"Eihän pikkukunnassa mitään tapahdu", paitsi silloin kun tapahtuu. Olen jotenkin onnistunut sotkeutumaan paikalliseen aktivismi- ja järjestökenttään niin, että kalenteri täyttyy, vaikka pitäisi lomaakin ehtiä pitää! Noh, otetaan sitten taas rennommin, kun työt alkaa, tai jotain...

Joka tapauksessa heinäkuun viimeiselle viikolle osui kaksi tapahtumaa, joissa olin mukana. KSL:n Oriveden seudun opintojärjestön Kirjallinen Orivesi -hanke järjesti Oriveden 2. kirjaviikon, jonka ajatuksena oli kutsua kirjailijoita viettämään kesäistä viikkoa Oriveden Kampuksella ja seuraamaan kirjallisuusohjelmaa. Puheohjelmat olivat myös yleisölle avoimia. Kirjaviikon ajan kampuksella toimi myös pop up -kirjakauppa, mikä on tietenkin Oriveden kaltaisessa kirjakaupattomassa kylässä jo tapahtuma sinänsä.

Kirjaviikolla pääjärjestäjä Reijo Kahelin haastatteli minua romaaneistani Ei kaikki pinnat kireällä ja Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia sekä kääntäjän työstä. Katso haastatteluni tästä:

Minulle ja ystävilleni merkittävämpi tapahtuma oli kuitenkin lauantaina 1.8. järjestetty Orivesi Pride. Tämä oli nyt toinen kerta, kun järjestimme paikallisen priden, ja ensimmäistä kertaa järjestimme myös marssin. Ja tapahtuma oli valtava menestys! Marssille osallistui sata ihmistä, ja suurin osa heistä jäi seuraamaan myös marssin jälkeistä puistojuhlaa. Epäilemättä oli niitäkin, jotka eivät olleet marssilla mutta tulivat puistojuhlaan. Ja kun tilaisuuden lopuksi kävimme Oriveden hautausmaalla laskemassa kukat Nipa Mäkisen haudalle, sinnekin meitä lähti vielä yli neljäkymmentä.

Erityisen hienoa oli, että saimme marssin lopuksi nostaa Oriveden kaupungin sateenkaarilipun kaupungintalon salkoon. Kaupunginvaltuusto päätti alkuvuodesta, että kaupunki liputtaa pride-lipulla paikallisen pride-tapahtuman aikana. Meille sitten tarjottiin mahdollisuutta nostaa lippu itse ja siten tehdä lipunnostosta seremoniallinen ohjelmanumero. Ja mehän teimme! Lauloimme yhdessä sateenkaarilaulun, ja lipunnoston päätteeksi Seta ry:n puheenjohtaja Anu Kantola ja kansanedustaja Oras Tynkkynen pitivät puheet.

Minä puolestani pidin priden järjestäjien puheenvuoron puistojuhlan alussa, ja minun jälkeeni puheen piti vielä tilaisuuden suojelija, Vesilahden seurakunnan KirkkoHarri. Puheiden jälkeen ohjelmassa oli freestyle-räppäystä, dragia, burleskia, ilma-akrobatiaa ja kaikkea muuta. Myös Minna Minkkinen ja Silvia Modig kävivät pitämässä puheohjelmaa. Monet tilaisuuden kävijät kommentoivat, että tunnelma oli selvästi iloisempi kuin vuosi sitten, ja mikäs siinä iloitessa – viime vuonna teimme asioita ensimmäistä kertaa ja jännitti, miten tuppukylässä tähän suhtaudutaan. Nyt tiesimme, että vastaanotto on suopea ja että me tosiaan voimme raivata itsellemme tilaa näkyä ja kuulua täälläkin.

Oma puheeni on muuten luettavissa Orivesi Priden kotisivulta, ja videona sen voi katsoa tästä:

Näin upean tapahtuman jälkeen on luonnollisesti mieli haikea, mutta silleen hyvällä tavalla haikea, koska olemme taas kerran nähneet, että Oriveden kvääriyhteisössä on voimaa. Prideilemme taas ensi vuonna. Ja siihen saakka kokoonnumme joka kuukauden toisena lauantaina sateenkaari-iltamaan ja teemme jotakin kivaa yhdessä.

PS. Käy ihmeessä seuraamassa Orivesi Priden tiliä fedissä!