Category Archives: Vaatteet

Porvoon-tuliaisia

Porvoon-tuliaisia

2015-06-24 15.43.10Elin 90-luvun nuoruusvuoteni Porvoossa, mikä tarkoittaa sitä, että tämän tästä minut valtaa kaipuu käydä Porvoossa ja kävellä vanhat tutut paikat läpi. Turhan usein tätä tulee tehtyä sen tarkemmin valmistelematta eli käytännössä epäoptimaaliseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan, joten tänä vuonna panostin ihan huolella siihen, että päiväretki Porvooseen tapahtuu kesällä ja päiväsaikaan. Totta kai valituksi tuli sadekuuroinen päivä. Suuremmilta kastumisilta kuitenkin vältyimme, ja toisaalta, johan minä vuosituhannen vaihteen aikoihin runoilin rakkaudestani Porvooseen näin sujuvasanaisesti:

Tunnetko kaupungin?
Sade vain kaunistaa kasvojaan.

Sittemmin olen keskittynyt kirjoittamaan proosaa.

2015-06-24 14.03.53Tässä matkaraportissa en kuitenkaan esittele omaa matkavaatetustani, sillä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Päiväretkeilijän kenkävalintoja nimittäin ohjaa sääntö ei korkokengissä Porvooseen. Ei, sitä vaan ei pidä tehdä. Jos nyt kuitenkin tulet lähteneeksi korkkarit jalassa vanhankaupungin kujille, niin kadut. Aivan taatusti kadut. Eri asia, jos asut Porvoossa ja tiedät mitä olet tekemässä, mutta tämä näin varoituksena kaikille turismia suunnitteleville. Minullakin oli jalassa turvalliset El Naturalistan violetit nauhakengät, jotka sopivat myös kuurosateeseen mainiosti.

Mutta sitten ne vanhankaupungin putiikit, onko niistä mihinkään? Jos tykkää antiikista, ja jos antiikkina ymmärtää vanhat lasi- ja porsliiniastiat, niin valikoimaa kyllä riittää. Muuta nähtävää on vähän vähemmän, mutta kenkiä, hattuja ja vaatteita etsivän kannattaa suunnata Doris & Duke Second Handiin Papinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Käytettyjä kenkiä pääsee sovittamaan punaiselle matolle ja peilaamaan prinsessapeilistä, ja hattuja on hyllyissä pinoittain. Kokoja en tällä kertaa löytänyt, harmi! Hauskasti sisustetussa liikkeessä myydään myös uutta tavaraa, muun muassa Hell Bunnyn mekkoja ja Melissan kenkiä sekä sisustusesineitä.

2015-06-24 13.12.49Kuriositeettiantiikkia etsivän ykköskohde taasen on Åborgin torilla eli Jokikadulla Simolinin vieressä sijaitseva Pehtoorin Perikunta. Täältä olisi voinut lähteä mukaan vaikka mitä tavaraa, mutta tyydyimme tällä kerralla kahteen kummajaiseen. Toinen näistä on tällainen peuran kallonkappaleen, sarvet ja ruostuneita nauloja sisältävä trofee.

2015-06-25 12.53.33Toinen kuriositeetti taas on vuonna 1767 Ruotsissa julkaistu kirja, joka sisältää ainakin kotitalousoppaan sekä joka kodin rohdosoppaan. Täysin kirjan sisältöä en ole vielä käynyt läpi, koska en ole vain selaillut sitä, vaan lukenut parhaita paloja siinä samalla. Ja ne lääkintäohjeet, ne ovat sen sortin kamaa, että kirja ansaitsee omankin blogauksensa, jahka olen perehtynyt kirjaan paremmin ja ehdin kirjoittaa siitä huolellisesti. Maistiaisina mainittakoon, että lääkintään on käytetty muun muassa mädätettyjä matoja ja tuoretta hanhenpaskaa, ja perään vakuutetaan, että Hjälper.

Kuvassa muuten näkyy myös sinappipurkki. Emme juurikaan käytä sinappia — edellinen tuubi taisi tulla ostettua vuonna 2013, ja jossain muutossa se sitten heitettiin pois pilaantuneena — mutta jos joku on joskus päässyt maistamaan Fryysarin sinappia, niin tietää kyllä, että sitä tekee mieli hankkia kaappiin silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvitse. Kyllä sille sitten käyttöä löytyy. Ongelma vain on siinä, että Fryysarin nakkaria ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Ennen matkaa guuglasin, mistä sitä saa, ja eräässä blogauksessa kerrottiin Sinnen sinapin kunnioittavan Fryysarin sinappia. Siispä ihan tätä varten käppäilimme Taidetehtaalle Bistro Sinneen. Myyjältä kysyin, onko tämä tehty Fryysarin reseptillä, ja hän sanoi, että ei ole, koska resepti on salaisuus. Happy Ending — Sinnen tulinen sinappi lienee kuitenkin hyvin samankaltaista, joten tällä myyntipuheella rohkenin sitä purkillisen ostaa. Vielä en ole rohjennut maistaa kuitenkaan.

