Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

liebsteraward-768x685Uudet asiat elämässä ovat sellaisia, että joskus niiden on tapahduttava ensimmäistä kertaa. Kuten nyt vaikka se, että blogistanian kiertopalkintoja ja meemejä ei ole minulle aiemmin osoitettu, mutta nyt tämäkin ihme tapahtui, ja kiitos kuuluu Maria Calendulalle. Hoidetaas ensin nämä muodollisuudet alta pois.

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastataan sitten Marian kysymyksiin.

1. Mihin käyttäisit yhtäkkiä saamasi 1000 euroa, jos sinun pitäisi käyttää se ”turhuuteen”? (Ei siis arkielämään, perusvaatteisiin, terveyteen, jne.)

Jestas, nämähän alkoivatkin heti tiukasti. No tuota tuota, aina voisi ostaa tonnilla näyttäviä ja epämukavia kenkiä, mutta ehkä se on minun blogiini vähän turhan ilmeinen vastaus. Yritänpä siis keksiä jotain vähemmän ilmeistä, mutta sellaista, jonka kuitenkin voisin haluta.

Hmm…

Hmm…

Nyt keksin! Voisin ostaa rannekellon. Käytin sellaista viimeksi vuonna 2003, enkä kyllä edelleenkään tarvitse, mutta jos jotain turhuutta voisin rekvisiittoihini lisätä, niin sitten sellaisen. Saattaisi kyllä mennä tovi sopivan kellon valinnassa. Ehkä se voisi olla tällainen sveitsiläinen rautatiekello, koska, noh, sveitsiläinen rautatiekello. Tai sitten tällainen yksiviisarinen hitaan eläjän kello, koska olenhan minä nyt aika hidas eläjä. Vaikka eivät nuo kumpikaan nyt oikein ihan sellaisia ole, jotka eniten miellyttäisivät. Vaan täydellisyyttä lienee turha tavoitella.

Mutta eiväthän nuo kellot maksa lähellekään tonnia. Loppurahalla voisinkin sitten vaikka lähteä interreilaamaan, niin uusi kello pääsisi heti tosikoetukselle.

2. Minkä vitsin kerrot jos on pakko?

Ei juma! Yleensä vitsini syntyvät tilanteesta, eikä varmuusvarastoa pakottavien tilanteiden varalle ole hirveästi tullut kerättyä. Mutta olen oikeastaan jo 90-luvulta asti luottanut seuraavaan itse keksimääni vitsiin:

Suomalainen, amerikkalainen ja neuvostoliittolainen kilpailivat siitä, kenellä on paras yhteiskuntajärjestys. Neuvostoliittolainen voitti.

Joo, ei tuo yleensä naurata ketään.

3. Mikä on ärsyttävintä kesässä?

Jatkuva smalltalk-virittely teemalla ”onko teillä mitään kesälomasuunnitelmia”. Jep, ei ole. Hmm, vai olisiko sittenkin se, kuinka heti pienenkin sadekuuron jälkeen voivotellaan, miten koko ajan vain sataa. Vai sitten se, kuinka jotkut tuntuvat suorastaan skabaavan siitä, kuinka monta eri elukkaa saavat kesän aikana grilliinsä ängettyä. Vaikea valita, mikä olisikaan kaikkein ärsyttävintä. Ah, miksi kesän on oltava niin hankala vuodenaika?!

4. Mitä laulat karaokessa? Kyllä, kyllä, mikrofoni on jo tungettu käteesi ja innokas humalainen yleisö odottaa. Mitä laulat?

Se nyt on ainakin ihan selvää, mitä en laula: Bohemian rhapsodya. Siinä nimittäin on ehkä karaoken raiskatuin biisi — kaikki haluavat sen laulaa, mutta kukaan ei osaa.

Mutta mitäkö sitten laulaisin? Öö, selaan ensin biisilistaa hyvän tovin (ja humalainen yleisö hermostuu odottamiseen) vain huomatakseni, ettei siellä ole mitään biisiä, mistä erityisesti pitäisin tai minkä kokisin osaavani mitenkään kuuntelukelpoisesti. Lopulta päädyn johonkin Leevi and the Leavingsin kappaleeseen, koska ne ovat kuitenkin suht helppoja ja mukavia suomirallatuksia, joista humalainenkin yleisö tykkää.

