Monthly Archives: kesäkuu 2015

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

2015-06-27 12.12.22Nyt tuli käytyä kyllä hyvin epätodennäköisessä kesätapahtumassa. Haapamäen museoveturiyhdistys ajoi Kaskisten matkailun tilaaman museojunavuoron Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Suupohjan radalla ei tämän useampia matkustajajunia kulje, joten pitihän tähän tilaisuuteen tarttua. Dr13:n vetämässä puukoristen matkustajavaunujen (ja kahden varhaisen sinisen vaunun) letkassa kolisteltiin huonokuntoista pätkäkiskorataa läpi lakeuden. Perillä odotti Kaskisten kalarantapäivät. Kyllä, Kaskisten kalarantapäivät.

Tai no, ihan ensimmäisenä perillä odotti tavanomainen suomalainen kesäsää sekä vanha kurainen asemanpiha, jossa ei ole enää edes laituria. Olin toki pukeutunut elämyksen edellyttämällä huolellisuudella, jollaista pienessä kalastajakaupungissa ei selvästikään ole totuttu kohtaamaan, siksi kehnossa kunnossa nämä kulkulaitosfasiliteetit olivat. Sain kuitenkin kierrettyä vesilammikot ja kuvautettua oheisen ensivilkaisun päivän asuuni. Kerron siitä tarkemmin jäljempänä. Tyylikkyyteni ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta; esimerkiksi aseman ovesta sisään astuessamme eräs vanhempi rouva nykäisi hihastani ja lausui: ”Haluan antaa sinulle komplimangin hienosta asustasi.” Ah, kaikkea toivoa tämän pikkukaupungin suhteen ei siis vielä tarvinnut heittää!

2015-06-27 12.35.07Rautatieasemalta poimimme kaupungin kartan, jotta osaisimme suunnistaa paikallisiin palveluihin. Junamatka Tampereelta Seinäjoen kautta oli ollut pitkä, kutakuinkin neljä tuntia, joten virvoikkeita jo kaipasimme. Kartassa huomiomme kiinnitti merkintä Cafe Johannes Raatihuoneenkadulla. Päätimme suunnata sinne. Vesisateessa ja matkan rasituksista voipuneena tämä vain muutaman korttelin matkakin tuntui hyvin pitkältä, ja eräänlaisen lisäyllätyksen koimme nähdessämme mainoskyltistä, että kahvilan nimi olikin Cafe Johannes 3:16! Mutta niin vain kaipasimme keidasta erämaassa, että emme antaneet tämän häiritä. Ja katso: kahvilan valikoimiin kuului muun muassa neljää eri paikalla leivottua kakkua. Otimme yhden palan marenki-mansikkakakkua ja yhden palan suklaakakkua ja söimme ne puoliksi. Mums — vai sanoisinko: ylistetty olkoon Hänen nimensä!

2015-06-27 13.24.09Jälleensynnyttyämme suuntasimme kohti sitä paljon puhuttua Kalarantaa. Sade valitettavasti vei tapahtuman tunnelmasta parhaan terän, ja aika paljon sain keskittää huomiotani kuralätäköiden väistelyyn (niin, Kaskinen on vanha kaupunki, jossa on hieno ruutukaava ja päällystetyt kadut, mutta Kalarannan raitteja ei ollut päällystetty). Tarjolla olisi ollut muun muassa kirjanjulkistamistilaisuus, jonka vieraista toisen jopa tunnen, mutta en varsinaisesti edes harkinnut käveleväni ylös myllykalliolle, jossa tilaisuus olisi ollut. Kävimme kuitenkin tutustumassa kalastusmuseoon. Näytillä oli paljon verkkoja, verkonkäsittelyvälineitä, kalansäilytysastioita, jääkulkupelejä ja sen sellaista. Tässä kuvassa olen suorastaan haltioitunut takanani näkyvästä jättirysästä.

2015-06-27 15.06.50Kalastusmuseon nähtyämme totesimme kalarantapäivät nähdyiksi ja lähdimme kävelemään Raatihuoneenkatua takaisin keskustaan päin. Sateen lisäksi tekemisen puute uhkasi jo akuutisti latistaa matkatunnelman, mutta sitten iloksemme huomasimme loppis-kyltin kaupungintalon kupeessa. Sieltä löytyi joitakin mielenkiintoisia vanhoja tavaroita, joista itsellemme hankimme vanhan ruotsalaisen arkistokorttilaatikon sekä Aurora-merkkisen metallisen kahvipannun, jonka pohjassa oleva leima 1910 saattaa olla valmistusvuosi. Niin, ja löysin kirppikseltä myös hatun! Se on sellainen Kangolin lyhytkarvainen hattu, jonka tyylisiä minulla on jo kaksi, ja tämän hatun muotokieli on samankaltainen kuin paljon käyttämässäni ruskeassa sulkahatussa, mutta nyt löytämäni hattu on vihreä.

