Olenpas haltioitunut

Olenpas haltioitunut

2015-10-12 16.30.14Männäviikolla huomasin, että Puutarhakadulle on avattu uusi sisäminigolf. Koska syyslomalla tarvitaan kovasti jotain uutta tekemistä, kävimme kokeilemassa tämän Crazy Golfin. Mestan nimikin jo antaa ymmärtää, että ei sinne missään tavan lenkkareissa talsita, joten nämä Irregular Choicen Tipping Pointit olivat ilman muuta valintani pelikengiksi.

Valinta osoittautuikin oikeaksi. Crazy Golf on sisältä juuri niin räikeä kuin markkinoinnista voi päätellä. Radan kuusitoista reikää (tai no, viisitoista varsinaista reikää ja lopuksi yhden lyönnin limuarvontakone) on rakennettu erilaisiin teemaympäristöihin: musiikkia, retroa, muinaista egyptiä, autokorjaamoa, sukellusvenettä, supersankareita ja niin edelleen. Teemat näkyvät paitsi seinien koristelussa myös reikien esteissä. Kussakin ympäristössä on oma taustamusiikkinsa, mutta toisin kuin voisi olettaa, musiikki ei onneksi pauhaa lainkaan liian kovalla, vaan sulautuu sopivasti taustamaisemaan häiritsemättä peliä.

Liian helpoiksi reikiä ei myöskään voi syyttää. Aika moni esteistä perustuu siihen, että saa yhden lyönnin osumaan juuri oikein, ja jos siinä ei onnistu, niin eipä tule tulosta. Pelasimme suositussääntöjen mukaan eli enintään seitsemän lyöntiä reikää kohden, ja seurueemme parhaan tulos 15 reiällä oli 67 lyöntiä eli 4,47 lyöntiä reikää kohden, huonoimman taasen 92 eli 6,13. Tässä lienee varaa kehittyä. Bonusta muuten siististä ympäristöstä; mukavampaa tämä laji sisällä on kuin ulkona.

Mutta kierros minigolfia tarjoaa vain hetken täytettä siihen tyhjyyteen, joka mieleni on vallannut nyt, kun olen pelannut kaikki kolme Dragon Age -sarjan peliä läpi. Keväällä kerroin jo uppoutumisestani Inquisitioniin, joka on sarjan kolmas peli ja jonka kautta koko sarjaan tutustuin. Koska en saanut tarinasta kyllikseni, tulin aikani kärvisteltyäni hankkineeksi myös Originsin ja II:n ja käytin kappaleen kauneinta syksyä niiden tahkomiseen. Vuonna 2009 julkaistussa Originsissa näkyy jo ajan hammas: grafiikka on toki myöhempiä versioita kökömpää ja ääninäyttelykin enemmän vielä harjoittelua, ja ne tissihaarniskat ja muutenkin miesdominanssi ovat kovin silmiinpistäviä sarjan myöhempien osien edistyksellisemmän representaation rinnalla. Niinpä Origins tuli lähinnä pelattua läpi, mutta nälkä ei kadonnut mihinkään.

Siispä Dragon Age II jouti tulille heti perään. Ja ah! Siinä sitä olikin jo samaa immergoivuutta ja tarinankerronnan nerokkuutta ja monimutkaisuutta kuin mihin Inquisitionissa totuin. Ja kuinka voimauttava fiilis oikeasti voikin tulla siitä, kun omassa possessa on pelkkiä naishahmoja ja niillä räiskitään menemään naispääpahista vastaan.

Yksi Dragon Age -sarjan vahvuuksista on ilman muuta henkilöhahmojen nerokkuus. Päähenkilön apureiksi löytyy hyvin monenlaisista taustoista lähteneitä hahmoja, joilla on kullakin paitsi omat vahvuutensa myös heikkoutensa ja kipeät kohtansa. (Kipeistä kohdista puheen ollen, päähenkilöni Hawke sai jossain vaiheessa peliä postilaatikkoonsa kaiken maailman questien lisäksi myös sikäläistä viagraspämmiä. Kun myöhemmin Varric pyysi keskustelemaan kanssaan aiheesta ”a small problem”, mietin jo, että tässäkö on syy sille, miksi Varricia ei voi pelissä romantisoida — mutta ei sentään! Joka tapauksessa en olisi pitänyt ajatusta lainkaan mahdottomana Dragon Agen maailmassa.) Ja näihin hahmoihin tulee myös kiintyneeksi sitä enemmän, mitä enemmän heidän kanssaan joutuu seikkailemaan ja heidän ongelmiaan ratkomaan. Vaikeiltakaan valinnoilta ei näissä peleissä voi välttyä.