2015-06-24 18.27.16Matkalla täytyy myös syödä ja juoda. Lounaaksi kävimme vetäisemässä mozzarellasämpylät Timbaalin kulmakahvilassa Café Klockanissa, ja harvoinpa oikeasti kahvilasämpylä on niin jumalallisen hyvää kuin täällä! Itse leipäkin oli mitä maukkain, mutta ne täytteet, ne täytteet — ei vain tomaattia, vaan ihan oikeaa, herkulliseksi kypsytettyä tomaattikastiketta. 5/5! Päivällispaikaksi valikoitui nepalilaisravintola Khukuri Runeberginkadulla. Satuimme onnettomaan aikaan, sillä kaikki muutkin olivat halunneet tulla syömään juuri silloin, ja ruokaa joutui odottamaan pitkään. Hyvää oli, ei siinä. (Todettakoon muuten, että Porvoon ravintolamaailma on jopa jonkin verran jalostunut viime vuosituhannen jälkeen. Ei minun nuoruudessani ollut nepalilaisia tai sushipaikkoja!) Vielä lopuksi cappuccinot Porvoon Paahtimossa tunnelmallisen kesäsateen piiskatessa kaunista jokimaisemaa.

PS. Porvoossa opin, että suomenruotsissa on aukiota tarkoittava sana skvär. Söpöä! Muistuttaa kovasti takavuosina sorvaamaani queer-sanan suomennosta kvääri.

Rikollisen tyylikkäänä!

Rikollisen tyylikkäänä!

2015-06-16 12.08.24Kesän joutilaat museokäynnit jatkuvat. Tänään poikkesin pesueineni poliisimuseossa. Onhan siellä tullut käytyä jo joskus aiemminkin, mutta nyt esillä olevan voimankäyttönäyttelyn kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa. Jalkoihin sujautin ne Berliinistä vastikään ostamani Giorgio Venutin kippurahäntäavokkaat, ja niiden pariksi puin hyvin yhteensopivan Hobbsin pellavahameen.

Tyylirikokseni ei kuitenkaan jäänyt valppailta poliisikokelailta huomaamatta. Jos vain olisin jättänyt tuon jakun pois (mutta kun oli kylmä!). Tai edes vaihteeksi käyttänyt jotain toista hattua… Mutta hattuvalikoimani on kroonisesti alimittainen.

Siihen on onneksi kohtapuoliin tulossa pientä helpotusta, sillä pääsin tänään kirjoittamaan tulliselvitykseen sanat uniikki villa–silkkihattu, neulottu ja huovutettu. Mitä sieltä sitten onkaan tulossa — no, pidänpä teitä jännityksessä, kunnes saan kuvattua kyseisen luomuksen omassa päässäni!

Kenkiä museossa

Kenkiä museossa

Jos menneen kenkämuodin ihastelu museoissa kiinnostaa, kannattaa suunnata Tampereelle. Museokeskus Vapriikin kenkämuseon pysyväisnäyttelyssä esitellään laajasti tamperelaista kenkätuotantoa eri vuosikymmeniltä ja -sadoilta, ja tämän viikon perjantaina avautuvan uuden museo Milavidan ensimmäisessä näyttelyssä esitellään Salvatore Ferragamon suunnittelemia muotiluomuksia. Voi olla, että en erinäisten esteiden ja hidasteiden vuoksi pääse paikalle avajaispäivänä (mikä vääryys!), mutta tuo näyttely aivan kotikulmilla ei totisesti jää minulta väliin.

2015-06-10 14.59.57Tämän lisäksi vanhoja kenkiä on näytillä myös ainakin Emil Aaltosen museossa, jossa tulimme tänään käyneeksi Lokomon 100-vuotisnäyttelyn katsastamassa. Museo oli minulle uusi tuttavuus, joten jonkinlaisena yllätyksenä tuli, että museon perusnäyttelyssä on esillä kenkätehtailijanakin toimineen Aaltosen kenkätehtaan mallistoa 1900-luvun alusta. Joukossa on jokunen söpöläinen sekä paljon nykysilmään jossain määrin hellyttävän hassusti muotoiltuja kenkiä, mutta kyllä ne ilman muuta minun henkilökohtaiseen käyttökokoelmaanikin kelpaisivat — jos siis olisivat kokoa 41. En tiedä, saako mainitussa museossa kuvata vai ei, mutta niin vain pääsi käymään, että joku otti minusta siellä kuvan!

2015-06-10 14.44.45Omissa jaloissani olivat tänään moniväriset, pääväriltään punaruskeat Laura Vitan sandaalit, jotka onnistuin ostamaan viime vuonna, vaikka saatavuus välillä heikkoa olikin. Aiemmin mainitsin, että Berliinissä myytiin Laura Vitaa ilahduttavan monessa kaupassa, ja tämä malli (joskin erivärisenä) oli useimmin esillä. Taidan siis totisesti olla muodin harjalla! Kirjava Pomodoron hippihame on peräisin eBaysta. Oranssi huivi on muuten alun perin ollut jonkinlainen varsin niukka kietaisuhame, mutta modasin siitä hyvän huivin katkaisemalla solmintanauhat.