Kirppikseltä suuntasimme paikalliseen kebulaan, jossa söimme kalarantapäivien kunniaksi kalaruokaa eli frutti di maret. Pitsanähminnän jälkeen päätimme nähneemme kaupunkia tarpeeksi ja palasimme asemalle saadaksemme varmasti junasta hyvät paikat, sillä menomatkalla se oli aivan täynnä (kumma kyllä paluumatkalla vaunumme oli miltei tyhjä, mihin hävinnivät kaikki matkalaiset).

2015-06-27 15.14.20Ennen paluumatkaa oli kuitenkin aikaa ottaa jokunen hyväkin kuva päivän huolella valitusta asusta. Museojunamatka vanhaan satamakaupunkiin velvoittaa pukeutumaan tilanteen mukaan, tässä tapauksessa vintage-henkiseen Killercatin seilorimekkoon, siihen sopiviin Poetic Licencen kenkiin ja varsinaisesti juuri tätä asukokonaisuutta varten hankittuun violettiin seilorilakkiin, jonka olettekin jo nähneet loputtoman monta kertaa. Kenkien mallinimi on muuten Girl About Town eli suomeksi kaupunkivaeltelijattaret, ja mikäs sen sopivampaa minulle. Tosin nämä kengät eivät ole mitkään varsinaiset kaupunkivaelluskengät, sillä korkoa on paljon ja varpaat painuvat kärkeen sen verran lyttyyn, että hiertymiä syntyy helposti. Mutta kyllä näillä nyt yhden pikkukaupunkiretken suorittaa silloin, kun tyyli sitä vaatii.

2015-06-27 15.19.23Asussa on muuten mukana myös violetti Hell Bunnyn tyllialushame, ja tyylitietoiset epäilemättä huomaavat, että sehän on aivan liian lyhyt mekon helmaan nähden. Kyllähän tällainen tyylirikos näin koko maailmalle jaettuna on vähän nolo, mutta ei se tuolla pienessä maailmassa niin haitannut, siksi monta kehua asustani sain kuulla, että varmasti olin näinkin koko päivän tyylikkäimmin pukeutunut turisti Kaskisissa. (Tämä sama asu on eri palveluissa tällä hetkellä käyttämässäni profiilikuvassakin nähtävissä, ja siinä tuo alushamekin näkyy paremmin, kun olen sen varta vasten kuvauksellisesti asetellut. Se kuva on peräisin kahden vuoden takaiselta Finncon-matkalta.)

2015-06-27 17.57.23Kolmas päivämatka neljän päivän aikana on joltisenkin väsyttävä kokemus, ja paluumatkalla junan kolinassa paitsi unohduin katselemaan maisemia ja laskemaan pelloilla pyöriskeleviä fasaaneja (miten niitä voikin olla niin paljon?) myös luin tällaiseen vanhanaikaiseen matkustamiseen hyvin sopivaa kirjaa eli Sarah Watersin uusinta romaania The Paying Guests. Tarina lähti liikkeelle hitaasti kuin päivän museojuna, mutta nyt, kun tarinassa on päästy kultaisen leikkauksen kohdalle, se on vihdoin täydessä vauhdissa. Saas nähdä, mihin tämä safonilainen kertomus vielä kehittyy.

La Sastamala educación

La Sastamala educación

2015-06-26 14.44.21Suunnilleen kaikki kustantajakollegani tuntuvat olevan tällä hetkellä Maarianhaminassa Archipelaconissa, mutta minun makuuni on enemmän samaan aikaan Sastamalassa järjestettävät Vanhan kirjallisuuden päivät. Pääsin tapahtumaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, sillä aina on ollut jotain muuta ohjelmaa. Ja voi että sitä vanhojen kirjojen määrää! Niitä pläräillessä vierähtää mainiosti tunti jos toinenkin, ja lompakosta saa ihan tosissaan pitää kiinni, jos ei halua vararikkoon itseään ostella. Tapahtuman haittapuolena on kuitenkin paradoksaalisesti se, että näin suosituissa väenkokouksissa iskee turhan äkkiä ruuhka-ahdistus, ja etenkin pihalle pystytetty myynti- ja ravintolateltta on kakofoniassaan ja tungoksessaan hyvin lähellä sietämätöntä.

Mutta tyhjin käsin — tai siis kirjojen raahaamiseksi varta vasten varatuin laukuin — ei suinkaan kotiin tarvitse palata. Esittelen tässä kotilibristin laukkuun pakkaamia löytöjä aina yhtä viehkeässä Vammalan asemamiljöössä paluujunaa odotellessa. Jalassa Chie Miharat, yllä Indiskan hame, Jeff Gallanon röyhelöpaita ja Lindexin jakku, ja päässä VintagEija’sin hattu.

