Category Archives: Kirjoittaminen

Vielä pari viikkoa aikaa osallistua joukkorahoitukseen

Vielä pari viikkoa aikaa osallistua joukkorahoitukseen

Kerroin taannoin yhdysvaltalaisesta Dragon Bike -antologiasta, joka ilmestyy tammikuussa 2020 ja jossa on mukana velopunk-novellini Beasts of Bataranam. Joukkorahoituskampanja on hyvässä vauhdissa ja puoliväli on kohta saavutettu, mutta vielä on pari viikkoa aikaa lähteä mukaan. Jos polkupyörät ja lohikäärmeet kuulostavat kiinnostavalta yhdistelmältä, niin lähde ihmeessä kimppaan!

Ja jos nyt vielä epäröit, niin lue vaikka tänään ilmestyneestä kampanjapäivityksestä minun haastatteluni. Antologian toimittaja on summannut novellini melkoisin ylisanoin: ”They tackle difficult themes of colonialism and violence with unflinching grace, and the band of young people at the center of the story—and the fate they create for themselves—makes me want to sob and cheer at the same time. — — This may be the story in this book most likely to rewire your brain.”

Ah, tätä antologiaa odotan minäkin!

Ostarivallankumousten aikaan

Ostarivallankumousten aikaan

Tuore romaanini Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia sijoittuu lähitulevaisuuteen. Leikillisesti olen sanonut sen sijoittuvan ”ensi vuoteen”, joka tietenkin tarkasteluhetkestä riippuen on aina jossakin nurkan takana mutta ei vielä aivan nykyhetkessä. Tarkka tapahtuma-ajankohdan määritys ei kuitenkaan ole tarpeen eikä edes mielekästä, sillä monin paikoin kirjan ”futuristiset” teknologiaratkaisut ovat jo dystooppista nykypäivää. Ja jos jokin ei vielä kirjan kirjoittamisen aikaan syksyllä 2017 ollut osa todellisuutta, kuluneiden kahden vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Kirjassa on esimerkiksi katolinen pappi ”isä Glits”, tekoäly joka jakaa seurakuntalaisille katumusharjoituksia. Kun sain idean konepapista, suhtauduin siihen lähinnä huvittuneena. Noh, tämän vuoden syyskuussa Timesissa on näköjään pohdittu robottipappeja ihan oikeastikin

Mutta onneksi kaikki kehitys ei ole dystooppista, vaikka vielä kaksi vuotta sitten kirjaa kirjoittaessa siltä tuntui. Kirjassa nimittäin tapahtuu varovaisen toiveikas ostarivallankumous. En spoilaa tässä tapahtumia sen tarkemmin, mutta sen voin kertoa, että toiveikkaan vallankumouksen kirjoittaminen niin synkkänä historian hetkenä oli vaikeaa. Takaraivossa nakutti ajatus, että jos jokin tässä kirjassa julistetaan epärealistiseksi ja epäuskottavaksi, niin kohti parempaa aikaa johtava kansannousu. Voi miten paljon tässä suhteessa onkaan tapahtunut edistystä kahdessa vuodessa! Kirja tosiaan ilmestyi tällä viikolla, ja vain kaksi päivää sen jälkeen Hongkongissa luettiin ihan oikea vallankumousjulistus ihan oikeassa ostoskeskuksessa. Eikä se näköjään jäänyt edes yksittäistapaukseksi, sillä viimeksi eilen Ranskassa keltaliivit valtasivat ostoskeskuksia ainakin Pariisissa ja Bordeaux’ssa.

Totisesti minä elän valoisaa aikaa. Historiaa tapahtuu nyt niin nopeasti, että lähitulevaisuusdystopiat ovat pian vanhentuneita.

Myöhempien vuodenaikojen kohokohtia

Myöhempien vuodenaikojen kohokohtia

Syksy, tuo vuodenajoista paras. Mikäs sen mukavampi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin vetää kääpähattu päähän ja hakeutua kaltaistensa seuraan Kalevankankaan hautausmaalle!

Muutakin mainiota tähän viikkoon mahtuu. Toinen velopunk-romaanini Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia on parhaillaan painettavana, ja se ilmestynee Turun kirjamessujen alla. Romaanihan on jatkoa vuosi sitten ilmestyneelle esikoisromaanilleni Ei kaikki pinnat kireällä, mutta tapahtumat sijoittuvat puoli vuosisataa myöhempään aikaan ja Bataranam on muuttunut melkoisesti. Vaan ydin pysyy: luvassa on taas päätöntä kohellusta ja liioitellun kohtalokkaita juonenkäänteitä.

