Category Archives: Vaatteet

Hiertävät kengät ja valju kahvilaskene

Hiertävät kengät ja valju kahvilaskene

2015-05-04 18.24.24Eilen poistuin mukavuusalueeltani ja kävin Joensuussa, tuossa Suomen piirakkapääkaupungissa. Piirakkaa en tällä kertaa syönyt, vaan kävin tutustumassa entisen asemaravintolan tiloihin vastikään avattuun kulttuurikahvila Laituriin. Kahvilalle kerättiin keväämmällä joukkorahoitusta, ja osallistuin keräykseen itsekin pienellä summalla, sillä Joensuun asema totisesti ansaitsee kahvilan. Aiemmin Laiturin tiloissa toimi teatteri Satama, jolla oli myös kahvilatoimintaa, mutta Satama ilmeisesti rahanpuutteen vuoksi joutui lopettamaan toimintansa. Vapaaehtoisvoimin toimineessa Satamassa ei ollut kaikkein trendikkäintä tarjontaa, mutta kyllä sekin vähä pesi esimerkiksi viereisen linja-autoaseman kahvilan (joka on myös erittäin huonosti auki) ankeat särpimet ja tarjosi kelvollisen vaihtoehdon noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitseville keskustan kahviloille. Semminkin, kun eivät ne keskustan kahvilatkaan mitään maailmanluokan mestoja ole. Eräänkin kerran istuin tiettävästi kaupungin parhaassa kahvilassa juomassa lattea ja funtsin, että onpas aika latteaa lattea, löytyisiköhän jostain parempaa. Guuglasin, missä on Joensuun paras latte, ja kaikki kertoivat sen löytyvän juuri siitä kyseisestä kahvilasta.

2015-05-04 17.09.01Lähtötaso ei siis ole kova ja kärkeen on lyhyt matka. Miten Laituri sitten pärjää tässä kisassa? Kahvila on sisustettu rennosti, suorastaan kotikutoisesti ja mielikuvituksellisesti. Väljästi asetellut pöydät ja tuolit ovat kaikki eri sarjaa, ja ainakin minun takapuoleni (ja säärteni, ks. kuva) alle valikoitui vanhoja koulutuoleja. Lattialla on räsymattoja, yhdessä nurkassa on elämää nähnyt sohvaryhmä ja toisessa pieni esiintymislava. Kahvilan tiski on vaatimaton, eikä valikoimakaan ole järin iso: kahta suolaista ja kahta makeaa, juomana kahvia termarista ja saattoi siellä pussiteetäkin olla. En tiedä tarkemmin, mutta veikkaan, että tämäkin kahvila pyörii talkoovoimin. Sataman aikaisesta tarjonnasta on menty alaspäin, ja nyt esimerkiksi minun näkökulmastani paikan ainoa varsinainen valtti on sen sijainti aivan rautatieaseman vieressä. Eikä sekään kovin iso valtti ole, kun keskustaan on kuitenkin vain kilometrin matka eikä Joensuussa koskaan voi olla niin kiire, etteikö sinne asti ehtisi kävellä. Vähän harmillistahan tämä. Ei sillä, etteikö tällaisenkin kahvilan pyörittämisessä sen tueksi perustetulla osuuskunnalla riittäisi tekemistä, ja on ikävää olla näin nuiva. Mutta Joensuu on Joensuu, ei kai siellä mikään kunnon kahvila voisikaan menestyä. Onneksi sieltä vielä pääsee junalla pois.

2015-05-04 18.28.34Kotimatkalla heitin vielä hetkeksi kintut junan ikkunalle, niin sain kolmannenkin kuvan päivän kengistä. Tässä valaistusolosuhteet olivat haastavat, sillä ulkona oli kirkasta ja vaunussa hämärää, mutta tsekkaa kenkien detaljit ylemmistä kuvista, tämä kolmas kuva on tässä tunnelman takia. Nämä neljättä kesää käytössä olevat El Naturalistan vihreänruskeat korkkarit pääsivät eilen kauden ensimmäiselle matkalleen. Yleensähän El Naturalistat hellivät sekä silmää että jalkaa, mutta tässä kenkämallissa on jotain pielessä (jalkani ovat toki täydelliset), sillä vuosien käytönkään jälkeen nämä eivät ole mukautuneet sopiviksi, vaan aina ne hiertävät rakkuloita isovarpaiden päälle ja sivulle. Nyt tosin osasin varautua asiaan jo etukäteen ja hankasin jalkoihini Compeedin rakonestopuikkoa, minkä lisäksi tiesin, ettei kävelyä tulisi ylettömän paljon. Niinpä varsinaiset rakkulat jäivät tällä kertaa syntymättä, vaikka hiertymänalkuja jo pääsikin tulemaan. Ehkä vähitellen olisi syytä uskoa, että nämä nyt eivät vaan ole minun kenkäni. Harmi, ovat niin kauniit. Mitä päivän muuhun asuun tulee, niin tuo kiekurakuvioinen vakosamettihame on tietenkin Per Unan.

2015-05-04 22.21.14Kun sitten Pieksämäellä vaihdoin junaa, huomasin päässeeni Pendolinossa paikalle, josta käytävän toisella puolella matkustivat varsin kirjavat, joskin kuluneet ja hieman likaisetkin kengät. Mietiskelin siinä, että voisivatkohan nuo olla… Ja kun lopulta pääsin näkemään kenkien pohjakuvion, arveluni paljastui oikeaksi: Lola Ramonathan ne.

Saapikkaista sandaaleihin

Saapikkaista sandaaleihin

2015-04-30 14.51.18Hienosti alkanut kevät sai vähän takapakkia keskiviikon lumisateista. Niinpä torstaiaamuna aikainen junaanlähtö mietitytti sikäli, että siirryin hetkellisesti kesäkengistä takaisin talvikenkiin ja vedin jalkaan nämä jo aiemmin esitellyt Marcin mokkasaapikkaat. Lämpötilan osalta tämä olikin oikein erinomainen päätös, vaikka iltapäivällä suurin osa lumesta oli sulanut jo tältä kuvan syrjäiseltä rautatieasemaltakin. Illalla kotiin tultuani sain sitten harmikseni huomata, että sukkahousut olivat kuluneet puhki kummankin kantapään kohdalta! Ja nuo kun olivat vieläpä tuollaiset hienot kuviolliset sukkikset. En tiedä, oliko vika kengissä (eivät nuo aiemmin ole sukkiksia rikkoneet) vai sukkahousujen kehnossa laadussa, mutta nyt siirtyivät nuokin säärenpeitteet siihen alati kasvavaan sukkahousuryhmään, jota käytetään riisumatta kenkiä kodin ulkopuolella. Pöh!

2015-04-30 21.23.51-1Mitä torstain asuun noin muuten tulee, niin kymmenvuotiaan muotikonsulttini mukaan näytin lyhyine hiuksineni näissä vaatteissa aivan korealaiselta. Ehkä sitten niin, en minä asua valitessani tullut ajatelleeksi tällaista seikkaa. Rusettikauluksinen H&M:n paita on ostettu käytettynä Kaunottaresta ja kulkurista, ruskea vinoonleikattu H&M:n vakosamettihame taasen on tullut tilattua joskus eBaysta.

2015-05-01 11.49.00Vapunpäivä olikin sen verran aattoa lämpimämpi, että rohkenin pyörähtää kaupungin kuhinassa sangen keväisesti pukeutuneena, ensimmäistä kertaa sandaaleissa tänä vuonna (siis Suomessa; tammikuussa Barcelonassa käytin jo näitä sandaaleita). Näissä matalakorkoisissa Fly Londoneissa jalat viihtyvät, ja vihreää on helppo yhdistää monenlaiseen, kas kun vaatevarastoni on niin vihervoittoinen. Ylioppilaslakin sijaan painoin päähäni tämän VintagEija’sin lakin, jonka taannoin ostin Kierrätystehtaalta. Otsahiukseni ovat sen verran ohuet, että hatussa olevaa kampaa on vaikea saada niihin riittävän tukevasti, jos hattu on tyylikkäästi vähän etukenossa. Niinpä jouduin suojautumaan tuulelta (aina yhtä inhottavaa, kun tuuli vie hatun — etenkin, kun hattu on hieno!) työntämällä hattua vähän enemmän taaksepäin, jolloin se asettuu paremmin pääni muotoon, mutta ei näytä ihan yhtä tyylikkäältä kuin se nyt tässä kuvassa näyttää. Keväisen tunnelman viimeistelee Indiskan kukkamekko, jonka esittelin jo vaalipäivän postauksessani.

(Kuriositeettina mainittakoon, että ylioppilaslakissani on lyyran sijaan neukkukokardi, jollaisen vaihdoin lakkiin joskus viitisentoista vuotta sitten, ja käytinkin tätä tuunattua lakkia tuolloin vappumarssilla. Lyyra on valitettavasti hävinnyt vuosien varrella jonnekin, joten nyt minulla on vain se kokardi. Tokihan se vapputunnelmaan edelleenkin sopisi hyvin, mutta toisaalta, miksi käyttää jotain ylioppilaslakkia, kun tyylikkäämpiäkin päähineitä on tarjolla.)

Kaupungin kuhinan jälkeen leipaisin vielä munkkeja ja tarjoilin simaa Borjomi-pullosta.

Muistetaanhan pankkejakin.

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

2015-04-28 18.14.13Sokoksen kakkoskerrokseen avattiin tänään Marks & Spencerin osasto. Minua eniten tässä kutkutti mahdollisuus siihen, että samalla sinne tulisi myyntiin vakosamettitoimittajani Per Unan vaatteita. Ja kyllähän sinne tuli! Per Una on saanut M&S-kerroksesta ihan oman osastonsa. Nyt siellä on toki esillä kesämallisto, jossa ei ole yhtään vakosamettihametta, mutta suuntaan syksyä kohti luottavaisin mielin.

Kuvasta muuten huomannette myös, että kävin kampaajalla ja lyhennytin tukkaani ihan reilusti. Johan se edellinen kampaus kolmisen vuotta ehti olla, ja ajattelin nyt vaihteeksi kokeilla jotain muutakin kuin pastoritukkaa. Noh, tätä sitten eräs kaveri ehti jo kuvailla opettajan kampaukseksi. Mutta noin muuten tämä rohkea veto on toistaiseksi vaikuttanut ihan jeessiltä. Katuminen olisi joka tapauksessa tässä vaiheessa turhaa, joten onneksi ei kaduta. Nyt kun vielä jaksaisin värjätä sen taas uudemman kerran (värjään itse hennalla, joten en värjäytä kampaamossa), ettei tarvitse ottaa kaikkia valokuvia hattu päässä.

2015-04-28 18.16.43Näin lyhyt tukka minulla onkin ollut viimeksi 90-luvulla, ja jotain samaa tässä kampauksessa siihen fledaan kyllä on. Tosin silloin niskahiukset olivat pidemmät kuin sivuhiukset, nyt taas niska kaartuu hieman sivuja lyhyemmäksi. Ja kaulani näyttää yhtäkkiä todella pitkältä ja kapealta, varsinaiselta kynäniskalta. Parinkymmenen vuoden ahkera nördäys näkyy ruumiinrakenteessa. Vieläköhän saisi ryhtiä korjattua… Tässä toisessa kuvassa Marks & Spenceriltä pitkäkaulaisuus erottuu hieman paremmin, vaikka olenkin ovelasti peittänyt sitä huivilla. Jalassa jälleen Nayan tutut ja turvalliset tätikengät.

