Category Archives: Vaatteet

Kesä yllätti nördääjän

Kesä yllätti nördääjän

2016-05-04 18.57.37Niin siinä vaan pääsi käymään, että kun koko kevään painaa duunia, vääntää harrastuksena tilastokäppyröitä ja joutoajan sitten pelaa pleikalla, niin ulkona edetään hyisestä alkukeväästä leppeään alkukesään, eikä muutosta oikein ehdi edes huomata. Kun aiemmin päivällä vein roskia, vilkaisin ennen ulos lähtemistä ikkunasta ja totesin, että siellähän voi tulla kuuma. Heitin kuitenkin niskaan kevyen takin, jotta sain avaimen kätevästi taskuun, ja totisesti: siellä tuli kuuma.

Vastikään, reilusti alkuillan puolella, lähdin pitkästä aikaa vähän šoppailemaan. Ostosmatkan tarkoituksena oli löytää uusi uimapuku. Ei sillä, että olisin uimisen suuri ystävä, mutta kun lääkärikin vastikään sanoi, että selälle olisi hyvä, jos liikkuisin, ja uiminen nyt saattaisi olla vähiten vastenmielisestä päästä. Sitä paitsi nykyään on jo täysin mahdollista, että minua ei edes heitetä uimahallista ulos. Kunhan minulla siis vain olisi uusi uimapuku.

2016-05-04 19.04.44Ja kun tosiaan oli niin kesäisen näköinen ilma, niin repäisinkin ihan huolella ja lähdin ulos sääret paljaana! Jalkoihin sujahtivat pari vuotta sitten hankitut Laura Vitan sandaalit. Ai että, kesän ensimmäinen sandaaliulkoilu ei tehnyt lainkaan hullumpaa. Noin muuten vaateparsi olikin sitten vähän randominpuoleinen. Monsoonin vakosamettihame ei ehkä ole kaikkein kesäisin, mutta annettakoon se näin alkukesästä vielä anteeksi. Harmaa liituraitapaita taas ei sovi hameen kanssa oikein yhtään, ja reikäkin siinä on, mutta menköön (paidan merkkiä en muuten osaa sanoa, kirppislöydön merkkilapussa on mystisesti pelkkä pieni h). Ja vanha Kangolin sulkahattu näyttää yhtä hölmöltä kuin aina ennenkin. Mutta tiedättekö, tuntui sangen kesäiseltä. Yhtään tämän korkeampia lämpötiloja ei itsas edes tarvittaisi.

Uimapuvunkin löysin Sokokselta. Actuellen mustapohjainen kukkakuvioinen yksiosainen uimapuku oli paitsi hintaansa myös muuhun valikoimaan nähden vallan kelpo valinta. Näin alkukesän kunniaksi pannaan tähän nyt vielä näkyviin rohkea uimapukukuva. Heh, onneksi Sokoksen pukukopissa on sen verran surkea valaistus, etteivät säärikarvani näy. Saati reisikarvat.

Vaihteeksi perusasioita

Vaihteeksi perusasioita

2016-04-13 14.31.42-2Viime aikojen kirjoituksissa olen eksynyt välillä hyvinkin kauas olennaisuuksista eli hienojen kenkien esittelystä. Yksi syy on tietenkin se, että ei minullakaan nyt loputtomiin riitä uusia kenkiä esiteltäväksi. Mutta on syytä ihan siinäkin, että nuo muutkin asiat nyt sattuvat kiinnostamaan. No, tänään voin kuitenkin hemmotella aiempaa blogaustyyliäni kaipailevia lukijoita ja esitellä pitkästä aikaa päivän asun. Tai oikeastaan tämä oli jo keskiviikon asu, mutta kun keskiviikkoiltana olin liian väsynyt blogaamaan ja torstaina liian kiireinen tekemään muuta kuin töitä (eikä torstain asussa siis mitään esiteltävää ollut), niin blogaaminen jäi yömyöhään.

Se on siinä!

Se on siinä!

