Pienkustantajan päivä alkoi tänään yhdentoista maissa ovisummerin soitannolla. Äkkiä ylös sängystä ja ensimmäinen käteen osunut trikoomekko päälle, ettei ihan alasti tarvitse mennä ovea avaamaan. Kuljetusliikkeen kaverihan se siellä oli ja toi eurolavallisen kirjalaatikoita suoraan kirjapainosta. Jahka olin saanut nosteltua laatikot rapusta eteisen puolelle, saatoin hengähtää ja siirtyä viivästetysti tavanomaisten aamutointeni pariin.

Ja mitäs sieltä kirjapainosta sitten tulikaan? Jussi Katajalan uutuuskokoelma Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita. Jos muuten haluatte tilata opuksen itsellenne, niin tehkää hyvin ja tyhjentäkää vaikka koko varasto. Ei nimittäin ole mukava yrittää saada unta makuuhuoneessa, jossa sadat korpinsilmät tuijottavat kaiken aikaa. Juu, kyllä, se on sitä pienkustantajan arkea, että varasto sijoitetaan sinne, missä tilaa sattuu olemaan, ja tällä hetkellä sitä on meidän makuuhuoneessamme, sellon ja ilmankostuttimen välissä ja kissanpedin alla.

Myöhemmin päivän ohjelmaan kuului muun muassa ruokakaupassa käynti. Lyhin reitti kauppaan kulkee Anttilan läpi, joten nappasin ohi kulkiessani kuvan päivän asusta Anttilan peilistä. Jalassa on punaiset So What!:n keinonahkaiset saappaat. Nämä ovat — monien muiden kenkien tapaan — heräteostos paikallisesta kenkäkaupasta noin puolentoista vuoden takaa.

Kenkien seurana on viininpunainen nahkatakki tekoturkiskauluksella. Tämän hankin UFFilta niin ikään joskus puolitoista vuotta sitten. Meillä on nimittäin viininpunainen nahkasohva, joka kaipasi paikkausta (itse asiassa se on hajonnut taas lisää ja kaipaisi jälleen paikkausta), ja läksin UFFin tasarahapäiville etsimään halpaa vanhaa nahkatakkia, josta leikata paikkapaloja sohvaan. Löytyihän sieltä, tämä takki, mutta kun takki oli minun kokoani ja muutenkin niin ihastuttavan näköinen, niin enhän minä sitä sitten raaskinut leikata tilkuiksi. Onneksi vierestä löytyi toinen suunnilleen samanvärinen takki, joka oli paljon järkyttävämpää kasarityyliä, eikä yhtään harmittanut leikellä sitä. Toki sohvaan tarvittaviin paikkoihin riitti yksi hiha, ja loput takista on jäänyt reserviin myöhempiä paikkaustarpeita varten. Tuollahan se on siistinä myttynä olohuoneen hyllyssä, nimellisesti toimii kissanpesänä, mutta kovin harvoin kissat siellä haluavat aikaa viettää.

Päässäni oleva lätsä on ystäväni tekemä. Alun perin hän teki tämän ja jokusen muun lakin siltä varalta, jos niitä olisi tarvittu taannoin Tukkateatterin esittämässä Missä paikkasi, tiedätkö sen? -steampunk-näytelmässäni, mutta näytelmän työryhmässä oli jo modisti, joka keskittyi yksinomaan hattuihin (voiko muuten olla ihanampaa yllätystä, kun käsikirjoittamani näytelmän ohjaaja kertoo hankkineensa hatuntekijän, sillä pitäähän sitä nyt joka roolihenkilöllä olla oma hattu, ehkä useampikin! Hattunäytelmä, paras näytelmä), ja niin nämä lätsät jäivät tarpeettomiksi. Itse asiassa kuulinkin niistä vasta näytelmän jälkeen… No joka tapauksessa, sain häneltä sitten tämän ja yhden toisen, kokoruskean lätsän, ja ihan jees hattuhan tämä on.

Myöhemmin yhytin vielä kustantamomme varastokissan päivystämästä varastosta. Ei mikään kovin noheva katti tämä, mutta kyllä se yksinkertaisista varastohommista, kuten lonkan vetelystä, hyvin selviää.