Category Archives: Koti

Esisynttärit

Esisynttärit

Nuoriso vaati, että tänään vietettäisiin minun synttäreitäni (jotka ovat oikeasti vasta ensi viikolla, mutta silloin nuoriso ei ole täällä), joten mikäs siinä sitten! Tosin kakkua en jaksanut itse leipoa, vaan tänä vuonna mentiin kaupan kakulla, tarkemmin Elosen kolmen suklaan kakulla.2016-08-06 13.18.29

Ja kun kerran vietetään minun synttäreitäni, niin totta kai minä pukeudun juhlaan sopivalla tavalla. Dolly & Dottyn Claudia-mekko pääsi nyt ensikäyttöön. Irregular Choicen Bloxy-korkkareilla ei ole ollut hirveästi käyttöä tätä ennen, mutta tämän mekon kanssahan nämä sopivat mitä mainioimmin. Päässä on Green Whalen sulkahattu, tai ehkä virallisemmin tuo on hiuskoriste.2016-08-06 13.18.33

Kuvathan eivät ole tietenkään yhtään lavastettuja, vaan spontaanisti tässä ihastelen itse kattamaani pöytää.2016-08-06 13.18.41-1

Kellervää toukokuuhun

Kellervää toukokuuhun

2016-05-25 13.22.26Nyt, kun otsikolla sain ujutettua päähänne tuon korvamadon, voin kertoa otsikon takana olevasta substanssista. Johan siitä on aikaa, kun olen päässyt esittelemään uusia kenkiä, mutta nyt siihen on mahdollisuus. Irregular Choicen Bed of Roses -mallistossa on aivan ihania matalakorkoisia umpikenkiä. Tänään jalkaan päätyivät nämä keltaiset herkkupalat. Kenkiin sopivasti puin Indiskan kevyen mekon ja Indiskan keltaiset sukkahousut, jotka kylläkin ovat melkeinpä harmaanvihertävät. En muuten ole vähään aikaan nähnyt Indiskassa pirteitä sukkahousuja. Luulin, että kevät toisi kirkkaat värit tummien violettien ja petrolien joukkoon, mutta ei. Mennään nyt sitten vanhoilla ja nuhjaantuneilla sukkiksilla. Ehkä niitä voisi muistakin kaupoista löytyä, mutta toistaiseksi Indiskan sukkahousujen kestävyyteen eivät muut kokeilemani merkit ole yltäneet.

2016-05-25 14.43.49Fysioterapiasta kotiin päin pyöräillessä poikkesin taidekauppaan ostamaan näyteikkunassa jo pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran näkemäni muumimukin. En aina osta muumimukeja, mutta kun ostan, kyseessä on Posliinimestarin nimikkomuki. Tällainen jäi ilmestymisvuonna 2009 ostamatta, mikä on jälkeen päin aina välillä harmittanut. Nyt sitten piti hankkia, kun Poliisimestari kohdalle osui.

Ja sitten pitäisi jaksaa niitä fysioterapeutin antamia voimisteluohjeitakin noudattaa. Kerran päivässä olisi voimisteltava! Suorastaan ylivoimainen tavoite, kun minulle minkä tahansa liikunnallisen harrasteen suorittaminen enemmän kuin kahdesti on lähes mahdotonta. En ole ikinä onnistunut pitämään motivaatiota yllä niin pitkään, eikä itse liikunta tuota niin paljoa lyhytaikaista mielihyvää, että sekään auttaisi jaksamaan. Noh, itsepä menin selkäkipuani lääkärille valittamaan, kai se nyt on sitten jaksettava voimistellakin, ei siitä kivusta muuten eroon pääse.

Taas säästin!

Taas säästin!