Keskiviikkona tuli siis ihan muuten vaan poikettua Helsingissä. Ja kun sillä lailla ihmisten ilmoille lähdetään, niin kyllä sitä nyt ainakin hiukset harjataan. Ja pannaan ehkä vähän näyttävämpää kudetta ylle. Tässä Kampintorin antikvariaatissa otetussa kuvassa ylläni on Pranan gootahtava, pitsisomisteinen samettipaita (jestas, miten leveät hihat!) ja Per Unan steampunkhörsykehame. Hattu on jo moneen kertaan esitelty Strange Hours Atelierin huopaluomus, ja jaloista löytyy jälleen Irregular Choicet. Tuon vihreän kaulakorun sain muuten taannoin Calendulalta, kun tulin käyneeksi Ranskassa. Siinä on foliota lasihelmien sisällä, ja vihreänä ja jyhkeänä koruna se sopii aika moneen asuuni. Tulee käytettyä melko usein.

Oisit pannu!

Oisit pannu!

Kirjakaupassa ei tietenkään vierailla hankkimatta sieltä kirjoja. Tämänkertaisista hankinnoista mainittakoon ennen kaikkea Se. Enkä nyt yritä tässä mitään kaksimielistä vihjailua, vaan puhun Stephen Kingin klassikkoromaanista. Yläasteikäisenä (okei, aloitin jo kuudennella) tulin lukeneeksi suunnilleen kaikki Kingit, mutta Siitä en koskaan saanut luettua kuin toisen osan. Tai siis, vanha painoshan oli kaksiosainen, Porvoon kirjastossa oli vain yksi kappale kumpaakin osaa enkä toista niistä saanut koskaan käsiini, kun se oli jatkuvasti lainassa. Elokuvan olen toki nähnyt pari kertaa, niin tiedän tarinan kokonaisuudessaan. Varsinaisestihan tämän hankkimisen puolesta puhui Elmchilde, mutta lainkaan huonosta hankinnasta ei tosiaan ole kyse, kyllä tämän voisi vihdoin lukea ihan kokonaankin. Ja divarista ostettuna hintakaan ei ollut järin paha.

Théhuoneelta tarttui tällä kertaa mukaan uusi teepannu. Valitsimme tällaisen Iwachun harmaanvioletin valurautapannun. Söpö kuin mikä, ja vetää 1,2 litraa. Aiemminhan ongelmanamme oli se, että käytössä oli vain yksi valurautapannu, jossa haudutettiin sekä vihreät että mustat teet (ja kaikki muukin), mutta aika usein vihreään teehen tarttui pannusta voimakkaampien teelaatujen jälkeensä jättämiä sivumakuja. Tässä uudessa pannussa haudutetaan vain vihreää ja valkoista teetä, ja vanha patinoitunut pannu palvelee edelleen mustien teiden ja muiden vahvojen haudukkeiden valmistuksessa. Kyä ny kelpaa!

Siniset hetket Pieksämäellä ovat historiaa

Siniset hetket Pieksämäellä ovat historiaa

2016-03-13 17.59.17Yksi aikakausi on päättymässä. Pääsiäisenä VR:n aikataulut vaihtuvat, ja siinä yhteydessä Joensuun ja  Pieksämäen välistä junaliikennettä karsitaan hyvin rankasti. Jäljelle jää vain yksi varhaisaamun ja myöhäisillan vuoropari. Karsinta vaikuttaa minun elämääni sekä käytännössä että tunnetasolla. Käytännössä, koska minun on aina silloin tällöin käytävä Joensuussa, ja kätevintähän sinne on ajaa junalla Pieksämäen kautta. Tunnetasolla, koska Pieksämäen asemalla on tullut seisoksittua vuosien mittaan tovi jos toinenkin.

