Lakkokaf!

Lakkokaf!
Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Tänään ei sitten tehty töitä. Ei siksi, etteikö niitä olisi ollut, vaan koska ammatinharjoittajana minäkin sentään ymmärrän, että tämä hallitus ei minun etujani aja. Siispä läppäri ja sanakirjat pysyivät kiinni. Kirjoitin asiasta jo Facebookissa viime viikolla, ja jostain syystä mainittua kirjoitusta kehuttiin kovasti ja se lähti kiertämään tuhatmäärin. Kopioinpa mainitun kirjoituksen nyt tähän, turhahan samaa asiaa on monta kertaa toistaa.

Hallituksen kuristuspäätökset ovat kirvoittaneet monilta yrittäjiltä sen suuntaisia mielipiteitä, että mitä väliä vaikka palkansaajilta leikataan, eipä meillä yrittäjillä tuollaisia ylellisyyksiä ole ollut tähänkään asti ja silti on hengissä pysytty.

No, juu. Ei minun työ- tai vapaa-aikojani kukaan ulkopuolinen säätele. Saan tehdä viikossa vaikka nolla tuntia tai sata tuntia tai mitä tahansa siltä väliltä, jos niin haluan. Saan tehdä työni aamulla, päivällä, illalla, yöllä, arkena, viikonloppuna, yleisinä pyhäpäivinä, tai olla tekemättä. Saan pitää lomaa milloin haluan ja kuinka pitkään haluan, tai olla pitämättä. Palkkaa tulee sen verran kuin sitä asiakkailta saan laskutettua, ei enempää eikä vähempää.

Tämä on sitä yrittämisen vapautta, ja tämän takia minä yrittäjäksi aikoinani rupesinkin, kun kyllästyin työmarkkinoiden nihkeyteen. Tällä vapaudella on se hinta, että mitään varmaa tai säännöllistä ei työajoissa tai palkkauksessa ole. Vaikka ei ole ylärajaa, niin ei ole alarajaakaan. Jos olisin arvostanut säännöllisyyttä ja varmuutta enemmän kuin vapautta, en olisi yrittäjäksi ruvennut.

Nyt nämä hallituksen leikkaukset ovat kuitenkin tuomassa yrittäjän elämän epävarmuuden myös palkansaajille, mutta paskuuden vastapainoksi ei suinkaan lisätä palkansaajan vapautta, vaan kaikki samat jäykkyydet, jotka ennenkin ovat tukahduttaneet elämänilon palkkatyöstä, jäävät ennalleen. Ajatuskin ahdistaa.

En ymmärrä, miksi minun yrittäjänä pitäisi ilakoida sitä, että muilta viedään pois jotain sellaista, mikä on heidän toimeentulonsa ja selviämisensä kannalta tärkeää. Silti monet yrittäjät ilakoivat juuri tällä. Melkeinpä hävettää myöntää, että olen itsekin yrittäjä, kun kollegat öyhöttävät niin törkeästi. Eivätkö nämä öyhöttäjät oikeasti tajua, että jos kaikki nämä leikkaukset, kurjistukset ja pakkokeinot ajetaan läpi, Suomi on pian sellainen maa, jossa kenelläkään ei ole kivaa, ei edes hyväosaisilla? Ja eikö muka ole hyvin läpinäkyvää, miten hallituksen toimilla tietoisesti ajetaan kaikkia leikkuriin joutuvia toisiaan vastaan — palkansaajat vastaan yrittäjät, työssä olevat ja työttömät, maahanmuuttajat ja monennen polven suomalaiset, lapsiperheet ja lapsettomat — koska hajottamalla kansa sitä on helpompi hallita.

Arvon palkansaajat: En minä voi teitä neuvoa tai taistella teidän puolestanne, ettekä te minun neuvojani tarvitsekaan. Mutta kun ryhdytte yleislakkoon saavutettujen etujen ja järjestäytymisoikeuden puolesta, niin yrittäjänä ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin. Ajat ovat nyt sellaiset.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *