Category Archives: Ruoka

Tekijänkappaleita, lukunäyte ja pahaa pizzaa

Tekijänkappaleita, lukunäyte ja pahaa pizzaa

Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksien tekijänkappaleet saapuivat eilen. Innoissani pyöräilin postiin hakemaan kirjalaatikon. Avasin sen Säteen kanssa, ja päätin sitten heti lukea teidän iloksenne lyhyen katkelman kirjasta. Katkelmassa mainitaan Bataranamin suosikkipizza Villaristi, johon tulee anjovis, avokado ja tupla-ananas, joten juhlistin uutta kirjaa valmistamalla Villaristin. (Spoileri: Villaristi maistuu kamalalta, ja se siinä on pointtinakin. Älkää koskaan erehtykö tekemään tai tilaamaan sellaista!)

Kirjaa voi muuten ostaa tuoreeltaan ainakin Turun kirjamessuilta tänä viikonloppuna. Minä en kuitenkaan ole siellä tänä vuonna paikalla, mutta halukkaat saavat toki myöhemminkin tulla pyytämään signeerauksen.

Esisynttärit

Esisynttärit

Nuoriso vaati, että tänään vietettäisiin minun synttäreitäni (jotka ovat oikeasti vasta ensi viikolla, mutta silloin nuoriso ei ole täällä), joten mikäs siinä sitten! Tosin kakkua en jaksanut itse leipoa, vaan tänä vuonna mentiin kaupan kakulla, tarkemmin Elosen kolmen suklaan kakulla.2016-08-06 13.18.29

Ja kun kerran vietetään minun synttäreitäni, niin totta kai minä pukeudun juhlaan sopivalla tavalla. Dolly & Dottyn Claudia-mekko pääsi nyt ensikäyttöön. Irregular Choicen Bloxy-korkkareilla ei ole ollut hirveästi käyttöä tätä ennen, mutta tämän mekon kanssahan nämä sopivat mitä mainioimmin. Päässä on Green Whalen sulkahattu, tai ehkä virallisemmin tuo on hiuskoriste.2016-08-06 13.18.33

Kuvathan eivät ole tietenkään yhtään lavastettuja, vaan spontaanisti tässä ihastelen itse kattamaani pöytää.2016-08-06 13.18.41-1

Punarisotto

Punarisotto

2016-02-06 17.05.36Tulinpas tehneeksi niin hyvää ruokaa, että ajattelin ihan jakaa reseptin kaikelle kansalle. Tämä ei totisesti ole mitään kiireesti valmistettavaa arkiruokaa, vaan huolella hauduteltavaa herkkua. Toki tätä voi tehdä sen verran isosti, että riittää myöhemmäksikin — ei tämä seuraavan päivän mikrotusta säikähdä. Reseptistä riittää noin kuuteen reilunkokoiseen annokseen.

0,5 dl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 kg punajuuria
100 g siitakesieniä
250 g risottoriisiä
3,75 dl punaviiniä
2 l kasvislientä
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl kuivattua rakuunaa
suolaa
mustapippuria
aurajuustoa

Kuori ja pilko punajuuret ohuehkoiksi suikaleiksi. Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljyä suuressa kattilassa ja kuullota sipuleita. Kaada punajuuret kattilaan ja kuullota. Pilko siitakesienet, kaada kattilaan ja kypsennä pieni tovi. Kaada riisit kattilaan, sekoittele, kunnes riisit ovat imeneet itseensä öljyä ja punajuurta. Kaada kattilaan punaviini ja keitä suurella lämmöllä, kunnes viini on imeytynyt riisiin.

Kiehauta kasvisliemi (käyttämäsi liemen edellyttämällä tavalla — itse kiehautin veden vedenkeittimellä ja liotin siihen liemikuutioita soppalautasella). Lisää kuumaa kasvislientä kattilaan puoli litraa kerrallaan. Keitä miedohkolla lämmöllä ilman kantta ja odota, että liemi on imeytynyt riisiin, ennen kuin lisäät lientä.

Kun olet lisännyt kattilaan loput kasvisliemet, sekoita joukkoon timjami, rakuuna, suola ja mustapippuri. Hauduttele, kunnes ruoka on kypsynyt yhteensä puolestatoista kahteen tuntia ja sen rakenne on pehmeän puuromaista.

Annostele lautaselle ja lisää annoksen päälle haluamasi määrä aurajuustoa.

Då runkar vi!

Då runkar vi!