Porvoon-tuliaisia

Porvoon-tuliaisia

2015-06-24 15.43.10Elin 90-luvun nuoruusvuoteni Porvoossa, mikä tarkoittaa sitä, että tämän tästä minut valtaa kaipuu käydä Porvoossa ja kävellä vanhat tutut paikat läpi. Turhan usein tätä tulee tehtyä sen tarkemmin valmistelematta eli käytännössä epäoptimaaliseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan, joten tänä vuonna panostin ihan huolella siihen, että päiväretki Porvooseen tapahtuu kesällä ja päiväsaikaan. Totta kai valituksi tuli sadekuuroinen päivä. Suuremmilta kastumisilta kuitenkin vältyimme, ja toisaalta, johan minä vuosituhannen vaihteen aikoihin runoilin rakkaudestani Porvooseen näin sujuvasanaisesti:

Tunnetko kaupungin?
Sade vain kaunistaa kasvojaan.

Sittemmin olen keskittynyt kirjoittamaan proosaa.

2015-06-24 14.03.53Tässä matkaraportissa en kuitenkaan esittele omaa matkavaatetustani, sillä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Päiväretkeilijän kenkävalintoja nimittäin ohjaa sääntö ei korkokengissä Porvooseen. Ei, sitä vaan ei pidä tehdä. Jos nyt kuitenkin tulet lähteneeksi korkkarit jalassa vanhankaupungin kujille, niin kadut. Aivan taatusti kadut. Eri asia, jos asut Porvoossa ja tiedät mitä olet tekemässä, mutta tämä näin varoituksena kaikille turismia suunnitteleville. Minullakin oli jalassa turvalliset El Naturalistan violetit nauhakengät, jotka sopivat myös kuurosateeseen mainiosti.

Mutta sitten ne vanhankaupungin putiikit, onko niistä mihinkään? Jos tykkää antiikista, ja jos antiikkina ymmärtää vanhat lasi- ja porsliiniastiat, niin valikoimaa kyllä riittää. Muuta nähtävää on vähän vähemmän, mutta kenkiä, hattuja ja vaatteita etsivän kannattaa suunnata Doris & Duke Second Handiin Papinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Käytettyjä kenkiä pääsee sovittamaan punaiselle matolle ja peilaamaan prinsessapeilistä, ja hattuja on hyllyissä pinoittain. Kokoja en tällä kertaa löytänyt, harmi! Hauskasti sisustetussa liikkeessä myydään myös uutta tavaraa, muun muassa Hell Bunnyn mekkoja ja Melissan kenkiä sekä sisustusesineitä.

2015-06-24 13.12.49Kuriositeettiantiikkia etsivän ykköskohde taasen on Åborgin torilla eli Jokikadulla Simolinin vieressä sijaitseva Pehtoorin Perikunta. Täältä olisi voinut lähteä mukaan vaikka mitä tavaraa, mutta tyydyimme tällä kerralla kahteen kummajaiseen. Toinen näistä on tällainen peuran kallonkappaleen, sarvet ja ruostuneita nauloja sisältävä trofee.

2015-06-25 12.53.33Toinen kuriositeetti taas on vuonna 1767 Ruotsissa julkaistu kirja, joka sisältää ainakin kotitalousoppaan sekä joka kodin rohdosoppaan. Täysin kirjan sisältöä en ole vielä käynyt läpi, koska en ole vain selaillut sitä, vaan lukenut parhaita paloja siinä samalla. Ja ne lääkintäohjeet, ne ovat sen sortin kamaa, että kirja ansaitsee omankin blogauksensa, jahka olen perehtynyt kirjaan paremmin ja ehdin kirjoittaa siitä huolellisesti. Maistiaisina mainittakoon, että lääkintään on käytetty muun muassa mädätettyjä matoja ja tuoretta hanhenpaskaa, ja perään vakuutetaan, että Hjälper.

Kuvassa muuten näkyy myös sinappipurkki. Emme juurikaan käytä sinappia — edellinen tuubi taisi tulla ostettua vuonna 2013, ja jossain muutossa se sitten heitettiin pois pilaantuneena — mutta jos joku on joskus päässyt maistamaan Fryysarin sinappia, niin tietää kyllä, että sitä tekee mieli hankkia kaappiin silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvitse. Kyllä sille sitten käyttöä löytyy. Ongelma vain on siinä, että Fryysarin nakkaria ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Ennen matkaa guuglasin, mistä sitä saa, ja eräässä blogauksessa kerrottiin Sinnen sinapin kunnioittavan Fryysarin sinappia. Siispä ihan tätä varten käppäilimme Taidetehtaalle Bistro Sinneen. Myyjältä kysyin, onko tämä tehty Fryysarin reseptillä, ja hän sanoi, että ei ole, koska resepti on salaisuus. Happy Ending — Sinnen tulinen sinappi lienee kuitenkin hyvin samankaltaista, joten tällä myyntipuheella rohkenin sitä purkillisen ostaa. Vielä en ole rohjennut maistaa kuitenkaan.

