Uusi vuosi, uusi työ

Sain tänä jouluna aika päheän lahjan, nimittäin juuri ennen joulua minulle tarjottiin työpaikkaa! En siis ollut edes itse hakenut, vaan sitä ihan oikeasti tarjottiin. Tapahtui sellainen myyttinen kotoa hakeminen — se ei siis olekaan pelkkää legendaa! Ja koska freelance-kääntäjien yleinen työtilanne on tätä nykyä mitä on, niin en kovin kauaa harkinnut vaan otin paikan saman tien vastaan. Ja koska pitkän linjan friikkuna en ikinä osaa luottaa siihen, että jokin toteutuu ennen kuin on nimet paperissa tai rahat tilillä, niin sain jänskättää siihen asti, että sain työsopimuksen allekirjoitettavaksi. Perjantaina minä sen sitten vihdoin allekirjoitin. Työt alkavat virallisesti maanantaina, mutta olen tällä viikolla jo tehnyt hiukan valmistelevia töitä.

Kyseessä on yliopistonopettajan 50-prosenttinen tehtävä. Opetan finska språketia eli suomen kieltä Åbo Akademissa, käytännössä kandien perus- ja aineopintoihin kuuluvia kursseja. Näillä näkymin työ kestää vuoden 2026 loppuun, mutta katsotaan nyt, miten tilanne kehittyy.

Sen toisen puolikkaan ajastani käytän sitten — toivon mukaan — omien jatko-opintojeni edistämiseen. Toki minulla on nyt ainakin keväällä vielä opetettavana kansalaisopistojen kurssejakin, viittomakieltä Ahjolassa ja luovaa kirjoittamista Orivedellä. Mutta käännöstöitä en ainakaan toistaiseksi ota tehtäväkseni. Vaihtelu tekee ihan hyvää!

Ans kattoo myös sitä, että löytäisinkö jostain jälleen kadonneen kaunokirjallisen luovuuteni. Kun vuonna 2008 ryhdyin kääntäjäksi, rajoituin tarkoituksella pelkkiin asiatekstikäännöksiin, koska en halunnut kaunokirjallisuuden suomentamisen syövän kaikkea luovaa energiaani ja häiritsevän orastavan kirjailijanääneni muotoutumista. Aikanaan minusta sitten tuli julkaistu kirjailija ja arvelin kirjailijanääneni vakiintuneeksi, joten päätin siirtyä suomentamaan kirjallisuutta — olin nimittäin täysin kyllästynyt asiatekstien kääntämiseen. Mutta tämän vuoden alussa tein sellaisen kiusallisen havainnon, etten ole saanut aikaiseksi yhtään romaanimittaista luovaa käsikirjoitusta sen jälkeen kun aloin suomentaa kirjallisuutta. Häiritsikö kääntäminen oikeasti kirjoittamista niin paljon, vai oliko samaan aikaan Jyväskylässä suorittamillani viittomakielen maisteriopinnoilla suurempi estevaikutus? En voi tietää. Mutta nyt ei ole enää kääntämistä häiritsemässä, on vain jatko-opinnot.

Että semmoista näin vuoden alkuun. Enpä olisi uskonut olevani mistään työpaikasta näin innoissani! Mutta kyllähän se, että tilille tulee säännöllisesti ihan kelpo palkka, saa innostumaan vaikka mistä. Ja toisaalta olen huomannut ihan tykkääväni opettamisesta, joten sikäli hyppy päätoimiseksi opettajaksi ei kauhistuta. Eikä yliopistonopettajaan onneksi sovelleta mitään kovin tiukkoja työaikamääräyksiä, joten ehkä villi ja vapaa friikkuluonteeni sopeutuu.

Jos olet opiskelijani ja päädyit lukemaan blogiani, niin hei vaan ja nähdään luennolla!