Helmikuun viides eli Runebergin päivä on minun vuosikierrossani tätä nykyä ehkä merkittävin merkkipäivä. En tiedä, kertooko se enemmän muiden merkkipäivien merkityksettömyydestä vai itse Runebergin päivän merkittävyydestä. Mutta jos mietin, minkälaisia perinteitä tätä nykyä itse noudatan, niitä on eniten eli tasan yksi juuri runkkupäivänä.

2016-02-05 14.18.03Tiedätte varmaan sellaisen periaatteen, että joululahjoja ei avata ennen aattoa. Monet ymmärtääkseni harrastavat sellaista. Minulla on runkkutorttujen suhteen vähän sama juttu: vaikka niitä on kaupoissa ja kahviloissa esillä ties miten aikaisin, ensimmäinen Runebergin torttu syödään vasta viides helmikuuta. Sen jälkeen niitä saa syödä enemmänkin, mutta aiemmin ei yhtään. Ei. Eip.

Miksikö olen asian suhteen niin tarkka? Olen kyllä itsekin miettinyt asiaa. Epäilen oivaltaneeni siitä ainakin suurimman osan. Olen hyvin juureton ihminen — olen asunut kuudessa kunnassa ja viidessätoista eri osoitteessa, peruskoulun kävin yhteensä kuudessa eri koulussa, varsinaista lapsuudenkotia paikkana minulla ei näin aikuisiällä ole koskaan ollut, en pidä oikeastaan mitään yhteyttä sukulaisiin ja edelleen muuttaminen uuteen osoitteeseen tai vaikka ihan uuteen kaupunkiin käy minulta varsin kevyin perustein. Mutta pelkillä ilmajuurilla ei voi elää, johonkin on juurten tartuttava edes vähän.

Minulle tämä vähäisten juurten paikka on Porvoo. Siellä asuin, kun kasvoin lapsesta aikuiseksi. Siellä elin tärkeitä käännekohtia. Sitä paikkaa muistelen, kun muistelen mennyttä. Niinpä mieleni on mystifioinut monia porvoolaisasioita. Ja mikäs sen parempi porvoolaisuuden symboli kuin runkku. Nimenomaan runkku, koska minun Porvoossani kaikki Runebergiin viittaava on runkkua. Porvoolaisuuden lisäksi runkkuun liittyy kirjallisuuden ja suomenruotsalaisuuden viboja, ja kummatkin niistä miellyttävät minua.

2016-02-05 13.28.37Niinpä käväisin tänään ostamassa tätä sesonkikäntyistä kiihottavinta. Vetäisin päähäni Dennis Basson karvalakin ja niskaani Elisabeth Shannonin tekoturkiksen. MARCin maurisaappaat ja Monsoonin vakosamettihame sopivat kokonaisuuteen varsin mainiosti. Lähikaupan runkkuvalikoimasta tartuin kokemuksen mukaan maukkaimpaan (no en ole kaikkia merkkejä maistanut, mutta kokemistani maukkaimpaan) eli Linkosuon kostutettuihin torttuihin. Niitä sitten nautiskelimme ystävien kera lattenkaltaisen juoman ryydittämänä.

2016-02-05 19.45.05Runeberg-palkinnon muuten voitti tänä vuonna Tapio Koivukarin romaani Unissasaarnaaja. Olenkin tätä jo jokusen kerran kirjakaupassa hipelöinyt, kun tematiikka vetoaisi, mutta en ole aiemmin tohtinut täyttä hintaa maksaa tällaisesta melko sattumanvaraisesta kirjasta. Ei se ehkä ihan huono ole, kun runkkupalkinnon voitti. Niinpä poikkesinkin sitten vielä tuhlaamaan Akateemisen lahjakorttia, ja nyt minulla on palkittu kirja heti tuoreeltaan. Pääseekin lukujonoon eilen aloittamani törkypornon perään.

Kurpitsat jäivät hyllyyn

Kurpitsat jäivät hyllyyn

2015-10-30 15.38.06Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)

Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.

2015-10-30 15.50.38Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.

2015-10-30 15.49.03Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

pinkkaEn suunnitellut pitäväni blogauksesta neljän viikon taukoa. Mutta kesän hektisessä tapahtumattomuudessa päivät valuivat kuin huomaamatta toistuvien rutiinien parissa, enkä löytänyt sopivaa tunnelmaa ja hetkeä istahtaa päivittämään, millaisia seikkailuita olen kohdannut ja mitä minulla on silloin ollut ylläni.