2015-11-01 12.11.59Halloweeniko innosti vai mikä, mutta tulin väsänneeksi työpisteeseeni uuden oranssin tarvekalun. Pari viikkoa sitten vaihdoin jumppapalloni kokoa pienempään, koska uuden (tai no, jo vuoden käytössä olleen) työpöytäni kanssa vanha pallo oli liian suuri, jotta siinä olisi voinut istua kunnolla. Mutta se korjasi vain osan käytettävyysongelmasta. Nimittäin lattia työpöydän alla on perin liukas niin sukat jalassa kuin paljain jaloin, joten jumppapallon pitäminen paikallaan jalat ergonomisessa asennossa on perin vaikeaa. Nyt tosiaan noin vuoden kärvistelyn jälkeen sain päähäni, että jonkinlaisella jalkatuella asia ratkeaisi vaivattomasti. Mutta sellaisen hankkiminen on taas aivan oma säätämisensä, jaksaisi nyt taas sellaistakaan… Paitsi jos askartelen jalkatuen itse!

2015-11-01 12.12.43Tarvekaluksi löytyikin komerosta oranssi jumppamatto. Joskus innostuin kokeilemaan itämaista tanssia ihan niin paljon, että kävin työväenopiston kurssilla, ja sitä varten tulin tällaisen maton hankkineeksi, mutta kohta kolme vuotta tämä on lojunut täysin tarpeettomana. Normaalilla tavalla rullattuna käärö on hivenen liian lyhyt työpöydän jalkojen väliin (ja jalkoja vasten kiilaaminenhan tässä on se juttu), joten taitoin maton kaksinkerroin ja rullasin sivuttain. Rullasta ei tällä tavalla tullut kovin siistiä tai tukevaa, joten kiinnitin sen kumilenkeillä. Vielä jäi vaivaksi se, että rulla jousti jalkojen alla sangen paljon. Tukevoittava keppi tekisi terää, ajattelin, mistähän sellaisen saisin? Ahaa! Eteisessä roikkui samaisesta tanssiharrastuksesta tarpeettomaksi jäänyt violetti tanssikeppi. Sujautin sen rullan sisään, ja vot! Kyllä nyt on helppo pitää pallo paikallaan työpöydän ääressä.

Täytyy vain toivoa, että Elmis ei huomaa rullaa, hän järkyttyy kuitenkin sen epämustuudesta. Ja miksi huomaisikaan, eihän hänellä ole tapana kurkkia pöydän alle. Paitsi hmm, hänhän lukee blogiani… No, toivottavasti ei häiriinny liikaa. Ja jos häiriintyy, aina voin jatkaa säästämistä kääräisemällä rullan ympärille vielä mustan jätesäkin.

Kurpitsat jäivät hyllyyn

Kurpitsat jäivät hyllyyn

2015-10-30 15.38.06Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)

Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.

2015-10-30 15.50.38Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.

2015-10-30 15.49.03Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.

Leikkisästi lehtisandaaleissa

Leikkisästi lehtisandaaleissa

2015-05-26 16.27.27Tänään vuorossa oli taatusti tunteita jakava ohjelmanumero:  mööpeliostokset Ikeassa. Vanha sängyn virkaa toimittanut runkopatja ei nimittäin enää tuntunut niin hirmuisen mukavalta, ja ajatus uuden sängyn hankkimisesta kypsyi vihdoin päätökseksi asti. Kelvollisen oloinen uusi nukkumaväline löytyi sieltä, mistä niitä mööpeleitä yleensä helpoimmalla löytyy, joten miksipä tehdä asiasta sen vaikeampaa. Lämpimän ilman kunniaksi jalkaan ihan ihkauudet El Naturalistan lehden muotoisista nahanpaloista kootut sandaalit, ja ei kun matkaan.

Itse osteluosuushan ei niin rankka yleensä ole, mutta se ostosten kantaminen kotiin, se se on tappavaa. Etenkin jos kuormaan kuuluu muun muassa yli 50 kiloa painava jousipatja, joka ei mahdu hissiin ja jonka pahvikuoressa kätevästi olevat kahvat repeävät parin riuhtaisun jälkeen. Harvoin tulee hikoiltua niin runsaasti kuin mokomaa patjaa portaita ylös rontatessa. On parempi olla hyvä, kun niin kovasti vaivaakin joutui näkemään. Mainittakoon muuten, että El Naturalistat osoittautuivat ihan käypäisiksi roudaussandaaleiksi.