Oranssiin kukkahattuun taasen liittyy tarinoita. Tämä H&M:n hattu on päätynyt minulle kirppikseltä, enkä edes itse ollut kirppiksellä sitä ostamassa. Eräs irkkikaveri vaan joskus yli kaksi vuotta sitten raportoi paikan päältä, että täällä olisi hattu, joka saattaisi kiinnostaa minua ja erästä yhteistä ystäväämme. Pyysin lähettämään kuvan, ja hän ystävällisesti lähettikin. Totta kai pyysin häntä heti ostamaan hatun, ettei onni pääse kulkemaan ohi. Myöhemmin sitten lunastin päähineen häneltä.

Erään kerran taas osallistuin Tampereen Vihreiden kevätkokoukseen asianmukaisesti sonnustautuneena eli oranssit Backlashit jaloissa, sinisessä pallomekossa ja tuo oranssi huivi kaulassa — sekä tietenkin tämä oranssi kukkahattu päässä. Tajusin asusteen koomisuuden kontekstissaan vasta jälkeenpäin.

Terkkuja derkkulasta

Terkkuja derkkulasta

2015-05-30 15.54.07Kolme päivää Berliinissä takana, kolme vielä edessä, on siis väliraportin aika. Ihan ensiksi on sanottava, että hotellin sijainnin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Juu, katsoin silloin huonetta varatessani, että tämähän on ihan käypänen hotelli, lähellä Alexanderplatzia ja tasoonsa nähden kohtuullisen hintainen. Ei siinä, hotelli an sich on hyvä ja huone erittäin tilava (saimme käyttöömme invalidihuoneen, jonka oleellisin ero tavallisiin huoneisiin taitaa olla se, että tässä on tuplaten lattiatilaa, jotta mahtuu pyörätuolilla ympäriinsä, joten ahdasta ei tosiaankaan ole), ja Alexanderplatzs on oikeasti ihan muutaman korttelin päässä. Mutta kun ne muutamat korttelit ovat sattumoisin koko Berliinin pompööseimmät derkkukorttelit, joissa ei monen sadan metrin matkalla oikeasti ole mitään mielenkiintoista (pääosin aidan ja puutarhan ympäröimiä asuintaloja ja hylättyjä virastoja) ja paraatikadut ovat sata metriä leveitä ja lähes mahdottomia ylittää jalan. Aina jonnekin päästäkseen pitää ensin kävellä 10–15 minuuttia tyhjää. Noh, jos joskus toiste käymme Berliinissä, osaamme tarkastella hotellin sijaintia tästäkin näkökulmasta.

Matkapäivän (ks. ensimmäinen turistikuva) asuun kuuluivat ne jo pari kertaa aiemmin esittelemäni El Naturalistan lehtisandaalit, kirpputorilta jokunen vuosi sitten löytynyt, mitä ilmeisimmin jonkun itse tekemä vihreäsävyinen ja kukka- ym. kuvioinen ohut kesähame, jossa joskus on ollut vekkejäkin mutta joka nyt on painunut täysin sileäksi, sekä pussihihainen röyhelöpaita, jonka löysin keväällä Kaunottaresta ja Kulkurista. Kovasti tuuli eikä lämpötilakaan tuntunut ihan mittarilukeman tasoiselta, mutta kesällä ei palella ohuissa vaatteissa ja sillä hyvä!

2015-05-31 13.49.49Toisena päivänä turistikiertelimme DDR-museossa ja ruumismaailmassa eli Körperweltenissä. Mutta niitä ennen tapasimme kuitenkin aamukahvin merkeissä Berliinissä asuvan suuren jäätelöprofeetan ja oopperasäveltäjän Miika Hyytiäisen. Jo yksinomaan tätä tapaamista varten kannatti raahata mukaan Irregular Choicen jätskikengät. Kaunokaiset eivät jääneet Miikalta huomaamatta — näyttävät kuulemma luonnossa vieläkin paremmalta kuin kuvissa! — eikä häntä sitten kahta kertaa tarvinnut houkutella yhteiskuvaan. Taustalle osui vieläpä Berliinin tuomiokirkko, joten puitteet spontaaniin pin up -kuvaan olivat kohdallaan. Ja tuo sininen pallomekko on tosiaan yksi monista Indiskan mekoistani.

Miika muuten suositteli, että Berliinissä kannattaa rohkeasti kokeilla eksoottisia jäätelömakuja, joita täkäläisistä jäätelöbaareista aina kesäisin löytyy. Valitettavasti sunnuntaisella päiväkävelyllämme ei osunut kohdalle yhtään käypäistä jäätelökojua, joten vielä toistaiseksi on jäätelömaut testaamatta. Ehkä kuitenkin huomenna voisi olla jätskin aika, raportoin sitten, että millaista eksoottista sörsseliä tuli maistettua.