Sunnuntai-iltana julkaisemani liikekumppanihaku lähti muuten somessa kiertämään odotettua laajemmalle, ja ilmoitusta on käynyt katsomassa jo parisataa ihmistä. Vielä ei mitenkään definitiivisesti ole tärpännyt, eli jos kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä.

Baidövei, oletteko huomanneet, kuinka Sofi Oksasen tulevan kirjan mainonnassa luotetaan Irregular Choicen kenkiin? Epäilemättä kirjakin on hyvä.

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

2015-04-25 09.56.29Vihdoin koitti hyvän tovin odoteltu kevään kohokohta eli Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät, johon ennen kaikkea Kummain kenkäin ja kenkäkirppis Hupsistan innoittamana päädyin lähtemään. Ja hype oli sitä luokkaa, että eihän nyt tällaiseen tilaisuuteen mitenkään voinut lähteä missään perustossuissa. Tyyliä ja näyttävyyttä sen olla pitää! Mutta valitettavana kääntöpuolena on se, että kun pääkaupunkiin asti lähtee, niin siellähän tulee sitten käveltyä monta tuntia ja monta kilometriä, ja kenkien pitää suoriutua siitäkin kunnialla. Näiden vastakkaisten tendenssien tasapainopisteestä löytyivät jo aiemmin esittelemäni oranssit Poetic Licencet eli juuri ne kengät, jotka ovat eniten herättäneet ihastusta, missä ikinä olen liikkunutkaan. Ja jotta asu olisi mahdollisimman fantsu, sovitin siihen hyvin oranssin kanssa passaavan petrolinvärisen Per Unan vakosametti-tekosäämiskähameen (tämäkin tuttu aiemmista postauksista) ja samanväriset sukkahousut sekä keltaisen, valkoraitaisen Nanson trikoopaidan (ei näy kuvassa tuolta takin alta). Kaulaan vielä turkoosin ja violetin eri sävyissä kimalteleva ohut huivi ja päähän vanha tuttu violetti seilorilakki, ja ei kun etelän junaan!

2015-04-25 12.29.11Teatterimuseossa se sitten odotti, maailman fantsuin kenkäkirpputori, ja totisesti fantsu se olikin! Tuskinpa mikään sana paremmin kuvaakaan näitä uniikkeja teatterikenkiä, jotka olisin minäkin voinut saada omakseni varsin kohtuulliseen hintaan. Mutta jätin kuitenkin sinne, vaikka etenkin nuo kulkustöppöset olisivat epäilemättä olleet myös kissojen mieleen. Olivat nimittäin hyvin varmasti myös väärää kokoa. En kyllä sovittanut eikä kaikissa näissä kokomerkintöjäkään ollut, mutta silmämääräisesti näyttivät joko liian pieniltä (se tavallinen tarina) tai sitten aivan liian isoilta (ja myös tuntuivat raskailta).

2015-04-25 12.30.02Väärä koko tuntui muutenkin olevan valikoiman vallitsevana teemana. Omat räpylini ovat kokoa 41, joskus jopa 42, eivätkä suinkaan kapeimmasta päästä. Kovasti paljon oli tarjolla kokoa 40, ja myös sitä pienempikoipisille oli mistä valita, mutta neljäykköstä sai kyllä etsiä hyvän tovin. Erityisen kaiholla katselin näitä koon 40 turkis-nahkasaappaita. Olivat niin söpöt. Ja pehmoiset. Pöwwöiset. Mutta eivät sitten päässeet minun kokoelmiini, *huoh*.

Mutta lopulta sitten löysin pöydän, jossa oli jokuset neliykköset. Se itse asiassa paljastui Kummain kenkäin Mian ja Sadun pöydäksi, ei siis ihmekään, että siinä oli sekä nähtävää että sovitettavaa. Ensimmäiseksi kokeilin John Fluevogin mustia avokkaita, mutta ne olivat leveisiin räpylöihini aivan liian kapeat. Satu (tai siis ainakin veikkaisin, että Satu — nimi- ja kasvomuistini on aivan törkeän huono) rohkaisi, että kenkiä voi kyllä leventää. Korostin, että jalkani on kyllä aivan liian leveä, eikä kannata edes harkita kenkien venyttämistä niihin. Niinpä Voggelit jäivät tällä kertaa ostamatta, mutta olenpahan nyt ainakin päässyt sovittamaan sellaisia.

2015-04-25 12.23.06Pian huomasin pöydässä kuitenkin jotain muuta: KMB:n vaaleahkonruskeat nilkkurit upeilla satiininauhoilla, nekin onnekseni kokoa 41! Ihastuin niihin saman tien, eikä ehkä ihmekään, jos vertaa niitä Poetic Licenceihini. Värimaailmassa ja muotokielessä on paljon samaa (korko on kyllä aivan erilainen, minkä huomaatte jäljempää toisesta kuvasta), ja nämä KMB:t ovat ikään kuin arkisempi versio Poetic Licencen ihanuuksista. Tai asian voisi proosallisemmin ilmaista niin, että Poetic Licencen nilkkurit ovat joutilaaseen ja iloluontoiseen elämään keskittyneitä aatelisrouvia, mutta KMB:t ovat perinnöttömiksi jätettyjä suvun mustia lampaita, jotka ovat hengissä pysyäkseen joutuneet ottamaan vastaan raskaita töitä, esimerkiksi nyt vaikka pyykkärimuijina. Ruumiillisen työn seurauksena heille on kertynyt vankka ruumiinrakenne, josta suvun piirteet kuitenkin kuultavat selvästi läpi.