Ensimmäisen kerran junailin Pieksämäen kautta Joensuuhun yöjunalla tapaninpäivänä 1997. Siinä sitä oli oikein vanhan ajan rautatietunnelmaa. Vuosituhannen alussa nämä yöjuna-ajelut Pieksämäen kautta ehtivät tulla hyvin tutuiksi, sillä yöjuna oli käytännössä ainoa järkevä tapa ehtiä varhaisaamuksi toiselle puolelle Suomea tarvitsematta järjestää erikseen yöpymistä missään, ja opiskeluja varten tällaista suhaamista sai väliin tehdä viikoittain. No, yöjunaliikenne Pieksämäen kautta lopetettiin jo 2006, ja sen jälkeen ei olekaan tullut käveltyä yöaikaan Pieksämäen keskustassa aikaa tappamassa.

Viime sunnuntaina junailin todennäköisesti viimeistä kertaa Joensuusta Pieksämäelle. Jäljelle jäävät aamu- ja iltavuorot eivät palvele minun tarpeitani millään lailla, joten jatkossa en usko niitä käyttäväni. On mahdollista, että junaliikenteen avauduttua kilpailulle joku uusi operaattori alkaa ajaa tätä väliä minulle hyödyllisiin aikoihin, jolloin saatan palata tälle reitille, mutta en hirveästi laskisi nyt tässä vaiheessa sen varaan. Ja saattaapi olla, ettei mahdollisen uuden liikenteen alettua minulla enää ole tarvetta ajaa mainittua väliä. Aikahan sen näyttää!

2016-03-13 18.24.34Viimeisten vuorojen kunniaksi VR onkin sitten parantanut reitin palvelutasoa. Loppuun kulutettujen sinisten vaunujen tilalle on vaihdettu entisiä ykkösluokan vaunuja (sinisiä toki nekin), joissa voi matkustaa suhteellisen herroiksi. Nämä samaiset vaunut muuten olivat yöjunaliikenteessä, ennen kuin se kymmenen vuotta sitten lakkasi, ja lemmikkihytin kolme vierekkäistä istuinta sopivat hyvin makuulla matkustamiseen. Nyt en kuitenkaan matkustanut makuuasennossa, vaan istuin katselemassa kuuta ja tähtiä itäsuomalaisen korpimaiseman yllä. Tähän katseluun ohjasi välistä sekin, että vaunusta saattoivat valot odottamatta sammua. Konduktöörin mukaan syynä on vaunun huono akusto, eli valoihin ei riitä virtaa silloin, kun veturin kierrokset ovat pienet (esim. pitkään asemalla seistessä). Sehr atmosphärisch!

Ai joo, näissä kuvissa minulla on uudenuutukainen Per Unan villakangastakki. Poimin tämän ihanaisen löydön Tampereen Sokoksen Marks & Spenceriltä, kun se siellä keikkui 70 prosentin alennuksella. Edellisistä talvitakkiostoksista olikin jo sen verran monta vuotta, että oli aikakin saada uusi pomppa.

Då runkar vi!

Då runkar vi!

Helmikuun viides eli Runebergin päivä on minun vuosikierrossani tätä nykyä ehkä merkittävin merkkipäivä. En tiedä, kertooko se enemmän muiden merkkipäivien merkityksettömyydestä vai itse Runebergin päivän merkittävyydestä. Mutta jos mietin, minkälaisia perinteitä tätä nykyä itse noudatan, niitä on eniten eli tasan yksi juuri runkkupäivänä.

2016-02-05 14.18.03Tiedätte varmaan sellaisen periaatteen, että joululahjoja ei avata ennen aattoa. Monet ymmärtääkseni harrastavat sellaista. Minulla on runkkutorttujen suhteen vähän sama juttu: vaikka niitä on kaupoissa ja kahviloissa esillä ties miten aikaisin, ensimmäinen Runebergin torttu syödään vasta viides helmikuuta. Sen jälkeen niitä saa syödä enemmänkin, mutta aiemmin ei yhtään. Ei. Eip.

Miksikö olen asian suhteen niin tarkka? Olen kyllä itsekin miettinyt asiaa. Epäilen oivaltaneeni siitä ainakin suurimman osan. Olen hyvin juureton ihminen — olen asunut kuudessa kunnassa ja viidessätoista eri osoitteessa, peruskoulun kävin yhteensä kuudessa eri koulussa, varsinaista lapsuudenkotia paikkana minulla ei näin aikuisiällä ole koskaan ollut, en pidä oikeastaan mitään yhteyttä sukulaisiin ja edelleen muuttaminen uuteen osoitteeseen tai vaikka ihan uuteen kaupunkiin käy minulta varsin kevyin perustein. Mutta pelkillä ilmajuurilla ei voi elää, johonkin on juurten tartuttava edes vähän.

Minulle tämä vähäisten juurten paikka on Porvoo. Siellä asuin, kun kasvoin lapsesta aikuiseksi. Siellä elin tärkeitä käännekohtia. Sitä paikkaa muistelen, kun muistelen mennyttä. Niinpä mieleni on mystifioinut monia porvoolaisasioita. Ja mikäs sen parempi porvoolaisuuden symboli kuin runkku. Nimenomaan runkku, koska minun Porvoossani kaikki Runebergiin viittaava on runkkua. Porvoolaisuuden lisäksi runkkuun liittyy kirjallisuuden ja suomenruotsalaisuuden viboja, ja kummatkin niistä miellyttävät minua.

2016-02-05 13.28.37Niinpä käväisin tänään ostamassa tätä sesonkikäntyistä kiihottavinta. Vetäisin päähäni Dennis Basson karvalakin ja niskaani Elisabeth Shannonin tekoturkiksen. MARCin maurisaappaat ja Monsoonin vakosamettihame sopivat kokonaisuuteen varsin mainiosti. Lähikaupan runkkuvalikoimasta tartuin kokemuksen mukaan maukkaimpaan (no en ole kaikkia merkkejä maistanut, mutta kokemistani maukkaimpaan) eli Linkosuon kostutettuihin torttuihin. Niitä sitten nautiskelimme ystävien kera lattenkaltaisen juoman ryydittämänä.

2016-02-05 19.45.05Runeberg-palkinnon muuten voitti tänä vuonna Tapio Koivukarin romaani Unissasaarnaaja. Olenkin tätä jo jokusen kerran kirjakaupassa hipelöinyt, kun tematiikka vetoaisi, mutta en ole aiemmin tohtinut täyttä hintaa maksaa tällaisesta melko sattumanvaraisesta kirjasta. Ei se ehkä ihan huono ole, kun runkkupalkinnon voitti. Niinpä poikkesinkin sitten vielä tuhlaamaan Akateemisen lahjakorttia, ja nyt minulla on palkittu kirja heti tuoreeltaan. Pääseekin lukujonoon eilen aloittamani törkypornon perään.

Hei hei, tammikuu!

Hei hei, tammikuu!

Huh, säännönmukaisesti vuoden ankein aika eli tammikuu on saatu onnistuneesti pois alta. Se on yleensä niin ankea, ettei siitä riitä edes mitään blogattavaa. Ei tänäkään vuonna, kuten huomaatte. No jos nyt vähän tarkemmin kerron, miten tammikuu tuli vietettyä: Olin vuoden kolme ensimmäistä viikkoa sairauslomalla. Makasin sohvalla ja luin kirjoja. Voi luoja että minä luinkin kirjoja! Tammikuun lukutilastoon kertyi 11 kirjaa ja lähes neljätuhatta sivua. Kun sairausloma päättyi, tein töitä. Ja sitten odotin, että tammikuu loppuisi, sillä mitään kaipaamisen arvoista ei tammikuussa yleensä ole. Ei edes niinä vuosina, kun on yrittänyt katkaista tammikuun ankeutta käymällä vaikkapa jossain mukavassa kaupungissa ulkomailla (kuten viime vuonna Barcelonassa tai toissa vuonna Lontoossa). Sama ankeuden tuntu jatkuu sielläkin.