Niin ja yhdysvaltalaiskustantajani Microcosm Publishing on vähitellen alkanut promota tammikuussa ilmestyvää Dragon Bike -antologiaa. Antologiassa oleva novelli Beasts of Bataranam on ensimmäinen alun perin englanniksi julkaistava novellini, ja siinä päästään tutustumaan Bataranamin meininkiin 1800-luvulla, kun maa oli vielä Hollannin siirtomaa.

Ei siis ihan huono meininki!

Nyt äkkiä jotain pöhinää!

Nyt äkkiä jotain pöhinää!

Toinen velopunk-romaanini Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia ilmestyy pian! Omalta osaltani kirjan tekemisen raskain urakka on jo takana, joten voin vaihteeksi rentoutua ja tuhlata aikaa esimerkiksi kirjatrailerin askartelemiseen. Jotenkas olkaatten hyvät, nauttikaa tästä parin minuutin pöhinäntäyteisestä matkasta Bataranamiin!

Retkikunnan lokikirja, 1049. päivä

Retkikunnan lokikirja, 1049. päivä

Tyhjän arkin retkikunnan zinen toinen numero on ilmestynyt. Zinen voi ladata maksutta tästä. Sen voi myös ostaa painettuna 2,50 euron hintaan joltakulta retkikuntalaiselta, jolla niitä sattuu olemaan. Painos on rajoitettu, tämä tuleva keräilyharvinaisuus kannattaa hankkia pikimmiten!

Toisessa numerossa mm. esitellään erilaisia ideointitekniikoita ja tutustutaan Scrivenerin varjoon jääviin kirjoitusohjelmiin. Mukana on myös novelleja, raapaleita ja sarjakuva. Ja tietenkin upeaa kansitaidetta.

Jos muuten et ole vielä lukenut zinen ensimmäistäkään numeroa, niin tutustu toki siihenkin. Sen painos on jo loppunut, joten sinun on tyytyminen verkkoversioon.

Haja-ajatuksia Batarajoen rannalta

Haja-ajatuksia Batarajoen rannalta

Eräs tarkkaavainen lukija kertoi joutuneensa miettimään oikeinkirjoitussääntöjä luettuaan Ei kaikki pinnat kireällä -romaanista joen nimen muodossa ”Batara-joki”. Kiitos tarkkaavaisen lukijan huomasin tosiaan tehneeni tässä oikeakielisyysvirheen! (Ja totta kai mieltäni lämmittää se, että oikeakielisyyttäni pidetään yleisesti niin hyvänä — vaikken ole pyrkinyt puritanistin mainetta edes luomaan — että lukija alkaa kyseenalaistaa omaa tietämystään myös tapauksissa, joissa lukija on oikeassa ja minä väärässä.)

Kuten Kielikello kertoo, oikea muoto on Batarajoki. Oikeastaan joen nimi on yksinkertaisesti Batara, mutta koska kyseessä on kuvitteellinen maantieteellinen paikka, katsoin etenkin romaanin alkupuolella tähdelliseksi lisätä sanaan määriteosan, joka kertoo kyseessä olevan joen, jotta lukijan ei tarvitsisi aiheettomasti miettiä, mistä on kyse. Ja tässä tein valitettavan kielivirheen ja käytin yhdysmerkkiä.

Olen syvästi pahoillani tästä kömmähdyksestä, joka lienee päätynyt myös pariin Bataranamiin sijoittuvaan ja jo julkaistuun novelliin. Jatkossa (muun muassa syksyllä ilmestyvän toisen romaanin Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia kohdalla) lupaan olla Batarajoen oikeinkirjoituksen suhteen huolellisempi!

Ananas ei ole arka asia

Ananas ei ole arka asia

Ääreksen tuore antologia Äänellä jonka kuulet: spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta on de facto ilmestynyt! Antologiaan ovat minun lisäkseni kirjoittaneet Heidi Airaksinen, Edi Kabon, Nalle Mielonen ja Asa Palo. Antologian on toimittanut Joona Koiranen, ja kansikuvan on tehnyt Iida Lotta Räsänen. Oheisessa kuvassa olen juuri avannut tekijänkappalepaketin ja laskenut hipelöimäni kirjan polvelle kuvaamista varten. Totta kai kuvan laatu on huono, mutta siinä eletään hetkessä!

Oma velopunk-novellini antologiassa on Pure mun ananasta, joka sijoittuu Bataranamiin jonnekin toisekslähitulevaisuuteen. Aikajanasta kiinnostuneille: syksyllä ilmestyvä toinen Bataranam-romaanini Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia sijoittuu lähitulevaisuuteen ja tämä novelli noin vuosikymmenen romaanin jälkeen, ja novellissa seikkailee myös samoja henkilöitä kuin romaanissa. Pure mun ananaassa Murican salaisen palvelun agentit saavat tehtäväkseen soluttautua Bataranamin roistovaltioon murhaamaan entisiä yhdysvaltalaisia loikkareita, jotka koetaan Muricalle uhaksi. Ja kun Bataranamissa ollaan, kaikki ei mene aivan ohjekirjan mukaan eikä synkimpäänkään asiaan suhtauduta liian vakavasti. Antologian teeman mukaisesti sukupuolen moninaisuus näkyy päähenkilöissä.

Antologiaa on saatavana vain painettuna, ja se kannattaa tilata kustantajan verkkokaupasta. Tai jos satut näkemään minut kasvokkain, niin minulla on muutama tekijänkappale vielä jäljellä ja luovun niistä mielelläni.

Tuo palkittu Bataranam

Tuo palkittu Bataranam

Nörttitytöt järjestivät kesällä kirjoituskilpailun. Menin ja osallistuin. Kirjoitin Bataranamiin sijoittuvan novellin Mielenmuutos, jossa Ei kaikki pinnat kireällä -romaanista tutut Basara Silva ja Jolanda Harim kohtaavat pari vuotta ennen romaanin kohtalokkaita tapahtumia. Ja novellistani tykättiin, sillä se valittiin yhdeksi kolmesta kilpailun voittajasta! Lue palkintoraadin perustelut Nörttityttöjen blogista.

Ah, elämä Bataranamissa on yhtä juhlaa! \:D/

Retkikunnan lokikirja on julki!

Retkikunnan lokikirja on julki!

Tyhjän arkin retkikunta on hieno kirjoittajayhteisö. Kun eräs meistä mainitsi toisen Discordin julkaisemasta zinestä ja ehkä ei niin tosissaan kysyi, milloin meiltä ilmestyy zine, innostuimme tietenkin tekemään oman zinen. Nyt pari kuukautta myöhemmin siitä on sitten tullut totta: Retkikunnan lokikirjan ensimmäinen numero julkistetaan tänään 13.10.2018 Jyväskylässä Lokaconin yhteydessä!

Painettua zineä saa ostaa kahdella eurolla suoraan retkikuntalaisilta. Painos ei ole kovin iso, joten jos haluat omasi, älä kuhni! Verkkoversion voi ladata ilmaiseksi tästä.

Ensikosketus

Ensikosketus

Se tunne kun ensimmäistä kertaa pitää esikoisromaania kädessään. Sen pääsin kokemaan eilen Ropeconissa, jonne Ei kaikki pinnat kireällä saapui aivan painotuoreena. Laatikkokin oli vielä lämmin (jos kohta kuljetus helteessä oli todennäköisempi selitys kuin painokoneen jäännöslämpö).

Saattaa olla, että tänään pidän ihan vain vapaapäivän. Ei näin trooppisissa helteissä oikein ajatustyötäkään jaksa, kun ei ole edes pakko. Mutta voi olla, että lipsahdan kuitenkin ajattelemaan uusia bataranamilaistarinoita jossain vaiheessa päivää.

Sillä niitähän riittää! Trilogian kakkososa on ollut kustantajan ruodittavana nyt jo kesäkuun puolivälistä asti. Päivänä minä hyvänsä saan viestin, onko kässäri riittävän hyvä vai vaatiiko se vielä isoa työstämistä. Vaikka kuinka yritän vakuutella itselleni, että on se ihan hyvä, en voi välttyä jatkuvasti esiin tunkevalta ajatukselta, että ei se voi olla niin hyvä kuin tämä ykkösosa.

Uutisia odotellessa olen kirjoittanut kaksi novellia Bataranamista. Suunnitelmissa on kirjoittaa niitä vielä enemmänkin, noin yhden novellikokoelman verran, ja joskus tarjota sitäkin kustannettavaksi.

Mutta ennen novellikokoelman koostamista on syytä keskittyä kirjoittamaan trilogian päätösosa. Sain tarkoitusta varten jopa apurahan Pirkanmaan taidetoimikunnalta. Kiitos siitä! Syksy meneekin siis rattoisasti Bataranamin kujilla ja viidakoissa.