Category Archives: Vaatteet

Kaf!

Kaf!

2015-09-17 14.21.50Viime päivien, viikkojen ja kuukausienkin masentavassa uutisvyörytyksessä ovat monet perusasiat — kuten nyt vaikkapa kengät — tuntuneet sen verran merkityksettömiltä, että eipä ole ollut intoa blogata tavanomaiseen kepeään tyyliin. Tänään on kuitenkin sellainen sopiva suvanto ennen lakkoviikon pahinta myrskyä, että tuli jopa pukeuduttua tavallisen iloisesti ja käytyä Kaffilassa. Mukiin valahti iso latte ja lautaselle lötsähti erittäin syksyisen näköinen omenamuroleivos, ja kun päiväkahviseurakin oli niin riemastuttavaa, niin eipä vaihteeksi tuntunut olo liian murheelliselta.

2015-09-17 15.33.18Ja kun viikon kuumin puheenaihe nyt kerran tuli puheeksi, niin tiedättekö, mitä yhteistä on lakoilla ja tämänpäiväisillä kengilläni? No tietenkin se, että kummatkin ovat oransseja. Nämä nahkanilkkurithan ovat ne KMB:t, jotka huhtikuussa löysin Teatterimuseon kengänkierrätyspäiviltä. Ihanan pehmeät jalassa ja hyvät kävellä, vaikka korkoa onkin varsin paljon. Oranssien sukkahousujen lisäksi kenkiin on tässä yhdistetty Bodenin violetti limepilkullinen vakosamettihame, H&M:n metsänvihreä vakosamettitakki (ns. nuuskamuikkustakki), violettioranssi hippihuivi ja Strange Hours Atelierin sulkahattu. Kantamukset kulkevat Irregular Choicen olkalaukussa. Ihan tämmöistä vakiokauraa siis. Kuvauspaikka sen sijaan on minulle uusi tuttavuus. Kyseessä on Verkatehtaankadulla sijaitseva Mokkamestarien kahvi- ja teemyymälä. Kahvia sieltä varsinaisesti lähdettiin ostamaan, mutta toki huomion kiinnitti myös ihan kelvollinen teevalikoima. Kuten aiemmista kirjoituksistani olette huomanneet, teetä taloudessamme kuluu varsin runsaita määriä, enkä nyt puhu mistään Yellow Labelista. Eli kun seuraavan kerran teevarastomme (joka tällä hetkellä on hyvällä mallilla) vaatii täydennystä, palaamme tänne. Niin, se kahvi. Rohkeasti ostimme kokeeksi brasilialaista Senhora de Fatimaa, paahtoaste 5/5. Vielä ei ole tullut maisteltua, mutta eiköhän sitä vielä tänä iltana ehdi vähän jauhaista ja keittää.

2015-09-06 15.53.31Blogailuhaluttomuuden vuoksi minulta muuten jäi toissa viikolta raportoimatta Vapriikin kenkämuseon näyttelyn sulkeutuminen. Näyttely oli viimeistä päivää auki sunnuntaina 6.9. Kävin siellä vielä viimeisen kerran ihastelemassa näyttelyä sekä katsomassa Fintage ry:n eri vuosikymmenten kenkämuotia esitelleen muotinäytöksen. Nytpä ei sitten enää näitäkään 1910-luvun namupaloja pääse enää paikan päälle museoon katselemaan.

Huomenna sitten taas myrskyä kohti ja Werstaan lakkokahveille.

Jälleen pompadourit

Jälleen pompadourit

2015-08-30 20.01.12Tampereen tuomiokirkossa on tänä kesänä ollut sunnuntaisin urkukonsertteja, joista viimeinen oli tänään. Henri Hersta soitti Buxtehudea, Bachia, Messiaenia ja Franckia, eli kattaus oli varsin miellyttävä (joskin täytyy sanoa, että modernimpi urkumusiikki, kuten tuo Messiaen ei ole lähellekään niin miellyttävää kuin klassinen, kuten Buxtehude, Bach ja Franck). Erityisesti Franckin koraali nro 1 e-duurissa (joka minulle on tutuin Fernando Germanin tulkintana) viehätti korvaani siinä määrin, että kylmiä väreitä virtasi esityksen aikana useamman kerran.

