Category Archives: Yleinen

Kenkien keväthuoltoa ja lasersotaa

Kenkien keväthuoltoa ja lasersotaa

Muutamassa aiemmassa blogauksessani olenkin jo ehtinyt valitella kuraisia kenkiäni. Tänään kyllästyin valittamaan ja tartuin toimeen. Käynnistyi operaatio kevätrasvaus: talvikengät pois ja kesäkengät tilalle, ja kaikille nahkapinnoille siinä samalla sipaisu rasvaa. Säde tässä ensimmäisessä kuvassa tarkastaa lähtötilanteen. Kyllä, kuraista ja pölyistä on!

2015-04-14 12.33.55Tiedän myös, että erilaisia nahkapintoja pitäisi huoltaa eri tavalla. Mutta tunnustan, että en kovin hyvin ole ottanut selvää, millä tavalla mitäkin pintoja pitäisi käsitellä. Niinpä läästinkin suunnilleen kaikkiin (paitsi mokkanahkaisiin) nahkapintoihin tätä samaa mehiläisvahaa sisältävää Wolyn kenkärasvaa, ja levittämiseen käytän vanhaa ja törkyistä mämmää. Jos teillä on hyviä pro tippejä aiheeseen liittyen, niin kertokaa toki, kommenttikenttä on auki. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että suboptimaalinenkin rasvaus on parempi kuin ei rasvausta ollenkaan, kun kyse on kuitenkin ahkerassa käytössä vuodesta toiseen olevista laatukengistä.

2015-04-14 13.09.50Ja valmista tuli! Kuusitoista kenkäparia rasvattu, ja aikaa tähän vierähti puolisentoista tuntia. Katsokaa, miten kauniisti ne nyt hohtavat saatuaan jälleen vuotuisen rasvakäsittelynsä!

2015-04-14 13.04.37Manuli kävi vielä hyväksymässä työn jäljen.

2015-04-14 13.04.42Kenkien rasvailun lisäksi päivän ohjelmassa oli jotain hyvin ysärivibaista, nimittäin lasersota Megazonessa erään yhdistyksen porukalla. Tarkoituksenmukainen pukeutuminen tilaisuuteen on tietenkin sellainen, että liikkuminen sujuu ketterästi, joten korkkarit jäivät tällä kertaa kotiin. Jalkaan päätyivät juuri rasvatut El Naturalistan violetit nauhakengät (ne samat, joihin vasta tovi sitten vaihdoin uudet nauhat). Asu täydentyi violetilla minihameella (vakosamettia, totta kai), joka onkin suunnilleen lähimpänä minun käsitystäni sporttisesta vaatteesta.

2015-04-14 18.48.37Päähän tyrkkäsin tällä kertaa violetin seilorilakin. Hattu on aivan tavanomainen Mil-Tecin seilorilakki, jollaisia saa valkoisena esimerkiksi Varustelekasta tai (kuten minun hattuni) Kenttäkaupasta. Värjäsin lakin itse violetiksi Dylonin värinapilla, onnistui mainiosti! Tämä kuva on otettu lasersodan jälkeen, ja kuten näkyy, hiki tuli. Itse pelissä olin onnekkaasti voittajajoukkueessa, kokonaissijoitus 16 pelaajan porukassa oli kymmenes. Edellisen lasersotani kävin vuonna 1997 Hastingsissa, Englannissa, joten ysärifiilistelyä tämä totisesti oli!

2015-04-14 18.38.13

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.