3Ja katso! KMB:t sopivat jalkoihini täydellisesti, ne tuntuivat mukavan pehmeiltä ja olivat oikein tukevien kävelykenkien oloiset. Kenkiä myymässä ollut Mia (en edelleenkään ole aivan varma, kumpi oli kumpi, mutta sanotaan, että kaksikosta se isojalkaisempi — ja anteeksi vain, jos kuulostan töykeältä, mutta hän nyt kuitenkin on se, jolla oli myynnissä minunkin jalkoihini riittävän isoja kenkiä, ja sehän se on ihmisen tunnistamisessa aika paljon oleellisempaa kuin esimerkiksi nimi) kertoi vaihtaneensa nämä flamboyantit nauhat kenkiin itse. Erittäin hyvä ratkaisu oli se, sillä ilman näin upeita nauhoja silmäni eivät ehkä olisi pysähtyneet kenkiin riittävän pitkäksi aikaa. Nyt kokonaisuus teki vaikutuksen, ja kengät päätyivät minun omistukseeni. Tyhjin käsin (ja paljain jaloin) ei siis tarvinnut kenkäkirppikseltä poistua. Ja kun iltaa kohden jalkani alkoivat väsyä, saatoin vaihtaa sirot keimailunilkkurit vankkoihin kävelynilkkureihin tyylin tippaakaan siitä kärsimättä. Kuvassa vielä rinnakkain kengät meno- ja paluujunassa.

2015-04-25 12.28.54Kerrottakoon vielä, että kenkäkirppiksen lisäksi kierrätyspäivillä on kenkäintuunauspiste. Omat kädentaitoni rajoittuvat siihen, että onnistun tämän tästä ojentaessani kättä tarttuakseni johonkin tökkäisemään sormeni ohi kohteesta niin, että kynsi napsahtaa poikki. Niinpä jätin tuunailut suosiolla osaavampien hommiksi, sillä mitään muuta kuin järkyttävää sotkua ei noin pelottavasta maaliarsenaalista minun hyppysissäni olisi tullut.

FB-tiedotuksen mukaan sunnuntaille on tulossa uusia myyjiä ja siis lisää kenkiä myyntiin, joten jos nyt suinkin olette Helsingissä tai menossa sinne päin, niin poiketkaa Kaapelitehtaalle, voitte löytää popot, jollaisia ette uskoneet kohtaavanne. Samalla voitte katsastaa myös Teatterimuseon näyttelyn, sillä museoon on Kierrätystehtaan ajan vapaa pääsy. Itse bongasin sieltä näin hersyvän kuva-arvoituksen. Mikä tästä miniatyyrinäyttämökuvasta puuttuu? Jos tiedät oikean vastauksen, saat palkinnoksi korvamadon!2015-04-25 12.35.23(Psst! Oikea vastaus on tietenkin polvet.)

2015-04-25 22.38.41Niin, tuo Kierrätystehdas. Tottahan toki sekin tuli käytyä läpi. Ja koska olen kenkien lisäksi heikkona hattuihin, onnistuin sortumaan tällaiseen VintagEija’sin kierrätysmateriaaleista valmistettuun uniikkipäähineeseen (tässä kuvattuna heti kotiinpaluun jälkeen väsyneenä ja rähjäisenä ja nopeasti hatun tyyliin sopivaan Per Unan vakosamettijakkuun ja valkoiseen röyhelöpaitaan verhoutuneena — 40-luvun tyylisessä kaukaisuuteen suuntautuvassa katseessa on siis ihan aito lasittunut haritus!). Vaaleaa pörröä ja kapea pitsikoristeltu lieri, metsänvihreä ruusuke ja lehtiä sekä violetteja höyheniä (eivät näy kunnolla tuossa kuvassa, ovat tuolla ruusukkeen takana). Minkä mainion arkihatun tästä sainkaan, nyt ei tarvitse aina käyttää sitä samaa seilorilakkia tai ruskeaa sulkahattua.

Totisesti ei mikään hukkareissu tämä päivä Kierrätystehtaassa. Ja nyt vielä sunnuntaina tosiaan ehditte, menkää menkää!

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

2015-04-24 17.33.57Tänään uhrauduin hyvän asian puolesta ja menin alkuillasta tasapainottamaan Aamulehden Hämeenkadun elävöittämistä käsitelleen paneelikeskustelun yleisöä. Ja näköjään oli ihan tarpeen mennäkin, koska paikalle oli mobilisoitunut myös runsaasti yksityisautoilun perään ruikuttavia yrittäjiä. Totisesti, tässä kohdin on tärkeää painottaa, että eivät kaikki yrittäjät onneksi ole niin säälittäviä tapauksia. Olenhan itsekin keskustassa asuva ja toimiva yrittäjä ja suunnittelen vakavissani kivijalkakaupan perustamista, ja suunnittelen sitä nimenomaan Kyttälään, koska se jos mikä on viime aikoina kehittynyt (ja on edelleen kehittymässä) juuri sellaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi keskusta-alueeksi, jossa pienen erikoisliikkeen on hyvä elää.

Keskustelussa käytin edistysmielisen puheenvuoron, jossa korostin sitä, että Hämeenkadun ehdottomasti tärkein kulkuväline on kengät. Nykyisin Hämeenkadun ajoradalla on huomattava estevaikutus, sillä se vaikeuttaa spontaania kadunylitystä ja näin hankaloittaa jalan asioimista. Itäpäässä käynnissä oleva joukkoliikennekokeilu on parantanut tilannetta, ja nykyään siellä on helpompi ylittää katu muualtakin kuin suojateiden kohdalta. Länsipäässä tilanne on vielä tällä hetkellä hankalampi, ja olisi suotavaa, että henkilöautoliikennettä sielläkin rajoitettaisiin kävelyn edistämisen nimissä. Kunhan raitiotie viimein saadaan rakennettua, tämä ajoradan estevaikutus poistuu ja käveltävyys paranee oleellisesti. Samalla kadun uudelleenrakentamisen yhteydessä poistuu myös ajoradan toinen estevaikutusta lisäävä tekijä eli nykyinen jalankulkijankin kannalta ikävä nupukiveus. Uusi tasainen kivipinta tekee kadusta paljon helpomman ja mukavamman käveltävän myös sirommilla kengillä.

