Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

2016-07-22 14.13.56-2Pokémonjahtimme jatkuu jo kuudetta päivää. Pelkästään eilen tuli käveltyä lähes 13 kilometriä, ja tämän päivän osalta olemme vasta alussa. Mutta lyhyt asiointimatka tuli tuossa jo hoidettua, ja siinä samalla kertyi jokunen pokémonkin. Tosin liikkeellelähtöä tuli aluksi vähän lykättyä, koska palvelimet olivat taas jumissa — melkoinen ensimmäisen maailman ongelma! Lopulta sitten lähdimme ilman toimivaa peliä liikkeelle, ja puolimatkassa se vihdoin alkoi toimia.

Tälläkin kertaa lähdin jahtiin tyylikkäänä — eihän tässä mitään ryysyläisiä olla. Lady Vintagen mekkoa täydentävät tänään viime viikonloppuna Lumouksen Dark Marketin kirppikseltä eurolla ostamani Dividedin vakosamettijakku ja viime kesänä Tallipihan vintagetapahtumasta ostamani Kangolin villabaskeri. Tätäkään hattua ei ole tullut aiemmin juuri käytettyä, ja olen miettinyt, että miksi ihmeessä ostin hatun hyllyyn lojumaan vain siksi, että sen löysin käytettynä halvalla. No, nyt vihdoin on vaatteita, jotka siihen sopivat, eikä enää harmita, että tuli ostettua. Jalassa on käytännölliset El Naturalistat (en minäkään nyt sentään korkkareissa lähde kilometrikaupalla pokémoneja jahtaamaan, paitsi jos ajan pyörällä). Ainoat punaiset polvisukkani ovat pyykissä, joten nyt on tyytyminen mustaharmaisiin.

2016-07-22 14.53.27Yksi asiointimatkan kohteista oli Sokoksen kosmetiikkaosasto, josta kävin hankkimassa tähän uuteen mekkoon sopivan huulipunan. Edellisessä blogauksessa näkyvä Maybellinen Lady Red -sävy kun on vähän turhan kirkkaanpunainen. Nyt sopiva sävy löytyi Nyxiltä, mutta tässä kuvassa huuleni ovat vielä punaamattomat, koska huulipunahan on avaamattomana käsilaukussa.

Saattaa olla, että tänään tulee lähdettyä rähinöimään lähipunttiksille. Pokémon Gossa siis. Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkossa nyt vastassa ollut cp10 Magikarp näyttää aika vaivattomalta vastukselta. Noh, eihän se siellä enää siinä vaiheessa ole, kun me illalla liikkeelle pääsemme.

Fiinimpää fillarointia

Fiinimpää fillarointia

2016-07-20 13.13.15Uudet pallomekot on nyt sovitettu ja siirretty komeroon odottamaan tosikäyttöä. Ja tänään ensimmäinen niistä pääsikin jo kunnolla ulkoilemaan. Pokémon-metsästys kun on edennyt jo siihen pisteeseen, että ilman varavirtalähdettä ei pärjää — kaksi ja puoli vuotta vanha iPhone tyhjenee jo runsaassa tunnissa, eikä se nyt ole aika eikä mikään, kun metsälle lähdetään — joten varavirtalähdettä oli käytävä ostamaan. Valitettavasti keskustasta ei oikein kunnollista hinta-tehosuhdetta löydä, ja tätä hankintaa varten oli lähdettävä laitakaupungille eli tässä tapauksessa Lielahden Motonetiin. Sieltä tuli hankittua 13 000 mAh:n Waltter-varavirtalähde 34,90 eurolla. Ehkä tuolla jokusen tunnin kerrallaan pärjää.

Mutta eipä nyt minnekään laitakaupungin sekatavarakauppaankaan sovi rytkyissä lähteä. Laura Vitan sandaalit saivat kunnian olla tämän Lady Vintagen mekon ensimmäisenä työparina. Päässä on itäsaksalainen rahastajanlakki, jonka ostin viime kesänä Tallipihan vintagemarkkinoilta (oli tapahtumalla varmaan joku nimikin, Suvi-vintage ehkä), ja kaulaa koristaa Fiskarsin antiikkipäivien yhteydessä hankittu Helmipuoti Helmiäisen perhosriipus.

Ja matkahan taitettiin ilman muuta fillarilla. Samalla pääsin kokeilemaan kuulemaani Pokémon Go -vinkkiä. Kuulemma suitsuke houkuttelee paikalle Pokémoneja parhaimmillaan jopa minuutin välein, jos ehtii minuutin aikana kulkea 200 metriä eli noin 12 km/h. Juoksemaan en rupea, mutta pyörällä tuo ei ole homma eikä mikään. Ja kun matka Lielahden Motonetiin on muuten niin tylsää ja suoraa Paasikiventietä, niin olosuhteet suitsukkeen kokeilemiseksi olivat mitä parhaimmat. Ja kyllä se toimi, uutta saalistettavaa ilmestyi noin minuutin välein, joukossa jopa muutama aiemmin näkemätön Pokémon. Vauhdissa niitä ei tietenkään kannata pyydystää, mutta tyhjällä ja suoralla tiellä on juuri se hyvä puoli, että voi vaivatta pysähtyä parinsadan metrin välein häiritsemättä ketään.

Samalla huomasin myös, että munienhaudontakilometrejä ei kerry pyöräillessä ihan niin paljon kuin oikeasti tulee ajettua. Niissä lienee jokin nopeuden yläraja, jonka jälkeen haudonta ei etene. Kuuden kilometrin pyöräilystä kertyi muniin alle kolme kilometriä.

Illalla (tai no, yöllä) sitten varavirtalähteen tukemana pidemmälle kävelylle.

Pallomekkoa jos jonkinlaista

Pallomekkoa jos jonkinlaista

2016-07-19 16.51.59Jostain syystä pallomekot ovat sangen viehättäviä. Niin viehättäviä, että niitä sortuu helposti hankkimaan vähän useammankin. Viime vuodet olen kärvistellyt pelkästään yhden pallomekon varassa — sen Indiskan ohuen sinisen mekon, joka on näkynyt ties monessako blogauksessani — mutta nyt tilanne muuttui kerrasta ihan kunnolla! Päädyin nimittäin Miss Windy Shopiin, ja tietäähän sen, miten siinä käy. Tosin rajoitin hankintani nyt yksinomaan vain pallomekkoihin, että joku roti pysyisi. Pääsääntöisesti käytän hankkimiani mekkoja joka tapauksessa arkena, niin muhkeat alushameet eivät tällä hetkellä olleet aivan välttämättömiä lisävarusteita. Ehkä sorrun niihin sitten joku toinen kerta.

Lisätään jo tähän alkupuolelle sellainen disclaimer, että tämänkertaiset valokuvat ovat aivan luokattoman hätäisiä sovituskuvia. Asu on muuten täysin viimeistelemätön, kuvauspaikkana on ryönäinen olohuone ja säärikarvat rehottavat kuin sinilevä kaupungin suosituimmalla uimarannalla, mutta mekot — suoraan pakkauksesta otettuja ja silittämättömiä — ovat silti oikein edukseen.

Ensimmäisenä sovitusvuorossa on M-kokoinen Dolly Dottyn violetti Claudia-mekko. Tämä pienipalloinen ja vuorillinen mekko istuu päälleni kuin valettu! Vyötärö on napakka mutta ei kiristä, rintojen kohdalle ei jää tyhjää ja kaula-aukko laskeutuu kauniisti. Vaikka olen harteikas, hartiani mahtuvat silti hyvin hihoihin. Käsiä nostaessa mekko jonkin verran nousee niin, että sitä on jälkeenpäin kiskottava rintojen päältä alemmas, mutta eipä tällainen käytössä iso ongelma ole. Tuotekuvissa mekko on ehkä aavistuksen turhan pinkin sävyinen, mutta arvosteluissa kerrotaan värin olevan oikeasti tummempi, joten rohkaistuin tilaamaan. Ja katso: väri on kuin onkin hieman tummempi. Hienoa! Tämä mekko jää ilman muuta minulle.

2016-07-19 16.56.13Seuraavaksi ylleni solahtaa M-kokoinen Lady Vintagen punainen Isabella-mekko. Vuorittomana mekkona tämä on heti kevyemmän ja arkisemman tuntuinen kuin edellinen Claudia, mutta kankaan kevyt kiilto tekee tästä myös juhlavan. Edessä oleva rusetti on kiinnitetty hakaneulalla, ja sen saisi siis myös pois, jos nyt joku haluaisi ilman rintarusettia kulkea. Tämäkin mekko on vyötäröltä juuri oikean kokoinen. Rintojen kohdalle jää hieman tyhjää — vaikka rinnanympärykseni on kokotaulukon mukainen, minulla on suhteellisen leveä rintakehä ja pienet rinnat, joten mekon täyttävää uhkeutta ei löydy ihan niin paljon kuin suunnittelija on ehkä tarkoittanut. Rypytys ja rusetti piilottavat kyllä kätevästi etumuksen pussitusta niin, että se ei näytä lainkaan kummalliselta, ja kaula-aukko asettuu joka tapauksessa oikein hyvin. Hihat sopivat todella hyvin leveille harteilleni. Punainen väri on oikein kaunis, ei yhtään liian kirkas. Kyllä taitaa tämäkin jäädä minulle.

2016-07-19 17.01.24Viimeisenä sovitettavana on niin ikään M-kokoinen Collectifin sininen Dolores Doll -mekko. Tämäkin mekko on vuoriton ja siten oikein hyvin arkikäyttöön sopiva (ei pääse tulemaan ylipukeutunut olo — sikäli jos se nyt minun arkeani haittaisi). Vyötäröltä mekko istuu erinomaisesti, mutta tässäkin rintojen alle jää hieman tyhjää ja samasta syystä kuin Isabellan kanssa. Rypytys kuitenkin antaa sen hyvin anteeksi, ja kaula-aukko istuu hyvin. Kaula-aukko on tässä mekossa väljempi kuin kahdessa muussa, ja rintaliivien olkaimet saattavat välillä vilkkua, etenkin jos vetää hihoja enemmän sivulle. Ehkä joku uhkeampi voisi käyttää mekkoa ilman liivejä, mutta minä tuskin tuntisin oloani miellyttäväksi niin. Noh, voihan sitäkin jossain välissä kokeilla. Hihojahan on tosiaan varaa vetää sivummallekin, joten siltä osin harteikkuus ei ole ongelma. Hihansuissa on kuminauha, joka on sangen jämpti, ja kaupan tuotearvosteluissa jotkut ovat kertoneet poistaneensa kuminauhan, koska hihat ovat hiertäneet. Minä en vielä sovituksen perusteella sanoisi, että hihat minua hiertäisivät, mutta kyllä ne selvästi jämpteiksi huomaa. Käyttö osoittaa, miten käy. Helma on tässä mekossa pisin näistä kolmesta, ja sininen on tummuudeltaan siinä siedettävän rajoilla. Taidan pitää tämänkin.

Kas, niin siinä sitten kävi, että päätin pitää kaikki kolme mekkoa, vaikka alun perin ajattelin, että kai niistä nyt joku istuu niin huonosti, että on pakko palauttaa. Kaikkia mekkoja myydään M-kokoisena, ja niiden omissa kokolapuissa on brittiläinen kokomerkintä 12. Ehkä aavistuksen rintavampana (mutta kapeampirintakehäisenä) olisin täydellisen sopiva näihin mekkoihin. Kokoluokituksen senttimittoihin saattoi siis ainakin tässä tapauksessa luottaa.

Ja nyt olisi sitten osattava pysyä poissa Miss Windy Shopista, jotta pankkitili ehtii palautua.

A wild Pokémon Trainer appears!

A wild Pokémon Trainer appears!

2016-07-18 22.53.06 kopioJuu, minäkin lankesin tähän houkutukseen. Mutta ei siinä mitään. Minä olen ties kuinka pitkän iäisyyden kaivannut jotakin sellaista houkutusta, joka saisi minut liikkumaan enemmän. Jotain, missä ei liikuta liikkumisen takia. Sillä liikuntaa rapistuva ruhoni kaipaa, mutta kaikki liikkuminen, jossa ei ole pintatasolla jotain mielekästä tekemistä (jota itse liikkuminen ei koskaan ole), on aina niin perin vastenmielistä viimeistään kolmannella kerralla, usein jo ensimmäisellä.

Pyöräillä jaksan silloin tällöin maisemien takia, mutta pyöräilyetäisyydellä olevat maisematkin loppuvat joskus. Geokätköilyä jaksoin ahkerasti puoli vuotta, mutta sitten kyllästyin sen itseääntoistavuuteen. Pokémon GO kantakoon aikansa. Sitä odotellessa metsästetään taskuhirviöitä tyylillä. Tässä tapauksessa Indiskan pallomekossa ja Irregular Choicen kengissä.

Kävin Fiskarsin antiikkipäivillä ja kuvasin vain itseäni

Kävin Fiskarsin antiikkipäivillä ja kuvasin vain itseäni

2016-07-09 13.31.32Kesän hassujen kotimaanmatkojen sarja jatkuu. Tällä kertaa kohteena oli — kotiamanuenssin ehdotuksesta —Fiskarin ruukkialue ja siellä järjestettävät Fiskarsin antiikkipäivät. Kotiamanuenssini keskittyi hoitamaan antiikkihankinnat, ja minun tehtävänäni oli lähinnä näyttää kauniilta. Luonteva työnjako meille siis!

Fiskarin ruukkialue on erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde, mutta täytyypä sanoa, että tällaisena päivänä se on kaikkea muuta kuin edukseen. Joka paikassa tungeksii kiireettömästi eteneviä (tai etenemättömiä) ihmisiä, ja kaikkialla pörrää epätoivoisesti pysäköintipaikkaa etsiviä autoja. Aitouden etsimisen nimissä harjoitetun turismin mielettömyys ja kykenemättömyys milloinkaan saavuttaa aitoutta iskee kasvoille aivan erityisesti silloin, kun historiallisessa paikassa ei käy yksin, vaan yhtenä sadoista tai tuhansista. Kovin helposti alkaa matkailija kyynistyä tiedostaessaan, kuinka matkailuelinkeino tällaisessa paikassa riippuu juuri niistä ihmislaumoista, jotka läsnäolollaan karkottavat sen hengen, jota he nimenomaan ovat tulleet aistimaan, ja matkailija itse on yksi osa tätä elinkeinon ja ongelman dualistista ilmentymää.

2016-07-09 15.15.13No, hankin synninpäästön jättämällä rahaa paikallistalouteen. Toisin sanoen ostin ihanan riipuksen, jonka puin heti autoon päästyäni kaulaan. Riipuksen on valmistanut Helmipuoti Helmiäinen — ei Fiskarista, vaan muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Teijosta. Tämä metallisia perhosia, oksia ja kukkia lasihelmiin yhdistävä koru on hieno sekoitus steampunkin metallista terävyyttä ja luontoaiheiden keijumaista viehkeyttä. Juuri minunlaiseni kokonaisuus.

Kotimatkalla Tikkurilan asemalla otetussa kuvassa näkyykin paremmin päivän muu asukokonaisuus. Bed of Rosesin kengät ja kirppikseltä löytynyt jonkun itse tekemä hame on jo esitelty aiemmin, mutta H&M:n kirppispaita on uusi tuttavuus. Ennen matkalle lähtöä huokailinkin sitä, kuinka koruvalikoimassani ei ollut mitään tällaiseen kaula-aukkoon sopivaa riipusta. Nyt on!

Jännä juttu muuten sekin, että nykyään junamatkoilla tulee melkeinpä useimmiten käytyä juuri Tikkurilan asemalla. Asema itsessään on kohentunut huomattavasti, minkä lisäksi VR:n aikataulu- ja reittirakenne on muuttunut sellaiseksi, että lähes kaikki tiet vievät Tikkurilaan. Jännä sikäli, että Tikkurilassa itsessään ei tule käytyä, vaan asema on tärkeä nimenomaan junien ja muiden kulkuvälineiden vaihtopaikkana.

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Finncon on taas Tampereella. Ja sehän tarkoittaa — paitsi sitä, että minä seison Osuuskumman pöydän takana myymässä kirjoja — että voi aivan huoletta pukeutua ihan reilusti överiksi, eikä edes mitenkään erotu joukosta. Minä vedin ylleni tiskikeijun sotisovan, joka tuli joillekuille tutuiksi jo neljän vuoden takaisessa Tampereen Finnconissa.2016-07-02 13.46.19

Asussa yhdistelen sekä valmiita vaatteita että itse tehtyjä asusteita. Kukkakuvioinen hame on merkkiä Twentyone ja t-paita Seppälästä. Alun perin käytin asussa vihreitä El Naturalistan remmikenkiä, jotka värinsä puolesta ovat hiukan sopivammat kuin nämä nyt jalassa olleet Fly Londonit, sekä vihreitä päivänkakkarakuvioisia sukkahousuja. Mutta kun ulkona (ja sisällä Tampereen yliopiston päätalossa) on niin turjakkeen kuuma, niin jätin sukkahousut pois, ja senpä vuoksi vaihdoin kengätkin, koska mainitut El Naturalistat hankaavat isovarpaan rakkuloille alta aikayksikön ilman sukkia.2016-07-02 13.48.10

Keijuasu tästä kokonaisuudesta syntyy toki vasta siivillä. Nämä siivet olen väsännyt ihan itse: kuumaliimalla olen sutaissut epämääräisiä organzanpaloja paksusta rautalangasta väännettyyn kehikkoon, ja olkahihnat kiristetään (ja siivet nostetaan ylemmäs) irrallisella eteen solmittavalla rusettinauhalla. Siivet hulmuavat erityisen hienosti keinussa — katso gifu jutun lopussa tai vaikka tämä video.2016-07-02 14.06.00

Hatun inspiraatio on peräisin Moldovan vuoden 2011 euroviisuesityksestä, jossa lavalla liihottaa pasuunakeiju yksipyöräisellään. Kyseinen pasuunakeiju on eittämättä ollut yksi suurimman vaikutuksen minuun tehneistä populaarikulttuurin hahmoista. Töttöröhatun runko on sanomalehtisuikaleilla vahvistettua kartonkia. Tekoturkis on liimattu kartongin päälle ja ommeltu reunasta kiinni hatun sisällä olevaan päänmyötäiseen vuoriosaan, ja koristenauhat on ommeltu turkikseen kiinni. Pysyy yllättävän tukevasti päässä, vaikka minä poropeukalo sen teinkin — ja hiostaa ihan hemmetisti näin kesällä!2016-07-02 14.05.59

Taikasauvana toimii luotettava Pirkan tiskiharja — tietenkin samaa sävyä kuin siivet. Ilmeestä päätellen kuvan keiju taisi juuri kuulla, että joku on jynssännyt taikasauvalla homeisia astioita. No ei vaiskaan! Taikasauvaa ei ole tiskivedessä sotkettu, sillä tiskikeijuhan saa astiat puhtaaksi ihan vain yksinkertaisella ranneliikkeellä.2016-07-02 14.04.44

Oho! Joku oli unohtanut taikasieniä tiskikeijun tielle. Mitenkähän myyntivuoro nyt mahtaa sujua?2016-07-02 15.16.47

No niin, olisihan se pitänyt arvata, että tällaista siitä tulee.2016-07-02 15.17.17

Eh, nyt on ehkä paras lopettaa todistusaineiston julkaiseminen, ennen kuin tiskikeijua tullaan syyttämään rehtorien häpäisystä!

Swinging Fairy in Midsummer Night

Tavallaan ympyrä sulkeutui

Tavallaan ympyrä sulkeutui

2016-06-25 14.25.24-1Juhannus, ah, yhtä nihkeä asia kuin mikä tahansa yleinen juhlapäivä. Sellainen, jonka viettämisen voi useimmiten aivan mainiosti jättää väliin. Paitsi että tänä vuonna tuli tehtyä toisin. Lähdin kaveriporukan (!) kanssa juhannukseksi maalle (!!) ja vieläpä ajoin sinne autolla (!!!), vaikka tähän nimenomaiseen kohteeseen olisi päässyt junallakin aivan ovelle asti. Jep niin, juhannus kului Uimaharjun asemalla, jonka remonttia raportoivan blogin mainitsinkin jo taannoin Liebster-haasteen yhteydessä.

Ja miksikö sanon ympyrän sulkeutuneen? No, vielä viisi vuotta sitten asuin itsekin Pohjois-Karjalassa. Eihän siellä oikein sosiaalisia piirejä ollut, ja jos joskus onnistui jonkun muualla asuvan tutun houkuteltua käymään siellä, niin se oli oikein vuosisadan tapaus. Kuten juuri viisi vuotta sitten juhannuksena oli, kun kirjoittajakollegat Jyväskylästä ja Tampereelta tulivat paikan päälle tekemään juhannuksesta kaikkien aikojen juhannuksen. Ennen kuin vuottakaan siitä oli kulunut, olin sentään jo saanut aikaiseksi lähteä litomaan koko korpimaakunnasta. Ja nyt minä sitten itse lähdin sinne sulostuttamaan tuoreehkojen tulomuuttajien juhannusta. Mahtavaa oli, ehkä kaikkien aikojen kakkossijalle päässyt juhannus — heti sen viiden vuoden takaisen jälkeen!

Aikainen syksy saapui

Aikainen syksy saapui

2016-06-10 16.22.15-1Edellisvuosista tuttuun tapaan kävi taas näin: toukokuussa oli helteinen kesä, mutta kesäkuussa perin kylmää. Eilen oli suorastaan niin viileää ja tuulista, että kun läksin kaupungille, niin spontaanisti iski syysmelankolia. Sehän ei tietenkään ole huono juttu, koska syksy paras, mutta on toisaalta melko erikoista, että syksyn tunne tulee jo ennen juhannusta.

Syystunnelmissa lähdimme siis käymään ystävän syntymäpäivillä. Jalkaan päätyivät uudehkot ja jo kerran mainitut Irregular Choicen matalakorkoiset Bed of Roses -umpikengät. Viininpunaisiin kenkiin yhdistin ehdottoman tyylitajuisesti Hobbsin sinivalkoisen pellavahameen ja tuon valkoisen röyhelöpaidan, jonka olen kyllä joskus aiemminkin jo maininnut, mutta enpä nyt muista merkkiä (enkä pääse tarkistamaankaan, koska paita on nyt pesukoneessa).

Koska matka suuntautui melko kauas keskustasta, kulkuvälineenä oli tietenkin bussi. Siitä tulikin mieleen, että Irregular Choicella ja Brighton & Hove -bussiyhtiöllä on parhaillaan käynnissä hieno mainoskampanja, jonka sanoma on, että autossa kukaan ei näe kenkiäsi. Kampanjassa on mätsätty IC:n kenkiä bussien väritykseen ja sisustukseen. Totisesti, jos kerran on hienot kengät, niin tottahan niitä näytetään kulkemalla sellaisilla peleillä, jossa muutkin pääsevät kengät näkemään!

Viime blogauksessa Liebster-kysymyksiin haastamistani blogeista ovat muuten ehtineet vastata jo Asemasta ja Taiteilija Viljanen. Kummallakin erinomaisia ja vastauksia ja vielä erinomaisia kysymyksiä uusille haastettaville. Niihin olisi ilo vastata itsekin, mutta säännöt on sääntöjä enkä vastaa.

Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

liebsteraward-768x685Uudet asiat elämässä ovat sellaisia, että joskus niiden on tapahduttava ensimmäistä kertaa. Kuten nyt vaikka se, että blogistanian kiertopalkintoja ja meemejä ei ole minulle aiemmin osoitettu, mutta nyt tämäkin ihme tapahtui, ja kiitos kuuluu Maria Calendulalle. Hoidetaas ensin nämä muodollisuudet alta pois.

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastataan sitten Marian kysymyksiin.

1. Mihin käyttäisit yhtäkkiä saamasi 1000 euroa, jos sinun pitäisi käyttää se ”turhuuteen”? (Ei siis arkielämään, perusvaatteisiin, terveyteen, jne.)

Jestas, nämähän alkoivatkin heti tiukasti. No tuota tuota, aina voisi ostaa tonnilla näyttäviä ja epämukavia kenkiä, mutta ehkä se on minun blogiini vähän turhan ilmeinen vastaus. Yritänpä siis keksiä jotain vähemmän ilmeistä, mutta sellaista, jonka kuitenkin voisin haluta.

Hmm…

Hmm…

Nyt keksin! Voisin ostaa rannekellon. Käytin sellaista viimeksi vuonna 2003, enkä kyllä edelleenkään tarvitse, mutta jos jotain turhuutta voisin rekvisiittoihini lisätä, niin sitten sellaisen. Saattaisi kyllä mennä tovi sopivan kellon valinnassa. Ehkä se voisi olla tällainen sveitsiläinen rautatiekello, koska, noh, sveitsiläinen rautatiekello. Tai sitten tällainen yksiviisarinen hitaan eläjän kello, koska olenhan minä nyt aika hidas eläjä. Vaikka eivät nuo kumpikaan nyt oikein ihan sellaisia ole, jotka eniten miellyttäisivät. Vaan täydellisyyttä lienee turha tavoitella.

Mutta eiväthän nuo kellot maksa lähellekään tonnia. Loppurahalla voisinkin sitten vaikka lähteä interreilaamaan, niin uusi kello pääsisi heti tosikoetukselle.

2. Minkä vitsin kerrot jos on pakko?

Ei juma! Yleensä vitsini syntyvät tilanteesta, eikä varmuusvarastoa pakottavien tilanteiden varalle ole hirveästi tullut kerättyä. Mutta olen oikeastaan jo 90-luvulta asti luottanut seuraavaan itse keksimääni vitsiin:

Suomalainen, amerikkalainen ja neuvostoliittolainen kilpailivat siitä, kenellä on paras yhteiskuntajärjestys. Neuvostoliittolainen voitti.

Joo, ei tuo yleensä naurata ketään.

3. Mikä on ärsyttävintä kesässä?

Jatkuva smalltalk-virittely teemalla ”onko teillä mitään kesälomasuunnitelmia”. Jep, ei ole. Hmm, vai olisiko sittenkin se, kuinka heti pienenkin sadekuuron jälkeen voivotellaan, miten koko ajan vain sataa. Vai sitten se, kuinka jotkut tuntuvat suorastaan skabaavan siitä, kuinka monta eri elukkaa saavat kesän aikana grilliinsä ängettyä. Vaikea valita, mikä olisikaan kaikkein ärsyttävintä. Ah, miksi kesän on oltava niin hankala vuodenaika?!

4. Mitä laulat karaokessa? Kyllä, kyllä, mikrofoni on jo tungettu käteesi ja innokas humalainen yleisö odottaa. Mitä laulat?

Se nyt on ainakin ihan selvää, mitä en laula: Bohemian rhapsodya. Siinä nimittäin on ehkä karaoken raiskatuin biisi — kaikki haluavat sen laulaa, mutta kukaan ei osaa.

Mutta mitäkö sitten laulaisin? Öö, selaan ensin biisilistaa hyvän tovin (ja humalainen yleisö hermostuu odottamiseen) vain huomatakseni, ettei siellä ole mitään biisiä, mistä erityisesti pitäisin tai minkä kokisin osaavani mitenkään kuuntelukelpoisesti. Lopulta päädyn johonkin Leevi and the Leavingsin kappaleeseen, koska ne ovat kuitenkin suht helppoja ja mukavia suomirallatuksia, joista humalainenkin yleisö tykkää.

5. Kuinka pukeudut/pukeutuisit Pride-kulkueeseen?

Joku saattaa tästä ehkä yllättyä, mutta olen ollut pride-kulkueessa vain kerran. Tai oikeastaan se oli Hohto-kulkue Joensuussa keväällä 2012. Silloin minulla oli muistaakseni ihan tavalliset vaatteet. Kerran olen meinannut osallistua Helsingin pride-kulkueeseen, mutta tulin nukkuneeksi pommiin enkä ehtinyt. Silloin olin varautunut pukeutumaan tiskikeijuksi. No, samana iltana oli sitten muuta ohjelmaa, jossa sain näyttää keijulta. Voisinkin muuten joku päivä esitellä blogissa ihan kunnolla tuon tiskikeijun asun, kun minut siitä jossain määrin ihan tunnetaan ja — sanotaan se nyt suoraan — se on niin söpö!

6. Mikä oli viimeksi noloa? Edes pikkuisen noloa?

On minulle varmaan viime aikoinakin tapahtunut jotain, mikä on nolostuttanut, mutta nyt äkkiseltään ei tule mieleen. Sen sijaan tällainen parin kuukauden takainen muistui. Teen siis töitä kotona ja pääsääntöisesti olen kaiket päivät kotona. Eräänä päivänä oli joskus, ellen väärin muista, viideltä tarkoitus osallistua yhteen työryhmään, joka kokoontui noin kilometrin päässä meiltä. Jos olisin varttia vaille viisi lähtenyt kävelemään, olisin mainiosti ollut ajoissa paikalla.

Mutta kun en aina hanskaa tuota ajankäyttöä. Aloin tehdä ruokaa niin myöhään, että se oli vasta kypsymässä varttia vaille viisi, ja oli selvää, että en millään ehdi ajoissa. Kun ruoka joskus viittä vaille valmistui, hotkin äkkiä ja kiiruhdin määränpäähäni. Taisin olla siellä noin kahtakymmentä yli. Homman jujuhan oli se, että minulla oli koko päivä aikaa tehdä ruoka ajoissa, mutta siitä huolimatta aloitin ruoanlaiton aivan liian myöhään. Nolointa tietenkin on, että teen saman virheen toistuvasti. Siihen ei uusi rannekellokaan auttaisi.

7. Uudessa ylioppilaskokeessa eteen tulee suullisia tehtäviä kielikokeessa. Osaisitko neuvoa ruotsiksi reitin lähimpään apteekkiin?

Video or didn’t happen. Arvioikaa itse.

8. Mikä on oudoin paikka, josta olet herännyt?

Nyt on vaikea kysymys. Tulee mieleen, että jos heräämispaikkaa pitää outona, on nukkumaanmenokin tapahtunut vähintään hämärissä olosuhteissa. Muutoinhan olisi ehkä luontevampaa kysyä, mikä on oudoin paikka, mihin olet mennyt nukkumaan. Mutta minähän en yleensä mene nukkumaan kovin hämärissä olosuhteissa, vaan melko lailla harkitusti, eikä heräämisen hetkikään tällöin tunnu oudolta.

Ehkä eräänä syksyisenä yönä vuonna 2012 saatoin kokea heräämisen vähän outona. Olimme tuon mainitun Marian kanssa olleet Antwerpenissä kuuntelemassa Amanda Palmerin keikkaa ja lähdimme aamun ensimmäisellä junalla (joskus viiden aikaan) kohti Lilleä. Kyllähän siinä vaiheessa yötä jo väsymys painoi, ja nukahdinkin aika pian junanlähdön jälkeen. Meillä oli oikeastaan erilliset liput matkan kahdelle etapille, ja jos en ihan väärin muista, niin olimme varautuneet junanvaihtoon Gentissä. Maria minut ystävällisesti herätti sitten siinä vaiheessa, kun juna saapui Gentiin, ja toikkaroimme väsyneinä laiturille. Tovin siinä mietiskelimme, mistä lähtee jatkojuna, kunnes tajusimme, että se on sitten kuitenkin se sama juna, josta olimme juuri tulleet ulos. Jostain kumman syystä emme vain olleet saaneet yhtä lippua koko matkalle ja lähtöasemallakin junan kerrottiin menevän vain Gentiin. Kömmimme takaisin junaan, ja nukahdin jälleen oitis. Heräsin uudemman kerran ihan yhtä epäorientoituneena, kun juna saapui Lilleen.

9. Mitä ostit viimeksi?

Ruokaa?! Junalippuja?! Äh, ihan tylsiä vaihtoehtoja, ei näitä kysymyksiä tuollaista tuhlausta varten ole laadittu. Jos keskitytään vain mielenkiintoisiin ostoksiin, niin sträppärin.

10. Millaisia mattoja on asuntosi lattioilla?

Vanhoja, kuluneita ja kissojen sotkemia. Useimmat ovat kaikkea kolmea. Tai no useimmat ja useimmat, viisihän näitä täällä on yhteensä. Kaksi vanhaa räsymattoa heitin jo pois, kun olivat niin pinttyneessä liassa ja kissat hankasivat niihin jatkuvasti niin antaumuksella ruokaa, ettei oikein hotsittanut edes harkita pesemistä. Linoleumilattiat ovat ihan siedettävät ilman mattojakin paljain jaloin (kuten usein kotona olen).

Mutta jos kysytään mattojen tyyliä tai materiaalia, niin kaksi on räsymattoja (toinen punainen ja toinen beesinruskea), yksi on iso konetuftattu mustavalkoinen nykykuvioitu matto, yksi on Ikean valkoinen lampaankarvamatto ja yksi Ikean musta keinokuituinen pörrömatto.

11. Haluaisitko lemmikiksi mieluummin pienen lohikäärmeen vai kerberoksen pennun?

En oikein välitä koirista lemmikkeinä, niin kaipa se lohikäärme sitten olisi.

Se vastauksista. Sitten niitä omia kysymyksiä uusille uhreille. Tuota tuota…

  1. Mihin seikkaan oman kotisi sisustuksessa olet kaikkein tyytyväisin?
  2. Mitä liikuntalajia suosittelisit koululiikunnan traumatisoimalle ja kaikenlaista yhdessä tekemistä välttelevälle?
  3. Mikä on sinun laiskan päivän mättöruokasi, johon useimmin turvaudut silloin, kun et kummemmin jaksa nähdä vaivaa?
  4. Kun lähdet vieraaseen kaupunkiin vapaa-ajan matkalle, millaiseen kohteeseen ensimmäisenä suuntaat?
  5. Millaisessa ympäristössä unelmiesi koti (todellinen tai kuviteltu) sijaitsee ja mitä sen keittiön ikkunasta näkyy?
  6. Mikä on pisin aika, jonka olet ollut olematta yhteydessä yhteenkään perheenjäseneen tai sukulaiseen, joka ei asu samassa osoitteessa kanssasi?
  7. Mitä liikennevälinettä (kenkien lisäksi) käytät useimmin? Ei siis pisimpään tai eniten, vaan nimenomaan useimmin.
  8. Mistä seurapelistä pidät eniten?
  9. Näetkö auringonnousun useammin talvella vai kesällä?
  10. Oletko joutunut torjumaan kodistasi tuholaisia (hyönteisiä, jyrsijöitä tai muita eläväisiä)? Jos, niin mitä viimeksi?
  11. Onko sinulla henkilökohtaista ”pyhiinvaelluspaikkaa” eli paikkaa, jossa käyt ennen kaikkea siinä paikassa käymisen vuoksi? Jos asia ei ole liian henkilökohtainen, kertoisitko siitä enemmän?

Noin! Enää tarvitsee keksiä viisi blogia, joille tämän haasteen lykkään eteenpäin. Viisi on muuten aika paljon, semminkin kun pitäisi olla melkoisen tuntemattomiakin. Mutta olen aika varma, että Elmchildellä on alle 200 säännöllistä lukijaa. Kummat kengät ei myöskään paljasta seuraajiensa määrää, joskin olisi suoranainen rikos, jos niin hyvällä kenkäblogilla ei olisi kahtasataa seuraajaa. Taiteilija Viljasen teatterijuttujen sekaanhan näihin kysymyksiin vastaaminen sopii mitä mainioimmin. Asemasta saa remontoinnin välissä tuskailla syvällisiä vastauksia. Olikohan siinä jo viisi? Hmm, joo, kyllä mä luulen, että tossa oli jo viisi. Onnea voittajille!