Category Archives: Syksy

Eikä raukalla ole edes työnimeä

Eikä raukalla ole edes työnimeä
Sulautumassa osaksi Linnanmäkeä.

Sulautumassa osaksi Linnanmäkeä.

Nyt tämän kehtaa ehkä sanoa jo julkisemminkin. Romaanikäsikirjoitus saapui nimittäin eilen ensimmäiselle välipysäkille: ensimmäinen raakaversio valmistui 34 410 sanan (eli luddiittien kielellä 120 liuskan) mittaisena. Ja voi luoja mitä sillisalaattia se tässä vaiheessa onkaan — en tohdi itse edes lukea sitä läpi. No, keräilen rohkeutta jonkin aikaa ja lepuutan mieltäni.

Melko lailla yllättäen itsellenikin tämä kässäri eteni tähän pisteeseen näin nopeasti. Projektikansio on näköjään luotu kesäkuun 12. päivä eli alle kolme kuukautta sitten. Idea romaaniin syntyi suorastaan yhdeltä istumalta. Olin lukemassa erästä kirjaa, ja siinä sitten heräsi ajatus, että voisinhan minäkin taas pitkästä aikaa kirjoittaa jotain. Enkä suinkaan ihan mitä tahansa, vaan tietenkin sitä, mihin kutsumus on voimakkain: 1990-luvun Porvooseen sijoittuvaa maagista realismia. Seuraavaan aamuun mennessä synopsis oli valmis ja saatoin kirjoittaa ensimmäiset tuhatsanaiset. Alku ja loppu tulivat helposti, mutta keskikohtaa piti työstää aivan viime päiviin asti. Ja eiköhän sitä joudu rukkaamaan vielä aika paljonkin. Mutta enpä spoilaile tarinaa tämän enempää vielä tässä vaiheessa.

Minulle kirjoittajana tarinoiden tapahtumapaikat ovat aina kaikista tärkeimpiä. Senpä vuoksi lähdin alkuviikosta Porvooseen ihan omalle yksityiselle kirjoitusretriitilleni. Ja jumalat totisesti olivat minulle myötämielisiä! Airbnb:n kautta löysin majapaikakseni edesmenneen kirjailija Jussi Kylätaskun työhuoneen Jokikadun alkupäästä. Kaunista jokirantaa ja kansallismaisemaa katsellen naputtelin viimeiset kymmenentuhatta sanaa neljän päivän aikana. Ja milloin en kirjoittanut, kävelin minulle tärkeissä paikoissa ja annoin Porvoon loputtoman kerroksellisen historian ja magian täyttää mieleni. Sää oli suotuisa ja kaikki jälleen kerran niin kaunista, että ihan kipeää tekee. Ah, kun seuraavan kerran taas tarvitsen oikeanlaisen miljöön kirjoittamiselle, varaan ilman muuta tämän tunnelmallisen ja historiallisen majapaikan uudelleen. Ja toki — myös Jussinhuoneen emäntä Liisa Voima on mitä mainiointa seuraa silloin, kun todella haluaa uppoutua kulttuurikeskusteluun.

Nyt olen totta vie väsynyt, ja mieli on haikea, kun Porvoo on taas kerran jäänyt taakse. Mutta muistoissani se säilyy aina, ja toivon pystyväni herättämään nämä muistot tarinoideni kautta eloon. Prosessin etenemistä odotellessa tunnelmoitakoon vähän kuvilla ja musiikilla. Täältä romaanini alkaa:2016-09-08-16-13-24

Ja tänne se päättyy:2016-09-06-12-48-10

Usein tarinoilla on oma soundtrack. Minun tarinaani kuuluvat ainakin Nypyköiden Hirmumyrskyn aikaan ja Cranberriesin No need to argue -albumi kokonaisuudessaan.

Aikainen syksy saapui

Aikainen syksy saapui

2016-06-10 16.22.15-1Edellisvuosista tuttuun tapaan kävi taas näin: toukokuussa oli helteinen kesä, mutta kesäkuussa perin kylmää. Eilen oli suorastaan niin viileää ja tuulista, että kun läksin kaupungille, niin spontaanisti iski syysmelankolia. Sehän ei tietenkään ole huono juttu, koska syksy paras, mutta on toisaalta melko erikoista, että syksyn tunne tulee jo ennen juhannusta.

Syystunnelmissa lähdimme siis käymään ystävän syntymäpäivillä. Jalkaan päätyivät uudehkot ja jo kerran mainitut Irregular Choicen matalakorkoiset Bed of Roses -umpikengät. Viininpunaisiin kenkiin yhdistin ehdottoman tyylitajuisesti Hobbsin sinivalkoisen pellavahameen ja tuon valkoisen röyhelöpaidan, jonka olen kyllä joskus aiemminkin jo maininnut, mutta enpä nyt muista merkkiä (enkä pääse tarkistamaankaan, koska paita on nyt pesukoneessa).

Koska matka suuntautui melko kauas keskustasta, kulkuvälineenä oli tietenkin bussi. Siitä tulikin mieleen, että Irregular Choicella ja Brighton & Hove -bussiyhtiöllä on parhaillaan käynnissä hieno mainoskampanja, jonka sanoma on, että autossa kukaan ei näe kenkiäsi. Kampanjassa on mätsätty IC:n kenkiä bussien väritykseen ja sisustukseen. Totisesti, jos kerran on hienot kengät, niin tottahan niitä näytetään kulkemalla sellaisilla peleillä, jossa muutkin pääsevät kengät näkemään!

Viime blogauksessa Liebster-kysymyksiin haastamistani blogeista ovat muuten ehtineet vastata jo Asemasta ja Taiteilija Viljanen. Kummallakin erinomaisia ja vastauksia ja vielä erinomaisia kysymyksiä uusille haastettaville. Niihin olisi ilo vastata itsekin, mutta säännöt on sääntöjä enkä vastaa.

Kurpitsat jäivät hyllyyn

Kurpitsat jäivät hyllyyn

2015-10-30 15.38.06Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)

Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.

2015-10-30 15.50.38Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.

2015-10-30 15.49.03Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.

Kaf!

Kaf!

2015-09-17 14.21.50Viime päivien, viikkojen ja kuukausienkin masentavassa uutisvyörytyksessä ovat monet perusasiat — kuten nyt vaikkapa kengät — tuntuneet sen verran merkityksettömiltä, että eipä ole ollut intoa blogata tavanomaiseen kepeään tyyliin. Tänään on kuitenkin sellainen sopiva suvanto ennen lakkoviikon pahinta myrskyä, että tuli jopa pukeuduttua tavallisen iloisesti ja käytyä Kaffilassa. Mukiin valahti iso latte ja lautaselle lötsähti erittäin syksyisen näköinen omenamuroleivos, ja kun päiväkahviseurakin oli niin riemastuttavaa, niin eipä vaihteeksi tuntunut olo liian murheelliselta.