2015-06-24 18.27.16Matkalla täytyy myös syödä ja juoda. Lounaaksi kävimme vetäisemässä mozzarellasämpylät Timbaalin kulmakahvilassa Café Klockanissa, ja harvoinpa oikeasti kahvilasämpylä on niin jumalallisen hyvää kuin täällä! Itse leipäkin oli mitä maukkain, mutta ne täytteet, ne täytteet — ei vain tomaattia, vaan ihan oikeaa, herkulliseksi kypsytettyä tomaattikastiketta. 5/5! Päivällispaikaksi valikoitui nepalilaisravintola Khukuri Runeberginkadulla. Satuimme onnettomaan aikaan, sillä kaikki muutkin olivat halunneet tulla syömään juuri silloin, ja ruokaa joutui odottamaan pitkään. Hyvää oli, ei siinä. (Todettakoon muuten, että Porvoon ravintolamaailma on jopa jonkin verran jalostunut viime vuosituhannen jälkeen. Ei minun nuoruudessani ollut nepalilaisia tai sushipaikkoja!) Vielä lopuksi cappuccinot Porvoon Paahtimossa tunnelmallisen kesäsateen piiskatessa kaunista jokimaisemaa.

PS. Porvoossa opin, että suomenruotsissa on aukiota tarkoittava sana skvär. Söpöä! Muistuttaa kovasti takavuosina sorvaamaani queer-sanan suomennosta kvääri.

Latvasta laho

Latvasta laho

2015-06-22 14.17.16Hihihii, kauan odottamani ja jo kovasti hehkuttamani uniikki hattu päätyi lopultakin käsiini, kun posti juhannuskohmeisena vihdoin avautui. Kuva kertoo enemmän kuin sanat, mutta kerrotaan nyt jokunen sanakin. Kyseessä siis totisesti on laho kääpäinen kanto. Kesähatuksi ehkä aavistuksen lämmin, mutta syyskeleihin mitä mainioin. Tässä kuvassa olen juuri vetänyt hatun päähäni suoraan paketista, joten käävät ovat vielä hieman kuljetuksesta rullalla, mutta vaikutukset näkyvät heti: klementiini on yhtäkkiä hyvin jännä juttu, ja lentokonekin on tehnyt hätälaskun kannonnokkaan. (Kyseessä muuten on maailman hienoin retrosuihkari eli Lockheed L-1011-100 TriStar LTU:n väreissä).

Hattu on tilattu Strange Hours Atelierista, joskaan tätä mallia ei näytä olevan vakiovalikoimissa. Mutta kysymällä löytyy, ja Flickrissä on esillä paljon hienouksia. Ja minun raukan oli tyytyminen vain yhteen! KYYBEL!!!

Rikollisen tyylikkäänä!

Rikollisen tyylikkäänä!

2015-06-16 12.08.24Kesän joutilaat museokäynnit jatkuvat. Tänään poikkesin pesueineni poliisimuseossa. Onhan siellä tullut käytyä jo joskus aiemminkin, mutta nyt esillä olevan voimankäyttönäyttelyn kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa. Jalkoihin sujautin ne Berliinistä vastikään ostamani Giorgio Venutin kippurahäntäavokkaat, ja niiden pariksi puin hyvin yhteensopivan Hobbsin pellavahameen.

Tyylirikokseni ei kuitenkaan jäänyt valppailta poliisikokelailta huomaamatta. Jos vain olisin jättänyt tuon jakun pois (mutta kun oli kylmä!). Tai edes vaihteeksi käyttänyt jotain toista hattua… Mutta hattuvalikoimani on kroonisesti alimittainen.

Siihen on onneksi kohtapuoliin tulossa pientä helpotusta, sillä pääsin tänään kirjoittamaan tulliselvitykseen sanat uniikki villa–silkkihattu, neulottu ja huovutettu. Mitä sieltä sitten onkaan tulossa — no, pidänpä teitä jännityksessä, kunnes saan kuvattua kyseisen luomuksen omassa päässäni!

Kenkiä museossa

Kenkiä museossa

Jos menneen kenkämuodin ihastelu museoissa kiinnostaa, kannattaa suunnata Tampereelle. Museokeskus Vapriikin kenkämuseon pysyväisnäyttelyssä esitellään laajasti tamperelaista kenkätuotantoa eri vuosikymmeniltä ja -sadoilta, ja tämän viikon perjantaina avautuvan uuden museo Milavidan ensimmäisessä näyttelyssä esitellään Salvatore Ferragamon suunnittelemia muotiluomuksia. Voi olla, että en erinäisten esteiden ja hidasteiden vuoksi pääse paikalle avajaispäivänä (mikä vääryys!), mutta tuo näyttely aivan kotikulmilla ei totisesti jää minulta väliin.

