Juhannus, ah, yhtä nihkeä asia kuin mikä tahansa yleinen juhlapäivä. Sellainen, jonka viettämisen voi useimmiten aivan mainiosti jättää väliin. Paitsi että tänä vuonna tuli tehtyä toisin. Lähdin kaveriporukan (!) kanssa juhannukseksi maalle (!!) ja vieläpä ajoin sinne autolla (!!!), vaikka tähän nimenomaiseen kohteeseen olisi päässyt junallakin aivan ovelle asti. Jep niin, juhannus kului Uimaharjun asemalla, jonka remonttia raportoivan blogin mainitsinkin jo taannoin Liebster-haasteen yhteydessä.

Ja miksikö sanon ympyrän sulkeutuneen? No, vielä viisi vuotta sitten asuin itsekin Pohjois-Karjalassa. Eihän siellä oikein sosiaalisia piirejä ollut, ja jos joskus onnistui jonkun muualla asuvan tutun houkuteltua käymään siellä, niin se oli oikein vuosisadan tapaus. Kuten juuri viisi vuotta sitten juhannuksena oli, kun kirjoittajakollegat Jyväskylästä ja Tampereelta tulivat paikan päälle tekemään juhannuksesta kaikkien aikojen juhannuksen. Ennen kuin vuottakaan siitä oli kulunut, olin sentään jo saanut aikaiseksi lähteä litomaan koko korpimaakunnasta. Ja nyt minä sitten itse lähdin sinne sulostuttamaan tuoreehkojen tulomuuttajien juhannusta. Mahtavaa oli, ehkä kaikkien aikojen kakkossijalle päässyt juhannus — heti sen viiden vuoden takaisen jälkeen!