Olen joitakin kertoja tämänkin blogin kuvissa käyttänyt erästä tiettyä Rinascimenton röyhelöpaitaa, jonka ostin keväällä käytettynä eräältä Hallituskadulla lyhyen aikaa toimineelta ponnahduskirppikseltä. Paita on oikein mukava ja luo asuun helposti söpön vaikutelman. Mutta siinä on yksi ikävä ominaisuus, enkä liene kovin väärässä, jos arvelen sen olleen syynä paidan päätymiseen käytettyjen vaatteiden kauppaan. Nimittäin paidassa on visuaalisena yksityiskohtana monia erilaisia nappeja. Jotkut ovat litteämpiä, jotkut pulleampia, jotkut leveämpiä ja jotkut kapeampia. Ja joku italialainen muotisuunnittelija on sitten viikset väpättäen mennyt sijoittamaan kaikkein kapeimman ja pulleimman eli huonoimmin kiinni pysyvän napin kaikkein strategisimpaan paikkaan.
Olen ajatellut, että vaihtaisin kahden napin paikkaa niin, että tuohon tulisi jokin litteä ja leveä nappi ja tämä onneton pullukkanappi pääsisi jonnekin, missä se ei pompsahtele itsestään auki. Mutta vaatteiden korjailun suhteen olen laiska, saamaton ja osaamaton, joten tyydyn vain kerta toisensa jälkeen kärsimään tästä pikku probleemasta (ja pidän aina jakkua paidan päällä).
Toisaalta voisin alkaa käyttää tätä paitaa strategisesti. Harjoittelen liikkeeni niin, ettei nappi pääse avautumaan vahingossa. Sitten, kun olen jossain liikeneuvottelussa, esimerkiksi hankkimassa joltakulta setämieheltä rahoitusta uutta yritystäni varten, nykäisen harteitani huomaamattomasti taaksepäin juuri sillä hetkellä, kun vastapuoleni on muodostettava kantansa tarjoukseeni.