Sitten tapahtui jotain, mikä sai koko valtakunnan liikkeelle ja minunkaltaiseni ihmiset huolestuneen levottomiksi. Noin puolentoista tuhannen muun ihmisen tavoin lähdin 28.7. osoittamaan mieltä rasismia, fasismia ja natsismia vastaan Tampereen Tullikamarin aukiolle, ja samaan aikaan Helsingissä kymmenkertainen joukko kokoontui saman asian ympärille maan päätapahtumaan. Lähdin liikkeelle, jotta yläkuvan kirjavat krokotiilikengät, keskellä näkyvät punaisella maalilla tuunatut töppöset, alakuvan kiivisukilla ehostetut viininpunaiset purkkarit ja kaikki muut moninaisuutta niin osuvasti kuvastavat jalkineet voisivat vapaasti astella Suomen kaduilla ja teillä.

2015-08-09 15.27.04Valitettavasti huonot uutiset vain jatkuivat, enkä tiedä, koska tämä purkaus saavuttaa lakipisteensä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Vain parissa viikossa koko maan ilmapiiri oli muuttunut täysin toisenlaiseksi. Yhdestä hallituspuolueesta on kuoriutunut avoimen natsistinen. Kaksi muuta hyväksyvät ihan mitä tahansa, koska vain tässä hallituskokoonpanossa ne saavat läpi Fennovoiman, Talvivaaran ja ”yhteiskuntasopimuksen” kaltaisia kammottavuuksia. Ja se kolmas, niin, sille pahin mahdollinen painajainen on, että minun kaltaisiani edustava puolue pääsisi hallitukseen, ja tämän painajaisen torjumiseksi se on parissa kuukaudessa muuttunut vallanpitäjien kritisoijasta kriitikkoja uhkailevaksi vallankäyttäjäksi, joka taipuu juuri sellaisille mutkille kuin hallituksessa pysyminen vaatii.

Niinpä nyt ensimmäistä kertaa olen alkanut tuntea oloni turvattomaksi kaduilla. Voi olla, että ylireagoin, mutta voi myös olla, että jonakin päivänä tai iltana törmään uusnatsien katupartioon tai joihinkin heidän innokkaisiin hengenheimolaisiinsa. Ja kun maan tilanne muutenkin on mitä on, niin heikoksi on käynyt jopa halu lähteä muuten vain ulos.

2015-08-09 15.18.34Sunnuntaina kuitenkin tuli käytyä ulkona. Oli syntymäpäiväni, ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa sitä kuin penkoa kirjakaupan hyllyjä ja käydä kakkukahvilla. Akateemisen poistopöydästä löytyikin hyvin kuvaavasti Timo Soinin Peruspomo 80 prosentin halvennuksessa. Jätin ostamatta. Mango-suklaamoussekakun ja tuplasuklaamoussekakun taas tarjoili Pella’s Cafe. Epäpatrioottina join tietenkin lattea enkä mitään suodatinkahvia.

Ja synttärisankarihan saa käyttää näyttävää hattua. Tämän ihanan kippurakärkisen sulkahatun sain jokin aika sitten lahjaksi mieheltäni. Hattu on saman Strange Hours Atelierin tuotantoa kuin kesäkuussa esittelemäni laho kanto. Haltialookiin sopivat hyvin myös El Naturalistan lehtisandaalit ja vaalea ja keveä kukkahame.

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkanut viisivuotiskausi tuo tullessaan.

Hämppi on nyt viihtyisämpi

Hämppi on nyt viihtyisämpi

2015-07-10 14.16.57Totisesti minä sanon teille: kääntäjän ei kannata heinäkuussa lomailla. Siksi moni kollega lienee tällä hetkellä lomalla, että käännöstoimistot kilvan tarjoavat toimeksiantojaan minulle. Että eipä tässä hirveästi ole ehtinyt hengähtää, saati blogia päivittää. Nytkin on vuorossa tällaista rästijuttua viime viikolta.

Hämeenkadun elävöittämiskokeilusta kohistiin kovasti keväällä. Jos joku ei vielä tiedä, mistä on kyse, niin siitä, että Hämpin itäpään autoliikenteeltä vapautuneet kaistat muutettiin oleskelualueiksi, pyöräkaistoiksi ym. kadun viihtyvyyttä ja käytettävyyttä parantaviksi alueiksi. Pienyrittäjiä keppihevosinaan käyttäneet taantumukselliset lobbarit tekivät kaikkensa vanhan ankeuden jatkamiseksi, mutta kaupunginhallituksessa onneksi järki voitti ja työt aloitettiin. Heinäkuun alussa uudet alueet olivat valmiit ja elämä pääsi valtaamaan kadut.