Merrill_PortraitSiinä missä Inquisitionissa sydämeni vei ennen kaikkea Dorian, tevinteriläisen maagisuvun kapinallinen tuhlaajapoika, II:ssa olin aivan myyty, kun Kirkwallin kaduilla, kellareissa ja kaupungin laidalla seikkailin Merrillin, daalilaisen förstin (eli heimonvartijan oppilaan) ja asemastaan huolimatta herkän ja naiivin haltiatytön kanssa. Voi, jos Merrill olisi oikea henkilö, kotilibrariaanillani voisi hyvinkin olla aihetta mustasukkaisuuteen! Katsokaa nyt noita silmiä! Saattaa olla, että tein pelissä joitakin moraaliltaan kyseenalaisia ratkaisujakin, koska Merrill…

Mutta niin loppui sekin Dragon Age II aikanaan, ja niin kovin varhain, koska tulihan sitä aika intensiiviseen tahtiin pelattua. Huoh. Sarjan seuraavasta osasta ei ole vielä mitään tietoa, ehkä sitä joutuu vielä jokusen vuoden odottamaan, jos tulee sittenkään. Siispä pitäisi jotain muuta tähän tyhjään oloon keksiä. Ehkäpä kunnon annos tagliatellea ja kermakastiketta näin aluksi.

Talvi tulee

Talvi tulee

2015-10-09 11.34.58Syksy muuttui nopeasti lämpimästä kylmäksi, ja kyllähän silloin tekee mieli taas siirtyä pitkävartisiin kenkiin. Syysloma alkoi tällä kertaa perinteisissä merkeissä. Hyvin perinteisissä. Nämä turkoosit El Naturalistat ja Per Unan vakosamettihame tulivat esiteltyä jo blogini ensimmäisessä kenkäpostauksessa maaliskuussa. Indiskan muutaman vuoden vanhassa ja jo runsaassa käytössä nuhjaantuneessa neuletakissa on samaa mut eri turkoosia. Kuvauspaikkana VR:n sininen vaunu jossain Pieksämäen ja Joensuun välillä. Matkalukemisena Anne Leinosen tuorein romaani Vaskinainen.

Kuuntele Tomppaa — tarina veturikorjaamosta YT:n kourissa

Kuuntele Tomppaa — tarina veturikorjaamosta YT:n kourissa

VR:n suunnittelemat junavuorojen lakkautukset ja henkilöstövähennykset ja niitä seurannut keskustelu matkustajaliikenteen avaamisesta kilpailulle aiempia suunnitelmia nopeammin ovat nyt niin pop, että kolme vuotta sitten julkaistu novellini Kuuntele Tomppaa on suorastaan ajankohtaista luettavaa. Niinpä olen (kustantajan luvalla) nyt julkaissut mainitun novellin kokonaisuudessaan täällä omassa blogissani. Käypä siis viipymättä lukemassa tämä dieselinkatkuinen rasvaisten miesten tarina!

MUOKS: Novelli on julkaistu alun perin teoksessa Kumman rakas. Jos haluat lukea koko antologian, voit ostaa sen e-kirjana, ja muutamalle nopeimmalle riittää vielä painettujakin kirjoja.

Lakkokaf!

Lakkokaf!
Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Kengät muuten ovat Irregular Choicen ja hame Racing Greenin.

Tänään ei sitten tehty töitä. Ei siksi, etteikö niitä olisi ollut, vaan koska ammatinharjoittajana minäkin sentään ymmärrän, että tämä hallitus ei minun etujani aja. Siispä läppäri ja sanakirjat pysyivät kiinni. Kirjoitin asiasta jo Facebookissa viime viikolla, ja jostain syystä mainittua kirjoitusta kehuttiin kovasti ja se lähti kiertämään tuhatmäärin. Kopioinpa mainitun kirjoituksen nyt tähän, turhahan samaa asiaa on monta kertaa toistaa.

Hallituksen kuristuspäätökset ovat kirvoittaneet monilta yrittäjiltä sen suuntaisia mielipiteitä, että mitä väliä vaikka palkansaajilta leikataan, eipä meillä yrittäjillä tuollaisia ylellisyyksiä ole ollut tähänkään asti ja silti on hengissä pysytty.