Kirkkoon tulee useimmiten pukeuduttua vähän tavallista hillitymmin, joten tämän päivän asu ei ollut suoranaista väriloistoa. Heinäkuussa Tizzianan loppuunmyynnistä kokoelmiini löysivät tiensä Chie Miharan mustat pompadourkorkoiset nilkkurit, jotka näin syksyn alettua pääsevät vihdoinkin käyttöön. Per Unan mustaharmaan vakosamettihameen parina on The Earth Collectionin paita, ja päässä kasvaa Strange Hours Atelierin kääpähattu. Jotta ihan harmaaksi ei menisi, niin Irregular Choicen söpylilaukku tuo kokonaisuuteen kimaltavaa väriloistoa. Tupakannatsat kuvausrekvisiittaa.

Odotuksemme on palkittu

Odotuksemme on palkittu

Kuvio toistuu joka vuosi. Ensin sitä ounastelee viikon tai parin verran, kuulostelee tuulta latvuksissa, tarkkailee valon muuttumista. Sitten odotettu merkki saapuu — se voi olla ensimmäinen omenantuoksuinen iltakävely omakotialueella, tai kuten tänä vuonna, epäsuoran auringon vain muutamaksi minuutiksi heittämä kattolampun varjo keittiön seinässä.2015-08-15 20.49.27

Syysmelankolia on täällä, ja se ei pyydä, vaan käskee keskeyttämään sen, mitä ikinä teetkin, ja kuuntelemaan loppuillan syysmusiikkia. Ja vaikka kuinka ympäristö yrittää antaa vihjeitä, että eihän kesä nyt vielä voinut olla siinä, eihän, syysmelankoliaa ei huijata. Kun Väliaikaisessa Hiedanrannassa järjestetään puutarhajuhlat, sinne lähdetään vielä muuten kesäisissä tamineissa, mutta päähän vedetään syyshatuista syksyisin, Strange Hours Atelierin kääpähattu.2015-08-16 12.27.26

Ja siellä istutaan Lielahden kartanon puistossa suihkulähteen raunioilla ja juodaan Urbaanin Tampereen tarjoilemaa suodatinkahvia pahvimukista, sillä syksyn tavoin Hiedanrantakin on vasta kehittymässä eikä sieltä vielä saa lattea paksussa lasissa.2015-08-16 12.40.49

Siellä kiivetään istumaan vanhan tammen paksulle oksalle, vaikka yllä on Rinascimenton röyhelöpaita ja Pomodoron hauras hippihame, sillä El Naturalistan sandaalit ovat kauniista syksyisestä ulkonäöstään huolimatta oikein hyvät kiipeilykengät ja joka tapauksessa joku on jättänyt oksan alle lahon tuolin juuri sitä varten, että sen avulla kiivettäisiin oksalle istumaan.

Siinä sitä sitten keikutaan oksalla ja tiedetään, että syksy ei ole loppu, vaan alku, ja uutta ei voi syntyä, ellei vanhaa välillä kuole.pmch1

 

Kun en lue, katson vain kuvat

Kun en lue, katson vain kuvat

2015-07-16 17.46.56Suuri osa vapaa-ajastani kuluu romaanien lukemiseen. Mutta aika usein tulen myös katselleeksi ihan vain kuvia — muun muassa kengistä ja hatuista. Ja vaikka netissä on kuvamateriaalia vaikka kuinka, kuvien taustojen ja tarinoiden kertomisessa ylivertainen väline on edelleen kirja. Ja siinä missä oman kotikirjaston valikoima loppuu lyhyeen, apua tarjoaa kaupunginkirjasto. Indiskan pallomekko ja Mil-Tecin seilorilakki ovat jo vanhoja tuttuja, ja ovatpahan nämä Laura Vitan sandaalitkin täällä jo kerran näkyneet. Tässä kuitenkin parempi kuva aiheenmukaisessa kontekstissa eli Metson muotihistoriahyllyn luona.

Tämä paita avaa vielä mahdollisuuksia

Tämä paita avaa vielä mahdollisuuksia

Olen joitakin kertoja tämänkin blogin kuvissa käyttänyt erästä tiettyä Rinascimenton röyhelöpaitaa, jonka ostin keväällä käytettynä eräältä Hallituskadulla lyhyen aikaa toimineelta ponnahduskirppikseltä. Paita on oikein mukava ja luo asuun helposti söpön vaikutelman. Mutta siinä on yksi ikävä ominaisuus, enkä liene kovin väärässä, jos arvelen sen olleen syynä paidan päätymiseen käytettyjen vaatteiden kauppaan. Nimittäin paidassa on visuaalisena yksityiskohtana monia erilaisia nappeja. Jotkut ovat litteämpiä, jotkut pulleampia, jotkut leveämpiä ja jotkut kapeampia. Ja joku italialainen muotisuunnittelija on sitten viikset väpättäen mennyt sijoittamaan kaikkein kapeimman ja pulleimman eli huonoimmin kiinni pysyvän napin kaikkein strategisimpaan paikkaan.liikeneuvottelupaita

Olen ajatellut, että vaihtaisin kahden napin paikkaa niin, että tuohon tulisi jokin litteä ja leveä nappi ja tämä onneton pullukkanappi pääsisi jonnekin, missä se ei pompsahtele itsestään auki. Mutta vaatteiden korjailun suhteen olen laiska, saamaton ja osaamaton, joten tyydyn vain kerta toisensa jälkeen kärsimään tästä pikku probleemasta (ja pidän aina jakkua paidan päällä).

Toisaalta voisin alkaa käyttää tätä paitaa strategisesti. Harjoittelen liikkeeni niin, ettei nappi pääse avautumaan vahingossa. Sitten, kun olen jossain liikeneuvottelussa, esimerkiksi hankkimassa joltakulta setämieheltä rahoitusta uutta yritystäni varten, nykäisen harteitani huomaamattomasti taaksepäin juuri sillä hetkellä, kun vastapuoleni on muodostettava kantansa tarjoukseeni.

Hämppi on nyt viihtyisämpi

Hämppi on nyt viihtyisämpi

2015-07-10 14.16.57Totisesti minä sanon teille: kääntäjän ei kannata heinäkuussa lomailla. Siksi moni kollega lienee tällä hetkellä lomalla, että käännöstoimistot kilvan tarjoavat toimeksiantojaan minulle. Että eipä tässä hirveästi ole ehtinyt hengähtää, saati blogia päivittää. Nytkin on vuorossa tällaista rästijuttua viime viikolta.

Hämeenkadun elävöittämiskokeilusta kohistiin kovasti keväällä. Jos joku ei vielä tiedä, mistä on kyse, niin siitä, että Hämpin itäpään autoliikenteeltä vapautuneet kaistat muutettiin oleskelualueiksi, pyöräkaistoiksi ym. kadun viihtyvyyttä ja käytettävyyttä parantaviksi alueiksi. Pienyrittäjiä keppihevosinaan käyttäneet taantumukselliset lobbarit tekivät kaikkensa vanhan ankeuden jatkamiseksi, mutta kaupunginhallituksessa onneksi järki voitti ja työt aloitettiin. Heinäkuun alussa uudet alueet olivat valmiit ja elämä pääsi valtaamaan kadut.

Itse joudin kunnolla katsomaan lopputulosta vasta viime perjantaina, ja kyllä, kokeilun päätavoite eli Hämpin viihtyvyyden parantaminen on jo saavutettu, vaikka uusille alueille ei vielä perjantaina ollutkaan tullut muita yrittäjiä kuin Minetti jäätelöratikoineen. Vanhan nelikaistaisen ja kivipinnaltaan epätasaisen ajoradan estevaikutus jalankululle oli melkoinen. Nyt uusien leveiden jalankulku-, oleskelu- ja pyöräilyalueiden välissä on vain kaksi bussikaistaa. Kynnys kadun spontaaniin ylittämiseen on matalampi, ja penkille pysähtyminen katumiljööstä nauttimista varten on nyt huomattavasti aiempaa miellyttäämpää (ennenhän ei edes ollut mitään penkkejä). Jo nyt voi nähdä, että kunhan ajoradalle vielä saadaan bussien tilalle ratikat ja koko kadun pinta uusitaan, saamme Tampereelle erittäin korkeatasoisen pääkadun, joka ei jää yhtään jälkeen eurooppalaisista tunnetuista ja rakastetuista kävelykaduista. Siispä jatkakaamme tällä tiellä.

2015-07-10 15.15.16Minetin jäätelökioskilla kannattaa muuten poiketa myös ihan jätskin takia, eikä vain siksi, että se on ratikka. Makuja on kuulemma parisataa, joskin kerralla esillä on vain kymmenkunta, joten vaihtelua kesän mittaan varmasti löytyy. Viime perjantaina kioskissa oli tarjolla mm. rahka-limettiä, joka on niin sanotusti meidän makumme. Valinta ei siis ollut vaikea. Jäätelönsyöntiä ja viihtyisämpään Hämppiin tutustumista varten olin pukenut ylleni Indiskan kukkamekon ja Fly Londonin sandaalit, joten asukokonaisuudessa sinällään ei ollut mitään tämänkään blogin puitteissa uutta.

2015-07-10 14.46.41Jäätelön jälkeen tuli vaihteeksi poikettua myös Akateemisessa, vaikka se typerästi ei olekaan enää katutasossa. Siellä oli paljon alehyllyjä, ja tuli sitten heräteostettua aika monta kirjaa, sellaisiakin, joista en oikeastaan mitään tiedä, voivat osoittautua hyviksi tai huonoiksi. Pikaselailulla ainakin retrolentoyhtiöitä ja merihirviöitä esittelevät tietokirjat ovat erittäin mainioita. Jätimme kaupan hyllyyn toki kirjoja vielä muillekin, esimerkiksi tämä jonkun tekemä asetelma jäi vielä meidän jäljiltämme muidenkin bongattavaksi. Käykää siis alessa, kai se siellä vieläkin jatkuu.

Vielä viime keskiviikon Jyväskylän-käyntiin palatakseni, tongin toki salakäytävien lisäksi paikallisia kenkäkauppojakin. Etenkin Forumin perukoilla sijaitseva Zatza ilahdutti valikoimallaan — siis yleisellä tasolla, sillä alehyllyssä ei tietenkään ollut enää kokoja. Etenkin nuo ylärivin oikeanpuoleisimmat Think!it hersyttivät, mutta oli vain 38 jäljellä. Siispä mitään en sieltä itselleni hankkinut, mutta kaupassa kannattanee poiketa vielä myöhemmin uudestaan.

2015-07-08 13.24.54Tampereen keskustan katujärjestelyistä keskusteltaessa muuten aina tämän tästä esiin nousee argumentti, että missä kaupungissa on muka katkaistu pääkatu autoliikenteeltä. Noh, esimerkkejähän maailmalla riittää, mutta nyt tässäkin mainittu Jyväskylä on näistä varmaan kaikkein läheisin. Jyväskylän keskusta sijaitsee kapealla kaistaleella järven ja harjun välissä, ja tälle kaistaleelle on keskustan lisäksi saatu ängettyä myös ratapiha ja moottoritie (tai no keskustan kohdalla se ei taida olla moottoritie, kun siinä on liikennevalojakin, mutta tie jatkuu kummastakin päästä moottoritienä). Rautatien ja harjun välissä varsinaisessa keskustassa on vain neljä pitkittäistä katua, joiden kapasiteetti on jotain kahden ja neljän kaistan välillä. Näistä neljästä kadusta yksi on kävelykatu ja toinen on bussikatu, joten varsinaisesti läpiajavan autoliikenteen käytössä on vain kaksi tavallista katua.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Vertailu Tampereeseen on täysin relevantti: Tampereella kosken ylittää neljä autotietä, joista yksi on moottoritietasoinen ohikulkutie, kaksi on nelikaistaisia katuja ja yksi on kaksikaistainen katu. Kun Hämppi muutetaan kokonaan kävely- ja joukkoliikennekaduksi, keskustan läpi kulkee edelleen enemmän autokaistoja kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Ja muistutuksena vielä: Jyväskylässä tehtiin juuri niin, että suljettiin keskustan pääväylät autoliikenteeltä (katso esimerkiksi tämä Kauppakadun historiaa esittelevä kuvakollaasi). Lopputuloksena Jyväskylän keskusta ei ajautunut rappiolle, vaan kävelykeskusta-alueesta on tullut kaikkien rakastama ostos- ja oleskelualue, jossa on ruuhkaa ympäri vuoden — enkä nyt puhu autoruuhkasta.

Kenkäunelmia ja palatsihommia

Kenkäunelmia ja palatsihommia

2015-07-05 12.49.09Kesäkuussa avatun museo Milavidan ensimmäisenä vaihtuvana näyttelynä on Unelmien askeleet — Salvatore Ferragamo 1898–1960, ja olisi ilman muuta olettanut minun ryntäävän näyttelyyn ensimmäisten joukossa. Maltoin kuitenkin odottaa mainion seurueen kokoonsaamista, ja vihdoin tämän päivän kohdalle oli kalentereihimme isketty kengänmuotoinen leima: Milavidan lattioilla kopisivat minun kenkieni lisäksi myös Anni Nupposen, Salla Simukan, J.S. Meresmaan ja Magdalena Hain kengät (valitettavasti kamerani tarkensi kenkiin ja kasvojen korkeudelta kuva on vähän sumea), ja salit täyttyivät huokailusta.

2015-07-05 12.12.33Mutta entäs ne Ferragamon kengät sitten? Ai että, vitriini toisensa perään eri materiaaleista valmistettuja, toinen toistaan ihastuttavampia muotojen, värien ja kuviointien yhdistelmiä. Kaikista oli tietenkin aivan pakko ottaa kuvia, mutta kyllähän tällaisen herkkutiskin äärellä kamerankin linssi huurustuu, joten on parempi, että julkaisen vain pari maistiaispalaa. Katsokaa nyt vaikka noita vasemmalla olevia labyrintti- ja pallokuvioisia namusia. Tai seuraavan kuvan ilmavia kukkaiskenkiä. Aijai! Luulenpa käyväni katsomassa tämän näyttelyn vielä ainakin toiseen kertaan.

2015-07-05 12.16.08Vitriineissä lepäävien kaunokaisten lisäksi näyttelyssä on nähtävänä 25 minuutin mittainen lyhytelokuva, joka ehdottomasti kannattaa katsoa. En nyt spoilaa hirveästi, jottei haltioitumisen nautinto mene, mutta kyseessä on siis fantasian keinoin esitetty tarina Salvatore Ferragamon kutsumuksen löytämisestä ja uran alusta. Kyllä, sain siitä kauneudesta kylmiä väreitä.

2015-07-05 13.01.37Ja kun nyt kerran kyseessä oli kovasti odotettu kenkäretki kaupungin uusimpaan ja tyylikkäimpään museoon, niin puinpa itsekin jalkaani sellaiset kengät, joita tässä blogissa ei ole vielä aiemmin tullut esiteltyä. Tässä Magdalena Hain ottamassa ei-sitten-niin-yhtään-lavastetussa-poseerauskuvassa ihailen Ferragamon ”näkymättömiä sandaaleita”, joiden näkymättömyys perustuu jalkapöydän päällä kulkeviin nailonlankoihin. Omissa jaloissani on mustat, hopeanvärikoristetut Miss L Firet. Siinäpä muuten merkki, jonka vanhaa Hollywood-glamouria tavoittelevat kengät ovat toinen toistaan upeampia. Vanhaan glamouriin sopii hyvin tämä ilmava Hobbsin pellavahame, ja valkoinen röyhelöpaita on Seppälästä. Päässä minulla on viikko sitten Suvi-Vintagesta löytämäni itäsaksalainen rahastajanlakki (kokardi ei valitettavasti näy, mutta kyllä tästäkin vielä aikojen saatossa lisää kuvia tulee), joka tuo asuun sopivasti tunnelmaa keventävää särmää.

2015-07-05 13.48.35Milavida tosiaan on kaupungin tyylikkäin museo. Pysyvä näyttely esittelee von Nottbeckien elämää, ja tilat on pieteetillä entisöity ja rakennettu esittelemään yläluokkaista elämänmenoa 1800-luvun Suomessa. En liene yksin ajatuksineni, jos haen museosta sisustusvinkkejä omaankin kotiini. Siksipä tämäkin näyttely kestää useamman käyntikerran.

Museon lisäksi Milavidassa toimii ravintola ja kahvila, ja ainakin kahvila (epäilemättä ravintolakin, mutta sitä ei nyt tullut kokeiltua) on mitä mainioin ja korkeatasoinen niin tarjoilujen kuin miljöön osalta. Ja ajatella, se on aivan kotikulmilla. Siellä käyminen voisi tulla tavaksi!

Tässä vielä lopuksi Magdalena Hain ja J.S. Meresmaan kenkä- ja sukkamuotia. Vot!

 

Kummalintuasu on löytynyt!

Kummalintuasu on löytynyt!

2015-07-04 16.44.40Osuuskumman logoon päätyi aikoinaan vähän oudon näköinen turkoosi lintu. Yrityksemme parlanssissa tätä lintua on kutsuttu kummalinnuksi, ja aina välillä on enemmän tai (useimmiten) vähemmän vakavasti keskusteltu kummalintuasusta, jonka sisään voisimme survoa jonkun raukan edustamaan kustantamoamme eri tapahtumissa.

No tänään sitten sattuma toi eteemme tähän mennessä kutkuttavimman ehdokkaan kummalinnun asuksi. Päivystin Anni Nupposen kanssa Osuuskumman myyntipöydässä Lumous Dark Marketissa, kun huomioni kiinnitti käytävän toisella puolella myyntirekissä roikkunut sininen lateksimekko. Ei kauaa tarvinnut asiaa pyöritellä, kun olimme jo todenneet, että tässä on tilaisuus, jota ei pidä päästää ohi. Kävin kysymässä mekosta, ja se oli myynnissä käytettynä, myyjän mittojen mukaan tehtynä. Hän vaikutti suunnilleen minun kokoiseltani, joten hellettä ja hikeä uhmaten otin mekon sovitettavaksi. Istuvuus oli riittävän hyvä, ja kaupat syntyivät.

Nytpä siis tiedän, mitä puen syksyn kirjamessuille!2015-07-04 17.53.19

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

2015-06-27 12.12.22Nyt tuli käytyä kyllä hyvin epätodennäköisessä kesätapahtumassa. Haapamäen museoveturiyhdistys ajoi Kaskisten matkailun tilaaman museojunavuoron Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Suupohjan radalla ei tämän useampia matkustajajunia kulje, joten pitihän tähän tilaisuuteen tarttua. Dr13:n vetämässä puukoristen matkustajavaunujen (ja kahden varhaisen sinisen vaunun) letkassa kolisteltiin huonokuntoista pätkäkiskorataa läpi lakeuden. Perillä odotti Kaskisten kalarantapäivät. Kyllä, Kaskisten kalarantapäivät.

Tai no, ihan ensimmäisenä perillä odotti tavanomainen suomalainen kesäsää sekä vanha kurainen asemanpiha, jossa ei ole enää edes laituria. Olin toki pukeutunut elämyksen edellyttämällä huolellisuudella, jollaista pienessä kalastajakaupungissa ei selvästikään ole totuttu kohtaamaan, siksi kehnossa kunnossa nämä kulkulaitosfasiliteetit olivat. Sain kuitenkin kierrettyä vesilammikot ja kuvautettua oheisen ensivilkaisun päivän asuuni. Kerron siitä tarkemmin jäljempänä. Tyylikkyyteni ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta; esimerkiksi aseman ovesta sisään astuessamme eräs vanhempi rouva nykäisi hihastani ja lausui: ”Haluan antaa sinulle komplimangin hienosta asustasi.” Ah, kaikkea toivoa tämän pikkukaupungin suhteen ei siis vielä tarvinnut heittää!

2015-06-27 12.35.07Rautatieasemalta poimimme kaupungin kartan, jotta osaisimme suunnistaa paikallisiin palveluihin. Junamatka Tampereelta Seinäjoen kautta oli ollut pitkä, kutakuinkin neljä tuntia, joten virvoikkeita jo kaipasimme. Kartassa huomiomme kiinnitti merkintä Cafe Johannes Raatihuoneenkadulla. Päätimme suunnata sinne. Vesisateessa ja matkan rasituksista voipuneena tämä vain muutaman korttelin matkakin tuntui hyvin pitkältä, ja eräänlaisen lisäyllätyksen koimme nähdessämme mainoskyltistä, että kahvilan nimi olikin Cafe Johannes 3:16! Mutta niin vain kaipasimme keidasta erämaassa, että emme antaneet tämän häiritä. Ja katso: kahvilan valikoimiin kuului muun muassa neljää eri paikalla leivottua kakkua. Otimme yhden palan marenki-mansikkakakkua ja yhden palan suklaakakkua ja söimme ne puoliksi. Mums — vai sanoisinko: ylistetty olkoon Hänen nimensä!

2015-06-27 13.24.09Jälleensynnyttyämme suuntasimme kohti sitä paljon puhuttua Kalarantaa. Sade valitettavasti vei tapahtuman tunnelmasta parhaan terän, ja aika paljon sain keskittää huomiotani kuralätäköiden väistelyyn (niin, Kaskinen on vanha kaupunki, jossa on hieno ruutukaava ja päällystetyt kadut, mutta Kalarannan raitteja ei ollut päällystetty). Tarjolla olisi ollut muun muassa kirjanjulkistamistilaisuus, jonka vieraista toisen jopa tunnen, mutta en varsinaisesti edes harkinnut käveleväni ylös myllykalliolle, jossa tilaisuus olisi ollut. Kävimme kuitenkin tutustumassa kalastusmuseoon. Näytillä oli paljon verkkoja, verkonkäsittelyvälineitä, kalansäilytysastioita, jääkulkupelejä ja sen sellaista. Tässä kuvassa olen suorastaan haltioitunut takanani näkyvästä jättirysästä.

2015-06-27 15.06.50Kalastusmuseon nähtyämme totesimme kalarantapäivät nähdyiksi ja lähdimme kävelemään Raatihuoneenkatua takaisin keskustaan päin. Sateen lisäksi tekemisen puute uhkasi jo akuutisti latistaa matkatunnelman, mutta sitten iloksemme huomasimme loppis-kyltin kaupungintalon kupeessa. Sieltä löytyi joitakin mielenkiintoisia vanhoja tavaroita, joista itsellemme hankimme vanhan ruotsalaisen arkistokorttilaatikon sekä Aurora-merkkisen metallisen kahvipannun, jonka pohjassa oleva leima 1910 saattaa olla valmistusvuosi. Niin, ja löysin kirppikseltä myös hatun! Se on sellainen Kangolin lyhytkarvainen hattu, jonka tyylisiä minulla on jo kaksi, ja tämän hatun muotokieli on samankaltainen kuin paljon käyttämässäni ruskeassa sulkahatussa, mutta nyt löytämäni hattu on vihreä.

Kirppikseltä suuntasimme paikalliseen kebulaan, jossa söimme kalarantapäivien kunniaksi kalaruokaa eli frutti di maret. Pitsanähminnän jälkeen päätimme nähneemme kaupunkia tarpeeksi ja palasimme asemalle saadaksemme varmasti junasta hyvät paikat, sillä menomatkalla se oli aivan täynnä (kumma kyllä paluumatkalla vaunumme oli miltei tyhjä, mihin hävinnivät kaikki matkalaiset).

