Jälleen on aika laatia katsaus vuoden aikana luetuista kirjoista. Vuonna 2023 totesin, että yleisesti vähän väsyttää ja lukemiseenkin voisi suhtautua vähän rennommin. Niinpä vuonna 2024 en tilastoinut enää lukemiani sivumääriä, ja luettujen kirjojen kappalemääriäkään en varsinaisesti tarkkaillut pitkin vuotta. Tämä rennompi ote lukemiseen ei kuitenkaan näytä johtaneen siihen, että olisin tänä vuonna lukenut olennaisesti vähempää kuin aiemminkaan — kyttääminen ei siis taida olla erityisen tarpeellista lukutahdin ylläpitämisen kannalta. Luettujen kirjojen määrä näyttää kivunneen 105:een, mikä on varsin tavanomainen määrä minun tavanomaisella lukutahdillani.

Poikkeuksellisen paljon huippuhyviä kirjoja

Totuttuun tapaan kirjoille antamieni tähtiarvosanojen keskiarvo on lähellä kolmea eli 3,08. Se on kuitenkin jonkin verran viimevuotista korkeampi. Kiinnostavaa on huomata, että tänä vuonna tulin lukeneeksi peräti viisi erinomaista kirjaa ja vain yhden totaalisen surkean. Aika hyvin siis, vaikka valtaosa kirjoista oli jälleen keskinkertaisia.

⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ 5 kpl
⭐️⭐️⭐️⭐️ 21 kpl
⭐️⭐️⭐️ 36 kpl
⭐️⭐️ 22 kpl
⭐️ 1 kpl

Tähdittämättä jätin tänä vuonna jopa viidesosan kaikista kirjoista. Kahta lukuun ottamatta kaikki tähdittämättömät olivat opiskeluihin liittyviä tietokirjoja — jotenkin en vain kokenut kovin mielekkäänä tähdittää niitä.

Suomenkielisyys pitää pintansa

Vuonna 2023 haastoin itseni olemaan lukematta yhtään alun perin englanniksi ilmestynyttä kirjaa, ja tuolloin luinkin harvinaisen paljon suomeksi. Vuonna 2024 en enää tarkoituksella vältellyt anglokirjoja, mutta siitä huolimatta en edelleenkään lukenut englanniksi juuri mitään (englanniksi lukemistani tietokirjoista kaikki paitsi yksi liittyivät opintoihin, joten niiden lukeminen oli ikään kuin välttämätöntä, ja ilman opintoja olisin niiden sijaan lukenut varmaankin entistä enemmän suomenkielisiä tai muunkielisiä kirjoja), joskin suomennetuista kaunokirjoista 15 oli alun perin englanniksi julkaistuja.

Tälle vuodelle taas olin asettanut itselleni haasteeksi lukea vähintään yhden hollanninkielisen kirjan kuukaudessa. Melko lähelle tavoitetta pääsinkin, mutta sitten kohdalle osui varsinainen kivireki kirjaksi ja hollanniksilukutahtini hidastui melkoisesti. Ja ehkä tämän hollantilukutavoitteen vuoksi en sitten tänä vuonna ehtinyt oikein lukea muunkielisiä kirjoja, kun esimerkiksi ruotsi, norja ja espanja puuttuvat listalta kokonaan!

Vuoden parhaat kirjat

Tänä vuonna lukemistani viiden tähden kirjoista neljä oli kotimaista kaunokirjallisuutta. Marisha Rasi-Koskisen REC kirvoitti minusta muun muassa seuraavan kommentin:

Ja kun sanon, että rakenne ei ole mitenkään helppo, niin tarkoitan mm. sitä, että monessa kohdassa en lukijana ollut varma, olinko nyt ymmärtänyt jonkin asiat kunnolla vai jäikö jotain nyt ikuisesti mysteeriksi. Mutta kuten Rasi-Koskisen kirjojen kanssa yleensä, niin tämä on taas niitä kertomuksia, jotka jäävät lukemisen jälkeen pitkäksi aikaa elämään lukijan mieleen, kun mieli yrittää täyttää tarinan aukkokohtia ja yhdistellä katkelmia toisiinsa.

Anneli Kanto kirjoittaa aina hyvin, eikä Rottien pyhimys ollut poikkeus:

Kanto on jälleen osannut kirjoittaa romaanin, jossa on sekä pistävää huumoria että herkistymään saavia ihmiskohtaloita. Kirjan ehdoton tähti on tietenkin Pelliina, joka on autistiseksi henkilöksi varsin kelvosti kirjoitettu — tai no, aivan ensimmäinen kohtaaminen Pelliinan kanssa sai pelkäämään, että metsään menee, mutta ote parani selvästi jo heti toisessa kohtaamisessa.

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys taas oli vuoden yllättäjä:

En oikein tiennyt mitä odotin, kun aloin lukea. Eniten luulin edessä olevan jonkun eräkirjan, mutta ehkei sittenkään kun muistin ketkä kaikki tätä on kehuneet. Ja jumalauta täähän olikin huumorispefiä!