No, juu. Ei minun työ- tai vapaa-aikojani kukaan ulkopuolinen säätele. Saan tehdä viikossa vaikka nolla tuntia tai sata tuntia tai mitä tahansa siltä väliltä, jos niin haluan. Saan tehdä työni aamulla, päivällä, illalla, yöllä, arkena, viikonloppuna, yleisinä pyhäpäivinä, tai olla tekemättä. Saan pitää lomaa milloin haluan ja kuinka pitkään haluan, tai olla pitämättä. Palkkaa tulee sen verran kuin sitä asiakkailta saan laskutettua, ei enempää eikä vähempää.

Tämä on sitä yrittämisen vapautta, ja tämän takia minä yrittäjäksi aikoinani rupesinkin, kun kyllästyin työmarkkinoiden nihkeyteen. Tällä vapaudella on se hinta, että mitään varmaa tai säännöllistä ei työajoissa tai palkkauksessa ole. Vaikka ei ole ylärajaa, niin ei ole alarajaakaan. Jos olisin arvostanut säännöllisyyttä ja varmuutta enemmän kuin vapautta, en olisi yrittäjäksi ruvennut.

Nyt nämä hallituksen leikkaukset ovat kuitenkin tuomassa yrittäjän elämän epävarmuuden myös palkansaajille, mutta paskuuden vastapainoksi ei suinkaan lisätä palkansaajan vapautta, vaan kaikki samat jäykkyydet, jotka ennenkin ovat tukahduttaneet elämänilon palkkatyöstä, jäävät ennalleen. Ajatuskin ahdistaa.

En ymmärrä, miksi minun yrittäjänä pitäisi ilakoida sitä, että muilta viedään pois jotain sellaista, mikä on heidän toimeentulonsa ja selviämisensä kannalta tärkeää. Silti monet yrittäjät ilakoivat juuri tällä. Melkeinpä hävettää myöntää, että olen itsekin yrittäjä, kun kollegat öyhöttävät niin törkeästi. Eivätkö nämä öyhöttäjät oikeasti tajua, että jos kaikki nämä leikkaukset, kurjistukset ja pakkokeinot ajetaan läpi, Suomi on pian sellainen maa, jossa kenelläkään ei ole kivaa, ei edes hyväosaisilla? Ja eikö muka ole hyvin läpinäkyvää, miten hallituksen toimilla tietoisesti ajetaan kaikkia leikkuriin joutuvia toisiaan vastaan — palkansaajat vastaan yrittäjät, työssä olevat ja työttömät, maahanmuuttajat ja monennen polven suomalaiset, lapsiperheet ja lapsettomat — koska hajottamalla kansa sitä on helpompi hallita.

Arvon palkansaajat: En minä voi teitä neuvoa tai taistella teidän puolestanne, ettekä te minun neuvojani tarvitsekaan. Mutta kun ryhdytte yleislakkoon saavutettujen etujen ja järjestäytymisoikeuden puolesta, niin yrittäjänä ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin. Ajat ovat nyt sellaiset.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.

Kirppikseltä löytyneen merkittömän vihreän nahkatakin seuralaisina on Dävin kumisaappaat.

Kaf!

Kaf!

2015-09-17 14.21.50Viime päivien, viikkojen ja kuukausienkin masentavassa uutisvyörytyksessä ovat monet perusasiat — kuten nyt vaikkapa kengät — tuntuneet sen verran merkityksettömiltä, että eipä ole ollut intoa blogata tavanomaiseen kepeään tyyliin. Tänään on kuitenkin sellainen sopiva suvanto ennen lakkoviikon pahinta myrskyä, että tuli jopa pukeuduttua tavallisen iloisesti ja käytyä Kaffilassa. Mukiin valahti iso latte ja lautaselle lötsähti erittäin syksyisen näköinen omenamuroleivos, ja kun päiväkahviseurakin oli niin riemastuttavaa, niin eipä vaihteeksi tuntunut olo liian murheelliselta.

