Tänään vuorossa oli taatusti tunteita jakava ohjelmanumero:  mööpeliostokset Ikeassa. Vanha sängyn virkaa toimittanut runkopatja ei nimittäin enää tuntunut niin hirmuisen mukavalta, ja ajatus uuden sängyn hankkimisesta kypsyi vihdoin päätökseksi asti. Kelvollisen oloinen uusi nukkumaväline löytyi sieltä, mistä niitä mööpeleitä yleensä helpoimmalla löytyy, joten miksipä tehdä asiasta sen vaikeampaa. Lämpimän ilman kunniaksi jalkaan ihan ihkauudet El Naturalistan lehden muotoisista nahanpaloista kootut sandaalit, ja ei kun matkaan.

Itse osteluosuushan ei niin rankka yleensä ole, mutta se ostosten kantaminen kotiin, se se on tappavaa. Etenkin jos kuormaan kuuluu muun muassa yli 50 kiloa painava jousipatja, joka ei mahdu hissiin ja jonka pahvikuoressa kätevästi olevat kahvat repeävät parin riuhtaisun jälkeen. Harvoin tulee hikoiltua niin runsaasti kuin mokomaa patjaa portaita ylös rontatessa. On parempi olla hyvä, kun niin kovasti vaivaakin joutui näkemään. Mainittakoon muuten, että El Naturalistat osoittautuivat ihan käypäisiksi roudaussandaaleiksi.

Ja miltäkö tällainen kelvollinen nukkumaväline sitten näyttää? No tällaiselta mustalta metallikehikolta. Hirveän iso se on aiempaan 120-senttiseen runkkariin verrattuna. Suorastaan tarpeettoman iso meille söpyleille, jotka kuitenkin nukumme toisiimme käpertyneinä ja saman peiton alla (ei meillä edes ole kuin yksi peitto, mikä noin leveällä sängyllä näyttää vähän hassulta, mutta minkäs teet), mutta kun ei niitä hyvännäköisiä sänkyjä oikein saa tuota kapoisempina. Tärkein kriteeri kuitenkin toteutuu tuossakin: ei keskisaumaa.

Sen verran sai rehkiä painavien pakkausten kanssa, että ensimmäinen yö sängyssä maistunee joka tapauksessa makoisalta.