2015-06-10 14.59.57Tämän lisäksi vanhoja kenkiä on näytillä myös ainakin Emil Aaltosen museossa, jossa tulimme tänään käyneeksi Lokomon 100-vuotisnäyttelyn katsastamassa. Museo oli minulle uusi tuttavuus, joten jonkinlaisena yllätyksenä tuli, että museon perusnäyttelyssä on esillä kenkätehtailijanakin toimineen Aaltosen kenkätehtaan mallistoa 1900-luvun alusta. Joukossa on jokunen söpöläinen sekä paljon nykysilmään jossain määrin hellyttävän hassusti muotoiltuja kenkiä, mutta kyllä ne ilman muuta minun henkilökohtaiseen käyttökokoelmaanikin kelpaisivat — jos siis olisivat kokoa 41. En tiedä, saako mainitussa museossa kuvata vai ei, mutta niin vain pääsi käymään, että joku otti minusta siellä kuvan!

2015-06-10 14.44.45Omissa jaloissani olivat tänään moniväriset, pääväriltään punaruskeat Laura Vitan sandaalit, jotka onnistuin ostamaan viime vuonna, vaikka saatavuus välillä heikkoa olikin. Aiemmin mainitsin, että Berliinissä myytiin Laura Vitaa ilahduttavan monessa kaupassa, ja tämä malli (joskin erivärisenä) oli useimmin esillä. Taidan siis totisesti olla muodin harjalla! Kirjava Pomodoron hippihame on peräisin eBaysta. Oranssi huivi on muuten alun perin ollut jonkinlainen varsin niukka kietaisuhame, mutta modasin siitä hyvän huivin katkaisemalla solmintanauhat.

Oranssiin kukkahattuun taasen liittyy tarinoita. Tämä H&M:n hattu on päätynyt minulle kirppikseltä, enkä edes itse ollut kirppiksellä sitä ostamassa. Eräs irkkikaveri vaan joskus yli kaksi vuotta sitten raportoi paikan päältä, että täällä olisi hattu, joka saattaisi kiinnostaa minua ja erästä yhteistä ystäväämme. Pyysin lähettämään kuvan, ja hän ystävällisesti lähettikin. Totta kai pyysin häntä heti ostamaan hatun, ettei onni pääse kulkemaan ohi. Myöhemmin sitten lunastin päähineen häneltä.

Erään kerran taas osallistuin Tampereen Vihreiden kevätkokoukseen asianmukaisesti sonnustautuneena eli oranssit Backlashit jaloissa, sinisessä pallomekossa ja tuo oranssi huivi kaulassa — sekä tietenkin tämä oranssi kukkahattu päässä. Tajusin asusteen koomisuuden kontekstissaan vasta jälkeenpäin.

Kotimatkalle kippurahäntäkengissä

Kotimatkalle kippurahäntäkengissä

2015-06-03 12.26.06Berliinin-loma päättyi onnellisesti kenkähankintaan. Mutta siitä lisää jäljempänä, aluksi kirjoittelen vähän havaintojani Berliinin joukkoliikenteestä. Ensivaikutelma kaupungin linjakarttoja katsellessa on, että järjestelmä on ennen kaikkea sekava. Enkä sano tätä mitenkään kevyin perustein, sillä pääsääntöisesti sujuva sukkulointi monimutkaisissa joukkoliikennejärjestelmissä on minulle ihan luontevaa. Noh, Berliinissähän joukkoliikennejärjestelmää riittää: On S-junaa ja U-junaa, on kaksia eritasoisia raitiovaunuja, on ainakin neljiä erilaisia bussilinjoja, on siihen päälle myös varsinaista lähijunaliikennettä ja ilmeisesti vesibussejakin. Pääsääntöisesti U-junat kulkevat maan alla ja S-junat maan päällä, paitsi silloin kun S-junat kulkevat maan alla ja U-junat maan päällä. Ratikat taas suhailevat pääasiassa entisessä Itä-Berliinissä ja U-junat Länsi-Berliinissä, paitsi silloin, kun ratikkalinja jatkuukin vähän länteen ja U-juna työntyy syvälle itään. Metroilla ei yleisesti ottaen tunnu pääsevän yhtään mitään yhtään minnekään, ja matkalle kertyy helposti monta vaihtoa erilaisten kulkuneuvojen välillä. Tiheästä ja monipuolisesta verkostosta huolimatta kävelymatkat pysäkeille ja pysäkeiltä venyvät pitkiksi, ja usein nämä kävelymatkat on taitettava silkalla joutomaalla, jota kaupungissa on käsittämättömän paljon.

