Tampereen tuomiokirkossa on tänä kesänä ollut sunnuntaisin urkukonsertteja, joista viimeinen oli tänään. Henri Hersta soitti Buxtehudea, Bachia, Messiaenia ja Franckia, eli kattaus oli varsin miellyttävä (joskin täytyy sanoa, että modernimpi urkumusiikki, kuten tuo Messiaen ei ole lähellekään niin miellyttävää kuin klassinen, kuten Buxtehude, Bach ja Franck). Erityisesti Franckin koraali nro 1 e-duurissa (joka minulle on tutuin Fernando Germanin tulkintana) viehätti korvaani siinä määrin, että kylmiä väreitä virtasi esityksen aikana useamman kerran.

Kirkkoon tulee useimmiten pukeuduttua vähän tavallista hillitymmin, joten tämän päivän asu ei ollut suoranaista väriloistoa. Heinäkuussa Tizzianan loppuunmyynnistä kokoelmiini löysivät tiensä Chie Miharan mustat pompadourkorkoiset nilkkurit, jotka näin syksyn alettua pääsevät vihdoinkin käyttöön. Per Unan mustaharmaan vakosamettihameen parina on The Earth Collectionin paita, ja päässä kasvaa Strange Hours Atelierin kääpähattu. Jotta ihan harmaaksi ei menisi, niin Irregular Choicen söpylilaukku tuo kokonaisuuteen kimaltavaa väriloistoa. Tupakannatsat kuvausrekvisiittaa.