2015-05-26 22.09.53Ja miltäkö tällainen kelvollinen nukkumaväline sitten näyttää? No tällaiselta mustalta metallikehikolta. Hirveän iso se on aiempaan 120-senttiseen runkkariin verrattuna. Suorastaan tarpeettoman iso meille söpyleille, jotka kuitenkin nukumme toisiimme käpertyneinä ja saman peiton alla (ei meillä edes ole kuin yksi peitto, mikä noin leveällä sängyllä näyttää vähän hassulta, mutta minkäs teet), mutta kun ei niitä hyvännäköisiä sänkyjä oikein saa tuota kapoisempina. Tärkein kriteeri kuitenkin toteutuu tuossakin: ei keskisaumaa.

Sen verran sai rehkiä painavien pakkausten kanssa, että ensimmäinen yö sängyssä maistunee joka tapauksessa makoisalta.

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.

Ennustan jäätelökesää

Ennustan jäätelökesää
Ennustan jäätelökesää

Kuva otettu 2.4.2015 klo 10.58Eilinen päivä meni aamusta iltaan asti junaillessa. Matkalukemisena minulla oli tällä kertaa keskiviikkona painosta tullut Jussi Katajalan uutuusnovellikokoelma Korpin silmät kaiken näkevät. Ja tällä kertaa voin aivan varmasti sanoa, että olen ensimmäinen, joka on koskaan lukenut kyseistä kirjaa painettuna. Jäljellä on enää kokoelman viimeinen novelli, siksi vetävää tekstiä Jussilla on. Erityisesti minua viehättivät Tukholman metrotunneleihin sijoittuva Vuoronvaihto ja vuosisadan taakse arkeologisille kaivauksille sijoittuva Egyptin yö.

Kun iltamyöhäisellä saavuin kotiin, minua odotti täällä paketti.

2015-04-02 21.39.24

Palautusosoitteena on Design Asylum Retail. Mitähän tässä oikein on?

2015-04-02 21.41.33

Jos en aivan erehdy, niin tuohan näyttää kenkälaatikolta!

2015-04-02 21.41.50

Kyllä, taisin arvata oikein, laatikossa on kengät. Eivätkä näytäkään ihan miltä tahansa kengiltä.

2015-04-02 21.43.03

Nehän ovat nimittäin Irregular Choicen uudenuutukaiset jäätelötötterökengät!

2015-04-02 21.53.05

Uuuu, tämähän on lempimakuani! Taidanpa kokeilla jalkaan saman tien.

2015-04-02 21.47.49

Hohoo, upean näköistä! Ja yllättävän hyvin sopivat jaloissani jo valmiiksi tänään olleiden viininpunaisten ribbisukkahousujen kanssa. (Huomatkaa taustalla keittiön pöydälle tuijottavat raatotaulut vanhat lääketieteelliset piirustukset. Ne ovat Elmiksen kontribuutiota kotimme sisustukseen.) Entä toimivatko kengät sitten käytännössä?

2015-04-02 21.49.31

Mitä mainioimmin! Niin, minulla oli toki kenkätyyppailun aikana kesken ruoanlaitto, joten tämä kuva on täysin autenttinen eikä lainkaan tätä hetkeä varten lavastettu. Tuo kaunis kanaessu on muuten ostettu Barcelonasta sympaattisesta Coses de Casasta. Alun perin ajattelin hankkia Finlaysonin Tom of Finland -essun, mutta kun ei tomppasarjassa ollutkaan kokoessuja, niin kostoksi sitten hankin värikkäitä kanoja Kataloniasta. Ruoanlaitossa käytän aina essua, sillä olen aivan toivoton roiskija ja ilman essua vaatteeni olisivat jatkuvasti kurassa.

Vielä noista jätskikengistä. Nehän näyttävät kuvissa lähinnä ylihilpeiltä koristeilta, voivatko ne muka toimia kenkinä ihan oikeasti? Ensituntuman perusteella sanoisin, että kyllä. Tuntuvat erittäin tukevilta ja käsissä yllättävän painavilta, ja täällä kotona lyhyet kävelymatkatkin sujuvat siinä missä muillakin korkkareilla. Siispä nämä pääsevät kesällä ihan oikeaan aktiivikäyttöön, saattepa nähdä!

2015-04-02 22.14.53