Monenlaisten järjestelmien päällekkäisyyksien ja sekasotkujen taustalla on tietenkin ennen kaikkea kaupungin värikäs ja pilkottu menneisyys, ja samasta taakasta juontuu myös suuri osa joutomaasta. Tästä tyrmäävästä ensikokemuksesta ja historiallisesta sekavuudesta huolimatta kaupungissa liikkuminen sujuu, sillä palaset on onnistuttu yhdistämään erittäin hyvin palvelevalla tietojärjestelmällä. Tuo kuva tuossa yllä on otettu eräästä M-linjaksi brändätystä raitiovaunusta, ja pihvinä on ratikan katossa roikkuva infonäyttö. Suurella näytöllä luetellaan kolmesta viiteen seuraavaa pysäkkiä, ja kahden seuraavan pysäkin kohdalla mainitaan myös kaikki linjat, joihin kyseiseltä pysäkiltä voi vaihtaa. Reittioppaasta voi etukäteen hahmottaa tärkeimmät vaihtopysäkit, minkä jälkeen kulkuneuvon infonäyttöä seuraamalla eksymisen mahdollisuus on hyvin pieni. Vastaavia suuria bussinäyttöjä on jopa osassa busseista. Kun kaikkien tärkeimpien linjojen vuoroväli on 5–10 minuuttia ja yölläkin 20–30 minuuttia, ovat vaihdot eri kulkuneuvojen välillä hyvin sujuvia.

Että joo, Tampereen ratikkaankin sitten tällaiset isot infonäytöt, kiitos! Ja vähitellen myös uusiin busseihin. Tuosta pysäkkikohtaisten vaihtoyhteyksien näytöstä voisi panna vielä sen verran paremmaksi, että näytettäisiin reaaliaikaisesti vaihtolinjojen arvioitu seuraava lähtöaika seuraavalta pysäkiltä. Kyllä Lissun tiedot tähän taipuvat.

2015-06-02 14.42.31Mutta emme me tosiaan koko lomaa suhanneet ympäriinsä joukkoliikennevälineisiin tutustumassa. Söimme myös jäätelöä, koska Berliinissä kuulemma on eksoottisia jäätelömakuja tarjolla. Ensimmäisellä kerralla mauiksi valikoituivat vähän perinteisemmän kuuloiset sahrami sekä kookospähkinä, jotka tuli ostettua Cuore di Vetrosta Max-Beer-Straßella. Nämä kumpikin olivat oikein pehmeän makuisia ja herkullisia. Itse toki keskityin enemmän omassa kädessäni olleeseen sahramiin, kookos oli enemmänkin kotilibristini valinta. Toisella kerralla söimme jäätelöä Potsdamer Platz Arkadenin kahvilassa, ja täällä valikoimissa oli jo astetta erikoisempia makuja. Maistoin sitruuna–basilikaa, kotilibristini taasen omena–bergamottia. Näitä kumpaakin voisi luonnehtia ennen kaikkea kirpeiksi. Saas nähdä, pystyykö Tampereen kesän jäätelötarjonta vastaamaan näihin haasteisiin.

2015-06-03 14.45.24Jäätelönsyönnin lisäksi kiersimme toki kaikki kenkä- ja kirjakaupat, emmekä suinkaan kaukaa vaan hyvin, hyvin läheltä. Suuren kaupungin lukuisten ostoskatujen ja -keskusten kiertelyssä on kuitenkin se huono puoli, että vaikka aluksi tarjonta näyttääkin erittäin runsaalta ja monipuoliselta, alkaa se pian toistaa itseään, kun joka kulmassa on aina vain niiden samojen ketjujen kauppoja, joissa on aina vain ne samat kenkämerkit ja niiltä samat muutamat mallit. Ja kun valikoima muutamaa ilahduttavaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkin on enimmäkseen sellainen hyvin saksalainen (tiedättehän, inasen liian pornahtavan ja halvan näköistä), niin alkoi jo uhkaavasti näyttää siltä, että joudun lähtemään kotiin paljain jaloin. Mutta sitten valtavan Mall of Berlin -kauppakeskuksen valtavien kenkäkauppojen joukosta löytyi sentään yksi kauppa, Salamander, jossa pääsi kokemaan ooh!-elämyksen, kun esittelypöydällä oli Giorgio Venutin lystikkäitä kippuralärpäkekenkiä. 2015-06-04 13.19.40Yön yli hauduttelin ostopäätöstä, ja matkalla lentokentälle sitten poikkesimme vielä kaupassa uudelleen. Punaiset houkuttivat eniten, mutta niitä ei valitettavasti ollut koossa 41. Sinisiä sen sijaan löytyi, ja nyt minulla sitten on ensimmäiset siniset kengät, ja niissä on tosi söpöt kippurahännät! (Tässä kuvassa muuten näkyy paremmin tuo uusi Indiskan hamekin, jonka jo viime kirjoituksessa mainitsin.)