Itse joudin kunnolla katsomaan lopputulosta vasta viime perjantaina, ja kyllä, kokeilun päätavoite eli Hämpin viihtyvyyden parantaminen on jo saavutettu, vaikka uusille alueille ei vielä perjantaina ollutkaan tullut muita yrittäjiä kuin Minetti jäätelöratikoineen. Vanhan nelikaistaisen ja kivipinnaltaan epätasaisen ajoradan estevaikutus jalankululle oli melkoinen. Nyt uusien leveiden jalankulku-, oleskelu- ja pyöräilyalueiden välissä on vain kaksi bussikaistaa. Kynnys kadun spontaaniin ylittämiseen on matalampi, ja penkille pysähtyminen katumiljööstä nauttimista varten on nyt huomattavasti aiempaa miellyttäämpää (ennenhän ei edes ollut mitään penkkejä). Jo nyt voi nähdä, että kunhan ajoradalle vielä saadaan bussien tilalle ratikat ja koko kadun pinta uusitaan, saamme Tampereelle erittäin korkeatasoisen pääkadun, joka ei jää yhtään jälkeen eurooppalaisista tunnetuista ja rakastetuista kävelykaduista. Siispä jatkakaamme tällä tiellä.

2015-07-10 15.15.16Minetin jäätelökioskilla kannattaa muuten poiketa myös ihan jätskin takia, eikä vain siksi, että se on ratikka. Makuja on kuulemma parisataa, joskin kerralla esillä on vain kymmenkunta, joten vaihtelua kesän mittaan varmasti löytyy. Viime perjantaina kioskissa oli tarjolla mm. rahka-limettiä, joka on niin sanotusti meidän makumme. Valinta ei siis ollut vaikea. Jäätelönsyöntiä ja viihtyisämpään Hämppiin tutustumista varten olin pukenut ylleni Indiskan kukkamekon ja Fly Londonin sandaalit, joten asukokonaisuudessa sinällään ei ollut mitään tämänkään blogin puitteissa uutta.

2015-07-10 14.46.41Jäätelön jälkeen tuli vaihteeksi poikettua myös Akateemisessa, vaikka se typerästi ei olekaan enää katutasossa. Siellä oli paljon alehyllyjä, ja tuli sitten heräteostettua aika monta kirjaa, sellaisiakin, joista en oikeastaan mitään tiedä, voivat osoittautua hyviksi tai huonoiksi. Pikaselailulla ainakin retrolentoyhtiöitä ja merihirviöitä esittelevät tietokirjat ovat erittäin mainioita. Jätimme kaupan hyllyyn toki kirjoja vielä muillekin, esimerkiksi tämä jonkun tekemä asetelma jäi vielä meidän jäljiltämme muidenkin bongattavaksi. Käykää siis alessa, kai se siellä vieläkin jatkuu.

Vielä viime keskiviikon Jyväskylän-käyntiin palatakseni, tongin toki salakäytävien lisäksi paikallisia kenkäkauppojakin. Etenkin Forumin perukoilla sijaitseva Zatza ilahdutti valikoimallaan — siis yleisellä tasolla, sillä alehyllyssä ei tietenkään ollut enää kokoja. Etenkin nuo ylärivin oikeanpuoleisimmat Think!it hersyttivät, mutta oli vain 38 jäljellä. Siispä mitään en sieltä itselleni hankkinut, mutta kaupassa kannattanee poiketa vielä myöhemmin uudestaan.

2015-07-08 13.24.54Tampereen keskustan katujärjestelyistä keskusteltaessa muuten aina tämän tästä esiin nousee argumentti, että missä kaupungissa on muka katkaistu pääkatu autoliikenteeltä. Noh, esimerkkejähän maailmalla riittää, mutta nyt tässäkin mainittu Jyväskylä on näistä varmaan kaikkein läheisin. Jyväskylän keskusta sijaitsee kapealla kaistaleella järven ja harjun välissä, ja tälle kaistaleelle on keskustan lisäksi saatu ängettyä myös ratapiha ja moottoritie (tai no keskustan kohdalla se ei taida olla moottoritie, kun siinä on liikennevalojakin, mutta tie jatkuu kummastakin päästä moottoritienä). Rautatien ja harjun välissä varsinaisessa keskustassa on vain neljä pitkittäistä katua, joiden kapasiteetti on jotain kahden ja neljän kaistan välillä. Näistä neljästä kadusta yksi on kävelykatu ja toinen on bussikatu, joten varsinaisesti läpiajavan autoliikenteen käytössä on vain kaksi tavallista katua.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Jyväskylän Harjulla kasvava kuusi on nähnyt asioita. Paljon asioita.

Vertailu Tampereeseen on täysin relevantti: Tampereella kosken ylittää neljä autotietä, joista yksi on moottoritietasoinen ohikulkutie, kaksi on nelikaistaisia katuja ja yksi on kaksikaistainen katu. Kun Hämppi muutetaan kokonaan kävely- ja joukkoliikennekaduksi, keskustan läpi kulkee edelleen enemmän autokaistoja kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Ja muistutuksena vielä: Jyväskylässä tehtiin juuri niin, että suljettiin keskustan pääväylät autoliikenteeltä (katso esimerkiksi tämä Kauppakadun historiaa esittelevä kuvakollaasi). Lopputuloksena Jyväskylän keskusta ei ajautunut rappiolle, vaan kävelykeskusta-alueesta on tullut kaikkien rakastama ostos- ja oleskelualue, jossa on ruuhkaa ympäri vuoden — enkä nyt puhu autoruuhkasta.

Porvoon-tuliaisia

Porvoon-tuliaisia

2015-06-24 15.43.10Elin 90-luvun nuoruusvuoteni Porvoossa, mikä tarkoittaa sitä, että tämän tästä minut valtaa kaipuu käydä Porvoossa ja kävellä vanhat tutut paikat läpi. Turhan usein tätä tulee tehtyä sen tarkemmin valmistelematta eli käytännössä epäoptimaaliseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan, joten tänä vuonna panostin ihan huolella siihen, että päiväretki Porvooseen tapahtuu kesällä ja päiväsaikaan. Totta kai valituksi tuli sadekuuroinen päivä. Suuremmilta kastumisilta kuitenkin vältyimme, ja toisaalta, johan minä vuosituhannen vaihteen aikoihin runoilin rakkaudestani Porvooseen näin sujuvasanaisesti:

Tunnetko kaupungin?
Sade vain kaunistaa kasvojaan.

Sittemmin olen keskittynyt kirjoittamaan proosaa.

2015-06-24 14.03.53Tässä matkaraportissa en kuitenkaan esittele omaa matkavaatetustani, sillä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Päiväretkeilijän kenkävalintoja nimittäin ohjaa sääntö ei korkokengissä Porvooseen. Ei, sitä vaan ei pidä tehdä. Jos nyt kuitenkin tulet lähteneeksi korkkarit jalassa vanhankaupungin kujille, niin kadut. Aivan taatusti kadut. Eri asia, jos asut Porvoossa ja tiedät mitä olet tekemässä, mutta tämä näin varoituksena kaikille turismia suunnitteleville. Minullakin oli jalassa turvalliset El Naturalistan violetit nauhakengät, jotka sopivat myös kuurosateeseen mainiosti.

Mutta sitten ne vanhankaupungin putiikit, onko niistä mihinkään? Jos tykkää antiikista, ja jos antiikkina ymmärtää vanhat lasi- ja porsliiniastiat, niin valikoimaa kyllä riittää. Muuta nähtävää on vähän vähemmän, mutta kenkiä, hattuja ja vaatteita etsivän kannattaa suunnata Doris & Duke Second Handiin Papinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Käytettyjä kenkiä pääsee sovittamaan punaiselle matolle ja peilaamaan prinsessapeilistä, ja hattuja on hyllyissä pinoittain. Kokoja en tällä kertaa löytänyt, harmi! Hauskasti sisustetussa liikkeessä myydään myös uutta tavaraa, muun muassa Hell Bunnyn mekkoja ja Melissan kenkiä sekä sisustusesineitä.

2015-06-24 13.12.49Kuriositeettiantiikkia etsivän ykköskohde taasen on Åborgin torilla eli Jokikadulla Simolinin vieressä sijaitseva Pehtoorin Perikunta. Täältä olisi voinut lähteä mukaan vaikka mitä tavaraa, mutta tyydyimme tällä kerralla kahteen kummajaiseen. Toinen näistä on tällainen peuran kallonkappaleen, sarvet ja ruostuneita nauloja sisältävä trofee.

2015-06-25 12.53.33Toinen kuriositeetti taas on vuonna 1767 Ruotsissa julkaistu kirja, joka sisältää ainakin kotitalousoppaan sekä joka kodin rohdosoppaan. Täysin kirjan sisältöä en ole vielä käynyt läpi, koska en ole vain selaillut sitä, vaan lukenut parhaita paloja siinä samalla. Ja ne lääkintäohjeet, ne ovat sen sortin kamaa, että kirja ansaitsee omankin blogauksensa, jahka olen perehtynyt kirjaan paremmin ja ehdin kirjoittaa siitä huolellisesti. Maistiaisina mainittakoon, että lääkintään on käytetty muun muassa mädätettyjä matoja ja tuoretta hanhenpaskaa, ja perään vakuutetaan, että Hjälper.

Kuvassa muuten näkyy myös sinappipurkki. Emme juurikaan käytä sinappia — edellinen tuubi taisi tulla ostettua vuonna 2013, ja jossain muutossa se sitten heitettiin pois pilaantuneena — mutta jos joku on joskus päässyt maistamaan Fryysarin sinappia, niin tietää kyllä, että sitä tekee mieli hankkia kaappiin silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvitse. Kyllä sille sitten käyttöä löytyy. Ongelma vain on siinä, että Fryysarin nakkaria ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Ennen matkaa guuglasin, mistä sitä saa, ja eräässä blogauksessa kerrottiin Sinnen sinapin kunnioittavan Fryysarin sinappia. Siispä ihan tätä varten käppäilimme Taidetehtaalle Bistro Sinneen. Myyjältä kysyin, onko tämä tehty Fryysarin reseptillä, ja hän sanoi, että ei ole, koska resepti on salaisuus. Happy Ending — Sinnen tulinen sinappi lienee kuitenkin hyvin samankaltaista, joten tällä myyntipuheella rohkenin sitä purkillisen ostaa. Vielä en ole rohjennut maistaa kuitenkaan.

2015-06-24 18.27.16Matkalla täytyy myös syödä ja juoda. Lounaaksi kävimme vetäisemässä mozzarellasämpylät Timbaalin kulmakahvilassa Café Klockanissa, ja harvoinpa oikeasti kahvilasämpylä on niin jumalallisen hyvää kuin täällä! Itse leipäkin oli mitä maukkain, mutta ne täytteet, ne täytteet — ei vain tomaattia, vaan ihan oikeaa, herkulliseksi kypsytettyä tomaattikastiketta. 5/5! Päivällispaikaksi valikoitui nepalilaisravintola Khukuri Runeberginkadulla. Satuimme onnettomaan aikaan, sillä kaikki muutkin olivat halunneet tulla syömään juuri silloin, ja ruokaa joutui odottamaan pitkään. Hyvää oli, ei siinä. (Todettakoon muuten, että Porvoon ravintolamaailma on jopa jonkin verran jalostunut viime vuosituhannen jälkeen. Ei minun nuoruudessani ollut nepalilaisia tai sushipaikkoja!) Vielä lopuksi cappuccinot Porvoon Paahtimossa tunnelmallisen kesäsateen piiskatessa kaunista jokimaisemaa.

PS. Porvoossa opin, että suomenruotsissa on aukiota tarkoittava sana skvär. Söpöä! Muistuttaa kovasti takavuosina sorvaamaani queer-sanan suomennosta kvääri.

Saapikkaista sandaaleihin

Saapikkaista sandaaleihin

2015-04-30 14.51.18Hienosti alkanut kevät sai vähän takapakkia keskiviikon lumisateista. Niinpä torstaiaamuna aikainen junaanlähtö mietitytti sikäli, että siirryin hetkellisesti kesäkengistä takaisin talvikenkiin ja vedin jalkaan nämä jo aiemmin esitellyt Marcin mokkasaapikkaat. Lämpötilan osalta tämä olikin oikein erinomainen päätös, vaikka iltapäivällä suurin osa lumesta oli sulanut jo tältä kuvan syrjäiseltä rautatieasemaltakin. Illalla kotiin tultuani sain sitten harmikseni huomata, että sukkahousut olivat kuluneet puhki kummankin kantapään kohdalta! Ja nuo kun olivat vieläpä tuollaiset hienot kuviolliset sukkikset. En tiedä, oliko vika kengissä (eivät nuo aiemmin ole sukkiksia rikkoneet) vai sukkahousujen kehnossa laadussa, mutta nyt siirtyivät nuokin säärenpeitteet siihen alati kasvavaan sukkahousuryhmään, jota käytetään riisumatta kenkiä kodin ulkopuolella. Pöh!