2015-05-31 15.37.13Niin tosiaan, pin up -session jälkeen kävimme derkkumuseossa, ja sieltä päästyämme yhytimme odottamatta yhden oppi-isistäni ja mestareistani Karl Marxin yhdessä kollegansa Friedrich Engelsin kanssa. Pitihän sitä parta-Kallea sitten vähän paijailla, kun tilaisuus tarjoutui. Hän ei nimittäin ole koskaan edes käynyt Tampereella, toisin kuin johdannaisensa V. I. Lenin.

2015-06-01 13.19.22Tänään sitten karkasimme toviksi derkkulan tunkkaisuudesta Kurfürsterdammin ylenpalttisuuden ääreen. Matkalle osui toki jokunen kenkäkauppakin. Itse asiassa aika montakin. Shoe City -ketjulla on täällä useampikin myymälä, ja niissä on esillä muun muassa jokunen Laura Vitan poponenkin. Sellainen toki ilahduttaa, kunnes huomaa, että ne samat pari kolme mallia ovat kuitenkin aina esillä, ja yhtä niistä minulla on jo omassa kenkähyllyssä kotona.

2015-06-01 13.47.232015-06-01 13.49.32KaDeWen kulmilta löytyi myös Leiser, jonka hyllyssä oli Laura Vitan ja muutaman muun kiehtovan värikkään kenkämerkin lisäksi myös yllättäviä uusia tuttavuuksia, kuten italialainen Charme kirja- ym. kenkineen. Pitääkin tutustua merkkiin paremmin paremmalla ajalla. Leiseristä löytyi myös valikoima prameita kenkälusikoita.

Mutta eivät šoppailumatkamme pelkkää kenkäkauppojen kiertelyä ole. Etenkin kotilibristini haikailee aina kovasti hyvien kirjakauppojen perään. Sellaisia ei valitettavasti nykyään löydä ihan joka kulmalta. Tänään olimme kuitenkin onnekkaita. Olin nimittäin etukäteen (hotellin maksuttoman nettiyhteyden turvin) katsellut, että Ku’Dammilta pohjoiseen on kauppakeskus, jossa on useitakin kenkäkauppoja. Paikan päällä sitten mietin, että mikähän katu se oli, josta piti kääntyä, mutta en kuitenkaan sortunut tarkistamaan asiaa mobiilidatan avulla (sehän olisi maksanut, herranen aika sentään! Maassa maan tavalla). Niinpä arvelin, että tämä se katu sitten on, ja ohjasin meidät sinne. No, jonkin aikaa kuljettuamme olin varma, että katu oli väärä. 2015-06-01 21.43.14Päädyimme kuitenkin antikvaarisen kirjakaupan kohdalle, joten poikkesimme siellä. Kysyin myyjältä haparoivalla saksantaidollani, onko heillä englanninkielisiä kirjoja. Valitettavasti niitä oli perin vähän. Myyjä kuitenkin suositteli saman kadun varressa olevaa uusien kirjojen kauppaa, jossa on kokonainen huone englanninkielisiä kirjoja. Siispä suuntasimme sinne. Kotilibristini nappasi sieltä mukaansa yhden Haruki Murakamin englanninkielisen kirjan. Minun silmiini osui nide, jonka parille tuhannelle sivulle on koottu kaikki Bertolt Brechtin runot. Juuri sellainen hyllystämme puuttuikin, vaan ei puutu enää! (Niin ja sitä etsimääni kauppakeskusta emme koskaan yhyttäneet, kun jo iski väsy ja palasimme hotelliin virkistäytymään.)

2015-06-01 19.25.48Illan päätteeksi pistäydyimme vielä niin perisaksalaisessa turistikohteessa ettei tosikaan. Loxx am Alex Miniatur Welten on aivan mielettömän kokoinen pienoisrautatien ympärille rakennettu pienoismaailma, jossa on mallinnettu ennen kaikkea Berliinin katuja, taloja ja maamerkkejä mutta myös muuta saksalaista miljöötä. Monennäköiset saksalaisten esikuviensa mukaiset junat suhailevat ympäriinsä sinne tänne risteilevällä valtavalla rataverkolla, kaduilla ajelee busseja ja kuorma-autoja, ja talojen pihoilla, puistoissa ja kaduilla on pysäytyskuvia jos jonkinnäköisistä hassuista sattumuksista. Pieniä oivalluksia on maisemassa niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla huomata, ja kyllä täytyy sanoa, että valtava kokonaisuus sai haltioitumaan ja ihastumaan hyvin monella tavalla. Päivän asusta muuten sen verran, että ohut kesähame tuli ostettua Indiskasta juuri ennen matkaa ja se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä, jakku taas on hankittu alkukeväällä kirpputori Tarinasta.

