Jälleen Lumous-löytö

Jälleen Lumous-löytö

2016-07-28 14.22.43-1Jännä juttu. En ole Lumous-tapahtuman kohderyhmää enkä varmaan tulisi käyneeksi Dark Marketissakaan, ellei siellä olisi Osuuskumman myyntipöytää, jonka takana istun myyntinakissa, mutta kuitenkin sieltä päätyy yllättävän paljon vaatteita ja asusteita varastooni. Viime vuonnahan tulin ostaneeksi sinisen lateksipuvun eli kummalintupuvun. Tämän vuoden ostoksista olen esitellyt jo ainakin nahkaisen tammenlehväkaulakorun ja viininpunaisen vakosamettijakun. Tänään ylleni päätyi niin ikään Lumouksesta löytynyt hehkuvan sininen ja muutenkin näyttävä polyesteripaita, jonka merkkiä en valitettavasti voi kertoa, koska merkkilappu niskasta on leikattu irti. Indiskan voittopuolisesti violetti ja turkoosi hame sisältää myös tummansinisiä sävyjä, joten se päätyi paidan pariksi. Jalassa ovat Giorgio Venutin kippurahäntäavokkaat, vaikka kippurat eivät tässä kuvassa näykään.

Kuriositeettina mainittakoon, että niin viime- kuin tämänvuotiset Lumous-vaatelöydöt taisivat olla peräisin saman myyjäkaksikon pöydästä. Mitähän heidän entisiä vaatteitaan minulle ensi vuonna päätyykään?

Mekko värjäytyi, mutta asiakaspalvelu oli loistavaa

Mekko värjäytyi, mutta asiakaspalvelu oli loistavaa

2016-07-23 13.46.24Lady Vintagen punavalkoinen pallomekko on äärimmäisen ihana, mutta joskus sekin tulee hikoiltua niin, että on pakko pyykätä välillä. No, ei voi olla rakettitiedettä, kun kangas on 97-prosenttista puuvillaa. Mutta uusi vaate voi päästää väriä, erityisesti tällainen iso punaisella painettu mekko, joten varmuuden varalle pestään ihan yksinään, muuten kaikki muu on punaista. Ja ollaan erityisen huolellisia pesuohjeen kanssa muutenkin, koska kyseessä on erityisen rakas vaate, joka kaiken lisäksi maksoi satasen. Totta kai sen pitää tulla pesukoneesta yhtä täydellisenä kuin se sinne meneekin.

2016-07-25 13.08.57Vaan kuinkas sitten kävikään? Mekon valkoiset pallot värjäytyivät vaaleanpunaiseksi. Kanttaukset pysyivät kirkkaanvalkoisina, mutta pallot ovat nyt vaaleanpunaiset. Miten tällainen voi olla mahdollista, vaikka olin erityisen huolellinen? Nyt kaunis mekkoni muuttui kertalaakista juhliinkin sopivasta asusta nuhjuiseksi kotivaatteeksi. Ja sanonpa vain, että ei tällainen nyt ihan normaalia toimintaa ole — tai ainakaan hyväksyttävää, jos kohta markkinoilla liikkuu huonolaatuisiakin kankaita. Tämä nyt kuitenkaan ei ollut missään suhteessa mikään halpismekko, joten ei tällaista nyt vain voi hyväksyä. Johan tässä on kohta parikymmentä vuotta tullut pyykättyä omia ja perheen vaatteita. Klassinen moka, jossa pesukoneeseen eksynyt väärän värinen vaate värjää muun pyykin, on kyllä ehtinyt tulla tutuksi. Mutta nyt olin erityisen huolellinen, että näin ei pääsisi käymään. Ja tämä mekko sitten meni ja tuhosi itsensä. Enpä muista vastaavaa vielä kohdanneeni. Väkisinkin vetää suun mutruun.