2016-02-04 15.29.29Mutta nyt on jo helmikuu ja maailma alkaa taas näyttää paljon paremmalta. Huomenna on pitkään odotettu runkkupäivä, mutta palataan siihen huomenna. Tänään minulla on kuitenkin esiteltävänä jotain päivän asun kaltaista kuvamateriaalia. Noh, eihän tämä nyt kovin kummoinen asukuva ole. Helsingissä nimittäin piti tänään käydä, ja tiedättekö mitä? Siellä paistoi aurinko. Ihan keväältä tuntui, vaikka se näillä Tampereen leveysasteilla aika oudolta ajatukselta tuntuu. Enkä tietenkään muistanut ottaa asukuvaa aiemmin kuin kotimatkalla junassa, mutta kyllä tuohonkin vielä hieman aurinkoa mukaan saatiin mahtumaan. Kengät olenkin jo esitellyt aiemmin, ovat Artin kaunoiset saappaat, mutta tuo Uttam Londonin hipinkirjavahko vakosamettihame on uutukainen. Voi, ollapa kaikkien vaatteiden ostaminen yhtä helppoa ja mukavaa kuin vakosamettihameiden tilaaminen eBaysta. Vaan kun ei ole, niin vaatevarastoni on kovin epätasapainoinen: hirmuisesti ihania vakosamettihameita, ja niiden lisäksi sitten jokunen nuhjaantunut ja ankea paita.

Huomaatte varmaan, että kuvassa olen lukemassa kirjaa. Kyseessä on tällä kertaa Edmund de Waalin The Hare with Amber Eyes, proosallinen sukuhistoriikki, joka keskittyy pienen taide-esinekokoelman matkaan ympäri maailmaa. Kirja päätyi kokoelmiimme sikäli vähän vahingossa, että ajattelimme sen olevan kaunokirjallisuutta, mutta se paljastuikin sitten muistelmainkaltaiseksi teokseksi. Mutta kun se kerran oli jo hankittu, niin luinpa kuitenkin. Ihan jees lukukokemus.

Sain kirjan luettua loppuun junassa, ja kotiin päästyäni otinkin sitten seuraavaksi luettavaksi jotain ihan muuta eli Mikael X. Messin Kootut teokset (kaikki mällit samoissa kansissa). Niin ja huomenna on tosiaan runkkupäivä. Mutta siitä lisää huomenna!

Kurpitsat jäivät hyllyyn

Kurpitsat jäivät hyllyyn

2015-10-30 15.38.06Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)

Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.

2015-10-30 15.50.38Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.

2015-10-30 15.49.03Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.

Kummasti kertyi kirjoja

Kummasti kertyi kirjoja

2015-10-23 16.11.31Viimeksi kerroin ostaneeni lateksinkiillotusainetta. Nyt paljastan, miksi. Käväisin Helsingin kirjamessuilla, ja vaikka tapahtuman päätarkoituksena onkin raidata mahdollisimman paljon mahdollisimman kiinnostavia kirjoja mahdollisimman nopeasti (koska se tungos ja häly on aivan sietämätöntä), ei sinne koskaan pidä lähtemän ihan missä tahansa rytkyissä. Kesällä löysin Lumouksen goottikirppikseltä kummalinnunsinisen lateksimekon, ja kirjamessuilla jos koska on erinomaisen hyvä tilaisuus pukeutua kummalinnuksi ja heilua kustantamon maskottina.

Siispä kiillotin kumipuvun ja yhdistin siihen oransseiksi asusteiksi sukkahousut ja huivin, niin saatiin Osuuskumman värit. Mutta eihän asu ole mitään ilman hattua ja kenkiä. Näissä poikkesin harkitusti turkoosin ja oranssin ulkopuolelle. Kummalintu sai sulikseen Strange Hours Atelierin violetinharmaan sulkahatun, ja jalkoihin pääsivät ensimmäiselle käyttökerralle Artin violetit, graafisen selkeälinjaiset nappikoristeiset saappaat. Tätä samaa mallia, joskin eri värisenä, kuolasin jo vuosi sitten Kenkärevon ikkunassa, ja kun tänä syksynä ikkunaan ilmestyi myös violettia, pitihän niitä käydä kaupassa asti katsomassa. No eipä ollut minun kokoani. Pakko oli sitten tilata netistä. Mutta pieniräpyliset voivat nyt ottaa tästä vinkistä vaarin ja käydä hakemassa omansa Kenkärevosta.