2015-06-02 22.13.55Ai joo, matkan ajankohta ja kohdehan valikoituivat varsinaisesti sen perusteella, että lempiartistini Princess Chelsea esiintyi Berliinissä 2. kesäkuuta. Keikalla tuli käytyä, ja toki kuvasin prinsessan kengätkin. Tosin klubivalaistuksessa niistä ei kovin hyvää kuvaa saanut. Tuommoiset mustat paksupohjaiset ja -korkoiset solkikengät, joissa on jotain ilmeisesti kukkakoristeita. En ole vielä tunnistanut merkkiä!

Terkkuja derkkulasta

Terkkuja derkkulasta

2015-05-30 15.54.07Kolme päivää Berliinissä takana, kolme vielä edessä, on siis väliraportin aika. Ihan ensiksi on sanottava, että hotellin sijainnin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Juu, katsoin silloin huonetta varatessani, että tämähän on ihan käypänen hotelli, lähellä Alexanderplatzia ja tasoonsa nähden kohtuullisen hintainen. Ei siinä, hotelli an sich on hyvä ja huone erittäin tilava (saimme käyttöömme invalidihuoneen, jonka oleellisin ero tavallisiin huoneisiin taitaa olla se, että tässä on tuplaten lattiatilaa, jotta mahtuu pyörätuolilla ympäriinsä, joten ahdasta ei tosiaankaan ole), ja Alexanderplatzs on oikeasti ihan muutaman korttelin päässä. Mutta kun ne muutamat korttelit ovat sattumoisin koko Berliinin pompööseimmät derkkukorttelit, joissa ei monen sadan metrin matkalla oikeasti ole mitään mielenkiintoista (pääosin aidan ja puutarhan ympäröimiä asuintaloja ja hylättyjä virastoja) ja paraatikadut ovat sata metriä leveitä ja lähes mahdottomia ylittää jalan. Aina jonnekin päästäkseen pitää ensin kävellä 10–15 minuuttia tyhjää. Noh, jos joskus toiste käymme Berliinissä, osaamme tarkastella hotellin sijaintia tästäkin näkökulmasta.

Matkapäivän (ks. ensimmäinen turistikuva) asuun kuuluivat ne jo pari kertaa aiemmin esittelemäni El Naturalistan lehtisandaalit, kirpputorilta jokunen vuosi sitten löytynyt, mitä ilmeisimmin jonkun itse tekemä vihreäsävyinen ja kukka- ym. kuvioinen ohut kesähame, jossa joskus on ollut vekkejäkin mutta joka nyt on painunut täysin sileäksi, sekä pussihihainen röyhelöpaita, jonka löysin keväällä Kaunottaresta ja Kulkurista. Kovasti tuuli eikä lämpötilakaan tuntunut ihan mittarilukeman tasoiselta, mutta kesällä ei palella ohuissa vaatteissa ja sillä hyvä!

2015-05-31 13.49.49Toisena päivänä turistikiertelimme DDR-museossa ja ruumismaailmassa eli Körperweltenissä. Mutta niitä ennen tapasimme kuitenkin aamukahvin merkeissä Berliinissä asuvan suuren jäätelöprofeetan ja oopperasäveltäjän Miika Hyytiäisen. Jo yksinomaan tätä tapaamista varten kannatti raahata mukaan Irregular Choicen jätskikengät. Kaunokaiset eivät jääneet Miikalta huomaamatta — näyttävät kuulemma luonnossa vieläkin paremmalta kuin kuvissa! — eikä häntä sitten kahta kertaa tarvinnut houkutella yhteiskuvaan. Taustalle osui vieläpä Berliinin tuomiokirkko, joten puitteet spontaaniin pin up -kuvaan olivat kohdallaan. Ja tuo sininen pallomekko on tosiaan yksi monista Indiskan mekoistani.

Miika muuten suositteli, että Berliinissä kannattaa rohkeasti kokeilla eksoottisia jäätelömakuja, joita täkäläisistä jäätelöbaareista aina kesäisin löytyy. Valitettavasti sunnuntaisella päiväkävelyllämme ei osunut kohdalle yhtään käypäistä jäätelökojua, joten vielä toistaiseksi on jäätelömaut testaamatta. Ehkä kuitenkin huomenna voisi olla jätskin aika, raportoin sitten, että millaista eksoottista sörsseliä tuli maistettua.

