Tänään uhrauduin hyvän asian puolesta ja menin alkuillasta tasapainottamaan Aamulehden Hämeenkadun elävöittämistä käsitelleen paneelikeskustelun yleisöä. Ja näköjään oli ihan tarpeen mennäkin, koska paikalle oli mobilisoitunut myös runsaasti yksityisautoilun perään ruikuttavia yrittäjiä. Totisesti, tässä kohdin on tärkeää painottaa, että eivät kaikki yrittäjät onneksi ole niin säälittäviä tapauksia. Olenhan itsekin keskustassa asuva ja toimiva yrittäjä ja suunnittelen vakavissani kivijalkakaupan perustamista, ja suunnittelen sitä nimenomaan Kyttälään, koska se jos mikä on viime aikoina kehittynyt (ja on edelleen kehittymässä) juuri sellaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi keskusta-alueeksi, jossa pienen erikoisliikkeen on hyvä elää.

Keskustelussa käytin edistysmielisen puheenvuoron, jossa korostin sitä, että Hämeenkadun ehdottomasti tärkein kulkuväline on kengät. Nykyisin Hämeenkadun ajoradalla on huomattava estevaikutus, sillä se vaikeuttaa spontaania kadunylitystä ja näin hankaloittaa jalan asioimista. Itäpäässä käynnissä oleva joukkoliikennekokeilu on parantanut tilannetta, ja nykyään siellä on helpompi ylittää katu muualtakin kuin suojateiden kohdalta. Länsipäässä tilanne on vielä tällä hetkellä hankalampi, ja olisi suotavaa, että henkilöautoliikennettä sielläkin rajoitettaisiin kävelyn edistämisen nimissä. Kunhan raitiotie viimein saadaan rakennettua, tämä ajoradan estevaikutus poistuu ja käveltävyys paranee oleellisesti. Samalla kadun uudelleenrakentamisen yhteydessä poistuu myös ajoradan toinen estevaikutusta lisäävä tekijä eli nykyinen jalankulkijankin kannalta ikävä nupukiveus. Uusi tasainen kivipinta tekee kadusta paljon helpomman ja mukavamman käveltävän myös sirommilla kengillä.

Mitä itse elävöittämissuunnitelmiin tulee, niin ilman muuta kannatan niitä. Kaupungin suunnitelmissa on siis nyt kaventaa ajorataa Hämeenkadun itäpäässä rakentamalla ulommille ajokaistoille erilaisia puistokkeita ja terasseja. Kun ajorata näin kapenee noin puoleen, sen estevaikutus pienenee, ja muutenkin kadusta tulee elävämpi ja viihtyisämpi.

Enkä minä tietenkään kenkiä mennyt mainitsemaan ihan missä tahansa rytkyissä. Näiden nopeasti suosikkikengiksi nousseiden Chie Miharan korkkareiden kumppanina olivat tänään ohuet violettiin kallistuvat viininpunaiset ja hieman kiiltelevät sukkahousut, jo tiistaina esittelemäni Bodenin vakosamettihame sekä maaliskuussa Tarina-kirppikseltä ostamani, hameen pilkkuihin hyvin sopiva Lindexin jakku. Sekä toki violetti seilorilakki, yksi lempihatuistani. Kuvassa näkyvää rikkalapiota en kuitenkaan ottanut mukaan keskusteluun.

Huomenna ohjelmassa onkin sitten taas päivämatka Helsinkiin, ja pääkohteena on Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät. Ties vaikka maailman fantsuimmalta kenkäkirppikseltä tarttuisi mukaan jotain totisesti fantsua!