2015-09-17 15.33.18Ja kun viikon kuumin puheenaihe nyt kerran tuli puheeksi, niin tiedättekö, mitä yhteistä on lakoilla ja tämänpäiväisillä kengilläni? No tietenkin se, että kummatkin ovat oransseja. Nämä nahkanilkkurithan ovat ne KMB:t, jotka huhtikuussa löysin Teatterimuseon kengänkierrätyspäiviltä. Ihanan pehmeät jalassa ja hyvät kävellä, vaikka korkoa onkin varsin paljon. Oranssien sukkahousujen lisäksi kenkiin on tässä yhdistetty Bodenin violetti limepilkullinen vakosamettihame, H&M:n metsänvihreä vakosamettitakki (ns. nuuskamuikkustakki), violettioranssi hippihuivi ja Strange Hours Atelierin sulkahattu. Kantamukset kulkevat Irregular Choicen olkalaukussa. Ihan tämmöistä vakiokauraa siis. Kuvauspaikka sen sijaan on minulle uusi tuttavuus. Kyseessä on Verkatehtaankadulla sijaitseva Mokkamestarien kahvi- ja teemyymälä. Kahvia sieltä varsinaisesti lähdettiin ostamaan, mutta toki huomion kiinnitti myös ihan kelvollinen teevalikoima. Kuten aiemmista kirjoituksistani olette huomanneet, teetä taloudessamme kuluu varsin runsaita määriä, enkä nyt puhu mistään Yellow Labelista. Eli kun seuraavan kerran teevarastomme (joka tällä hetkellä on hyvällä mallilla) vaatii täydennystä, palaamme tänne. Niin, se kahvi. Rohkeasti ostimme kokeeksi brasilialaista Senhora de Fatimaa, paahtoaste 5/5. Vielä ei ole tullut maisteltua, mutta eiköhän sitä vielä tänä iltana ehdi vähän jauhaista ja keittää.

2015-09-06 15.53.31Blogailuhaluttomuuden vuoksi minulta muuten jäi toissa viikolta raportoimatta Vapriikin kenkämuseon näyttelyn sulkeutuminen. Näyttely oli viimeistä päivää auki sunnuntaina 6.9. Kävin siellä vielä viimeisen kerran ihastelemassa näyttelyä sekä katsomassa Fintage ry:n eri vuosikymmenten kenkämuotia esitelleen muotinäytöksen. Nytpä ei sitten enää näitäkään 1910-luvun namupaloja pääse enää paikan päälle museoon katselemaan.

Huomenna sitten taas myrskyä kohti ja Werstaan lakkokahveille.

Junailu Suomessa vaikeutuu, hidastuu ja kallistuu

Junailu Suomessa vaikeutuu, hidastuu ja kallistuu

Helsinki_city_girlMasentavien Suomi-uutisten putki jatkuu. Tämänpäiväisellä uutisella on — sen lisäksi, että se myös yleisellä tasolla on sekä surullinen että raivostuttava — suoraa vaikutusta jopa minun elämääni. Liikenne- ja viestintäministeriö ja VR nimittäin sopivat vähentävänsä junavuoroja oikein rutkasti. Lakkautuslistalla on monen muun vuoron joukossa Varkauden ja Joensuun välinen matkustajaliikenne kokonaan. Käytännössä matkustus vaikkapa Tampereen ja Joensuun välillä on 27.3.2016 alkaen nykyistä vaikeampaa, hitaampaa ja kalliimpaa. Ja juuri tällä välillä minunkin on säännöllisesti päästävä kulkemaan.

Havainnollistan tulevaa muutosta käytännön esimerkillä. Ensi kevään aikatauluja ja hintoja ei ole vielä saatavilla, joten käytän tämän syksyn tietoja. Ne voivat poiketa myöhemmin toteutuvista aikatauluista ja hinnoista, ja jokaisen yksittäisen matkan hinta riippuu monesta eri tekijästä, kuten työ- ja loma-ajoista, ajoittaisista matkatarjouksista ja sen sellaisista. Esimerkki on siis vain suuntaa antava. Mutta oletetaan syyslomamatka (eli lokakuun 2015 syyslomaviikko), johon sisältyy kaksi edestakaista kulkua Tampereen ja Joensuun välillä ja jolla kulkee sekä aikuisia että lapsia. Tämä matka tapahtuu oikeastikin ja junaliput sitä varten olen jo hankkinut, mutta mitä matka maksaisi ja kauanko se eri reiteillä ja kulkumuodoilla kestäisi, jos varaisin matkat nyt, tänä iltana?

Junalla Pieksämäen kautta

Ensimmäinen edestakainen matka Tampere–Joensuu–Tampere lähtisi Tampereelta klo 9.00 ja päättyisi takaisin Tampereelle klo 20.47 eli kestäisi 11.47 tuntia. Toinen edestakainen matka (eri päivänä) alkaisi 12.05 ja päättyisi 22.53 eli kestäisi 10.54 tuntia. Hintaa lipuille tulisi yhteensä 309,10 €. Tämä vaihtoehto on nykypalvelutasolla helpoin, nopein ja edullisin, ja tätä käyttäisin mielelläni jatkossakin.