5. Kuinka pukeudut/pukeutuisit Pride-kulkueeseen?

Joku saattaa tästä ehkä yllättyä, mutta olen ollut pride-kulkueessa vain kerran. Tai oikeastaan se oli Hohto-kulkue Joensuussa keväällä 2012. Silloin minulla oli muistaakseni ihan tavalliset vaatteet. Kerran olen meinannut osallistua Helsingin pride-kulkueeseen, mutta tulin nukkuneeksi pommiin enkä ehtinyt. Silloin olin varautunut pukeutumaan tiskikeijuksi. No, samana iltana oli sitten muuta ohjelmaa, jossa sain näyttää keijulta. Voisinkin muuten joku päivä esitellä blogissa ihan kunnolla tuon tiskikeijun asun, kun minut siitä jossain määrin ihan tunnetaan ja — sanotaan se nyt suoraan — se on niin söpö!

6. Mikä oli viimeksi noloa? Edes pikkuisen noloa?

On minulle varmaan viime aikoinakin tapahtunut jotain, mikä on nolostuttanut, mutta nyt äkkiseltään ei tule mieleen. Sen sijaan tällainen parin kuukauden takainen muistui. Teen siis töitä kotona ja pääsääntöisesti olen kaiket päivät kotona. Eräänä päivänä oli joskus, ellen väärin muista, viideltä tarkoitus osallistua yhteen työryhmään, joka kokoontui noin kilometrin päässä meiltä. Jos olisin varttia vaille viisi lähtenyt kävelemään, olisin mainiosti ollut ajoissa paikalla.

Mutta kun en aina hanskaa tuota ajankäyttöä. Aloin tehdä ruokaa niin myöhään, että se oli vasta kypsymässä varttia vaille viisi, ja oli selvää, että en millään ehdi ajoissa. Kun ruoka joskus viittä vaille valmistui, hotkin äkkiä ja kiiruhdin määränpäähäni. Taisin olla siellä noin kahtakymmentä yli. Homman jujuhan oli se, että minulla oli koko päivä aikaa tehdä ruoka ajoissa, mutta siitä huolimatta aloitin ruoanlaiton aivan liian myöhään. Nolointa tietenkin on, että teen saman virheen toistuvasti. Siihen ei uusi rannekellokaan auttaisi.

7. Uudessa ylioppilaskokeessa eteen tulee suullisia tehtäviä kielikokeessa. Osaisitko neuvoa ruotsiksi reitin lähimpään apteekkiin?

Video or didn’t happen. Arvioikaa itse.

8. Mikä on oudoin paikka, josta olet herännyt?

Nyt on vaikea kysymys. Tulee mieleen, että jos heräämispaikkaa pitää outona, on nukkumaanmenokin tapahtunut vähintään hämärissä olosuhteissa. Muutoinhan olisi ehkä luontevampaa kysyä, mikä on oudoin paikka, mihin olet mennyt nukkumaan. Mutta minähän en yleensä mene nukkumaan kovin hämärissä olosuhteissa, vaan melko lailla harkitusti, eikä heräämisen hetkikään tällöin tunnu oudolta.

Ehkä eräänä syksyisenä yönä vuonna 2012 saatoin kokea heräämisen vähän outona. Olimme tuon mainitun Marian kanssa olleet Antwerpenissä kuuntelemassa Amanda Palmerin keikkaa ja lähdimme aamun ensimmäisellä junalla (joskus viiden aikaan) kohti Lilleä. Kyllähän siinä vaiheessa yötä jo väsymys painoi, ja nukahdinkin aika pian junanlähdön jälkeen. Meillä oli oikeastaan erilliset liput matkan kahdelle etapille, ja jos en ihan väärin muista, niin olimme varautuneet junanvaihtoon Gentissä. Maria minut ystävällisesti herätti sitten siinä vaiheessa, kun juna saapui Gentiin, ja toikkaroimme väsyneinä laiturille. Tovin siinä mietiskelimme, mistä lähtee jatkojuna, kunnes tajusimme, että se on sitten kuitenkin se sama juna, josta olimme juuri tulleet ulos. Jostain kumman syystä emme vain olleet saaneet yhtä lippua koko matkalle ja lähtöasemallakin junan kerrottiin menevän vain Gentiin. Kömmimme takaisin junaan, ja nukahdin jälleen oitis. Heräsin uudemman kerran ihan yhtä epäorientoituneena, kun juna saapui Lilleen.