Nyt loppuilta meneekin rentoutuessa suklaan ja suodattamattoman omenamehun kanssa. Huomenillalla ohjelmassa on matkan kohokohta eli Princess Chelsean konsertti. Siitä ja muusta lisää matkaraporttini jälkimmäisessä osassa.

Manulin kanssa päiväkävelyllä

Manulin kanssa päiväkävelyllä

2015-05-28 14.53.57Tiistaisessa blogauksessa esittelemäni El Naturalistan lehtisandaalit eivät tietenkään Ikean sisävalaistuksessa päässeet oikein oikeuksiinsa. Torstaina pääsin kuitenkin jo varsin kesäisesti ulkoiluttamaan kyseisiä köpöttimiä sääret paljaina (onneksi kuvan tarkkuus ei riitä kavaltamaan säärikarvojani) auringonpaisteeseen. Nyt nämä ihanat violetin ja vihreän sävyt hehkuvat niin kuin niiden pitääkin. More & Moren hame (en muista, olenko esitellyt tätä vielä aiemmin) löytyi joskus Nekalan kierrätyskeskuksesta eurolla. Ei paha hankinta! Päiväkävelylle otin mukaan Manulin, mutta raukka ei oikein viihdy valjaissa, niin piti ulkoiluttaa kopassa.

manulin_matolaeaekeNo ei vaiskaan, en minä kissaa huvikseni ruvennut ulkona kiikuttamaan. Raukka kävi lääkärissä, koska on viime aikoina juonut huomiota herättävän runsaasti. Mitään vikaa vekkulista ei kuitenkaan löytynyt, mutta matopopulaation epäillään edelleen olevan runsas. Kyseisellä töpöhännällä on ollut pahoja mato-ongelmia koko sen runsaan vuoden ajan, jonka se on meillä asustanut. Madot ovat peräisin pienokaisen katukissa-ajoilta ennen Pesun hoiviin päätymistä. Runsaista häätöhoidoista huolimatta loisiminen vain jatkuu, joten lääkäri kirjoitti nyt reseptin sellaiseenkin matolääkkeeseen, jota emme ole vielä kokeilleet. Ja aika hienon lapun kirjoittikin — kuinka monella muulla on manulille määrätty lääkekuuri?!

Huomenaamuna onkin sitten lähtö viiden yön matkalle Berliiniin. Vielä on matkatavarat pakkaamatta. Säätiedotuksen mukaan luvassa on lämmintä, joten vaatetuksesta tullee kevyenpuoleista, pääasiassa Indiskan kesämekkoja. Kenkävalinnat on tietenkin punnittava huolella. Nuo mainitut El Naturalistat ovat hyvä kompromissi mukavuuden, näyttävyyden ja viileyden välillä. Toisaalta yksillä kengillä ei välttämättä pärjää, ja tekisi mieli ottaa mukaan myös Irregular Choicen jäätelökengät. Toisaalta kaupunkilomalla tulee käveltyä kilometritolkulla joka päivä, joten näyttökengät eivät sikäli ole järkevin valinta. Järjellä ei muuten niin väliä, mutta kun tavoitteena olisi pärjätä pelkällä käsimatkatavaralla, jonka raja on 8 kg. No, on tässä vielä ilta aikaa punnita valintoja — myös vaa’alla.

Jäätelöjalat Kyttälän katoilla

Jäätelöjalat Kyttälän katoilla

2015-05-25 17.09.00Tampereen kaupunki järjestää erilaisille sidosryhmille raitiotiehankkeeseen liittyviä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, ja tänään tällainen sidosryhmä oli Facebookissa toimiva Ratikka Tampereelle -ryhmä. Yleisönä olimme varmaan yhtenäisesti ratikalle myötämielisimmästä päästä. Kaupungin virkamiehet esittelivät muutaman tunnin ajan ratikkahankkeen suunnittelua ja kaupungin kaavoittamista laajemminkin. Mielenkiintoista kuultavaa riitti, siksi upeita suunnitelmia Tampereen kehittämisestä entistä kunnollisemmaksi kaupungiksi on.

Mutta en nyt tässä postauksessa paneudu kaupunki- tai liikennesuunnitteluun sen enempää. Oleellisempaa on nyt se, että tilaisuus järjestettiin Galleria Nottbeckissä, jonka lattiaa koristaa jättimäinen ilmakuva Tampereen kantakaupungista. Niinpä sain kuvattua tämänpäiväisen kenkävalinnan tällaisessa hienossa asetelmassa, jossa seison jäätelökorkoisilla Irregular Choiceillani Kyttälän kattojen päällä. Ystäväni käväisi aiemmin päivällä kylässä ja sanoi, että ulkona on lämmin. Rohkenin siis lähteä kaupungille ihan vain lyhythihaisessa Indiskan puuvillamekossa ja sandaaleissa. Jep, lämmin oli. Nuo jätskikengät (joita olen mehustellut jo aiemmin) olivat tänään ensimmäistä kertaa oikeasti käytössä, ja pakko todeta, että kenkinä ne ovat ihan yllättävän hyvät! Äkkiseltään luulisi, etteivät tuollaiset krumeluurit voi olla hyvät kävellä tai tukevat, mutta nämä ovat molempia. Jees, nappiostos, ja totisesti käytän niitä tänä kesänä vielä monasti.