2016-07-25 06.23.46Mutta onneksi mekon myyneessä Miss Windy Shopissa on ensiluokkainen asiakaspalvelu. Reklamoin huonolaatuisesta tuotteesta ja pyysin saada vaihtaa mekon uuteen samanlaiseen. Tähän suostuttiinkin, joskin M-koko on juuri nyt loppu varastosta, mutta sen sijaan voin saada rahat takaisin ja tilata mekon myöhemmin uudelleen, kun sitä taas on. Hienoa, juuri näin asiakaspalvelun pitääkin toimia! Nyt uskaltaa taas hymyillä. Kunhan syksyllä saan tilattua uuden punaisen Isabella-mekkoni, en pese sitä ainoastaan erityisen huolellisesti, vaan aivan ultimaattisen ylivoimaisia varovaisuusperiaatteita noudattaen eli käyttämällä jotain sellaisia värinsuojausmenetelmiä, joita yksikään tähän mennessä pesemäni vaate ei ole vielä tarvinnut.

Hymyilykuvassa on muuten yllä toinen Miss Windy Shopista ostamani pallomekko, Collectifin Dolores Doll. Hellepäivien ahkerassa käytössä sekin on hikoontunut ja odottaa jo omaa ensipyykkäystään. Pitääkin ennen sen pesemistä selvittää, mitä muita ylimääräisiä varotoimia kuin pesukoneeseen heitettävät värinkeruuliinat voisin vielä käyttää. Ehkä on hankittava jopa jotain erityispesuainetta, kun tavallisessa on näköjään vaaransa. Asusteina hymyilykuvassa on jo aiemminkin esitelty VintagEija’sin pitsisomisteinen nukkapintainen kukkahattu ja Lumouksesta vastikään ostamani Sysimaan pöydässä myynnissä ollut koru, jonka tekijän nimen valitettavasti jo unohdin ja lapunkin ehdin siivota pois.

Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

2016-07-22 14.13.56-2Pokémonjahtimme jatkuu jo kuudetta päivää. Pelkästään eilen tuli käveltyä lähes 13 kilometriä, ja tämän päivän osalta olemme vasta alussa. Mutta lyhyt asiointimatka tuli tuossa jo hoidettua, ja siinä samalla kertyi jokunen pokémonkin. Tosin liikkeellelähtöä tuli aluksi vähän lykättyä, koska palvelimet olivat taas jumissa — melkoinen ensimmäisen maailman ongelma! Lopulta sitten lähdimme ilman toimivaa peliä liikkeelle, ja puolimatkassa se vihdoin alkoi toimia.

Tälläkin kertaa lähdin jahtiin tyylikkäänä — eihän tässä mitään ryysyläisiä olla. Lady Vintagen mekkoa täydentävät tänään viime viikonloppuna Lumouksen Dark Marketin kirppikseltä eurolla ostamani Dividedin vakosamettijakku ja viime kesänä Tallipihan vintagetapahtumasta ostamani Kangolin villabaskeri. Tätäkään hattua ei ole tullut aiemmin juuri käytettyä, ja olen miettinyt, että miksi ihmeessä ostin hatun hyllyyn lojumaan vain siksi, että sen löysin käytettynä halvalla. No, nyt vihdoin on vaatteita, jotka siihen sopivat, eikä enää harmita, että tuli ostettua. Jalassa on käytännölliset El Naturalistat (en minäkään nyt sentään korkkareissa lähde kilometrikaupalla pokémoneja jahtaamaan, paitsi jos ajan pyörällä). Ainoat punaiset polvisukkani ovat pyykissä, joten nyt on tyytyminen mustaharmaisiin.

2016-07-22 14.53.27Yksi asiointimatkan kohteista oli Sokoksen kosmetiikkaosasto, josta kävin hankkimassa tähän uuteen mekkoon sopivan huulipunan. Edellisessä blogauksessa näkyvä Maybellinen Lady Red -sävy kun on vähän turhan kirkkaanpunainen. Nyt sopiva sävy löytyi Nyxiltä, mutta tässä kuvassa huuleni ovat vielä punaamattomat, koska huulipunahan on avaamattomana käsilaukussa.

Saattaa olla, että tänään tulee lähdettyä rähinöimään lähipunttiksille. Pokémon Gossa siis. Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkossa nyt vastassa ollut cp10 Magikarp näyttää aika vaivattomalta vastukselta. Noh, eihän se siellä enää siinä vaiheessa ole, kun me illalla liikkeelle pääsemme.

Fiinimpää fillarointia

Fiinimpää fillarointia

2016-07-20 13.13.15Uudet pallomekot on nyt sovitettu ja siirretty komeroon odottamaan tosikäyttöä. Ja tänään ensimmäinen niistä pääsikin jo kunnolla ulkoilemaan. Pokémon-metsästys kun on edennyt jo siihen pisteeseen, että ilman varavirtalähdettä ei pärjää — kaksi ja puoli vuotta vanha iPhone tyhjenee jo runsaassa tunnissa, eikä se nyt ole aika eikä mikään, kun metsälle lähdetään — joten varavirtalähdettä oli käytävä ostamaan. Valitettavasti keskustasta ei oikein kunnollista hinta-tehosuhdetta löydä, ja tätä hankintaa varten oli lähdettävä laitakaupungille eli tässä tapauksessa Lielahden Motonetiin. Sieltä tuli hankittua 13 000 mAh:n Waltter-varavirtalähde 34,90 eurolla. Ehkä tuolla jokusen tunnin kerrallaan pärjää.

Mutta eipä nyt minnekään laitakaupungin sekatavarakauppaankaan sovi rytkyissä lähteä. Laura Vitan sandaalit saivat kunnian olla tämän Lady Vintagen mekon ensimmäisenä työparina. Päässä on itäsaksalainen rahastajanlakki, jonka ostin viime kesänä Tallipihan vintagemarkkinoilta (oli tapahtumalla varmaan joku nimikin, Suvi-vintage ehkä), ja kaulaa koristaa Fiskarsin antiikkipäivien yhteydessä hankittu Helmipuoti Helmiäisen perhosriipus.

Ja matkahan taitettiin ilman muuta fillarilla. Samalla pääsin kokeilemaan kuulemaani Pokémon Go -vinkkiä. Kuulemma suitsuke houkuttelee paikalle Pokémoneja parhaimmillaan jopa minuutin välein, jos ehtii minuutin aikana kulkea 200 metriä eli noin 12 km/h. Juoksemaan en rupea, mutta pyörällä tuo ei ole homma eikä mikään. Ja kun matka Lielahden Motonetiin on muuten niin tylsää ja suoraa Paasikiventietä, niin olosuhteet suitsukkeen kokeilemiseksi olivat mitä parhaimmat. Ja kyllä se toimi, uutta saalistettavaa ilmestyi noin minuutin välein, joukossa jopa muutama aiemmin näkemätön Pokémon. Vauhdissa niitä ei tietenkään kannata pyydystää, mutta tyhjällä ja suoralla tiellä on juuri se hyvä puoli, että voi vaivatta pysähtyä parinsadan metrin välein häiritsemättä ketään.

Samalla huomasin myös, että munienhaudontakilometrejä ei kerry pyöräillessä ihan niin paljon kuin oikeasti tulee ajettua. Niissä lienee jokin nopeuden yläraja, jonka jälkeen haudonta ei etene. Kuuden kilometrin pyöräilystä kertyi muniin alle kolme kilometriä.

Illalla (tai no, yöllä) sitten varavirtalähteen tukemana pidemmälle kävelylle.

Pallomekkoa jos jonkinlaista

Pallomekkoa jos jonkinlaista

2016-07-19 16.51.59Jostain syystä pallomekot ovat sangen viehättäviä. Niin viehättäviä, että niitä sortuu helposti hankkimaan vähän useammankin. Viime vuodet olen kärvistellyt pelkästään yhden pallomekon varassa — sen Indiskan ohuen sinisen mekon, joka on näkynyt ties monessako blogauksessani — mutta nyt tilanne muuttui kerrasta ihan kunnolla! Päädyin nimittäin Miss Windy Shopiin, ja tietäähän sen, miten siinä käy. Tosin rajoitin hankintani nyt yksinomaan vain pallomekkoihin, että joku roti pysyisi. Pääsääntöisesti käytän hankkimiani mekkoja joka tapauksessa arkena, niin muhkeat alushameet eivät tällä hetkellä olleet aivan välttämättömiä lisävarusteita. Ehkä sorrun niihin sitten joku toinen kerta.

Lisätään jo tähän alkupuolelle sellainen disclaimer, että tämänkertaiset valokuvat ovat aivan luokattoman hätäisiä sovituskuvia. Asu on muuten täysin viimeistelemätön, kuvauspaikkana on ryönäinen olohuone ja säärikarvat rehottavat kuin sinilevä kaupungin suosituimmalla uimarannalla, mutta mekot — suoraan pakkauksesta otettuja ja silittämättömiä — ovat silti oikein edukseen.

Ensimmäisenä sovitusvuorossa on M-kokoinen Dolly Dottyn violetti Claudia-mekko. Tämä pienipalloinen ja vuorillinen mekko istuu päälleni kuin valettu! Vyötärö on napakka mutta ei kiristä, rintojen kohdalle ei jää tyhjää ja kaula-aukko laskeutuu kauniisti. Vaikka olen harteikas, hartiani mahtuvat silti hyvin hihoihin. Käsiä nostaessa mekko jonkin verran nousee niin, että sitä on jälkeenpäin kiskottava rintojen päältä alemmas, mutta eipä tällainen käytössä iso ongelma ole. Tuotekuvissa mekko on ehkä aavistuksen turhan pinkin sävyinen, mutta arvosteluissa kerrotaan värin olevan oikeasti tummempi, joten rohkaistuin tilaamaan. Ja katso: väri on kuin onkin hieman tummempi. Hienoa! Tämä mekko jää ilman muuta minulle.

2016-07-19 16.56.13Seuraavaksi ylleni solahtaa M-kokoinen Lady Vintagen punainen Isabella-mekko. Vuorittomana mekkona tämä on heti kevyemmän ja arkisemman tuntuinen kuin edellinen Claudia, mutta kankaan kevyt kiilto tekee tästä myös juhlavan. Edessä oleva rusetti on kiinnitetty hakaneulalla, ja sen saisi siis myös pois, jos nyt joku haluaisi ilman rintarusettia kulkea. Tämäkin mekko on vyötäröltä juuri oikean kokoinen. Rintojen kohdalle jää hieman tyhjää — vaikka rinnanympärykseni on kokotaulukon mukainen, minulla on suhteellisen leveä rintakehä ja pienet rinnat, joten mekon täyttävää uhkeutta ei löydy ihan niin paljon kuin suunnittelija on ehkä tarkoittanut. Rypytys ja rusetti piilottavat kyllä kätevästi etumuksen pussitusta niin, että se ei näytä lainkaan kummalliselta, ja kaula-aukko asettuu joka tapauksessa oikein hyvin. Hihat sopivat todella hyvin leveille harteilleni. Punainen väri on oikein kaunis, ei yhtään liian kirkas. Kyllä taitaa tämäkin jäädä minulle.

2016-07-19 17.01.24Viimeisenä sovitettavana on niin ikään M-kokoinen Collectifin sininen Dolores Doll -mekko. Tämäkin mekko on vuoriton ja siten oikein hyvin arkikäyttöön sopiva (ei pääse tulemaan ylipukeutunut olo — sikäli jos se nyt minun arkeani haittaisi). Vyötäröltä mekko istuu erinomaisesti, mutta tässäkin rintojen alle jää hieman tyhjää ja samasta syystä kuin Isabellan kanssa. Rypytys kuitenkin antaa sen hyvin anteeksi, ja kaula-aukko istuu hyvin. Kaula-aukko on tässä mekossa väljempi kuin kahdessa muussa, ja rintaliivien olkaimet saattavat välillä vilkkua, etenkin jos vetää hihoja enemmän sivulle. Ehkä joku uhkeampi voisi käyttää mekkoa ilman liivejä, mutta minä tuskin tuntisin oloani miellyttäväksi niin. Noh, voihan sitäkin jossain välissä kokeilla. Hihojahan on tosiaan varaa vetää sivummallekin, joten siltä osin harteikkuus ei ole ongelma. Hihansuissa on kuminauha, joka on sangen jämpti, ja kaupan tuotearvosteluissa jotkut ovat kertoneet poistaneensa kuminauhan, koska hihat ovat hiertäneet. Minä en vielä sovituksen perusteella sanoisi, että hihat minua hiertäisivät, mutta kyllä ne selvästi jämpteiksi huomaa. Käyttö osoittaa, miten käy. Helma on tässä mekossa pisin näistä kolmesta, ja sininen on tummuudeltaan siinä siedettävän rajoilla. Taidan pitää tämänkin.

Kas, niin siinä sitten kävi, että päätin pitää kaikki kolme mekkoa, vaikka alun perin ajattelin, että kai niistä nyt joku istuu niin huonosti, että on pakko palauttaa. Kaikkia mekkoja myydään M-kokoisena, ja niiden omissa kokolapuissa on brittiläinen kokomerkintä 12. Ehkä aavistuksen rintavampana (mutta kapeampirintakehäisenä) olisin täydellisen sopiva näihin mekkoihin. Kokoluokituksen senttimittoihin saattoi siis ainakin tässä tapauksessa luottaa.

Ja nyt olisi sitten osattava pysyä poissa Miss Windy Shopista, jotta pankkitili ehtii palautua.

A wild Pokémon Trainer appears!

A wild Pokémon Trainer appears!

2016-07-18 22.53.06 kopioJuu, minäkin lankesin tähän houkutukseen. Mutta ei siinä mitään. Minä olen ties kuinka pitkän iäisyyden kaivannut jotakin sellaista houkutusta, joka saisi minut liikkumaan enemmän. Jotain, missä ei liikuta liikkumisen takia. Sillä liikuntaa rapistuva ruhoni kaipaa, mutta kaikki liikkuminen, jossa ei ole pintatasolla jotain mielekästä tekemistä (jota itse liikkuminen ei koskaan ole), on aina niin perin vastenmielistä viimeistään kolmannella kerralla, usein jo ensimmäisellä.

Pyöräillä jaksan silloin tällöin maisemien takia, mutta pyöräilyetäisyydellä olevat maisematkin loppuvat joskus. Geokätköilyä jaksoin ahkerasti puoli vuotta, mutta sitten kyllästyin sen itseääntoistavuuteen. Pokémon GO kantakoon aikansa. Sitä odotellessa metsästetään taskuhirviöitä tyylillä. Tässä tapauksessa Indiskan pallomekossa ja Irregular Choicen kengissä.

Kävin Fiskarsin antiikkipäivillä ja kuvasin vain itseäni

Kävin Fiskarsin antiikkipäivillä ja kuvasin vain itseäni

2016-07-09 13.31.32Kesän hassujen kotimaanmatkojen sarja jatkuu. Tällä kertaa kohteena oli — kotiamanuenssin ehdotuksesta —Fiskarin ruukkialue ja siellä järjestettävät Fiskarsin antiikkipäivät. Kotiamanuenssini keskittyi hoitamaan antiikkihankinnat, ja minun tehtävänäni oli lähinnä näyttää kauniilta. Luonteva työnjako meille siis!

Fiskarin ruukkialue on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde, mutta täytyypä sanoa, että tällaisena päivänä se on kaikkea muuta kuin edukseen. Joka paikassa tungeksii kiireettömästi eteneviä (tai etenemättömiä) ihmisiä, ja kaikkialla pörrää epätoivoisesti pysäköintipaikkaa etsiviä autoja. Aitouden etsimisen nimissä harjoitetun turismin mielettömyys ja kykenemättömyys milloinkaan saavuttaa aitoutta iskee kasvoille aivan erityisesti silloin, kun historiallisessa paikassa ei käy yksin, vaan yhtenä sadoista tai tuhansista. Kovin helposti alkaa matkailija kyynistyä tiedostaessaan, kuinka matkailuelinkeino tällaisessa paikassa riippuu juuri niistä ihmislaumoista, jotka läsnäolollaan karkottavat sen hengen, jota he nimenomaan ovat tulleet aistimaan, ja matkailija itse on yksi osa tätä elinkeinon ja ongelman dualistista ilmentymää.

2016-07-09 15.15.13No, hankin synninpäästön jättämällä rahaa paikallistalouteen. Toisin sanoen ostin ihanan riipuksen, jonka puin heti autoon päästyäni kaulaan. Riipuksen on valmistanut Helmipuoti Helmiäinen — ei Fiskarista, vaan muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Teijosta. Tämä metallisia perhosia, oksia ja kukkia lasihelmiin yhdistävä koru on hieno sekoitus steampunkin metallista terävyyttä ja luontoaiheiden keijumaista viehkeyttä. Juuri minunlaiseni kokonaisuus.

Kotimatkalla Tikkurilan asemalla otetussa kuvassa näkyykin paremmin päivän muu asukokonaisuus. Bed of Rosesin kengät ja kirppikseltä löytynyt jonkun itse tekemä hame on jo esitelty aiemmin, mutta H&M:n kirppispaita on uusi tuttavuus. Ennen matkalle lähtöä huokailinkin sitä, kuinka koruvalikoimassani ei ollut mitään tällaiseen kaula-aukkoon sopivaa riipusta. Nyt on!

Jännä juttu muuten sekin, että nykyään junamatkoilla tulee melkeinpä useimmiten käytyä juuri Tikkurilan asemalla. Asema itsessään on kohentunut huomattavasti, minkä lisäksi VR:n aikataulu- ja reittirakenne on muuttunut sellaiseksi, että lähes kaikki tiet vievät Tikkurilaan. Jännä sikäli, että Tikkurilassa itsessään ei tule käytyä, vaan asema on tärkeä nimenomaan junien ja muiden kulkuvälineiden vaihtopaikkana.

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Finncon on taas Tampereella. Ja sehän tarkoittaa — paitsi sitä, että minä seison Osuuskumman pöydän takana myymässä kirjoja — että voi aivan huoletta pukeutua ihan reilusti överiksi, eikä edes mitenkään erotu joukosta. Minä vedin ylleni tiskikeijun sotisovan, joka tuli joillekuille tutuiksi jo neljän vuoden takaisessa Tampereen Finnconissa.2016-07-02 13.46.19

Asussa yhdistelen sekä valmiita vaatteita että itse tehtyjä asusteita. Kukkakuvioinen hame on merkkiä Twentyone ja t-paita Seppälästä. Alun perin käytin asussa vihreitä El Naturalistan remmikenkiä, jotka värinsä puolesta ovat hiukan sopivammat kuin nämä nyt jalassa olleet Fly Londonit, sekä vihreitä päivänkakkarakuvioisia sukkahousuja. Mutta kun ulkona (ja sisällä Tampereen yliopiston päätalossa) on niin turjakkeen kuuma, niin jätin sukkahousut pois, ja senpä vuoksi vaihdoin kengätkin, koska mainitut El Naturalistat hankaavat isovarpaan rakkuloille alta aikayksikön ilman sukkia.2016-07-02 13.48.10

Keijuasu tästä kokonaisuudesta syntyy toki vasta siivillä. Nämä siivet olen väsännyt ihan itse: kuumaliimalla olen sutaissut epämääräisiä organzanpaloja paksusta rautalangasta väännettyyn kehikkoon, ja olkahihnat kiristetään (ja siivet nostetaan ylemmäs) irrallisella eteen solmittavalla rusettinauhalla. Siivet hulmuavat erityisen hienosti keinussa — katso gifu jutun lopussa tai vaikka tämä video.2016-07-02 14.06.00

Hatun inspiraatio on peräisin Moldovan vuoden 2011 euroviisuesityksestä, jossa lavalla liihottaa pasuunakeiju yksipyöräisellään. Kyseinen pasuunakeiju on eittämättä ollut yksi suurimman vaikutuksen minuun tehneistä populaarikulttuurin hahmoista. Töttöröhatun runko on sanomalehtisuikaleilla vahvistettua kartonkia. Tekoturkis on liimattu kartongin päälle ja ommeltu reunasta kiinni hatun sisällä olevaan päänmyötäiseen vuoriosaan, ja koristenauhat on ommeltu turkikseen kiinni. Pysyy yllättävän tukevasti päässä, vaikka minä poropeukalo sen teinkin — ja hiostaa ihan hemmetisti näin kesällä!2016-07-02 14.05.59

Taikasauvana toimii luotettava Pirkan tiskiharja — tietenkin samaa sävyä kuin siivet. Ilmeestä päätellen kuvan keiju taisi juuri kuulla, että joku on jynssännyt taikasauvalla homeisia astioita. No ei vaiskaan! Taikasauvaa ei ole tiskivedessä sotkettu, sillä tiskikeijuhan saa astiat puhtaaksi ihan vain yksinkertaisella ranneliikkeellä.2016-07-02 14.04.44

Oho! Joku oli unohtanut taikasieniä tiskikeijun tielle. Mitenkähän myyntivuoro nyt mahtaa sujua?2016-07-02 15.16.47

No niin, olisihan se pitänyt arvata, että tällaista siitä tulee.2016-07-02 15.17.17

Eh, nyt on ehkä paras lopettaa todistusaineiston julkaiseminen, ennen kuin tiskikeijua tullaan syyttämään rehtorien häpäisystä!

Swinging Fairy in Midsummer Night

Tavallaan ympyrä sulkeutui

Tavallaan ympyrä sulkeutui

2016-06-25 14.25.24-1Juhannus, ah, yhtä nihkeä asia kuin mikä tahansa yleinen juhlapäivä. Sellainen, jonka viettämisen voi useimmiten aivan mainiosti jättää väliin. Paitsi että tänä vuonna tuli tehtyä toisin. Lähdin kaveriporukan (!) kanssa juhannukseksi maalle (!!) ja vieläpä ajoin sinne autolla (!!!), vaikka tähän nimenomaiseen kohteeseen olisi päässyt junallakin aivan ovelle asti. Jep niin, juhannus kului Uimaharjun asemalla, jonka remonttia raportoivan blogin mainitsinkin jo taannoin Liebster-haasteen yhteydessä.

Ja miksikö sanon ympyrän sulkeutuneen? No, vielä viisi vuotta sitten asuin itsekin Pohjois-Karjalassa. Eihän siellä oikein sosiaalisia piirejä ollut, ja jos joskus onnistui jonkun muualla asuvan tutun houkuteltua käymään siellä, niin se oli oikein vuosisadan tapaus. Kuten juuri viisi vuotta sitten juhannuksena oli, kun kirjoittajakollegat Jyväskylästä ja Tampereelta tulivat paikan päälle tekemään juhannuksesta kaikkien aikojen juhannuksen. Ennen kuin vuottakaan siitä oli kulunut, olin sentään jo saanut aikaiseksi lähteä litomaan koko korpimaakunnasta. Ja nyt minä sitten itse lähdin sinne sulostuttamaan tuoreehkojen tulomuuttajien juhannusta. Mahtavaa oli, ehkä kaikkien aikojen kakkossijalle päässyt juhannus — heti sen viiden vuoden takaisen jälkeen!