Junalla Riihimäen ja Lahden kautta

Jos Pieksämäeltä ei pääse enää junalla Joensuuhun, on kuljettava etelän kautta ja vaihdettava junaa sekä Riihimäellä että Lahdessa. Tällöin ensimmäinen Tampere–Joensuu–Tampere-matka alkaisi klo 9.07 ja päättyisi 20.52 eli kestäisi 11.45 tuntia. Toinen matka alkaisi 12.07 ja päättyisi 00.40 eli kestäisi 12.33 tuntia (tällä paluumatkalla vaihto olisi kuitenkin Tikkurilassa, koska Lahden ja Riihimäen kautta ei enää iltajunalla pääsisi). Liput maksaisivat yhteensä 449,50 €.

Junalla Tikkurilan kautta

Lakkautettavien vuorojen listalla on kuitenkin myös puolet Riihimäen ja Lahden välisistä junavuoroista. Vielä ei ole tiedossa, mitkä vuorot lopetetaan ja mikä vaikutus tällä on Tampere–Joensuu-vaihtoyhteyksiin. Ollaan kuitenkin pessimistejä ja ajatellaan, että jatkossa kaikki junanvaihdot pitää tehdä Tikkurilassa. Tällöin ensimmäinen Tampere–Joensuu–Tampere-matka alkaisi 9.00 ja päättyisi 21.38 eli kestäisi 12.38 tuntia. Toinen matka alkaisi 11.07 ja päättyisi 00.40 eli kestäisi 13.33 tuntia. Liput maksaisivat yhteensä 510,10 €.

Junalla Helsinki-Vantaalle ja lentäen Helsinki-Vantaalta Joensuuhun

Junan lisäksi kulkee toki muitakin kulkuneuvoja. Joensuusta on lentovuoroja Helsinki-Vantaalle, joten mitäpä jos lentäisi osan matkaa? Tällöin aiempi Tampere–Joensuu–Tampere-matka pitäisi aloittaa 4.37, ja takaisin oltaisiin 14.52, eli matka kestäisi 10.15 tuntia. Toinen matka alkaisi 7.32 ja päättyisi 20.52, yhteensä 13.20 tuntia. Suunnilleen yhtä pitkä matka-aika kuin junalla, mutta huomattavasti aikaisemmin (tämä oli sopivuudeltaan ja hinnaltaan järkevin aikatauluyhdistelmä). Liput maksaisivat yhteensä 580,60 €, mutta tämä ei sisällä matkaa Joensuun lentoasemalta keskustaan.

Lentäen Tampereelta Helsinki-Vantaan kautta Joensuuhun

Voihan koko matkankin lentää. Tällöin ensimmäisen matkan sopivin lähtöaika olisi 6.15 ja paluuaika 14.15, eli matkaan kuluisi 8.00 tuntia. Toisen matkan sopivin lähtöaika olisi 14.35 ja paluuaika 00.15, eli matka-aika kokonaisuudessaan 9.40 tuntia. Hinta onkin sitten huomattavasti hulppeampi, 1 269,35 €, eikä tämä sisällä matkoja keskustasta lentoasemalle kummassakaan päässä.

Junalla Jyväskylään tai Varkauteen ja bussilla Jyväskylästä tai Varkaudesta Joensuuhun

Tällä hetkellä Jyväskylän tai Varkauden ja Joensuun välillä kulkee neljä bussivuoroa arkisin ja kolme sunnuntaisin, mutta vain sunnuntaisin on mahdollista tehdä edestakainen matka koko välillä. Riippumatta siitä, vaihtaako Jyväskylässä vai Varkaudessa, Tampereelta pitäisi lähteä 9.05 ja paluu illalla olisi 22.59. Matka kestäisi 13.54 tuntia. Mutta koska matkaan pitäisi päästä myös arkena, on tämä vaihtoehto käyttökelvoton. Tule apuun, OnniBus!

Henkilöautolla

Niin, minulla ei ole autoa, en sellaista aio hankkia enkä totisesti pidä autolla ajamisesta! Mutta jos joukkoliikenne ei tällä välillä enää toimi, niin pakkohan silloin on autoon turvautua. Oman auton sijaan voi hankkia vuokra-auton, ja satunnaisessa käytössä vuokra-auto on varmasti edullisempi kuin jatkuva oman auton ylläpito. 24rentin lähin Toyota Yaris 5D 1.3 sijaitsee parin korttelin päässä kotoamme, ja auton saisi vuorokaudeksi 1 000 kilometrin ajolla vuokralle 111,00 eurolla. Todellisia ajokilometrejä tulisi noin 800, mutta se on siinä ja siinä, joten parempi pelata varman päälle, ettei tule ylitysmaksuja. Toyotan omien tietojen mukaan Yariin keskikulutus on 5,0 l/100 km, ja tämän päivän 95E10-keskihinta on 1,439 €/l. Polttoaineen hinta yhdellä edestakaisella Tampere–Joensuu–Tampere-matkalla olisi tällöin noin 56 euroa. Vuokran kanssa yhden edestakaisen matkan hinta olisi 167 €, ja koska matkoja tulee kaksi, kokonaiskustannus olisi noin 334 €. Mutta se tarkoittaisi kahta yli kymmenen tunnin ajorupeamaa, hyi saatana.

Vai jäisinkö kotiin?

Eri vaihtoehdoista helpoin, nopein ja edullisin poistuu siis maaliskuun lopussa, mikäli mikään mahti ei LVM:n ja VR:n sopimusta peru. Sen jälkeen edullisin ja nopein on vuokra-auto, mutta mukavin se ei missään tapauksessa ole. Junalla matkustaminen olisi nykyisestä lähes 50 % kalliimpaa ja 7 % hitaampaa, paitsi jos kakkosvaihtoehtokin on mahdoton, jolloin hintaa tulee 65 % lisää ja matka-aika pitenee 15 %. Lentämistä ei lapsikatraan kanssa edes kannata harkita. Että kiitti vaan!

Jälleen pompadourit

Jälleen pompadourit

2015-08-30 20.01.12Tampereen tuomiokirkossa on tänä kesänä ollut sunnuntaisin urkukonsertteja, joista viimeinen oli tänään. Henri Hersta soitti Buxtehudea, Bachia, Messiaenia ja Franckia, eli kattaus oli varsin miellyttävä (joskin täytyy sanoa, että modernimpi urkumusiikki, kuten tuo Messiaen ei ole lähellekään niin miellyttävää kuin klassinen, kuten Buxtehude, Bach ja Franck). Erityisesti Franckin koraali nro 1 e-duurissa (joka minulle on tutuin Fernando Germanin tulkintana) viehätti korvaani siinä määrin, että kylmiä väreitä virtasi esityksen aikana useamman kerran.

Kirkkoon tulee useimmiten pukeuduttua vähän tavallista hillitymmin, joten tämän päivän asu ei ollut suoranaista väriloistoa. Heinäkuussa Tizzianan loppuunmyynnistä kokoelmiini löysivät tiensä Chie Miharan mustat pompadourkorkoiset nilkkurit, jotka näin syksyn alettua pääsevät vihdoinkin käyttöön. Per Unan mustaharmaan vakosamettihameen parina on The Earth Collectionin paita, ja päässä kasvaa Strange Hours Atelierin kääpähattu. Jotta ihan harmaaksi ei menisi, niin Irregular Choicen söpylilaukku tuo kokonaisuuteen kimaltavaa väriloistoa. Tupakannatsat kuvausrekvisiittaa.

Syksy toi tähtitaivaan

Syksy toi tähtitaivaan

2015-08-28 13.06.02Vaikka syksy orastelikin jo pari viikkoa sitten, vasta aivan viime päivinä on sääkin ollut sen mukainen eli aivan mahtava. Vihdoin on tarpeeksi viileää, ettei hiki koko ajan virtaa, eikä aurinkokaan enää kärvennä. Jospa nyt jaksaisi taas poistua kotoakin vähän useammin.

2015-08-28 12.58.27Esimerkiksi tänään kävin ulkoiluttamassa Irregular Choicen uutta laukkua ja uusia kenkiä. Kohteena oli eräs perin kliinisesti sisustettu virasto, ja rohkenen sanoa, että taustasta ainakin erotuin selvästi. Niin tosiaan, uudet kengät. Näiden mallinimi on Tipping Point eli kompastuskärjet, ja kengissä on nimensä mukaisesti hieman ylöspäin nököttävät kärjet, jotka itse asiassa tuovat minulle mieleen vanhahkon puuveneen keulan. Ja mataliksi nauhakengiksikään nämä eivät ole mitkään kovin hillityt: on kultaista somistetta, mokkahapsuja, valkoiset nauhat ja pinkit pohjat (joskaan ne eivät nyt tässä oikein näy). Juuri niin IC:tä kuin voi odottaakin.

2015-08-28 14.41.23Ja tuo laukku, ooh, se se vasta on ihanuus! Aloin toki kuolata tätä Starry Nightia heti, kun se ilmestyi IC:n mallistoon, enkä kovin kauaa malttanut kärvistellä, ennen kuin sorruin tilaamaan. Toki se tuli tarpeeseen, koska vanha laukkuni on jo vähän repaleinen, enkä ole innostunut haalimaan käsilaukkuja lainkaan samaan tapaan kuin kenkiä ja hattuja. Mutta niin, taivas on sinistä samettia, siinä on kimaltavia, helmikoristeltuja tähtiä ja kuunsirppi, jonka päällä istuu pörröinen kissa. Kyllä, kissa on hyvin pöwwöinen! Päivällä virastoon puin hillitysti vanhan kunnon seilorilakin, koska minulla nyt oli siellä kuitenkin hoidettavana virastoasioita eikä sellaiseen oikein haltiamainen sulkahattu sovi. Myöhemmin kaupassa käydessä ehostin kuitenkin asukokonaisuutta vielä tällä Strange Hours Atelierin luomuksella. Ja totisesti: näin varustautuneena olen enemmän kuin valmis kohtaamaan syksyn!

surupoelloeNiin, syksy on tuonut muassaan muutakin uutta kuin kengät ja laukun. Aloin omatoimisesti opiskella hollantia Duolingossa, ja kas, sehän sujuukin mainiosti. Suomenkielistä kurssia siellä ei tietenkään ole, mutta minun englannintaidoillani ei ole vaikeuksia selviytyä englanninkielisestä kurssista. Takana on nyt vajaat kolme viikkoa opiskelua ja jäljellä on noin kolmasosa kurssista, joten eiköhän se kuukaudessa tule suoritettua. Tällainen intensiivinen rykäisy, jossa pikatahtiin harjoitellaan kaikki olennainen kielestä ja sen jälkeen siirrytään suoraan käyttämään sitä lukemalla ja kuuntelemalla autenttista tekstiä sekä kirjoittamalla itse esim. viestejä, sopii minulle erinomaisesti. Ja saattaa olla, että hollannille tulee jossain vaiheessa ns. oikeaakin käyttöä eikä se jää vain syksyiseksi ajankuluksi. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa. Duolingossa on muuten paljon muitakin kieliä; jos kielenopiskelu kiinnostaa, niin kannattaa tsekata. Sikäli siis jos kestää katsella noin surullista personal owleria joka päivä (hän kyllä ilahtuu, kunhan päivän tavoite on saavutettu!).

Odotuksemme on palkittu

Odotuksemme on palkittu

Kuvio toistuu joka vuosi. Ensin sitä ounastelee viikon tai parin verran, kuulostelee tuulta latvuksissa, tarkkailee valon muuttumista. Sitten odotettu merkki saapuu — se voi olla ensimmäinen omenantuoksuinen iltakävely omakotialueella, tai kuten tänä vuonna, epäsuoran auringon vain muutamaksi minuutiksi heittämä kattolampun varjo keittiön seinässä.2015-08-15 20.49.27

Syysmelankolia on täällä, ja se ei pyydä, vaan käskee keskeyttämään sen, mitä ikinä teetkin, ja kuuntelemaan loppuillan syysmusiikkia. Ja vaikka kuinka ympäristö yrittää antaa vihjeitä, että eihän kesä nyt vielä voinut olla siinä, eihän, syysmelankoliaa ei huijata. Kun Väliaikaisessa Hiedanrannassa järjestetään puutarhajuhlat, sinne lähdetään vielä muuten kesäisissä tamineissa, mutta päähän vedetään syyshatuista syksyisin, Strange Hours Atelierin kääpähattu.2015-08-16 12.27.26

Ja siellä istutaan Lielahden kartanon puistossa suihkulähteen raunioilla ja juodaan Urbaanin Tampereen tarjoilemaa suodatinkahvia pahvimukista, sillä syksyn tavoin Hiedanrantakin on vasta kehittymässä eikä sieltä vielä saa lattea paksussa lasissa.2015-08-16 12.40.49

Siellä kiivetään istumaan vanhan tammen paksulle oksalle, vaikka yllä on Rinascimenton röyhelöpaita ja Pomodoron hauras hippihame, sillä El Naturalistan sandaalit ovat kauniista syksyisestä ulkonäöstään huolimatta oikein hyvät kiipeilykengät ja joka tapauksessa joku on jättänyt oksan alle lahon tuolin juuri sitä varten, että sen avulla kiivettäisiin oksalle istumaan.