2015-10-23 22.14.55Ja niin, tulihan niitä kirjojakin sitten jokunen ostettua. Pärjäsimme sentään kotilibrariaanini kanssa yhdellä laukulla, mutta piukaksi se pakkaantui. Kaksikymmentä on kirjojen yhteismäärä, joukossa mm. Murakamin uusin ja antikvariaattipuolelta yksi vanhempi sekä Lehtiön Porvooseen sijoittuvan dekkarisarjan kolmas osa. Hautalaakin löytyi divarihyllyistä pari kappaletta. Ja tosiaan, Osuuskumman uutuudetkin minun on nyt hankittava jostain itse, kun kustantamomme varasto siirtyi vastikään minun vastuultani muiden hoidettavaksi eikä kirjoja tuoda enää suoraan painosta minulle. Siispä omalta osastolta otin mukaani Nupposen Kauheat lapset ja hieman sitä aiemmin julkaistun Kristallimeri-antologian. Tässä saaliskuvassa selailen uuspainosta Gananderin 1700-luvun lopun sanakirjasta ja esittelen kummalintuasun avonaista selkäpuolta.

Että joo, nyt on taas pariksi kuukaudeksi tuoretta luettavaa.

Poikkeamia mukavuusalueelta

Poikkeamia mukavuusalueelta

2015-10-16 17.37.30Syyslomaviikko lähenee loppuaan, ja onpa tässä tosiaan tullut tehtyä kaikkea epätavanomaista. Aloitetaan kuitenkin tavanomaisesta. Aiemmin Finlaysonin tiloissa toimineen mediamuseo Rupriikin uusi näyttely avattiin Vapriikissa perjantaina 16.10., ja koska Vapriikkiin pääsee perjantaisin maksutta klo 15–18, oli siinä oiva tilaisuus käydä tuhlaamassa hiukan aikaa ja tutustumassa uuteen Rupriikkiin. Jalassa olivat taas Irregular Choicen Tipping Pointit ja yllä samaa värimaailmaa edustava ja niin ikään kimallelangalla koristeltu H&M:n piparivuorinen hame. Vapriikin kakkoskerroksen pölkkylattia, jossa on vanhoja metallilastuja, tarjoaa mitä mainioimman taustan tämän asun kuvaamiseen. Niin, se Rupriikin näyttely, joo, sanotaan vaikka, että se on sangen puhelin- ja viestiliikennepainotteinen, ja muu media on jäänyt varsin pieneen sivuosaan. Mutta pääsee siellä kuitenkin veivaamaan vanhaa kunnon valintakiekkopuhelinta, mikä on aina ihanaa.

2015-10-15 15.59.56Ja sitten sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Pitkissä lomissa tuppaa olemaan se haittapuoli, että kaikille asianosaisille pitää tämän tästä olla keksimässä jotain tekemistä. Ja kun kaikki mielekäs tekeminen on keksitty ja moneen kertaan tehty jo aikaa sitten, pitää keksiä jotain uutta. No, tämä ei kyllä ollut minun ideani, mutta yleisön pyynnöstä kävimme myös keilaamassa. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun olen keilannut. Muistan nimittäin käyneeni keilaradalla ainakin kerran joskus 90-luvulla, mutta silloin en tainnut keilata. Enkä innostunut lajista tälläkään kertaa. Hämeenkadun Space Bowlingissa vieritellään palloa UV-valojen ja jumputusmusiikin ympäröimänä, ja jalkaan on sujautettava keilakengät. Jos omia ei ole (kuten meillä ei tietenkään ole), vuokrataan keilahallista tällaisen Brunswickit. Mjooh, en tainnut saada kovin korkeita pisteitä, mutta tulipahan koettua.

