Oho, en ole vielä blogiini tehnyt loppuyhteenvetoa kuntavaaleista! 🙀 Noh, lyhyesti sanottuna, vaikka kampanjoin kovasti — niin kuin koko Oriveden vasemmisto — niin äänimäärä ei riittänyt läpimenoon: Vasemmistoliitto menetti yhden paikan. Minä sain 23 ääntä, mikä on tällaiselle junantuomalle ensikertalaiselle kuitenkin ihan hyvä potti tämmöisessä pienessä maalaiskaupungissa. Sillä äänimäärällä pääsin varavaltuutetuksi, ja mahdollisesti tiedossa on jokin lautakuntapaikka, mutta koska neuvottelut niistä ovat vielä kesken, niin en osaa tässä vaiheessa sanoa sen enempää. Kiitos kaikille minua ja Vasemmistoliittoa äänestäneille!

Vaalikampanjaani kertyi rahaa lahjoituksina ja kirjamyynnin kautta yhteensä 315 euroa, minkä lisäksi käytin omaa rahaani... hmm, varmaan jotain kympin luokkaa. Rahoilla hankin 1500 vaaliflaikkua, 160 kampanjalakupötköä, seitsemän vaalijulistetta sekä kampanjakirjojen postituskuoret ja jotain pientä tarjoilua kampanjapöytään. Kulujen jälkeen vaalitilille jäi rahaa 15,12 euroa, ja koska yksi kampanjani kärkiteemoista oli luontokadon estäminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, lahjoitin jäännösrahat Luonnonperintösäätiölle pirkanmaalaisten lintumetsien suojeluun.

Elämää vaalien jälkeen

Yksi syy vaalien loppuyhteenvedon viipymiseen oli siinä, että rankan kevään jälkeen tarvitsin vähän lepoakin. En nimittäin tehnyt vain vaalikampanjaa, vaan suomensin tammi–maaliskuun aikana yhden paksunpuoleisen tietokirjan (Sophie Gilbertin Tytöt vs. tytöt ilmestyy elokuussa Kosmokselta — suosittelen lukemaan!) ja kirjoitin lisäksi viittomakielen maisterintutkielmaa. Ja niin kuin vaalien jälkeen arvelin saavani vähän levätä, niin käkkelskää, eikös edessä ollut paitsi käännöksen niin myös maisterintutkielman viimeistely.

Noh, maisterintutkielma on nyt viimeistelty, ja enää voin vain odottaa arvosanaa. Kun vielä yhden pienen 🤏 kurssisuorituksen jaksan tehdä (eli kuvaan ja julkaisen viittomakielisen esittelyn tutkielmastani), niin sitten on maisterintutkinto kasassa! 🎉

Nooh, ei se suinkaan tarkoita, että pääsisin lepäämään, nimittäin haussa on tohtorikoulutettavan paikkoja, ja totta kai minun on niihin haettava, koska pakko sitä rahaa on jostain tienata jatkossakin. Eli ei muuta kuin tutkimussuunnitelmaa laatimaan ja proffien kanssa keskustelemaan... Missäs helkkarin välissä minä ehdin rentoutua pihatöiden parissa? Kevättyöt ovat sielläkin jo ajankohtaisia, ja talven puusavotan raivauskin on vielä kesken.

Mutta joo, näyttää siltä, että työni painopiste siirtyy jatkossa enemmän akateemiselle puolelle, tutkimukseen ja opetukseen. Katsotaan, milloin seuraavan kerran taas suomennan jotain. Kirjoittamisesta nyt puhumattakaan — noinkohan tohdin itseäni enää kirjailijaksi edes kutsua, kun vanhat kässärini eivät kelpaa kustantajille enkä uusia ehdi kirjoittaa. Oli miten oli, Kirjailija-lehti sentään haastatteli minua kirjailijuudesta while autisti. No, ehkä vielä jonakin päivänä kirjoitan lisää.

Että semmoista, levon mahdollisuutta odotellessa.