Siinä sitä sitten keikutaan oksalla ja tiedetään, että syksy ei ole loppu, vaan alku, ja uutta ei voi syntyä, ellei vanhaa välillä kuole.pmch1

 

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

pinkkaEn suunnitellut pitäväni blogauksesta neljän viikon taukoa. Mutta kesän hektisessä tapahtumattomuudessa päivät valuivat kuin huomaamatta toistuvien rutiinien parissa, enkä löytänyt sopivaa tunnelmaa ja hetkeä istahtaa päivittämään, millaisia seikkailuita olen kohdannut ja mitä minulla on silloin ollut ylläni.

Sitten tapahtui jotain, mikä sai koko valtakunnan liikkeelle ja minunkaltaiseni ihmiset huolestuneen levottomiksi. Noin puolentoista tuhannen muun ihmisen tavoin lähdin 28.7. osoittamaan mieltä rasismia, fasismia ja natsismia vastaan Tampereen Tullikamarin aukiolle, ja samaan aikaan Helsingissä kymmenkertainen joukko kokoontui saman asian ympärille maan päätapahtumaan. Lähdin liikkeelle, jotta yläkuvan kirjavat krokotiilikengät, keskellä näkyvät punaisella maalilla tuunatut töppöset, alakuvan kiivisukilla ehostetut viininpunaiset purkkarit ja kaikki muut moninaisuutta niin osuvasti kuvastavat jalkineet voisivat vapaasti astella Suomen kaduilla ja teillä.

2015-08-09 15.27.04Valitettavasti huonot uutiset vain jatkuivat, enkä tiedä, koska tämä purkaus saavuttaa lakipisteensä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Vain parissa viikossa koko maan ilmapiiri oli muuttunut täysin toisenlaiseksi. Yhdestä hallituspuolueesta on kuoriutunut avoimen natsistinen. Kaksi muuta hyväksyvät ihan mitä tahansa, koska vain tässä hallituskokoonpanossa ne saavat läpi Fennovoiman, Talvivaaran ja ”yhteiskuntasopimuksen” kaltaisia kammottavuuksia. Ja se kolmas, niin, sille pahin mahdollinen painajainen on, että minun kaltaisiani edustava puolue pääsisi hallitukseen, ja tämän painajaisen torjumiseksi se on parissa kuukaudessa muuttunut vallanpitäjien kritisoijasta kriitikkoja uhkailevaksi vallankäyttäjäksi, joka taipuu juuri sellaisille mutkille kuin hallituksessa pysyminen vaatii.

Niinpä nyt ensimmäistä kertaa olen alkanut tuntea oloni turvattomaksi kaduilla. Voi olla, että ylireagoin, mutta voi myös olla, että jonakin päivänä tai iltana törmään uusnatsien katupartioon tai joihinkin heidän innokkaisiin hengenheimolaisiinsa. Ja kun maan tilanne muutenkin on mitä on, niin heikoksi on käynyt jopa halu lähteä muuten vain ulos.

2015-08-09 15.18.34Sunnuntaina kuitenkin tuli käytyä ulkona. Oli syntymäpäiväni, ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa sitä kuin penkoa kirjakaupan hyllyjä ja käydä kakkukahvilla. Akateemisen poistopöydästä löytyikin hyvin kuvaavasti Timo Soinin Peruspomo 80 prosentin halvennuksessa. Jätin ostamatta. Mango-suklaamoussekakun ja tuplasuklaamoussekakun taas tarjoili Pella’s Cafe. Epäpatrioottina join tietenkin lattea enkä mitään suodatinkahvia.

Ja synttärisankarihan saa käyttää näyttävää hattua. Tämän ihanan kippurakärkisen sulkahatun sain jokin aika sitten lahjaksi mieheltäni. Hattu on saman Strange Hours Atelierin tuotantoa kuin kesäkuussa esittelemäni laho kanto. Haltialookiin sopivat hyvin myös El Naturalistan lehtisandaalit ja vaalea ja keveä kukkahame.

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkanut viisivuotiskausi tuo tullessaan.