Euroviisulavan parhaat kengät

Euroviisulavan parhaat kengät

Okei, eilen tuli vähän hätiköityä, kun kirjoitin, että vain Moldovan esityksessä on tänä vuonna kiipeilytelineitä. Finaalissa nimittäin esiintyivät nekin maat, jotka pääsevät jatkoon ilman semifinaalia. Tästä joukosta yllättäen Iso-Britannia toi lavalle ihan kunnon viritelmät: korkokengän muotoiset valaistut portaikot! Kokonaisuudessaan Iso-Britannian 1920-lukua mukaileva esitys ihastuttavaa aksenttiaan myöten oli koko viisufinaalin paras veto — ainoa kunnon show koko illan aikana. Valitettavasti vaan Euroopan kansat eivät taaskaan ymmärtäneet hyvän päälle, ja brittien pistesaaliiksi taisi jäädä hulppeat viisi. Noh, katsotaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen tämä Electro Velvetin hieno suoritus. Huomatkaa, että esiintyjättärien kengissä on samaa väri- ja muotokieltä kuin portaikoissa, joissa esiintyjät parkouraavatkin ihan jeessisti.

Noin muuten viisuesiintyjien kengissä oli tänä vuonna yllättävän vähän näyttävyyttä. Kamoon hei! Nyt on sentään kyse maailman ykkösriikinkukkoshow’sta. Ei sinne missään arkitossuissa kannata lähteä heilumaan! Mutta sillä mennään, mitä käytössä on, eli katsaus vuoden 2015 euroviisuesiintyjien kenkiin.

7. Australia

Tänä vuonna debytoineen Etä-Euroopan valtion menevässä katurallattelussa tanssahteli mukana yksi taustakuorolaisista vaippapöksyissä hotpantseissa ja mätsäävissä remmikorkkareissa. Australian solisti oli muuten illan harvoja hattua käyttäneitä esiintyjiä. Oikeesti nyt hei, missä kaikki näyttävät päähineet?! Nyt ollaan sentään euroviisulavalla.Australia

6. Espanja

Espanjan itsepuolustusnäytöksessä demonstroitiin, kuinka saappaattomissa saappaissakin voi irtautua totisen hunksin otteesta.Espanja

5. Serbia

Sateenkaaridiskossa tanssittiin paitsi hapsusaappaissa (takana) myös hienosti kiiltävissä punaisissa miestenkengissä. Jotenkin kuvaavaa tämän vuoden viisujen kenkäsadosta on se, että miesten kengillä pääsee näin vähällä panoksella listoille.Serbia

4. Hollanti

Ensimmäisessä semifinaalissa rannalle jääneen Hollannin taustakuoron hamsteritytöillä oli selvästikin kaikilla värikkäät kengät, mutta ohjaaja ei sitten missään vaiheessa tajunnut, että niitä olisi ehkä pitänyt näyttää vähän enemmänkin! Nyt jäi tarkemmat detaljit tunnistamatta.Hollanti

3. Georgia

Oksiimia (mitä se on?) uhkuva soturi oli sonnustautunut hyvin pitkiin reisisaappaisiin. Polvien suojaaminen taistelussa on toki tärkeää. Mutta ehkä eivät kovin käytännölliset, koska taistelussa lähinnä seistiin paikallaan? Niin ikään hartioita koristavat sulkapuuhkat olivat tyylikkäät.Georgia

2. Israel

Esiintyjien kengistä ehdottomasti näyttävimmät tänä vuonna olivat Israelin kultapojan kultaiset siipilenkkarit. Oikeesti siis hei, nyt puhutaan asiaa! Jos minä lenkkeilisin, käyttäisin ehdottomasti jotain tällaisia.Israel

1. Iso-Britannia

Esiintyjien jalassa oli ihan perustyylikkäät kultaiset tanssikengät, mutta varsinaisen erikoiskunniamainintakehun tänä vuonna saavat nimenomaan ne korkokenkien muotoiset portaat. Katsokaa vielä kerran video, jonka linkkasin artikkelin alkuun, ei se ihan parilla katselukerralla puhki kulu, ja biisikin on mainio!Iso-Britannia

Viisuvetimissä

Viisuvetimissä

2015-05-23 21.12.58Intensiiviset kaksi viikkoa ovat takana, ja inkvisiittori Reegelbunt Lavellan pelasti taas maailman. Ja pääsi katselemaan auringonlaskuun Dorian Pavuksen kainalossa. Nyt voin siis vähitellen alkaa keskittyä johonkin muuhun, kuten intensiivisempään työntekoon ja liiketoiminnan suunnitteluun.