Mutta paras kaikista oli itseoikeutetusti Pasi Ilmari Jääskeläisen Kuurupiilon anatomia:

Kaikkien Jääskeläisen aiempien romaanien tapaan se on hyvin vahvasti ilmestymisaikansa näköinen ja silti maagisella tavalla oman aikansa yläpuolelle nouseva. Lukija ei todellakaan pääse helpolla, enkä nyt tarkoita sitä, että kirjan tapahtumat olisivat jotenkin raakoja ja rankkoja, vaan sitä, kuinka lukijan on tämän tästä hylättävä aiemmat käsityksensä siitä, mistä kirjassa on kyse ja mihin se on menossa. Ja kun kirjan on lukenut loppuun, ei edelleenkään tiedä, mihin on päätynyt vai vieläkö matka jatkuu pitkäänkin. Jääskeläinen on jälleen kirjoittanut tähän mennessä parhaan romaaninsa.

Viides viiden tähden kirja puolestaan oli suomalainen tietokirja, Pertti Salon, Tuomo Niemelän ja Ulla Salon Suomen sieniopas, jota lueskelin viime talvena vähän kerrallaan haaveillen sienimetsään pääsystä:

Kun on lukenut jonkun tavanomaisen harrastajasienestäjille tarkoitetun sienikirjan, jossa esitellään ehkä satakunta sientä, voi helposti syntyä sellainen valheellinen tunne, että no niin, nyt on sienet hallussa. Noh, sitten voi tarttua vaikka tähän sienikirjaan, jossa esitellään runsaat 900 Suomessa esiintyvää sientä ja sanotaan vielä, että yhteensä Suomessa on tuhansia sienilajeja, niin voi kyllä tulla vähän mind blown -olo siitä, miten harhaanjohdetuksi tavanomaisia sienikirjoja lukemalla voi tulla!

Vuoden tunkkaisin nide

Tänä vuonna en jättänyt kesken yhtäkään kirjaa, ja yhden tähden kirjojakin osui kohdalle vain yksi. Mutta se olikin sitten melkoinen pökäle. Robert Irwinin Tuhannen ja yhden yön painajaista (suom. Hannu Tervaharju) kommentoin tähän tapaan:

Ennen kaikkea loputtoman misogyyninen mutta myös hiukan rasistinen tarina, jonka heikkoutena on lisäksi se, että itse tarina on pelkkää päätöntä jorinaa. Kun kerrontatyylikin on vielä jotenkin irtonaista ja etääntynyttä, niin ihan työstä kävi lukea. Ei kannata.

Lukusuunnitelmia vuodelle 2025

Vuonna 2024 keskityin lukemaan ennen kaikkea lukujonossa pisimpään lojuneita suomenkielisiä kirjoja. Sainkin suomenkielisen kaunokirjallisuuden osalta lyhennettyä lukujonon häntää vuodesta 2019 vuoteen 2022, ja kun viimeinenkin vuonna 2021 hankittu suomenkielinen kirja oli luettu, annoin itselleni luvan poimia jonon ohi pitkään odotettuja hyvyyksiä (muun muassa juuri Jääskeläistä). Ensi vuonna taidan kuitenkin jatkaa taas säntillisesti lukujonon häntäpäästä, sillä ovathan kolme vuotta sitten hankitut kirjat jo vanhoja (🙄) ja syytä lukea pois.

Mutta koska keskityin kirimään kiinni suomenkielisten lukujonoa, niin luettavaksi on vielä jäänyt lähemmäs sata etenkin englanninkielistä kirjaa, jotka ovat tulleet hyllyymme vuosina 2019–2021. Niitä olisi tarkoitus seuraavaksi ruveta urakoimaan, eli pari vuotta jatkunut vähäangloinen lukutyylini muuttuu taas vaihteeksi angloisemmaksi. Mutten minä nyt sentään yksinomaan englanniksi meinaa lukea, vaan vaikkapa sillä tavalla, että keskimäärin joka toinen kirja on anglolukujonosta ja joka toinen suomilukujonosta. Väliin sitten ripotellaan kirjoja muillakin kielillä, ei vain hollanniksi vaan myös ruotsiksi, espanjaksi, norjaksi ja mahdollisesti muutamalla muullakin kielellä.

Vuonna 2025 on elämässäni odotettavissa sellainenkin ajankäytöllinen muutos, että 2020 aloittamani opinnot päättyvät keväällä. Niinpä minun ei enää kevään jälkeen tarvitse lukea opintoihin liittyviä tietokirjoja, ja voin taas keskittyä omaehtoiseen tietokirjojen lukemiseen. Paljon kaikkea kiinnostavaa onkin tullut vuosien varrella hankittua lukemista odottamaan.

Näillä suunnitelmilla lähden uutta vuotta kohti. Kuten huomaat, en tälläkään kertaa aseta itselleni mitään erityisiä haasteita. Rentous lukemisessa siis jatkukoon!