2015-09-17 15.33.18Ja kun viikon kuumin puheenaihe nyt kerran tuli puheeksi, niin tiedättekö, mitä yhteistä on lakoilla ja tämänpäiväisillä kengilläni? No tietenkin se, että kummatkin ovat oransseja. Nämä nahkanilkkurithan ovat ne KMB:t, jotka huhtikuussa löysin Teatterimuseon kengänkierrätyspäiviltä. Ihanan pehmeät jalassa ja hyvät kävellä, vaikka korkoa onkin varsin paljon. Oranssien sukkahousujen lisäksi kenkiin on tässä yhdistetty Bodenin violetti limepilkullinen vakosamettihame, H&M:n metsänvihreä vakosamettitakki (ns. nuuskamuikkustakki), violettioranssi hippihuivi ja Strange Hours Atelierin sulkahattu. Kantamukset kulkevat Irregular Choicen olkalaukussa. Ihan tämmöistä vakiokauraa siis. Kuvauspaikka sen sijaan on minulle uusi tuttavuus. Kyseessä on Verkatehtaankadulla sijaitseva Mokkamestarien kahvi- ja teemyymälä. Kahvia sieltä varsinaisesti lähdettiin ostamaan, mutta toki huomion kiinnitti myös ihan kelvollinen teevalikoima. Kuten aiemmista kirjoituksistani olette huomanneet, teetä taloudessamme kuluu varsin runsaita määriä, enkä nyt puhu mistään Yellow Labelista. Eli kun seuraavan kerran teevarastomme (joka tällä hetkellä on hyvällä mallilla) vaatii täydennystä, palaamme tänne. Niin, se kahvi. Rohkeasti ostimme kokeeksi brasilialaista Senhora de Fatimaa, paahtoaste 5/5. Vielä ei ole tullut maisteltua, mutta eiköhän sitä vielä tänä iltana ehdi vähän jauhaista ja keittää.

2015-09-06 15.53.31Blogailuhaluttomuuden vuoksi minulta muuten jäi toissa viikolta raportoimatta Vapriikin kenkämuseon näyttelyn sulkeutuminen. Näyttely oli viimeistä päivää auki sunnuntaina 6.9. Kävin siellä vielä viimeisen kerran ihastelemassa näyttelyä sekä katsomassa Fintage ry:n eri vuosikymmenten kenkämuotia esitelleen muotinäytöksen. Nytpä ei sitten enää näitäkään 1910-luvun namupaloja pääse enää paikan päälle museoon katselemaan.

Huomenna sitten taas myrskyä kohti ja Werstaan lakkokahveille.

Syksy toi tähtitaivaan

Syksy toi tähtitaivaan

2015-08-28 13.06.02Vaikka syksy orastelikin jo pari viikkoa sitten, vasta aivan viime päivinä on sääkin ollut sen mukainen eli aivan mahtava. Vihdoin on tarpeeksi viileää, ettei hiki koko ajan virtaa, eikä aurinkokaan enää kärvennä. Jospa nyt jaksaisi taas poistua kotoakin vähän useammin.

2015-08-28 12.58.27Esimerkiksi tänään kävin ulkoiluttamassa Irregular Choicen uutta laukkua ja uusia kenkiä. Kohteena oli eräs perin kliinisesti sisustettu virasto, ja rohkenen sanoa, että taustasta ainakin erotuin selvästi. Niin tosiaan, uudet kengät. Näiden mallinimi on Tipping Point eli kompastuskärjet, ja kengissä on nimensä mukaisesti hieman ylöspäin nököttävät kärjet, jotka itse asiassa tuovat minulle mieleen vanhahkon puuveneen keulan. Ja mataliksi nauhakengiksikään nämä eivät ole mitkään kovin hillityt: on kultaista somistetta, mokkahapsuja, valkoiset nauhat ja pinkit pohjat (joskaan ne eivät nyt tässä oikein näy). Juuri niin IC:tä kuin voi odottaakin.

2015-08-28 14.41.23Ja tuo laukku, ooh, se se vasta on ihanuus! Aloin toki kuolata tätä Starry Nightia heti, kun se ilmestyi IC:n mallistoon, enkä kovin kauaa malttanut kärvistellä, ennen kuin sorruin tilaamaan. Toki se tuli tarpeeseen, koska vanha laukkuni on jo vähän repaleinen, enkä ole innostunut haalimaan käsilaukkuja lainkaan samaan tapaan kuin kenkiä ja hattuja. Mutta niin, taivas on sinistä samettia, siinä on kimaltavia, helmikoristeltuja tähtiä ja kuunsirppi, jonka päällä istuu pörröinen kissa. Kyllä, kissa on hyvin pöwwöinen! Päivällä virastoon puin hillitysti vanhan kunnon seilorilakin, koska minulla nyt oli siellä kuitenkin hoidettavana virastoasioita eikä sellaiseen oikein haltiamainen sulkahattu sovi. Myöhemmin kaupassa käydessä ehostin kuitenkin asukokonaisuutta vielä tällä Strange Hours Atelierin luomuksella. Ja totisesti: näin varustautuneena olen enemmän kuin valmis kohtaamaan syksyn!