2015-10-17 17.03.43Vaan ei mukavuusalueen ulkopuolella seikkailu suinkaan tähän loppunut. Olen käyttänyt työtuolinani jumppapalloa jo muutaman vuoden ajan, mutta kun työpöytä tuli vaihdettua uuteen, vanha jumppapallo alkoi tuntua liian suurelta ja epämukavalta. Vanhassa työpöydässä nimittäin oli alla teräspalkki, johon jalkoja oli mukava nojailla, eikä halkaisijaltaan 80-senttinen pallo ollut lainkaan liian suuri. Uudessa pöydässä mitään jalkatukea ei ole, vaan tukea on otettava lattiasta. Usein se on perin vaikeaa, kun jalat tahtovat luisua. Ergonomiavälineestä tuli siis epäergonominen. Vaan vuoden verran tulin sinnitelleeksi ennen kuin sain päähäni, että voisin vaikka kokeilla, olisiko pienempi jumppapallo mukavampi. Jos homma toimii, kolmekymppiä on pieni hinta selkävaivojen vähenemisestä. Probleema vain on, että jumppapalloja myydään urheilukaupoissa, ja niissä ei totisesti tule käytyä edes joka vuosi. Noh, rohkeasti nyt piti sellaiseen suunnistaa. Ja nyt on alla 70-senttinen pallo, joka tuntuukin heti paljon mukavammalta. Vaikka pallojen halkaisijoissa on vain kymmenen sentin ero, ne näyttävät aivan eri kokoisilta. Ihmekös tuo, isompi pallo kun on noin 50 prosenttia suurempi.

2015-10-17 15.53.33Jos tulee urheilukaupassa käytyä harvoin, niin vielä harvemmin tulee käytyä pornokaupassa. Ei joka vuosi, ei edes joka vuosikymmen. Mutta sinne suuntautui tänään tieni, sillä tarvitsen lateksinkiillotusainetta. (Voin sitten istua kiiltävällä jumppapallolla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan… No ei vaiskaan, kiillotusaineen käyttötarkoitus pysyköön salaisuutena vielä tovin!) Vaan enpä olisi uskonut senkään löytämisen olevan niin vaikeaa. Aloitin etsinnän loogisimmasta paikasta eli lähinnä kotia sijaitsevasta alan puljusta, joka kuulemma on myös kaupungin vähiten irstain alan pulju. No eipä ollut. Jatkoin matkaani toiseksi lähimpään kauppaan. Ei ollut sielläkään, mutta myyjä sanoi, että Red Lightsista löytyy. Siispä seuraavaksi sinne. Ja katso: siellähän sitä oli, asianmukaisin saksalaisin tekstein varustettuna. Tässä kuvassa hykertelen pullo kädessä makuuhuoneessamme.

2015-10-17 14.01.27Huh, josko tämän kaiken jälkeen suuntaisi takaisin mukavuusalueelle. Kotimatka Red Lightsista kulki Naapurin (ja samassa tilassa toimivan Anna-Stiinan) ohi, ja siellä ikkunassa hymyili näin veikeän näköinen harakka! Koska kauhukabinetistini on minua enemmän näiden asioiden perään, otin harakasta vain pari kuvaa ja kerroin havainnostani kotona. Kauhukabinettia mittailtuamme totesimme, että harakan saa kuin saakin sinne mahtumaan, ja niin hän lähti harakkaa ostamaan. Jahka iltasella on rauhallisempaa, harakka pääsee paikalleen kauhukabinettiimme.

Talvi tulee

Talvi tulee

2015-10-09 11.34.58Syksy muuttui nopeasti lämpimästä kylmäksi, ja kyllähän silloin tekee mieli taas siirtyä pitkävartisiin kenkiin. Syysloma alkoi tällä kertaa perinteisissä merkeissä. Hyvin perinteisissä. Nämä turkoosit El Naturalistat ja Per Unan vakosamettihame tulivat esiteltyä jo blogini ensimmäisessä kenkäpostauksessa maaliskuussa. Indiskan muutaman vuoden vanhassa ja jo runsaassa käytössä nuhjaantuneessa neuletakissa on samaa mut eri turkoosia. Kuvauspaikkana VR:n sininen vaunu jossain Pieksämäen ja Joensuun välillä. Matkalukemisena Anne Leinosen tuorein romaani Vaskinainen.