2015-04-30 21.23.51-1Mitä torstain asuun noin muuten tulee, niin kymmenvuotiaan muotikonsulttini mukaan näytin lyhyine hiuksineni näissä vaatteissa aivan korealaiselta. Ehkä sitten niin, en minä asua valitessani tullut ajatelleeksi tällaista seikkaa. Rusettikauluksinen H&M:n paita on ostettu käytettynä Kaunottaresta ja kulkurista, ruskea vinoonleikattu H&M:n vakosamettihame taasen on tullut tilattua joskus eBaysta.

2015-05-01 11.49.00Vapunpäivä olikin sen verran aattoa lämpimämpi, että rohkenin pyörähtää kaupungin kuhinassa sangen keväisesti pukeutuneena, ensimmäistä kertaa sandaaleissa tänä vuonna (siis Suomessa; tammikuussa Barcelonassa käytin jo näitä sandaaleita). Näissä matalakorkoisissa Fly Londoneissa jalat viihtyvät, ja vihreää on helppo yhdistää monenlaiseen, kas kun vaatevarastoni on niin vihervoittoinen. Ylioppilaslakin sijaan painoin päähäni tämän VintagEija’sin lakin, jonka taannoin ostin Kierrätystehtaalta. Otsahiukseni ovat sen verran ohuet, että hatussa olevaa kampaa on vaikea saada niihin riittävän tukevasti, jos hattu on tyylikkäästi vähän etukenossa. Niinpä jouduin suojautumaan tuulelta (aina yhtä inhottavaa, kun tuuli vie hatun — etenkin, kun hattu on hieno!) työntämällä hattua vähän enemmän taaksepäin, jolloin se asettuu paremmin pääni muotoon, mutta ei näytä ihan yhtä tyylikkäältä kuin se nyt tässä kuvassa näyttää. Keväisen tunnelman viimeistelee Indiskan kukkamekko, jonka esittelin jo vaalipäivän postauksessani.

(Kuriositeettina mainittakoon, että ylioppilaslakissani on lyyran sijaan neukkukokardi, jollaisen vaihdoin lakkiin joskus viitisentoista vuotta sitten, ja käytinkin tätä tuunattua lakkia tuolloin vappumarssilla. Lyyra on valitettavasti hävinnyt vuosien varrella jonnekin, joten nyt minulla on vain se kokardi. Tokihan se vapputunnelmaan edelleenkin sopisi hyvin, mutta toisaalta, miksi käyttää jotain ylioppilaslakkia, kun tyylikkäämpiäkin päähineitä on tarjolla.)

Kaupungin kuhinan jälkeen leipaisin vielä munkkeja ja tarjoilin simaa Borjomi-pullosta.

Muistetaanhan pankkejakin.

Vihreä oransseissa

Vihreä oransseissa

2015-04-17 15.02.48Tiesittekö, että tänä viikonloppuna Tampereella oli Supermessut? Noh, ette hirveästi menettäneet. Olin saanut tapahtumaan kaksi vapaalippua, ja koska messuilla oli myös keräilyosasto, niin lähdimme vanhoista valokuvista viehättyneen teemestarini kanssa perjantaina tuhlaamaan sinne vähän aikaa. Ja mitä tuhlausta se olikaan! Keräilyosasto oli äkkiä kierretty, vanhoja valokuvia oli vain muutamalla pöydällä eikä niissäkään kovin runsaita määriä, ja juuri muuta keräilytavaraa emme oikein jaksaneet edes katsella. Sitten ne muut messuosastot… eräosaston läpi kiiruhdimme vauhdilla (pysähdyimme hetkeksi vilkaisemaan kissanruokahyllyä), puutarhaosastolla oli juustokoju, josta heräteostimme kreikkalaista Manour-grillijuustoa (ihan hyvää oli, tuli jo maistettua), ja kotimaan matkailuosasto oli lähinnä vaivaannuttava ja varsin nopeasti pyörähdetty läpi. Ei siellä tainnut saada tuntiakaan kulumaan, koko tapahtumassa.

Onneksi viikonloppu näin muuten on ollut ihan jees. Eilen kävin hakemassa Lempparista kavennettavaksi viemäni hameet. Erinomaista työtä! Nyt kaikki hameet istuvat vyötäröltä niin kuin niiden kuuluukin, eivät enää roiku lanteilla tai suorastaan valahda lantion yli. Seitsemän hameen korjausompelut sain pakettihintaan 60 eurolla, mikä on varsin kohtuullinen hinta siitä hyvästä, että sain sillä seitsemän käyttökelpoista hametta. Jos jatkossakin tarvitsen vaatteiden korjauspalvelua, voin epäröimättä viedä vaatteeni tuonne, ja suosittelen palvelua varauksetta muillekin.