Mitä itse elävöittämissuunnitelmiin tulee, niin ilman muuta kannatan niitä. Kaupungin suunnitelmissa on siis nyt kaventaa ajorataa Hämeenkadun itäpäässä rakentamalla ulommille ajokaistoille erilaisia puistokkeita ja terasseja. Kun ajorata näin kapenee noin puoleen, sen estevaikutus pienenee, ja muutenkin kadusta tulee elävämpi ja viihtyisämpi.

Enkä minä tietenkään kenkiä mennyt mainitsemaan ihan missä tahansa rytkyissä. Näiden nopeasti suosikkikengiksi nousseiden Chie Miharan korkkareiden kumppanina olivat tänään ohuet violettiin kallistuvat viininpunaiset ja hieman kiiltelevät sukkahousut, jo tiistaina esittelemäni Bodenin vakosamettihame sekä maaliskuussa Tarina-kirppikseltä ostamani, hameen pilkkuihin hyvin sopiva Lindexin jakku. Sekä toki violetti seilorilakki, yksi lempihatuistani. Kuvassa näkyvää rikkalapiota en kuitenkaan ottanut mukaan keskusteluun.

Huomenna ohjelmassa onkin sitten taas päivämatka Helsinkiin, ja pääkohteena on Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät. Ties vaikka maailman fantsuimmalta kenkäkirppikseltä tarttuisi mukaan jotain totisesti fantsua!

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

2015-04-19 21.59.59Nyt jos koskaan on hyvä päivä blogata poliittisesta aiheesta. (Mutta ei hätää, palaan vielä kenkiin myöhemmin kirjoituksessani.) Pirkanmaan Vihreiden vaalivalvojaisissa oli sunnuntaina ilo ylimmillään (ainakin alkuillasta, ennen kuin lopulliset tulokset jytkähtivät), ja Stenkankin kanssa pääsin hyvän kampanjan päätteeksi tällaiseen sädehtivään kuvaan. Vaikka oma ehdokkaani nyt ei aivan eduskuntaan asti yltänyt, niin ei hän huonoille hävinnyt, ja puolueen tulos oli kokonaisuudessaan aidosti riemastuttava.

Vaalit (ja etenkin tuloslaskenta) ovat joka tapauksessa aina kutkuttavan mielenkiintoista seurattavaa. Joskus tyrmistyttää, joskus riemastuttaa, mutta aina niistä syntyy paljon tilastoja. Ja tilastoista minä pidän! Tilastojen lisäksi myös kartat ovat mitä mielenkiintoisinta tutkailtavaa, ja maksimaalisen kutkuttavaa on, kun yhdistää kartta- ja tilastoaineistoja. Kuten minä nyt tällä kertaa Tampereen osalta olen tehnyt. Koko maassa Vihreiden kannatus nousi 1,3 %-yksikköä, Pirkanmaalla 2,0 %-yksikköä ja Tampereella peräti 2,9 %-yksikköä. Tampereella on monia äänestysalueita, joissa Vihreät on nyt suurin puolue.Tampereen äänestysalueet 2Erityisen vahvoilla Vihreät ovat rautatien länsipuolella, Tammelassa, Kalevassa ja Nekalassa. Niin ikään keskustan länsipuolella on vastaava vihervyöhyke. Keskustassa itsessään Vihreät on toiseksi suurin puolue Kokoomuksen jälkeen. Synkimmältä tilanne näyttää Tesomalla. Mutta poliittinen kannatus on alati liikkeessä, ja 2,9 %-yksikön kannatuksen lisäys tarkoittaa, että toisaalla äänestäjiä on saatu lisää paljon enemmän kuin toisaalla. Siitäkin on olemassa kartta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden muutosVaikka äänimäärässä Tesoma ja monin osin Hervantakin näyttävät synkiltä, niin kannatuksen kasvun osalta ne ovat valoisampia paikkoja. Ehkä tähän on vaikutusta sillä, että etenkin Vihreiden kovasti ajama raitiotie on entistä lähempänä todellisuutta, ja se hyödyttää ennen kaikkea Hervantaa, ja toisaalta Vihreät on kovasti ajanut lähijunaliikennettä Tesomalle. Kaupungin itäisissä lähiöissä ei ole tällaisia suuria kehityshankkeita vireillä, ja ehkä siksikin siellä kannatus ja kannatuksen kasvu jäivät pieneksi näissä vaaleissa. Sen näkee myös tästä suhteellisen kannatusmuutoksen kartasta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden suhteellinen muutos

Kyllähän tällaisessa nousuvireessä on erittäin kutkuttavaa ajatella jo ensi vuoden kunnallisvaaleja. Totisesti, niissä vaaleissa minä asetun ehdolle. Olinhan Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana jo vuonna 2012, jolloin olin juuri muuttanut Tampereelle, ja sain melko vähällä kampanjoinnilla 32 ääntä. Ensi vuonna tavoite on sitten korkeammalla. Tässä on ehtinyt jo muodostua melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat minulle tärkeimpiä asioita kunnallispolitiikassa. Ykkösenä on ehdottomasti hyvän kaupunkiympäristön luominen: kunnolla urbaania kävelykaupunkia, jossa on laadukas ja kattava joukkoliikenne sekä riittävästi asuntotuotantoa keskustassa ja sen liepeillä.