9. Mitä ostit viimeksi?

Ruokaa?! Junalippuja?! Äh, ihan tylsiä vaihtoehtoja, ei näitä kysymyksiä tuollaista tuhlausta varten ole laadittu. Jos keskitytään vain mielenkiintoisiin ostoksiin, niin sträppärin.

10. Millaisia mattoja on asuntosi lattioilla?

Vanhoja, kuluneita ja kissojen sotkemia. Useimmat ovat kaikkea kolmea. Tai no useimmat ja useimmat, viisihän näitä täällä on yhteensä. Kaksi vanhaa räsymattoa heitin jo pois, kun olivat niin pinttyneessä liassa ja kissat hankasivat niihin jatkuvasti niin antaumuksella ruokaa, ettei oikein hotsittanut edes harkita pesemistä. Linoleumilattiat ovat ihan siedettävät ilman mattojakin paljain jaloin (kuten usein kotona olen).

Mutta jos kysytään mattojen tyyliä tai materiaalia, niin kaksi on räsymattoja (toinen punainen ja toinen beesinruskea), yksi on iso konetuftattu mustavalkoinen nykykuvioitu matto, yksi on Ikean valkoinen lampaankarvamatto ja yksi Ikean musta keinokuituinen pörrömatto.

11. Haluaisitko lemmikiksi mieluummin pienen lohikäärmeen vai kerberoksen pennun?

En oikein välitä koirista lemmikkeinä, niin kaipa se lohikäärme sitten olisi.

Se vastauksista. Sitten niitä omia kysymyksiä uusille uhreille. Tuota tuota…

  1. Mihin seikkaan oman kotisi sisustuksessa olet kaikkein tyytyväisin?
  2. Mitä liikuntalajia suosittelisit koululiikunnan traumatisoimalle ja kaikenlaista yhdessä tekemistä välttelevälle?
  3. Mikä on sinun laiskan päivän mättöruokasi, johon useimmin turvaudut silloin, kun et kummemmin jaksa nähdä vaivaa?
  4. Kun lähdet vieraaseen kaupunkiin vapaa-ajan matkalle, millaiseen kohteeseen ensimmäisenä suuntaat?
  5. Millaisessa ympäristössä unelmiesi koti (todellinen tai kuviteltu) sijaitsee ja mitä sen keittiön ikkunasta näkyy?
  6. Mikä on pisin aika, jonka olet ollut olematta yhteydessä yhteenkään perheenjäseneen tai sukulaiseen, joka ei asu samassa osoitteessa kanssasi?
  7. Mitä liikennevälinettä (kenkien lisäksi) käytät useimmin? Ei siis pisimpään tai eniten, vaan nimenomaan useimmin.
  8. Mistä seurapelistä pidät eniten?
  9. Näetkö auringonnousun useammin talvella vai kesällä?
  10. Oletko joutunut torjumaan kodistasi tuholaisia (hyönteisiä, jyrsijöitä tai muita eläväisiä)? Jos, niin mitä viimeksi?
  11. Onko sinulla henkilökohtaista ”pyhiinvaelluspaikkaa” eli paikkaa, jossa käyt ennen kaikkea siinä paikassa käymisen vuoksi? Jos asia ei ole liian henkilökohtainen, kertoisitko siitä enemmän?

Noin! Enää tarvitsee keksiä viisi blogia, joille tämän haasteen lykkään eteenpäin. Viisi on muuten aika paljon, semminkin kun pitäisi olla melkoisen tuntemattomiakin. Mutta olen aika varma, että Elmchildellä on alle 200 säännöllistä lukijaa. Kummat kengät ei myöskään paljasta seuraajiensa määrää, joskin olisi suoranainen rikos, jos niin hyvällä kenkäblogilla ei olisi kahtasataa seuraajaa. Taiteilija Viljasen teatterijuttujen sekaanhan näihin kysymyksiin vastaaminen sopii mitä mainioimmin. Asemasta saa remontoinnin välissä tuskailla syvällisiä vastauksia. Olikohan siinä jo viisi? Hmm, joo, kyllä mä luulen, että tossa oli jo viisi. Onnea voittajille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *