Category Archives: Meemuilu

Nyt taakse jää yks iso yrjökatu

Nyt taakse jää yks iso yrjökatu

Eilinen, perjantai neljästoista päivä, sisälsi pari merkittävää tapahtumaa. Ensimmäinen oli se, että saimme uuden asunnon avaimet. Kyllä vain, muutamme jälleen kerran. Ei siksi, että asunnossa tai paikassa olisi suuremmin valittamista, mutta vähän isoksi tämä on käynyt. Olisi minulle kelvannut pienempi asunto samasta talosta, mutta ei sellaisia tietenkään ole viime aikoina ollut tarjolla.

Kyllä, asumme siinä kohtaa Satakunnankatua, jossa sijaitsevat kaikki kadun baarit.

Ympäristö siis hieman vaihtuu, mutta ei kovin paljon. Nykyiset näkymät yhdelle isolle yrjökadulle vaihtuvat rauhallisempiin, ja jos tarkkaan kurkkii, niin uudesta asunnosta näkyy rautatie! Ehkä hämmentävintä tässä onkin se, että olen melkein 37-vuotiaaksi asti elänyt, ennen kuin pääsen (melkein) rautatien viereen asumaan. Eikä uuteenkaan asuntoon muuteta sillä mielellä, että siinä asutaan lopun ikää. Ei ole minun tapaistani sellainen.

Toinen päivän merkittävä tapahtuma oli sitten se, että lähetin velopunk-romaanikäsikirjoitukseni Ei kaikki pinnat kireällä tyrkylle kustantamoihin. Kässärinhän kirjoitin viime vuonna nanowrimossa, ja sen jälkeen olen haudutellut ja viilaillut sitä. Kovin paljoa viilailuja en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä, mutta panttasin tekstiä vähän pidempään ihan jo siksikin, kun en vain oikein jaksanut uskoa siihen, että nanoteksti voisi suorilta olla kelvollinen. Mutta kun esilukijatkin olivat sitä mieltä, ettei siinä isompia vikoja ole, niin kai se on uskottava.

Alun perin olin ajatellut, että työnimi jäisi ihan vain työnimeksi ja lähettäisin tekstin eteenpäin jollain muulla nimellä. Mutta kun ei niitä parempia nimiä oikein tullut mieleen. Ja onhan tuossa nykyisessä nimessä oikeastaan kaikki kohdallaan: se on meemi, siinä on polkupyöräviittaus ja se vihjaa reikäpäisestä huumorista.

Kun helmikuussa lähetin edellisen romaanikäsikirjoituksen kustantajille (siihenhän ei toistaiseksi ole tullut vastaukseksi kuin pelkkiä hylsyjä, kiitos tietenkin niistä, mutta olisi kiva, jos se jollekin kustantajalle myös kelpaisi), ilmeeni oli sangen kauhistunut. Nythän tämä kässärien lähettely on kuitenkin jo sellaista rutiinia, ettei tässä oikein tonnin setelistä naamaa erota. Ja jottei liikaa ehtisi kauhistuttamaankaan, niin on minulla jo suunnitelmat seuraavan velopunkin kirjoittamista varten alulla. Marraskuussa sitten taas sitä. Mutta sitä ennen ehkä jotain muuta, saas nähdä.

Kärpästen herra, ajankohtainen klassikko

Kärpästen herra, ajankohtainen klassikko

Luin William Goldingin Kärpästen herran joskus kaksikymmentä vuotta sitten lukion äidinkielenkurssilla. Nyt kuitenkin luin uudelleen, koska tämä tuntuu jotenkin ajankohtaiselta. Viime aikoina on nimittäin kovasti keskusteltu siitä, millainen vastuuttoman moraalittomuuden kulttuuri eräissä nettiyhteisöissä vallitsee ja kuinka näissä yhteisöissä vallitsevalla trollauskulttuurilla on ollut suoranaista vaarallista vaikutusta yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Ystäväni arveli, että siinä on pitkälti kyse siitä, että näissä yhteisöissä nuoret toimivat itseohjautuvasti eli ilman aikuisten tuomaa historiallista viitekehystä ja kuria.

Siinä vaiheessa mieleeni palasi Kärpästen herra. Vaikka kirjaa pidetään rikkinäisen yhteiskunnan allegoriana, niin perustasolla — aivan suoranaisen tekstin tasolla ilman minkäänlaisia vertauskuvia — romaanissa ihan yksinkertaisesti kuvataan sitä, kuinka käy nuorisolaumassa, jolla ei ole historiallista perspektiiviä eikä minkäänlaista pelkoa ulkopuolisen tahon antamista rangaistuksista. Kuulostaako tutulta?

Kirjan lopussa tapahtuu pelastus (ja tämä on spoileri, mutta eivätköhän kaikki ole tämän kirjan jo joskus lukeneet), kun vastuulliset aikuiset löytävät lapsilauman ja he pääsevät palaamaan normaaliin kuriin ja järjestykseen. Mutta kuka pelastaisi meidän nykypäivässä ihan oikeasti mellastavat vastuuttomat trollilaumat — ja samalla pelastaisi maailman heiltä?

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Finncon on taas Tampereella. Ja sehän tarkoittaa — paitsi sitä, että minä seison Osuuskumman pöydän takana myymässä kirjoja — että voi aivan huoletta pukeutua ihan reilusti överiksi, eikä edes mitenkään erotu joukosta. Minä vedin ylleni tiskikeijun sotisovan, joka tuli joillekuille tutuiksi jo neljän vuoden takaisessa Tampereen Finnconissa.2016-07-02 13.46.19

Asussa yhdistelen sekä valmiita vaatteita että itse tehtyjä asusteita. Kukkakuvioinen hame on merkkiä Twentyone ja t-paita Seppälästä. Alun perin käytin asussa vihreitä El Naturalistan remmikenkiä, jotka värinsä puolesta ovat hiukan sopivammat kuin nämä nyt jalassa olleet Fly Londonit, sekä vihreitä päivänkakkarakuvioisia sukkahousuja. Mutta kun ulkona (ja sisällä Tampereen yliopiston päätalossa) on niin turjakkeen kuuma, niin jätin sukkahousut pois, ja senpä vuoksi vaihdoin kengätkin, koska mainitut El Naturalistat hankaavat isovarpaan rakkuloille alta aikayksikön ilman sukkia.2016-07-02 13.48.10

Keijuasu tästä kokonaisuudesta syntyy toki vasta siivillä. Nämä siivet olen väsännyt ihan itse: kuumaliimalla olen sutaissut epämääräisiä organzanpaloja paksusta rautalangasta väännettyyn kehikkoon, ja olkahihnat kiristetään (ja siivet nostetaan ylemmäs) irrallisella eteen solmittavalla rusettinauhalla. Siivet hulmuavat erityisen hienosti keinussa — katso gifu jutun lopussa tai vaikka tämä video.2016-07-02 14.06.00

Hatun inspiraatio on peräisin Moldovan vuoden 2011 euroviisuesityksestä, jossa lavalla liihottaa pasuunakeiju yksipyöräisellään. Kyseinen pasuunakeiju on eittämättä ollut yksi suurimman vaikutuksen minuun tehneistä populaarikulttuurin hahmoista. Töttöröhatun runko on sanomalehtisuikaleilla vahvistettua kartonkia. Tekoturkis on liimattu kartongin päälle ja ommeltu reunasta kiinni hatun sisällä olevaan päänmyötäiseen vuoriosaan, ja koristenauhat on ommeltu turkikseen kiinni. Pysyy yllättävän tukevasti päässä, vaikka minä poropeukalo sen teinkin — ja hiostaa ihan hemmetisti näin kesällä!2016-07-02 14.05.59

Taikasauvana toimii luotettava Pirkan tiskiharja — tietenkin samaa sävyä kuin siivet. Ilmeestä päätellen kuvan keiju taisi juuri kuulla, että joku on jynssännyt taikasauvalla homeisia astioita. No ei vaiskaan! Taikasauvaa ei ole tiskivedessä sotkettu, sillä tiskikeijuhan saa astiat puhtaaksi ihan vain yksinkertaisella ranneliikkeellä.2016-07-02 14.04.44

Oho! Joku oli unohtanut taikasieniä tiskikeijun tielle. Mitenkähän myyntivuoro nyt mahtaa sujua?2016-07-02 15.16.47

No niin, olisihan se pitänyt arvata, että tällaista siitä tulee.2016-07-02 15.17.17

Eh, nyt on ehkä paras lopettaa todistusaineiston julkaiseminen, ennen kuin tiskikeijua tullaan syyttämään rehtorien häpäisystä!

Swinging Fairy in Midsummer Night

Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

Tervetuloa Liebster-palkittuun blogiini!

liebsteraward-768x685Uudet asiat elämässä ovat sellaisia, että joskus niiden on tapahduttava ensimmäistä kertaa. Kuten nyt vaikka se, että blogistanian kiertopalkintoja ja meemejä ei ole minulle aiemmin osoitettu, mutta nyt tämäkin ihme tapahtui, ja kiitos kuuluu Maria Calendulalle. Hoidetaas ensin nämä muodollisuudet alta pois.

Liebster Award-tunnustuksen ideana on tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia hyviä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. Homma toimii näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastataan sitten Marian kysymyksiin.

1. Mihin käyttäisit yhtäkkiä saamasi 1000 euroa, jos sinun pitäisi käyttää se ”turhuuteen”? (Ei siis arkielämään, perusvaatteisiin, terveyteen, jne.)

Jestas, nämähän alkoivatkin heti tiukasti. No tuota tuota, aina voisi ostaa tonnilla näyttäviä ja epämukavia kenkiä, mutta ehkä se on minun blogiini vähän turhan ilmeinen vastaus. Yritänpä siis keksiä jotain vähemmän ilmeistä, mutta sellaista, jonka kuitenkin voisin haluta.

Hmm…

Hmm…

Nyt keksin! Voisin ostaa rannekellon. Käytin sellaista viimeksi vuonna 2003, enkä kyllä edelleenkään tarvitse, mutta jos jotain turhuutta voisin rekvisiittoihini lisätä, niin sitten sellaisen. Saattaisi kyllä mennä tovi sopivan kellon valinnassa. Ehkä se voisi olla tällainen sveitsiläinen rautatiekello, koska, noh, sveitsiläinen rautatiekello. Tai sitten tällainen yksiviisarinen hitaan eläjän kello, koska olenhan minä nyt aika hidas eläjä. Vaikka eivät nuo kumpikaan nyt oikein ihan sellaisia ole, jotka eniten miellyttäisivät. Vaan täydellisyyttä lienee turha tavoitella.

Mutta eiväthän nuo kellot maksa lähellekään tonnia. Loppurahalla voisinkin sitten vaikka lähteä interreilaamaan, niin uusi kello pääsisi heti tosikoetukselle.

2. Minkä vitsin kerrot jos on pakko?

Ei juma! Yleensä vitsini syntyvät tilanteesta, eikä varmuusvarastoa pakottavien tilanteiden varalle ole hirveästi tullut kerättyä. Mutta olen oikeastaan jo 90-luvulta asti luottanut seuraavaan itse keksimääni vitsiin:

Suomalainen, amerikkalainen ja neuvostoliittolainen kilpailivat siitä, kenellä on paras yhteiskuntajärjestys. Neuvostoliittolainen voitti.

Joo, ei tuo yleensä naurata ketään.

3. Mikä on ärsyttävintä kesässä?

Jatkuva smalltalk-virittely teemalla ”onko teillä mitään kesälomasuunnitelmia”. Jep, ei ole. Hmm, vai olisiko sittenkin se, kuinka heti pienenkin sadekuuron jälkeen voivotellaan, miten koko ajan vain sataa. Vai sitten se, kuinka jotkut tuntuvat suorastaan skabaavan siitä, kuinka monta eri elukkaa saavat kesän aikana grilliinsä ängettyä. Vaikea valita, mikä olisikaan kaikkein ärsyttävintä. Ah, miksi kesän on oltava niin hankala vuodenaika?!

4. Mitä laulat karaokessa? Kyllä, kyllä, mikrofoni on jo tungettu käteesi ja innokas humalainen yleisö odottaa. Mitä laulat?

Se nyt on ainakin ihan selvää, mitä en laula: Bohemian rhapsodya. Siinä nimittäin on ehkä karaoken raiskatuin biisi — kaikki haluavat sen laulaa, mutta kukaan ei osaa.

Mutta mitäkö sitten laulaisin? Öö, selaan ensin biisilistaa hyvän tovin (ja humalainen yleisö hermostuu odottamiseen) vain huomatakseni, ettei siellä ole mitään biisiä, mistä erityisesti pitäisin tai minkä kokisin osaavani mitenkään kuuntelukelpoisesti. Lopulta päädyn johonkin Leevi and the Leavingsin kappaleeseen, koska ne ovat kuitenkin suht helppoja ja mukavia suomirallatuksia, joista humalainenkin yleisö tykkää.

5. Kuinka pukeudut/pukeutuisit Pride-kulkueeseen?

Joku saattaa tästä ehkä yllättyä, mutta olen ollut pride-kulkueessa vain kerran. Tai oikeastaan se oli Hohto-kulkue Joensuussa keväällä 2012. Silloin minulla oli muistaakseni ihan tavalliset vaatteet. Kerran olen meinannut osallistua Helsingin pride-kulkueeseen, mutta tulin nukkuneeksi pommiin enkä ehtinyt. Silloin olin varautunut pukeutumaan tiskikeijuksi. No, samana iltana oli sitten muuta ohjelmaa, jossa sain näyttää keijulta. Voisinkin muuten joku päivä esitellä blogissa ihan kunnolla tuon tiskikeijun asun, kun minut siitä jossain määrin ihan tunnetaan ja — sanotaan se nyt suoraan — se on niin söpö!

6. Mikä oli viimeksi noloa? Edes pikkuisen noloa?

On minulle varmaan viime aikoinakin tapahtunut jotain, mikä on nolostuttanut, mutta nyt äkkiseltään ei tule mieleen. Sen sijaan tällainen parin kuukauden takainen muistui. Teen siis töitä kotona ja pääsääntöisesti olen kaiket päivät kotona. Eräänä päivänä oli joskus, ellen väärin muista, viideltä tarkoitus osallistua yhteen työryhmään, joka kokoontui noin kilometrin päässä meiltä. Jos olisin varttia vaille viisi lähtenyt kävelemään, olisin mainiosti ollut ajoissa paikalla.

Mutta kun en aina hanskaa tuota ajankäyttöä. Aloin tehdä ruokaa niin myöhään, että se oli vasta kypsymässä varttia vaille viisi, ja oli selvää, että en millään ehdi ajoissa. Kun ruoka joskus viittä vaille valmistui, hotkin äkkiä ja kiiruhdin määränpäähäni. Taisin olla siellä noin kahtakymmentä yli. Homman jujuhan oli se, että minulla oli koko päivä aikaa tehdä ruoka ajoissa, mutta siitä huolimatta aloitin ruoanlaiton aivan liian myöhään. Nolointa tietenkin on, että teen saman virheen toistuvasti. Siihen ei uusi rannekellokaan auttaisi.

7. Uudessa ylioppilaskokeessa eteen tulee suullisia tehtäviä kielikokeessa. Osaisitko neuvoa ruotsiksi reitin lähimpään apteekkiin?

Video or didn’t happen. Arvioikaa itse.

8. Mikä on oudoin paikka, josta olet herännyt?

Nyt on vaikea kysymys. Tulee mieleen, että jos heräämispaikkaa pitää outona, on nukkumaanmenokin tapahtunut vähintään hämärissä olosuhteissa. Muutoinhan olisi ehkä luontevampaa kysyä, mikä on oudoin paikka, mihin olet mennyt nukkumaan. Mutta minähän en yleensä mene nukkumaan kovin hämärissä olosuhteissa, vaan melko lailla harkitusti, eikä heräämisen hetkikään tällöin tunnu oudolta.

Ehkä eräänä syksyisenä yönä vuonna 2012 saatoin kokea heräämisen vähän outona. Olimme tuon mainitun Marian kanssa olleet Antwerpenissä kuuntelemassa Amanda Palmerin keikkaa ja lähdimme aamun ensimmäisellä junalla (joskus viiden aikaan) kohti Lilleä. Kyllähän siinä vaiheessa yötä jo väsymys painoi, ja nukahdinkin aika pian junanlähdön jälkeen. Meillä oli oikeastaan erilliset liput matkan kahdelle etapille, ja jos en ihan väärin muista, niin olimme varautuneet junanvaihtoon Gentissä. Maria minut ystävällisesti herätti sitten siinä vaiheessa, kun juna saapui Gentiin, ja toikkaroimme väsyneinä laiturille. Tovin siinä mietiskelimme, mistä lähtee jatkojuna, kunnes tajusimme, että se on sitten kuitenkin se sama juna, josta olimme juuri tulleet ulos. Jostain kumman syystä emme vain olleet saaneet yhtä lippua koko matkalle ja lähtöasemallakin junan kerrottiin menevän vain Gentiin. Kömmimme takaisin junaan, ja nukahdin jälleen oitis. Heräsin uudemman kerran ihan yhtä epäorientoituneena, kun juna saapui Lilleen.

9. Mitä ostit viimeksi?

Ruokaa?! Junalippuja?! Äh, ihan tylsiä vaihtoehtoja, ei näitä kysymyksiä tuollaista tuhlausta varten ole laadittu. Jos keskitytään vain mielenkiintoisiin ostoksiin, niin sträppärin.

10. Millaisia mattoja on asuntosi lattioilla?

Vanhoja, kuluneita ja kissojen sotkemia. Useimmat ovat kaikkea kolmea. Tai no useimmat ja useimmat, viisihän näitä täällä on yhteensä. Kaksi vanhaa räsymattoa heitin jo pois, kun olivat niin pinttyneessä liassa ja kissat hankasivat niihin jatkuvasti niin antaumuksella ruokaa, ettei oikein hotsittanut edes harkita pesemistä. Linoleumilattiat ovat ihan siedettävät ilman mattojakin paljain jaloin (kuten usein kotona olen).

Mutta jos kysytään mattojen tyyliä tai materiaalia, niin kaksi on räsymattoja (toinen punainen ja toinen beesinruskea), yksi on iso konetuftattu mustavalkoinen nykykuvioitu matto, yksi on Ikean valkoinen lampaankarvamatto ja yksi Ikean musta keinokuituinen pörrömatto.

11. Haluaisitko lemmikiksi mieluummin pienen lohikäärmeen vai kerberoksen pennun?

En oikein välitä koirista lemmikkeinä, niin kaipa se lohikäärme sitten olisi.

Se vastauksista. Sitten niitä omia kysymyksiä uusille uhreille. Tuota tuota…

  1. Mihin seikkaan oman kotisi sisustuksessa olet kaikkein tyytyväisin?
  2. Mitä liikuntalajia suosittelisit koululiikunnan traumatisoimalle ja kaikenlaista yhdessä tekemistä välttelevälle?
  3. Mikä on sinun laiskan päivän mättöruokasi, johon useimmin turvaudut silloin, kun et kummemmin jaksa nähdä vaivaa?
  4. Kun lähdet vieraaseen kaupunkiin vapaa-ajan matkalle, millaiseen kohteeseen ensimmäisenä suuntaat?
  5. Millaisessa ympäristössä unelmiesi koti (todellinen tai kuviteltu) sijaitsee ja mitä sen keittiön ikkunasta näkyy?
  6. Mikä on pisin aika, jonka olet ollut olematta yhteydessä yhteenkään perheenjäseneen tai sukulaiseen, joka ei asu samassa osoitteessa kanssasi?
  7. Mitä liikennevälinettä (kenkien lisäksi) käytät useimmin? Ei siis pisimpään tai eniten, vaan nimenomaan useimmin.
  8. Mistä seurapelistä pidät eniten?
  9. Näetkö auringonnousun useammin talvella vai kesällä?
  10. Oletko joutunut torjumaan kodistasi tuholaisia (hyönteisiä, jyrsijöitä tai muita eläväisiä)? Jos, niin mitä viimeksi?
  11. Onko sinulla henkilökohtaista ”pyhiinvaelluspaikkaa” eli paikkaa, jossa käyt ennen kaikkea siinä paikassa käymisen vuoksi? Jos asia ei ole liian henkilökohtainen, kertoisitko siitä enemmän?

Noin! Enää tarvitsee keksiä viisi blogia, joille tämän haasteen lykkään eteenpäin. Viisi on muuten aika paljon, semminkin kun pitäisi olla melkoisen tuntemattomiakin. Mutta olen aika varma, että Elmchildellä on alle 200 säännöllistä lukijaa. Kummat kengät ei myöskään paljasta seuraajiensa määrää, joskin olisi suoranainen rikos, jos niin hyvällä kenkäblogilla ei olisi kahtasataa seuraajaa. Taiteilija Viljasen teatterijuttujen sekaanhan näihin kysymyksiin vastaaminen sopii mitä mainioimmin. Asemasta saa remontoinnin välissä tuskailla syvällisiä vastauksia. Olikohan siinä jo viisi? Hmm, joo, kyllä mä luulen, että tossa oli jo viisi. Onnea voittajille!

Kengännauhabudjetilla Armeniaan

Kengännauhabudjetilla Armeniaan

2015-03-31 13.45.35Eräs irkkikaveri pyysi, että julkaisen videon, jossa sanon nytten taas lentopalloa itsas sitten. Näin tein, ja kiitokseksi tästä urotyöstä hän lähetti minulle taskulampun, jossa lukee — mitäs muutakaan kuin nytten taas lentopalloa itsas sitten — sekä tuhat Armenian rahaa. Voucherin voinen käyttää vaikka Borjomin ostamiseen sitten joskus, jos sinne tulen lähteneeksi. Ja tosiaan, minä en tiedä, mistä tässä lentopallomeemissä on kyse, mutta kyllä minä hyvän meemin tunnistan, kun sellaisen näen, enkä epäröi sitä sitten meemuilla.

Nuo kengännauhat taasen tilasin eBaysta. Itse asiassa tilasin kolmet samanlaiset, sillä minulla on joku sellainen vamma, että onnistun kuluttamaan kengännauhoja poikki hyvin rivakasti, joten varauduin jo etukäteen siihen, että joudun vielä vaihtamaan nauhat pariin kertaan ennen kuin kyseiset kengät ovat kuluneet loppuun.

2015-03-31 13.02.00Kyseiset kengäthän ovat tällaiset violetit El Naturalistan kävelykengät. Hankin nämä neljä vuotta sitten, ja ovat ilman muuta olleet luottokenkäni kesästä syksyyn. Vasemman jalan kengässä on vielä vertailun vuoksi paikallaan alkuperäinen nauha, ja kyllähän tuo aika käyttökelvottomaksi oli jo päässyt kulumaan. Arvatkaa toki, olinko vaipumassa epätoivon alhoon, kun sain missioksi ostaa uudet violetit kengännauhat. Eihän tavan kengännauhahyllyssä ole tarjolla kuin mustaa, ruskeaa ja valkoista. Fäbärissä kyselin ensin alan harrastajilta ostopaikkoja, mutta vastaukset tuntuivat sisältävän lähinnä kaikenlaisia kikkakolmosia eikä helppoa ostomahdollisuutta. Niinpä turvauduin eBayhin, jossa tarjontaa kyllä on, kunhan sieltä onnistuu valitsemaan oikean. Näin äkkiseltään sanoisin, että onnistuin valinnassani aika hyvin. Tilaamani värisävy on burgundi eikä violetti, mutta se näytti myyntikuvassa sopivammalta kuin saman myyjän violetti (joka taasen oli vähän turhan räikeän oloinen). Alkuperäiset nauhat ovat toki violetimmat, mutta nuo uudet ovat sen verran hyvin kenkien nahan väriset, että uusimista tuskin tajuaa epäillä. Niin ikään uudet nauhat on vahattu kiiltävämmiksi kuin vanhat. Tämän pitäisi vähentää kulumista, mutta voi myös olla, että nauhat pysyvät huonommin kiinni. Aika näyttää, kunhan sää muuttuu kevyemmille kengille suotuisammaksi.

2015-03-31 13.41.37Semmoinen asia muuten vielä, että tänään vietetään transsukupuolisuuden näkyvyyden päivää. Sade Kondelin kirjoitti aiheesta sen verran napakasti, että minun ei tarvitse asiaa hirveästi avata. Mutta koska olen joka tapauksessa jo muutenkin julkisuudessa monta kertaa maininnut itsekin olevani transsukupuolinen, niin kaipa tämäkin päivä on ihan hyvä noteerata. Ja mitä siihen näkyvyyteen tulee, niin tuosta kuvasta käykin aika hyvin ilmi se keskeinen ongelma, joka minun arkeani vaivaa, eli jo eräässäkin blogauksessa mainitsemani bad facial hair day. Ylähuulen tumma karvoitus on tässä kokonaan ihon alla, koska se on täysin sileäksi ajettu ja vieläpä juuri eilen laserepilaatiossa poltettu, mutta eihän tuollaista täysvarjoa millään piiloon meikata. Sillä pitää sitten taas elää siihen asti, kunnes poltetut tyngät ovat putoilleet pois, mutta vaiva toki uusii parin kolmen kuukauden kuluttua. Tämä on tämmöistä jatkuvaa väsytystaistelua, kuten transihmisten oikeuksien eteneminenkin.