Intensiiviset kaksi viikkoa ovat takana, ja inkvisiittori Reegelbunt Lavellan pelasti taas maailman. Ja pääsi katselemaan auringonlaskuun Dorian Pavuksen kainalossa. Nyt voin siis vähitellen alkaa keskittyä johonkin muuhun, kuten intensiivisempään työntekoon ja liiketoiminnan suunnitteluun.
Mutta sitä ennen ilakoidaan vielä ilta euroviisutunnelmissa. Eikä euroviisukotikatsomo ole mitään ilman asianmukaista viisuasua. (Esimerkiksi siivoamista ei suinkaan ole välttämätöntä tehdä ennen viisuiltaa, kuten huomaatte. Keskitytäänhän nyt sentään oleelliseen!) Tästäkin arkisesta Indiska-mekosta saa juhlavan bailuhailun muhkealla ja ylipitkällä röyhelöalushameella, tyllihuivilla, sävyyn sopivilla korvakoruilla ja lakilla — ja ilman muuta kengillä. Nämä piikkikorkoiset ja tasannepohjaiset Poetic Licencen keijuglitterikengät ovat oikein viimeisen päälle heräteostos, sillä ei näin korkeilla (varmaan lähemmäs 15 senttiä) tolpilla oikeasti pysty edes kävelemään. Niinpä nämä ovat nyt varsinaisesti ensimmäistä kertaa käytössä, eikä kotisohvalla istuskeluun ainakaan turhia tasapainoilu- ja jalkavammariskejä sisälly.
Mitä itse viisuihin tulee, niin finaalikokonaisuus on tänä vuonna ehkä hiukan tarpeettomankin tasapaksu ja balladimainen. Viisuissahan parasta on se, kun vedetään oikein kunnolla överiksi ja roudataan lavalle mitä käsittämättömimpiä tarpeistoviritelmiä. Tänä vuonna kuitenkin vain Moldovan esityksessä oli minkäänlaista kiipeilytelinettä mukana, ja Moldovakin putosi jatkosta. Nyt trendinä on panostaa vuosi vuodelta suurempaan lediseinään ja kirkkaampiin videotehosteisiin, ja fyysinen lavastus on minimissään. Voih, kunpa tämä trendi jo pian kääntyisi! Mutta ehkä vielä pitää nähdä lediseinät paitsi esiintyjien takana ja alla, myös sivuilla ja edessä ja katossakin.
Esityksistä nostaisin esiin semifinaalissa edukseen erottuneet Viron ja Slovenian edustajat. Kummastakin tuli nimittäin omalla tavallaan ensimmäisenä mieleen 1980-luvun Leevi and the Leavings, eikä tämä suinkaan ole mikään moite. Muita esityksiä en näin finaalin vasta alkaessa oikein kunnolla edes muistakaan, kun eivät kovin mieleenpainuvia olleet, mutta eivätköhän ne mieleen tässä illan mittaan palaudu. Mutta nyt show alkakoon!