2015-05-23 21.41.31Mutta sitä ennen ilakoidaan vielä ilta euroviisutunnelmissa. Eikä euroviisukotikatsomo ole mitään ilman asianmukaista viisuasua. (Esimerkiksi siivoamista ei suinkaan ole välttämätöntä tehdä ennen viisuiltaa, kuten huomaatte. Keskitytäänhän nyt sentään oleelliseen!) Tästäkin arkisesta Indiska-mekosta saa juhlavan bailuhailun muhkealla ja ylipitkällä röyhelöalushameella, tyllihuivilla, sävyyn sopivilla korvakoruilla ja lakilla — ja ilman muuta kengillä. Nämä piikkikorkoiset ja tasannepohjaiset Poetic Licencen keijuglitterikengät ovat oikein viimeisen päälle heräteostos, sillä ei näin korkeilla (varmaan lähemmäs 15 senttiä) tolpilla oikeasti pysty edes kävelemään. Niinpä nämä ovat nyt varsinaisesti ensimmäistä kertaa käytössä, eikä kotisohvalla istuskeluun ainakaan turhia tasapainoilu- ja jalkavammariskejä sisälly.

Mitä itse viisuihin tulee, niin finaalikokonaisuus on tänä vuonna ehkä hiukan tarpeettomankin tasapaksu ja balladimainen. Viisuissahan parasta on se, kun vedetään oikein kunnolla överiksi ja roudataan lavalle mitä käsittämättömimpiä tarpeistoviritelmiä. Tänä vuonna kuitenkin vain Moldovan esityksessä oli minkäänlaista kiipeilytelinettä mukana, ja Moldovakin putosi jatkosta. Nyt trendinä on panostaa vuosi vuodelta suurempaan lediseinään ja kirkkaampiin videotehosteisiin, ja fyysinen lavastus on minimissään. Voih, kunpa tämä trendi jo pian kääntyisi! Mutta ehkä vielä pitää nähdä lediseinät paitsi esiintyjien takana ja alla, myös sivuilla ja edessä ja katossakin.

2015-05-23 22.08.20Esityksistä nostaisin esiin semifinaalissa edukseen erottuneet Viron ja Slovenian edustajat. Kummastakin tuli nimittäin omalla tavallaan ensimmäisenä mieleen 1980-luvun Leevi and the Leavings, eikä tämä suinkaan ole mikään moite. Muita esityksiä en näin finaalin vasta alkaessa oikein kunnolla edes muistakaan, kun eivät kovin mieleenpainuvia olleet, mutta eivätköhän ne mieleen tässä illan mittaan palaudu. Mutta nyt show alkakoon!

Paljon värejä, paljon yhdistelymahdollisuuksia

Paljon värejä, paljon yhdistelymahdollisuuksia

2015-05-20 15.11.37Hyvän vaatevaraston merkkejä on muun muassa se, että vaatteista voi muodostaa monenlaisia yhdistelmiä. Yksi tapa tähän on käyttää neutraalin näköisiä vaatteita, joiden kanssa sopii vaikka mikä. Mutta se ei suinkaan ole minun tapani. Suosin enemmän toisenlaista linjaa, siis sitä, että vaatteissa on niin monta eri väriä, että niiden kanssa sopivat melkeinpä minkä väriset asusteet ja kengät tahansa.

Tämänpäiväinen KappAhlin harmaa kreppikangasmekko (taannoinen kirppislöytö) ei ole väri-ilottelussaan räikeimmästä päästä, mutta rinnuksen kukkakuvioista löytyy ilahduttavasti vihreää, violettia, turkoosia, viininpunaista, valkoista ja persikkaa. Mikä tahansa näistä väreistä siis kelpaa, kun kokonaisuutta rakennetaan. Tänään vedin jalkaani violetit sukkahousut ja violetit Chie Miharan kengät (joista löytyy parempi kuva tästä jutusta). Leuanalusellakin hohkaa asuun hyvin sopivia punavioletteja laikkuja, jotka ovat tämänpäiväisen neulaepilaation seurausta. Kyseessähän on eräs varsin pisteliäs keino pysyvään karvanpoistoon, ja minunkaltaiselleni karvanaamalle sangen usein toistuva riesa.

2015-05-19 18.19.41Vertailun vuoksi vielä sama mekko eilisessä asuyhdistelmässä. Jalassa nyt vihreät sukkahousut ja melkein sävyyn sopivat El Naturalistat, kuvauspaikkana Metson portaat. Hmm… jos tämänpäiväisestä kuvasta vaikutelmaksi tulee heinäsirkka, niin eilisestä ilman muuta sammakko (ja vasta tämän mielikuvan syntymisen jälkeen oivalsin, että sehän se on El Naturalistan vanhassa logossakin).