2015-04-21 16.26.35Mutta vaalikampanja on vasta ensi vuoden juttuja. Sitä ennen pitää laskeutua eduskuntavaalihuumasta tavanomaiseen toimintaan, muun muassa istumaan Tampereen Logistiikka Liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa. Tänään kokouksen asialistalla oli karjalanpiirakka, tuhdisti munavoita ja kupillinen kahvia, sekä tietenkin liikelaitoksen talousraportti ja toimitusjohtajan katsaus. Jalassa olivat ne Chie Miharan violetit tähtikuvioiset korkkarit, joilla korkkasin tämän kesän korkkarikauden tuossa jokin aika sitten. Ovat myös ihan kelvolliset pyöräilykengät, huomasin. Tuo Bodenin pallokuvioinen vakosamettihame on muuten yksi niistä, jotka kävivät Lempparissa kaventumassa. Karjalanpiirakka ei valitettavasti näy kunnolla, koska pöydän alla oli pimeää ja valotin kuitenkin sinne, jotta kengät erottuvat, niin pöydän päällinen ylivalottui oikein reilusti.

Heh, tästä tulikin mieleen se, miten naispoliitikkojen ulkonäköä aina kommentoidaan mediassa ja miten somesfäärissä sitten paheksutaan tätä ulkonäön kommentoimista. Koska nyt kuitenkin itsekin esittelen kenkä- ja vaatevalintojani tässä poliittisen toiminnan yhteydessä, niin on vain odotettavaa, että jossain vaiheessa joku muukin kommentoi niitä. Niinpä minun on hyvä varautua tähänkin mahdollisuuteen jo etukäteen. Kunnon vihreän tavoin teen sen nyt vihertekstillä:

> ole naispoliitikko
> kiinnitä huomiota pukeutumiseesi
> media kommentoi pukeutumistasi
> paheksu median toimintaa

 

 

Vihreä oransseissa

Vihreä oransseissa

2015-04-17 15.02.48Tiesittekö, että tänä viikonloppuna Tampereella oli Supermessut? Noh, ette hirveästi menettäneet. Olin saanut tapahtumaan kaksi vapaalippua, ja koska messuilla oli myös keräilyosasto, niin lähdimme vanhoista valokuvista viehättyneen teemestarini kanssa perjantaina tuhlaamaan sinne vähän aikaa. Ja mitä tuhlausta se olikaan! Keräilyosasto oli äkkiä kierretty, vanhoja valokuvia oli vain muutamalla pöydällä eikä niissäkään kovin runsaita määriä, ja juuri muuta keräilytavaraa emme oikein jaksaneet edes katsella. Sitten ne muut messuosastot… eräosaston läpi kiiruhdimme vauhdilla (pysähdyimme hetkeksi vilkaisemaan kissanruokahyllyä), puutarhaosastolla oli juustokoju, josta heräteostimme kreikkalaista Manour-grillijuustoa (ihan hyvää oli, tuli jo maistettua), ja kotimaan matkailuosasto oli lähinnä vaivaannuttava ja varsin nopeasti pyörähdetty läpi. Ei siellä tainnut saada tuntiakaan kulumaan, koko tapahtumassa.

Onneksi viikonloppu näin muuten on ollut ihan jees. Eilen kävin hakemassa Lempparista kavennettavaksi viemäni hameet. Erinomaista työtä! Nyt kaikki hameet istuvat vyötäröltä niin kuin niiden kuuluukin, eivät enää roiku lanteilla tai suorastaan valahda lantion yli. Seitsemän hameen korjausompelut sain pakettihintaan 60 eurolla, mikä on varsin kohtuullinen hinta siitä hyvästä, että sain sillä seitsemän käyttökelpoista hametta. Jos jatkossakin tarvitsen vaatteiden korjauspalvelua, voin epäröimättä viedä vaatteeni tuonne, ja suosittelen palvelua varauksetta muillekin.

2015-04-19 13.05.15Tämän päivän huomattaviin ohjelmanumeroihin puolestaan lukeutui siman valmistaminen. Koska en aiemmin ollut muistanut ostaa simatarpeita, piti ne käydä varta vasten hakemassa kaupasta. Jalkoihin tutut ja turvalliset El Naturalistat, ja säärien peitoksi oranssi–ruskearuudulliset ylipolvensukat. Nämä nimenomaiset sukat olen tilannut FunnyLegsistä joskus nelisen vuotta sitten. Sukkakaupat ovat melkein yhtä vaarallisia kuin kenkäkaupat, kannattaa olla valppaana, kun niitä rupeaa selailemaan, tai kohta on ostoskori täynnä ihanuuksia… No mutta takaisin asiaan. Tekemäni sima on nimittäin hunajasimaa. Kokeilin vastaavaa jo joskus pari vuotta sitten, mutta silloin mokasin: laitoin liian vähän hiivaa, ja lopputulos oli käymätöntä sokerilientä, jota edes lapset eivät halunneet juoda. Nyt hiivaa on enemmän (ei pitäisi olla liikaa kuitenkaan), joten jos tällä kertaa mokasin jossain, niin sitten lämpötilassa. Saas nähdä. Huomenna luritan litkun pulloon (minulla on tätä varten varattuna kuusi litran Borjomi-pulloa), vappuna sitten nautiskellaan. Sikäli siis jos mitään nautiskeltavaa syntyy.

