muste, lijn-öljy päälle painettu on myös hywä Lääkintä-aine. Kujn myös rikki hakatut porkkanat.

Niin kuin oikeasti, keksittekö 1700-luvulta mitään saastaisempaa paikkaa kuin katuoja, ja kuitenkin juuri katuojasta kaavittu lika on parasta lääkettä palovammoihin!

2015-07-06 03.23.452. Silmä-salwu.

Käärmen raswa, kujn saadaan katki hakatusta käärmestä ja ripustetaan se lämpymään ja klasi alle, sekoitetaan walmistettun Tutien salwuxi kujn punasiin ja läiskä-silmijn hierotaan ja myös ympäri. Nijn kuin paiseet awataan, Espanjan kärwäinen kaulaan asettaan ja ulos ajawa aine yxi kerta wijkosa sisään otetaan. Sama: Ota ahwenen ihraa, pane se potellijn hywin kijnni sidottuun ja pane se ulos kuin aurinko sijhen paistaa. Hierotaan silmijn. On auttanut kuka melkein sokia on ollut.

1. Mato-öljy.

2015-07-06 03.24.112015-07-06 03.24.03Ota toukokuussa onki-matoja kuin ryömiwät ylös mullasta ennen ja jälken auringon ylös ja alas menon. Kun olet kaksi kourallista kerännyt, halkaise teräwällä weihtellä päästä toiseen, raawi ulos kaikki lika puu-weihtellä, pese sijwiläs. Pane potellijn hywin kijnni sidottuun ja pane aurinkoon, nijn tulevat ne, kuin mustuneet owat, öljyxi, joka wisusti talteen pannaan.

Tämä öljy monin tawoin hywäxi on nijn ulos kuin sisään otettuna.

Wilu-tautijn hiero kourijn ja pane tuleen ennen kuin wärisemistä tulee. Ne kuin wäkewämpiä owat ja tästä sisään ottawat 1 eli 2 fingerporullista, saawat helpotuxen nopiasti. Kuiwaan tautijn auttaa enämpi, kiwun kouristuxijn, kuin keppi kädessä käweleepi, owat heti kuin tätä öljyä owat sisään ottaneet käyneet täysin terwexi. Se kuin ei kestä tämän pahaa hajua, sekoita Lager-marja-öljyyn, waikka parhan waikutuxen tekeepi ilman.

Että ei muuta kuin pitkää ikää, jos näiden hoitojen jälkeen vielä hengissä olet. Alter egollani Saarnaajattarella on muuten tähän lopetukseksi hyvin sopiva elämänohje:Saarnaajatar II

Kaikki tämän artikkelin vanhaa kirjasuomea jäljittelevät suomennokset ovat minun omiani. Sanaston, kieliopin, svetisismien ja kirjoitusasun tyyliä olen jäljitellyt ennen kaikkea Kristfrid Gananderin Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheekista (1788). Lähteenä olen käyttänyt myös Laila Lehikoisen ja Silva Kiurun teosta Kirjasuomen kehitys (2001). Koska alkuperäisteos on kirjoitettu 1700-luvulla ja painettu paikoin suttuisella fraktuuralla, on käännökseeni varmasti päässyt erilaisista ymmärrysvaikeuksista ja merkityksenmuutoksista johtuen jos jonkinlaisia virheitä. Parhaani olen kuitenkin tulkinnassa tehnyt. Jos huomaat käännöksissäni ilmeisiä virheitä, jätä asiasta kommentti. Arvostan sitä suuresti!

Kenkäunelmia ja palatsihommia

Kenkäunelmia ja palatsihommia

2015-07-05 12.49.09Kesäkuussa avatun museo Milavidan ensimmäisenä vaihtuvana näyttelynä on Unelmien askeleet — Salvatore Ferragamo 1898–1960, ja olisi ilman muuta olettanut minun ryntäävän näyttelyyn ensimmäisten joukossa. Maltoin kuitenkin odottaa mainion seurueen kokoonsaamista, ja vihdoin tämän päivän kohdalle oli kalentereihimme isketty kengänmuotoinen leima: Milavidan lattioilla kopisivat minun kenkieni lisäksi myös Anni Nupposen, Salla Simukan, J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kengät (valitettavasti kamerani tarkensi kenkiin ja kasvojen korkeudelta kuva on vähän sumea), ja salit täyttyivät huokailusta.

