Jatko-opiskelu alkakoon

Keväällä jo vihjailin, että olen rupeamassa jatko-opiskelijaksi. Enpä olisi uskonut, miten kovan työn takana jatko-opintopaikat nykyään ovat! Parikymmentä vuotta sitten homma onnistui suunnilleen sillä tavoin, että sanoin proffalle ”moi” ja sitten minulla jo olikin jatko-opinto-oikeus (toisaalta ehkä siksi jatko-opinnot jäivätkin silloin kesken, kun en ennen paikan saamista joutunut tosissani ponnistelemaan tutkimussuunnitelman parissa). Nyt sen sijaan kesti lähes kahdeksan kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran otin professoriin yhteyttä, siihen, että opinto-oikeus minulle myönnettiin — ja vielä kestää viikon, ennen kuin saan yliopiston käyttäjätunnukset sun muut.

Mutta nyt se on virallisestikin totta: olen suomen kielen jatko-opiskelija Åbo Akademissa. Tutkimusaiheeni liittyy aikuisten autistien vuorovaikutukseen. Kertoisin siitä mielelläni lisää, mutta koska pidän täysin mahdollisena, että jotkut blogini lukijoista voisivat olla tutkimukseni potentiaalisia informantteja, niin en nyt vielä tässä vaiheessa kerro enempää yksityiskohtia. Ja tosiaan, jossain vaiheessa tulen myös rekrytoimaan tutkittavia, koska kerään oman aineistoni.

Aineistonkeruu tosin saa odottaa siihen saakka, että saan tutkimukselleni rahoituksen. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan sen enempää palkallista tutkijakoulupaikkaa kuin apurahaakaan, joten sellaista odotellessa joudun tekemään tutkimusta sivutoimisesti muun työn ohessa. Käytännössä en siis hirveästi ehdi tutkia, mutta kaikenlaisia valmistelevia töitä ja kirjallisuuskatsausta saanen kevään aikana edistettyä.

Että joo, katsotaan, josko minusta vielä jossakin vaiheessa tulisi ihan oikeasti tohtorikin.