2015-04-19 19.09.54Toinen huomattava ohjelmanumero tänään ovat tietenkin vaalivalvojaiset, jotka omalta osaltani vietän Pirkanmaan Vihreiden seurassa Kehräsaaressa. Olen viime viikkoina ollut mahdollisuuksieni rajoissa mukana kampanjoimassa, joten on tietenkin kiinnostavaa mennä jännäämään sitä, kuinka hyvin kampanja on tuottanut tulosta. Ja kyllähän näin juhlavaan tilaisuuteen pitää pukeutua asianmukaisesti. Mekko tarttui torstaina mukaan Indiskasta, jossa ihan vain herätepyörähdin sen jälkeen, kun olin ollut jakamassa Stenkan flaikkuja Sokoksen edessä ja tuijotellut kadun yli Indiskan kutsuvia alekylttejä. Melkein aina Indiskan kanssa käy näin, ovathan mainitun puljun mekot yksi vaatevarastoni peruspilareista (ja saman puljun sukkahousut toinen). Sitä paitsi kassa onnistui plippailemaan hintalappuja silleen jännästi, että tästä mekosta minulta ei veloitettu mitään, mutta sen sijaan sukkahousuista veloitettiin liikaakin, ja kokonaisuudessaan virheet olivat minun edukseni seitsemisen euroa.

Ja sitten nuo kengät. Nuo kengät. Viime blogauksen kommenteissa Nanna näistä jo vähän kyselikin, joten esitellään nyt paremmin, ja tulen näitä esittelemään varmasti vielä jatkossakin. Nämä oranssit hulppeudet ovat Poetic Licencen Backlashit. Tiesin tarvitsevani nämä heti sillä samalla sekunnilla, kun olin nämä verkkokaupassa nähnyt. Sen jälkeen olemme nähneet maailmaa yhdessä jo aika paljon, ja kyllähän tämä näkyy jos jonkinlaisena kulumana ja tahranakin. Ja kyllähän silloin tietää löytäneensä kutakuinkin täydellisyyttä hipovat kengät, jos näin upeannäköisiä ilmestyksiä pitää kaksi pitkää juhlapäivää putkeen ilman, että jalkoja sen jälkeen särkee. Ah! Nämä olivat ensimmäiset Poetic Licencet hyllyssäni, eivätkä suinkaan viimeiset, mutta vielä ei ole näiden voittajaa sen enempää tyylissä kuin mukavuudessakaan tullut kohdalle. Ja kun nämä kaiken lisäksi kirvoittavat kaikkein eniten ihastuneita kommenttejakin, niin kyllä näille töppösille taatusti vielä kilometrejä kertyy.

Mutta hei, nyt pitää alkaa kiiruhtaa sinne Kehräsaaren suuntaan, moi moi!

Lempparit huoltoon

Lempparit huoltoon

2015-04-15 15.21.39Tiedättehän sen tunteen, kun vaatteet muuttavat kokoaan kaapissa. Jonain päivänä sitä vain huomaa, että hame ei pysykään yllä, vaan valahtaa lanteiden yli. Tai jos ei nyt ihan suorastaan putoa, niin ainakin roikkuu tarpeettoman alhaalla eikä suinkaan istu vyötäröllä, kuten pitäisi. Sehän tietää käyntiä vaatekaupassa — paitsi että eipäs tiedäkään! Uusien vaatteiden ostaminen on nimittäin vihoviimeistä hommaa: raskasta, tylsää ja aikaavievää. Ei ollenkaan niin mukavaa kuin uusien kenkien ostelu. Ja kääntöpuolena on sekin, että pitäisi luopua niistä vanhoista ja hyvistä vaatteista, jotka minun garderobini tapauksessa ovat vieläpä ihanan näköisiäkin. Siispä ratkaisu on vaatteiden korjailu sopivammaksi. Ja koska omat kädentaitoni ovat täysin olemattomat, on tietenkin vaivattominta käyttää ammattilaisen apua.

Tänään sitten vihdoin sain aikaiseksi pakata kassiin seitsemän sellaista hametta, joista en raaski luopua, vaikka ne ovatkin joko väärän kokoisia, jostain kohtaa rikki tai molempia (kaikki näistä eivät suinkaan ole Per Unaa, vaan joukossa on myös muun muassa Monsoonia, H&M:ää), ja suunnata polkupyöräni kohti Tammelantorin laidalle vastikään avattua Lempparia. Jalkani työnsin tänäänkin näihin Grünbeineihin, jotka viime viikolla selvisivät jopa Helsingin kenkämaratonista. Viherkoipisuuttani korostin vielä vihreillä sukkahousuilla.2015-04-15 16.44.36

Lempparin paikalla toimi aiemmin polkupyöräliike, mutta nyt tilat ovat täyttyneet käytetyistä vaatteista, kengistä, laukuista ja muista asusteista, ja liikkeen sovituskoppi on koristeltu vanhoilla aikakauslehtisivuilla. Second hand -myynnin lisäksi liikkeessä on myös ompelimo, jossa saa kätevästi korjautettua omia vaatteitaan. Myyjän kanssa sovitin yksi kerrallaan korjattavaksi viemäni vaatteet, ja hän kiinnitteli niihin nuppineuloja tarvittavien vyötärökavennusten merkiksi. Korjatut vaatteet pääsen hakemaan lauantaina, joten ehkäpä hehkuttelen työn tuloksia sitten myöhemmin.2015-04-15 16.27.03

Kävin toki läpi myös liikkeen kenkävalikoiman, mutta tällä kertaa ei sattunut kohdalle mitään sellaista, mikä olisi ollut sekä ihastuttavaa että minun kokoani. Joku muu voisi näistäkin kengistä kyllä riemastua. Mainittakoon myös, että myymälän käytettyjen juhla-asujen valikoima on melkoisen laajan ja laadukkaan oloinen. Kannattaa käydä tutustumassa paikkaan!2015-04-15 16.41.16

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.