2015-04-19 13.05.15Tämän päivän huomattaviin ohjelmanumeroihin puolestaan lukeutui siman valmistaminen. Koska en aiemmin ollut muistanut ostaa simatarpeita, piti ne käydä varta vasten hakemassa kaupasta. Jalkoihin tutut ja turvalliset El Naturalistat, ja säärien peitoksi oranssi–ruskearuudulliset ylipolvensukat. Nämä nimenomaiset sukat olen tilannut FunnyLegsistä joskus nelisen vuotta sitten. Sukkakaupat ovat melkein yhtä vaarallisia kuin kenkäkaupat, kannattaa olla valppaana, kun niitä rupeaa selailemaan, tai kohta on ostoskori täynnä ihanuuksia… No mutta takaisin asiaan. Tekemäni sima on nimittäin hunajasimaa. Kokeilin vastaavaa jo joskus pari vuotta sitten, mutta silloin mokasin: laitoin liian vähän hiivaa, ja lopputulos oli käymätöntä sokerilientä, jota edes lapset eivät halunneet juoda. Nyt hiivaa on enemmän (ei pitäisi olla liikaa kuitenkaan), joten jos tällä kertaa mokasin jossain, niin sitten lämpötilassa. Saas nähdä. Huomenna luritan litkun pulloon (minulla on tätä varten varattuna kuusi litran Borjomi-pulloa), vappuna sitten nautiskellaan. Sikäli siis jos mitään nautiskeltavaa syntyy.

2015-04-19 19.09.54Toinen huomattava ohjelmanumero tänään ovat tietenkin vaalivalvojaiset, jotka omalta osaltani vietän Pirkanmaan Vihreiden seurassa Kehräsaaressa. Olen viime viikkoina ollut mahdollisuuksieni rajoissa mukana kampanjoimassa, joten on tietenkin kiinnostavaa mennä jännäämään sitä, kuinka hyvin kampanja on tuottanut tulosta. Ja kyllähän näin juhlavaan tilaisuuteen pitää pukeutua asianmukaisesti. Mekko tarttui torstaina mukaan Indiskasta, jossa ihan vain herätepyörähdin sen jälkeen, kun olin ollut jakamassa Stenkan flaikkuja Sokoksen edessä ja tuijotellut kadun yli Indiskan kutsuvia alekylttejä. Melkein aina Indiskan kanssa käy näin, ovathan mainitun puljun mekot yksi vaatevarastoni peruspilareista (ja saman puljun sukkahousut toinen). Sitä paitsi kassa onnistui plippailemaan hintalappuja silleen jännästi, että tästä mekosta minulta ei veloitettu mitään, mutta sen sijaan sukkahousuista veloitettiin liikaakin, ja kokonaisuudessaan virheet olivat minun edukseni seitsemisen euroa.

Ja sitten nuo kengät. Nuo kengät. Viime blogauksen kommenteissa Nanna näistä jo vähän kyselikin, joten esitellään nyt paremmin, ja tulen näitä esittelemään varmasti vielä jatkossakin. Nämä oranssit hulppeudet ovat Poetic Licencen Backlashit. Tiesin tarvitsevani nämä heti sillä samalla sekunnilla, kun olin nämä verkkokaupassa nähnyt. Sen jälkeen olemme nähneet maailmaa yhdessä jo aika paljon, ja kyllähän tämä näkyy jos jonkinlaisena kulumana ja tahranakin. Ja kyllähän silloin tietää löytäneensä kutakuinkin täydellisyyttä hipovat kengät, jos näin upeannäköisiä ilmestyksiä pitää kaksi pitkää juhlapäivää putkeen ilman, että jalkoja sen jälkeen särkee. Ah! Nämä olivat ensimmäiset Poetic Licencet hyllyssäni, eivätkä suinkaan viimeiset, mutta vielä ei ole näiden voittajaa sen enempää tyylissä kuin mukavuudessakaan tullut kohdalle. Ja kun nämä kaiken lisäksi kirvoittavat kaikkein eniten ihastuneita kommenttejakin, niin kyllä näille töppösille taatusti vielä kilometrejä kertyy.

Mutta hei, nyt pitää alkaa kiiruhtaa sinne Kehräsaaren suuntaan, moi moi!