Lakkokaf!

Lakkokaf!
Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Tänään ei sitten tehty töitä. Ei siksi, etteikö niitä olisi ollut, vaan koska ammatinharjoittajana minäkin sentään ymmärrän, että tämä hallitus ei minun etujani aja. Siispä läppäri ja sanakirjat pysyivät kiinni. Kirjoitin asiasta jo Facebookissa viime viikolla, ja jostain syystä mainittua kirjoitusta kehuttiin kovasti ja se lähti kiertämään tuhatmäärin. Kopioinpa mainitun kirjoituksen nyt tähän, turhahan samaa asiaa on monta kertaa toistaa.

Hallituksen kuristuspäätökset ovat kirvoittaneet monilta yrittäjiltä sen suuntaisia mielipiteitä, että mitä väliä vaikka palkansaajilta leikataan, eipä meillä yrittäjillä tuollaisia ylellisyyksiä ole ollut tähänkään asti ja silti on hengissä pysytty.

No, juu. Ei minun työ- tai vapaa-aikojani kukaan ulkopuolinen säätele. Saan tehdä viikossa vaikka nolla tuntia tai sata tuntia tai mitä tahansa siltä väliltä, jos niin haluan. Saan tehdä työni aamulla, päivällä, illalla, yöllä, arkena, viikonloppuna, yleisinä pyhäpäivinä, tai olla tekemättä. Saan pitää lomaa milloin haluan ja kuinka pitkään haluan, tai olla pitämättä. Palkkaa tulee sen verran kuin sitä asiakkailta saan laskutettua, ei enempää eikä vähempää.

Tämä on sitä yrittämisen vapautta, ja tämän takia minä yrittäjäksi aikoinani rupesinkin, kun kyllästyin työmarkkinoiden nihkeyteen. Tällä vapaudella on se hinta, että mitään varmaa tai säännöllistä ei työajoissa tai palkkauksessa ole. Vaikka ei ole ylärajaa, niin ei ole alarajaakaan. Jos olisin arvostanut säännöllisyyttä ja varmuutta enemmän kuin vapautta, en olisi yrittäjäksi ruvennut.

Nyt nämä hallituksen leikkaukset ovat kuitenkin tuomassa yrittäjän elämän epävarmuuden myös palkansaajille, mutta paskuuden vastapainoksi ei suinkaan lisätä palkansaajan vapautta, vaan kaikki samat jäykkyydet, jotka ennenkin ovat tukahduttaneet elämänilon palkkatyöstä, jäävät ennalleen. Ajatuskin ahdistaa.

En ymmärrä, miksi minun yrittäjänä pitäisi ilakoida sitä, että muilta viedään pois jotain sellaista, mikä on heidän toimeentulonsa ja selviämisensä kannalta tärkeää. Silti monet yrittäjät ilakoivat juuri tällä. Melkeinpä hävettää myöntää, että olen itsekin yrittäjä, kun kollegat öyhöttävät niin törkeästi. Eivätkö nämä öyhöttäjät oikeasti tajua, että jos kaikki nämä leikkaukset, kurjistukset ja pakkokeinot ajetaan läpi, Suomi on pian sellainen maa, jossa kenelläkään ei ole kivaa, ei edes hyväosaisilla? Ja eikö muka ole hyvin läpinäkyvää, miten hallituksen toimilla tietoisesti ajetaan kaikkia leikkuriin joutuvia toisiaan vastaan — palkansaajat vastaan yrittäjät, työssä olevat ja työttömät, maahanmuuttajat ja monennen polven suomalaiset, lapsiperheet ja lapsettomat — koska hajottamalla kansa sitä on helpompi hallita.

Arvon palkansaajat: En minä voi teitä neuvoa tai taistella teidän puolestanne, ettekä te minun neuvojani tarvitsekaan. Mutta kun ryhdytte yleislakkoon saavutettujen etujen ja järjestäytymisoikeuden puolesta, niin yrittäjänä ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin. Ajat ovat nyt sellaiset.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.