surupoelloeNiin, syksy on tuonut muassaan muutakin uutta kuin kengät ja laukun. Aloin omatoimisesti opiskella hollantia Duolingossa, ja kas, sehän sujuukin mainiosti. Suomenkielistä kurssia siellä ei tietenkään ole, mutta minun englannintaidoillani ei ole vaikeuksia selviytyä englanninkielisestä kurssista. Takana on nyt vajaat kolme viikkoa opiskelua ja jäljellä on noin kolmasosa kurssista, joten eiköhän se kuukaudessa tule suoritettua. Tällainen intensiivinen rykäisy, jossa pikatahtiin harjoitellaan kaikki olennainen kielestä ja sen jälkeen siirrytään suoraan käyttämään sitä lukemalla ja kuuntelemalla autenttista tekstiä sekä kirjoittamalla itse esim. viestejä, sopii minulle erinomaisesti. Ja saattaa olla, että hollannille tulee jossain vaiheessa ns. oikeaakin käyttöä eikä se jää vain syksyiseksi ajankuluksi. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa. Duolingossa on muuten paljon muitakin kieliä; jos kielenopiskelu kiinnostaa, niin kannattaa tsekata. Sikäli siis jos kestää katsella noin surullista personal owleria joka päivä (hän kyllä ilahtuu, kunhan päivän tavoite on saavutettu!).

Odotuksemme on palkittu

Odotuksemme on palkittu

Kuvio toistuu joka vuosi. Ensin sitä ounastelee viikon tai parin verran, kuulostelee tuulta latvuksissa, tarkkailee valon muuttumista. Sitten odotettu merkki saapuu — se voi olla ensimmäinen omenantuoksuinen iltakävely omakotialueella, tai kuten tänä vuonna, epäsuoran auringon vain muutamaksi minuutiksi heittämä kattolampun varjo keittiön seinässä.2015-08-15 20.49.27

Syysmelankolia on täällä, ja se ei pyydä, vaan käskee keskeyttämään sen, mitä ikinä teetkin, ja kuuntelemaan loppuillan syysmusiikkia. Ja vaikka kuinka ympäristö yrittää antaa vihjeitä, että eihän kesä nyt vielä voinut olla siinä, eihän, syysmelankoliaa ei huijata. Kun Väliaikaisessa Hiedanrannassa järjestetään puutarhajuhlat, sinne lähdetään vielä muuten kesäisissä tamineissa, mutta päähän vedetään syyshatuista syksyisin, Strange Hours Atelierin kääpähattu.2015-08-16 12.27.26

Ja siellä istutaan Lielahden kartanon puistossa suihkulähteen raunioilla ja juodaan Urbaanin Tampereen tarjoilemaa suodatinkahvia pahvimukista, sillä syksyn tavoin Hiedanrantakin on vasta kehittymässä eikä sieltä vielä saa lattea paksussa lasissa.2015-08-16 12.40.49

Siellä kiivetään istumaan vanhan tammen paksulle oksalle, vaikka yllä on Rinascimenton röyhelöpaita ja Pomodoron hauras hippihame, sillä El Naturalistan sandaalit ovat kauniista syksyisestä ulkonäöstään huolimatta oikein hyvät kiipeilykengät ja joka tapauksessa joku on jättänyt oksan alle lahon tuolin juuri sitä varten, että sen avulla kiivettäisiin oksalle istumaan.

Siinä sitä sitten keikutaan oksalla ja tiedetään, että syksy ei ole loppu, vaan alku, ja uutta ei voi syntyä, ellei vanhaa välillä kuole.pmch1