Kevätretki kevyemmissä kengissä

Kevätretki kevyemmissä kengissä

2015-04-09 14.21.14Kääntäjänä työskentelyn parhaimpia puolia on vapaus päättää omat aikataulunsa. Olin aiemmin keväällä sanonut teemestarilleni: ”Kunhan tulee seuraavat hyvät kelit, lähtekäämme Helsinkiin.” Hän suhtautui suunnitelmiini suopeasti, ja kun pääsiäisen jälkeiselle viikolle luvattiin aurinkoa, merkitsimme kalentereihimme torstaille päiväretken pääkaupunkiin.

Talvikausi on jäänyt taakse, joten rohkenin lähteä matkaan kevyemmin pukeutuneena. Jalassa oli tällä kertaa Grünbeinin metsänvihreät solkikengät. Kuten saatatte pukeutumisestani päätellä, metsänvihreä on mielestäni aivan ihana väri. Tuo pitkä vakosamettitakki on joskus UFFilta löytynyt H&M:n takki, ja Nuuskamuikkus-uniformuni kruunaa niin ikään kirppikseltä päähäni päätynyt Kangolin lyhytkarvainen sulkahattu. Esittelen hattua joskus toiste paremmin, sillä pidän sitä joka tapauksessa aika usein. Tässä kuvassa tiirailen hyvin ihastuneena Fredalta löytynyttä varsin oranssivoittoista hattukaupan näyteikkunaa. Aah, hatut! Ja kengät! Ja hatut!

2015-04-09 12.17.45Kengistä puheen ollen, kiertelimme toki lukuisissa kenkäkaupoissa, ja oppaana oli tällä kertaa Kummain kenkäin Shoe Marathon Helsinki -kartta. Joka tapauksessa onnistuin pidättäytymään kenkien ostelusta, vaikka tiukkaa välillä tekikin. Tizzianan tarjoushyllyssä nimittäin oli puoleen hintaan monet Chie Miharat, joista peräti neljät koossa 41. Voih! Etenkin nuo vihreäkuvioiset olisivat sopineet mitä mainioimmin minun kokoelmiini. Mutta niin, olen tänä vuonna tullut ostaneeksi jo sen verran monet kengät, että pakko oli välillä puristaa lompakkoa tiukemmalle.

2015-04-09 13.19.27Sen sijaan teemestarini löysi ostettavaa. Hän itse ei oikein ole kenkien perään (niin, aivan, hän on juuri niitä tyyppejä, joilla on yhdet kesäkengät ja yhdet talvikengät), mutta kun maratonireitin varrelle sattui myös jokunen teekauppa, niin iltajuomavalikoimamme täydentyi taas monella sortilla. Ensimmäiset pussukat tarttuivat matkaan jo Kluuvin teekaupasta, mutta varsinainen teenostajan pääkohde Helsingin-matkoillamme on aina Eerikinkadulla sijaitseva Théhuone. Tässä kuvassa taidetaan juuri pussittaa jotain erittäin hienostunutta japanilaista vihreää teetä, joka maksaa 23 euroa sadalta grammalta.

2015-04-09 13.40.54Pitkän kaupunkikierroksen aikana on toki muistettava pitää taukoja, ja jos kiertelee tuolla Kampin ja Punavuoren välimaastossa, niin ehdottoman suositeltava kahvila on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva Gran Delicato, tai meidän kesken tuttavallisemmin kreikkalainen kahvila. Siellä nimittäin lattekin maistuu kahvilta eikä vain sokeroidulta maidolta. Hiukopalaksi valikoitui ciabatta, jossa oli graviera-juustoa, munakoisoa, artisokkaa ja kaikkea muuta hyvää (listalla se on joka tapauksessa numero 10). Huomatkaa, kuinka iloinen olen saatuani eteeni jättilaten ja herkkukyrsän. Niin, ja kuulin myös, että pidätte vakosametista, joten olin pukeutunut Per Unan vakosamettiseen jakkupukuun, jonka päälle sitten kiskaisin sen aiemmin mainitsemani H&M:n vakosamettitakin, jotta saatoin olla vakosamettiin verhoutuneena silloinkin, kun en ollut vakosamettiin verhoutuneena.

2015-04-09 14.45.35Mainittakoon vielä, että sen lisäksi, että Gran Delicaton tarjoilut ovat mitä mainioimmat, on kahvila ollut aivan erityisessä roolissa minun ja teemestarini yhteisellä taipaleella. Nimittäin silloin, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja hän vielä asui Helsingissä, hän vei minut juuri tuohon lempikahvilaansa. Ja aivan kuten silloinkin, myös tällä kertaa jatkoimme sieltä matkaa Tarkk’ampujankadulla sijaitsevaan ainutlaatuiseen antiikkikauppaan, Götan maailmaan. Huomatkaa peilikuvasta, kuinka teemestarin kädet syyhyävät kaikkien noiden kauheuksien ja kuriositeettien keskellä! Tällä kertaa sieltä ei päätynyt kauhukabinettiamme koristamaan mitään uutta, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että poikkeamme kyseisessä putiikissa vielä monta kertaa.

Ostoskierroksen päätteeksi kävimme Kampintorin antikvariaatissa (ei kuvassa), josta matkaan tarttui neljä kirjaa varsin kohtuulliseen hintaan. Ilta huipentui mukavaan rupattelutuokioon erään nykyoopperasäveltäjän kanssa, ja kas, sitten kello olikin jo yksitoista, ja oli aika lähteä illan viimeisellä junalla kotikaupunkia kohti. Tänään saattoi olla aavistuksen väsynyt ja kankea olo.

Mutta nyt teemestari esittelee minulle kuvia hienoista hatuista, pitää lopetella tältä erää tähän!