2015-07-05 12.12.33Mutta entäs ne Ferragamon kengät sitten? Ai että, vitriini toisensa perään eri materiaaleista valmistettuja, toinen toistaan ihastuttavampia muotojen, värien ja kuviointien yhdistelmiä. Kaikista oli tietenkin aivan pakko ottaa kuvia, mutta kyllähän tällaisen herkkutiskin äärellä kamerankin linssi huurustuu, joten on parempi, että julkaisen vain pari maistiaispalaa. Katsokaa nyt vaikka noita vasemmalla olevia labyrintti- ja pallokuvioisia namusia. Tai seuraavan kuvan ilmavia kukkaiskenkiä. Aijai! Luulenpa käyväni katsomassa tämän näyttelyn vielä ainakin toiseen kertaan.

2015-07-05 12.16.08Vitriineissä lepäävien kaunokaisten lisäksi näyttelyssä on nähtävänä 25 minuutin mittainen lyhytelokuva, joka ehdottomasti kannattaa katsoa. En nyt spoilaa hirveästi, jottei haltioitumisen nautinto mene, mutta kyseessä on siis fantasian keinoin esitetty tarina Salvatore Ferragamon kutsumuksen löytämisestä ja uran alusta. Kyllä, sain siitä kauneudesta kylmiä väreitä.

2015-07-05 13.01.37Ja kun nyt kerran kyseessä oli kovasti odotettu kenkäretki kaupungin uusimpaan ja tyylikkäimpään museoon, niin puinpa itsekin jalkaani sellaiset kengät, joita tässä blogissa ei ole vielä aiemmin tullut esiteltyä. Tässä Magdalena Hain ottamassa ei-sitten-niin-yhtään-lavastetussa-poseerauskuvassa ihailen Ferragamon ”näkymättömiä sandaaleita”, joiden näkymättömyys perustuu jalkapöydän päällä kulkeviin nailonlankoihin. Omissa jaloissani on mustat, hopeanvärikoristetut Miss L Firet. Siinäpä muuten merkki, jonka vanhaa Hollywood-glamouria tavoittelevat kengät ovat toinen toistaan upeampia. Vanhaan glamouriin sopii hyvin tämä ilmava Hobbsin pellavahame, ja valkoinen röyhelöpaita on Seppälästä. Päässä minulla on viikko sitten Suvi-Vintagesta löytämäni itäsaksalainen rahastajanlakki (kokardi ei valitettavasti näy, mutta kyllä tästäkin vielä aikojen saatossa lisää kuvia tulee), joka tuo asuun sopivasti tunnelmaa keventävää särmää.

2015-07-05 13.48.35Milavida tosiaan on kaupungin tyylikkäin museo. Pysyvä näyttely esittelee von Nottbeckien elämää, ja tilat on pieteetillä entisöity ja rakennettu esittelemään yläluokkaista elämänmenoa 1800-luvun Suomessa. En liene yksin ajatuksineni, jos haen museosta sisustusvinkkejä omaankin kotiini. Siksipä tämäkin näyttely kestää useamman käyntikerran.

Museon lisäksi Milavidassa toimii ravintola ja kahvila, ja ainakin kahvila (epäilemättä ravintolakin, mutta sitä ei nyt tullut kokeiltua) on mitä mainioin ja korkeatasoinen niin tarjoilujen kuin miljöön osalta. Ja ajatella, se on aivan kotikulmilla. Siellä käyminen voisi tulla tavaksi!

Tässä vielä lopuksi Magdalena Hain ja J.S. Meresmaan kenkä- ja sukkamuotia. Vot!

 

Kummalintuasu on löytynyt!

Kummalintuasu on löytynyt!

2015-07-04 16.44.40Osuuskumman logoon päätyi aikoinaan vähän oudon näköinen turkoosi lintu. Yrityksemme parlanssissa tätä lintua on kutsuttu kummalinnuksi, ja aina välillä on enemmän tai (useimmiten) vähemmän vakavasti keskusteltu kummalintuasusta, jonka sisään voisimme survoa jonkun raukan edustamaan kustantamoamme eri tapahtumissa.

No tänään sitten sattuma toi eteemme tähän mennessä kutkuttavimman ehdokkaan kummalinnun asuksi. Päivystin Anni Nupposen kanssa Osuuskumman myyntipöydässä Lumous Dark Marketissa, kun huomioni kiinnitti käytävän toisella puolella myyntirekissä roikkunut sininen lateksimekko. Ei kauaa tarvinnut asiaa pyöritellä, kun olimme jo todenneet, että tässä on tilaisuus, jota ei pidä päästää ohi. Kävin kysymässä mekosta, ja se oli myynnissä käytettynä, myyjän mittojen mukaan tehtynä. Hän vaikutti suunnilleen minun kokoiseltani, joten hellettä ja hikeä uhmaten otin mekon sovitettavaksi. Istuvuus oli riittävän hyvä, ja kaupat syntyivät.

Nytpä siis tiedän, mitä puen syksyn kirjamessuille!2015-07-04 17.53.19