Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)
Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.
Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.
Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.
Oi ihanaa! Ostin nuo samat saappaat silloin viime keväänä Tampereelta, ja ne ovat suosikkini. Niin mukavat jalassa, ja niin kauniit! Vein pari päivää sitten lapsen hammaslääkärille, ja puolet vastaanottoajasta meni keskustellessa lääkärin ja hoitajan kanssa kengistä.
Juu, ihailinkin niitä silloin keväällä. Mutta onneksi silloin ei sitten ollutkaan minun kokoa sitä punamustaa kaupassa, koska tämä violetti sopii kuitenkin enemmän kaikkiin vaatteisiini. Tai no ei ollut tätäkään väriä ja kokoa kaupan hyllyssä, mutta nyt ihanuuskerroin oli kasvanut sen verran isoksi, että sorruin tilaamaan netistä. 😀
Mistä löysit nuo Artit? Hiplailin niitä Kenkärevossa, mutta ei ollut minun kokoani tyrkyllä – onneksi, senhetkisen rahatilanteeni huomioonottaen. Mutta siitä lähtien olen etsiskellyt omaa kokoani ympäri internetin ihmemaan, tuloksetta.
Onko niissä koko täsmällinen, nafti vai löysä? Verrattuna muihin Artin kenkiin?
Tilasin merkin omasta verkkokaupasta http://www.the-art-company.com/en/ww15-autumn-winter-15/art-0941-gaucho-cereza-harlem.html, tosin nyt näkyy jo 41:t olevan loppu. Ihan sokkona en kuitenkaan tilannut, koska Halosella oli samaa mallia ruskeana koossa 41 ja pääsin sovittamaan sitä. En kyllä osaa verrata muihin Artteihin, kun nämä ovat minun ensimmäiset. Mutta ainakin ohuen sukan kanssa koko on justiinsa hyvä minun jalalleni, joka joissain korottomissa kengissä vaatii 42:n.