2015-06-27 15.14.20Ennen paluumatkaa oli kuitenkin aikaa ottaa jokunen hyväkin kuva päivän huolella valitusta asusta. Museojunamatka vanhaan satamakaupunkiin velvoittaa pukeutumaan tilanteen mukaan, tässä tapauksessa vintage-henkiseen Killercatin seilorimekkoon, siihen sopiviin Poetic Licencen kenkiin ja varsinaisesti juuri tätä asukokonaisuutta varten hankittuun violettiin seilorilakkiin, jonka olettekin jo nähneet loputtoman monta kertaa. Kenkien mallinimi on muuten Girl About Town eli suomeksi kaupunkivaeltelijattaret, ja mikäs sen sopivampaa minulle. Tosin nämä kengät eivät ole mitkään varsinaiset kaupunkivaelluskengät, sillä korkoa on paljon ja varpaat painuvat kärkeen sen verran lyttyyn, että hiertymiä syntyy helposti. Mutta kyllä näillä nyt yhden pikkukaupunkiretken suorittaa silloin, kun tyyli sitä vaatii.

2015-06-27 15.19.23Asussa on muuten mukana myös violetti Hell Bunnyn tyllialushame, ja tyylitietoiset epäilemättä huomaavat, että sehän on aivan liian lyhyt mekon helmaan nähden. Kyllähän tällainen tyylirikos näin koko maailmalle jaettuna on vähän nolo, mutta ei se tuolla pienessä maailmassa niin haitannut, siksi monta kehua asustani sain kuulla, että varmasti olin näinkin koko päivän tyylikkäimmin pukeutunut turisti Kaskisissa. (Tämä sama asu on eri palveluissa tällä hetkellä käyttämässäni profiilikuvassakin nähtävissä, ja siinä tuo alushamekin näkyy paremmin, kun olen sen varta vasten kuvauksellisesti asetellut. Se kuva on peräisin kahden vuoden takaiselta Finncon-matkalta.)

2015-06-27 17.57.23Kolmas päivämatka neljän päivän aikana on joltisenkin väsyttävä kokemus, ja paluumatkalla junan kolinassa paitsi unohduin katselemaan maisemia ja laskemaan pelloilla pyöriskeleviä fasaaneja (miten niitä voikin olla niin paljon?) myös luin tällaiseen vanhanaikaiseen matkustamiseen hyvin sopivaa kirjaa eli Sarah Watersin uusinta romaania The Paying Guests. Tarina lähti liikkeelle hitaasti kuin päivän museojuna, mutta nyt, kun tarinassa on päästy kultaisen leikkauksen kohdalle, se on vihdoin täydessä vauhdissa. Saas nähdä, mihin tämä safonilainen kertomus vielä kehittyy.

La Sastamala educación

La Sastamala educación

2015-06-26 14.44.21Suunnilleen kaikki kustantajakollegani tuntuvat olevan tällä hetkellä Maarianhaminassa Archipelaconissa, mutta minun makuuni on enemmän samaan aikaan Sastamalassa järjestettävät Vanhan kirjallisuuden päivät. Pääsin tapahtumaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, sillä aina on ollut jotain muuta ohjelmaa. Ja voi että sitä vanhojen kirjojen määrää! Niitä pläräillessä vierähtää mainiosti tunti jos toinenkin, ja lompakosta saa ihan tosissaan pitää kiinni, jos ei halua vararikkoon itseään ostella. Tapahtuman haittapuolena on kuitenkin paradoksaalisesti se, että näin suosituissa väenkokouksissa iskee turhan äkkiä ruuhka-ahdistus, ja etenkin pihalle pystytetty myynti- ja ravintolateltta on kakofoniassaan ja tungoksessaan hyvin lähellä sietämätöntä.

Mutta tyhjin käsin — tai siis kirjojen raahaamiseksi varta vasten varatuin laukuin — ei suinkaan kotiin tarvitse palata. Esittelen tässä kotilibristin laukkuun pakkaamia löytöjä aina yhtä viehkeässä Vammalan asemamiljöössä paluujunaa odotellessa. Jalassa Chie Miharat, yllä Indiskan hame, Jeff Gallanon röyhelöpaita ja Lindexin jakku, ja päässä VintagEija’sin hattu.