Nördäystä kesän kynnyksellä

Nördäystä kesän kynnyksellä

2015-05-15 16.46.45Hupsista, edellisestä postauksesta on päässyt vierähtämään melkoisesti aikaa. Niinpä ihan jatkumon ylläpitämiseksi ajattelin melkein aurinkoisessa ja melkein lämpimässä säässä ottaa hiukan varaslähtöä kesään: kiskaisin kaapista ylleni yhden lukuisista kevyistä Indiskan värioksennusmekoistani ja sujautin jalkoihini Fly Londonin tolppakorkosandaalit (joista Facebook ystävällisesti juuri ilmoittikin, että kaksi vuotta sitten esittelin niitä uutena hankintana, jotka löysin 70 prosentin alennuksesta). Koska sää nyt ei ihan oikeasti ollut vielä kesäinen, piti vielä lämmön vuoksi vetää jalkaan sukkahousut ja peittää käsivarret takilla. Sitten kävin nopeasti kaupassa ja luikahdin takaisin kotiin.

Syy kotona viihtymiseen on se, että olen taas vaihteeksi uppoutunut pelaamaan. En aina pelaa, mutta kun pelaan, hakkaan sitten samaa peliä tunti-, päivä- ja viikkokaupalla, kunnes takamus on kasvanut sohvaan kiinni ja peukalot ovat vaarassa irrota. Ihan jokainen peli ei nimittäin innosta, siihen tarvitaan jotain erityistä. Sellaista erityisyyttä tarjoaa Dragon Age: Inquisition. En ole mikään erityinen fantasiapelien fani enkä seuraa pelisarjojen laajempia saagoja, joten sarjan aiemmista osista en tiedä mitään. Nyt kolahti nimenomaan tämä peli, ja houkuttimena toimi taikasana inkvisitio. Uskonnollisessa symbolismissa on aivan omanlaistansa viehätystä, ja tässä pelissä ei muuta olekaan kuin uskontoa uskonnon perään. (Kumma kyllä uskonto noin totisesti harjoitettuna hommana ei minua henkilökohtaisesti houkuttele, mutta laajaa symbolista kuvastoa ja tarinastoa ahmin ja viljelen mielelläni. Ehkä toimintaa voisi jossain määrin kutsua ironiseksi, vaikka se nyt ei kaikkia nyansseja tavoitakaan, mutta on kuitenkin lähempänä kuin totisuus. Samalla tavalla uskonnollisella kuvastollaan viehätti muuten pari vuosikymmentä sitten sellainen peli kuin Hexen.)

Hankin pelin jouluksi, varsinaisesti joululahjaksi eräälle toiselle samassa taloudessa sitä pelaavalle, mutta ounastelin kyllä itsekin pitäväni siitä. Vuodenvaihteessa hakkasinkin pelin läpi melkoisessa hurmoksessa ja tajuamatta kunnolla puoliakaan kaikesta sisällöstä, sillä sisältöähän riittää. Vasta hyvän matkaa pelissä edettyäni minulle selvisi, että siinä voi kaiken muun tekemisen lisäksi myös romantisoida inkvisition muita sotureita. Ja kun olin kuullut tästä, tiesin, ketä minä romantisoisin. Dorian, ah, Dorian! Tuo upeannäköinen, vahattuviiksinen, kirjastossa viihtyvä, älykäs ja aina sanavalmis nahkaverhoiltu komistus, joka ei epäröi heiluttaa sauvaansa (siis sitä maaginsauvaa, joka ampuu tulipalloja örlöjen päälle — mitä oikein luulitte?). Paitsi että iskemisen matkassa oli pieni mutka. Dorian nimittäin viihtyy miesten seurassa, kuten hänen isänsä asian hienotunteisesti ilmaisi. Minä pelasin luonnollisestikin naishahmoa, joten mahdollisuuteni Dorianin suhteen olivat jo lähtökohtaisesti menneitä (pelissä olisi voinut kyllä yrittää Dorianin eheyttämistä, mutta en oikein luottaisi senkaltaisten toimenpiteiden onnistumiseen edes fantasiamaailmassa).

Tämä epäonnistuminen suhderintamalla jäi kaihertamaan mieltäni. Mutta kun näin kesän korvilla pelikutka alkoi taas kasvaa, tartuin uudestaan Inquisitioniin — ja tein uhrauksia: aloin pelata peliä mieshahmolla ihan vain siksi, että voisin vihdoinkin iskeä Dorianin. Ja tättärää! Minähän onnistuin. Dorian Pavus Tevinterin imperiumista löysi tiensä pääinkvisiittori Reegelbuntin kortteeriin, nahkahaarniska putosi lattialle ja pelin välivideo feidautui ennen kaikkein lihallisinta kohtausta.

Niin, ja tämän lisäksi olen pelannut peliä nyt toisella kerralla läpi aivan eri huolellisuudella ja eri tavalla tarinaan ja paikkoihin perehtyen. Siksi tähän on kulunut jo kokonainen viikko (peliajassa noin 60 tuntia), mutta suunnilleen toinen mokoma on vielä pelattavaa.