2015-05-31 15.37.13Niin tosiaan, pin up -session jälkeen kävimme derkkumuseossa, ja sieltä päästyämme yhytimme odottamatta yhden oppi-isistäni ja mestareistani Karl Marxin yhdessä kollegansa Friedrich Engelsin kanssa. Pitihän sitä parta-Kallea sitten vähän paijailla, kun tilaisuus tarjoutui. Hän ei nimittäin ole koskaan edes käynyt Tampereella, toisin kuin johdannaisensa V. I. Lenin.

2015-06-01 13.19.22Tänään sitten karkasimme toviksi derkkulan tunkkaisuudesta Kurfürsterdammin ylenpalttisuuden ääreen. Matkalle osui toki jokunen kenkäkauppakin. Itse asiassa aika montakin. Shoe City -ketjulla on täällä useampikin myymälä, ja niissä on esillä muun muassa jokunen Laura Vitan poponenkin. Sellainen toki ilahduttaa, kunnes huomaa, että ne samat pari kolme mallia ovat kuitenkin aina esillä, ja yhtä niistä minulla on jo omassa kenkähyllyssä kotona.

2015-06-01 13.47.232015-06-01 13.49.32KaDeWen kulmilta löytyi myös Leiser, jonka hyllyssä oli Laura Vitan ja muutaman muun kiehtovan värikkään kenkämerkin lisäksi myös yllättäviä uusia tuttavuuksia, kuten italialainen Charme kirja- ym. kenkineen. Pitääkin tutustua merkkiin paremmin paremmalla ajalla. Leiseristä löytyi myös valikoima prameita kenkälusikoita.

Mutta eivät šoppailumatkamme pelkkää kenkäkauppojen kiertelyä ole. Etenkin kotilibristini haikailee aina kovasti hyvien kirjakauppojen perään. Sellaisia ei valitettavasti nykyään löydä ihan joka kulmalta. Tänään olimme kuitenkin onnekkaita. Olin nimittäin etukäteen (hotellin maksuttoman nettiyhteyden turvin) katsellut, että Ku’Dammilta pohjoiseen on kauppakeskus, jossa on useitakin kenkäkauppoja. Paikan päällä sitten mietin, että mikähän katu se oli, josta piti kääntyä, mutta en kuitenkaan sortunut tarkistamaan asiaa mobiilidatan avulla (sehän olisi maksanut, herranen aika sentään! Maassa maan tavalla). Niinpä arvelin, että tämä se katu sitten on, ja ohjasin meidät sinne. No, jonkin aikaa kuljettuamme olin varma, että katu oli väärä. 2015-06-01 21.43.14Päädyimme kuitenkin antikvaarisen kirjakaupan kohdalle, joten poikkesimme siellä. Kysyin myyjältä haparoivalla saksantaidollani, onko heillä englanninkielisiä kirjoja. Valitettavasti niitä oli perin vähän. Myyjä kuitenkin suositteli saman kadun varressa olevaa uusien kirjojen kauppaa, jossa on kokonainen huone englanninkielisiä kirjoja. Siispä suuntasimme sinne. Kotilibristini nappasi sieltä mukaansa yhden Haruki Murakamin englanninkielisen kirjan. Minun silmiini osui nide, jonka parille tuhannelle sivulle on koottu kaikki Bertolt Brechtin runot. Juuri sellainen hyllystämme puuttuikin, vaan ei puutu enää! (Niin ja sitä etsimääni kauppakeskusta emme koskaan yhyttäneet, kun jo iski väsy ja palasimme hotelliin virkistäytymään.)

2015-06-01 19.25.48Illan päätteeksi pistäydyimme vielä niin perisaksalaisessa turistikohteessa ettei tosikaan. Loxx am Alex Miniatur Welten on aivan mielettömän kokoinen pienoisrautatien ympärille rakennettu pienoismaailma, jossa on mallinnettu ennen kaikkea Berliinin katuja, taloja ja maamerkkejä mutta myös muuta saksalaista miljöötä. Monennäköiset saksalaisten esikuviensa mukaiset junat suhailevat ympäriinsä sinne tänne risteilevällä valtavalla rataverkolla, kaduilla ajelee busseja ja kuorma-autoja, ja talojen pihoilla, puistoissa ja kaduilla on pysäytyskuvia jos jonkinnäköisistä hassuista sattumuksista. Pieniä oivalluksia on maisemassa niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla huomata, ja kyllä täytyy sanoa, että valtava kokonaisuus sai haltioitumaan ja ihastumaan hyvin monella tavalla. Päivän asusta muuten sen verran, että ohut kesähame tuli ostettua Indiskasta juuri ennen matkaa ja se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä, jakku taas on hankittu alkukeväällä kirpputori Tarinasta.

Nyt loppuilta meneekin rentoutuessa suklaan ja suodattamattoman omenamehun kanssa. Huomenillalla ohjelmassa on matkan kohokohta eli Princess Chelsean konsertti. Siitä ja muusta lisää matkaraporttini jälkimmäisessä osassa.