Category Archives: Kirjat

Kummalintuasu on löytynyt!

Kummalintuasu on löytynyt!

2015-07-04 16.44.40Osuuskumman logoon päätyi aikoinaan vähän oudon näköinen turkoosi lintu. Yrityksemme parlanssissa tätä lintua on kutsuttu kummalinnuksi, ja aina välillä on enemmän tai (useimmiten) vähemmän vakavasti keskusteltu kummalintuasusta, jonka sisään voisimme survoa jonkun raukan edustamaan kustantamoamme eri tapahtumissa.

No tänään sitten sattuma toi eteemme tähän mennessä kutkuttavimman ehdokkaan kummalinnun asuksi. Päivystin Anni Nupposen kanssa Osuuskumman myyntipöydässä Lumous Dark Marketissa, kun huomioni kiinnitti käytävän toisella puolella myyntirekissä roikkunut sininen lateksimekko. Ei kauaa tarvinnut asiaa pyöritellä, kun olimme jo todenneet, että tässä on tilaisuus, jota ei pidä päästää ohi. Kävin kysymässä mekosta, ja se oli myynnissä käytettynä, myyjän mittojen mukaan tehtynä. Hän vaikutti suunnilleen minun kokoiseltani, joten hellettä ja hikeä uhmaten otin mekon sovitettavaksi. Istuvuus oli riittävän hyvä, ja kaupat syntyivät.

Nytpä siis tiedän, mitä puen syksyn kirjamessuille!2015-07-04 17.53.19

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

2015-06-27 12.12.22Nyt tuli käytyä kyllä hyvin epätodennäköisessä kesätapahtumassa. Haapamäen museoveturiyhdistys ajoi Kaskisten matkailun tilaaman museojunavuoron Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Suupohjan radalla ei tämän useampia matkustajajunia kulje, joten pitihän tähän tilaisuuteen tarttua. Dr13:n vetämässä puukoristen matkustajavaunujen (ja kahden varhaisen sinisen vaunun) letkassa kolisteltiin huonokuntoista pätkäkiskorataa läpi lakeuden. Perillä odotti Kaskisten kalarantapäivät. Kyllä, Kaskisten kalarantapäivät.

Tai no, ihan ensimmäisenä perillä odotti tavanomainen suomalainen kesäsää sekä vanha kurainen asemanpiha, jossa ei ole enää edes laituria. Olin toki pukeutunut elämyksen edellyttämällä huolellisuudella, jollaista pienessä kalastajakaupungissa ei selvästikään ole totuttu kohtaamaan, siksi kehnossa kunnossa nämä kulkulaitosfasiliteetit olivat. Sain kuitenkin kierrettyä vesilammikot ja kuvautettua oheisen ensivilkaisun päivän asuuni. Kerron siitä tarkemmin jäljempänä. Tyylikkyyteni ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta; esimerkiksi aseman ovesta sisään astuessamme eräs vanhempi rouva nykäisi hihastani ja lausui: ”Haluan antaa sinulle komplimangin hienosta asustasi.” Ah, kaikkea toivoa tämän pikkukaupungin suhteen ei siis vielä tarvinnut heittää!

2015-06-27 12.35.07Rautatieasemalta poimimme kaupungin kartan, jotta osaisimme suunnistaa paikallisiin palveluihin. Junamatka Tampereelta Seinäjoen kautta oli ollut pitkä, kutakuinkin neljä tuntia, joten virvoikkeita jo kaipasimme. Kartassa huomiomme kiinnitti merkintä Cafe Johannes Raatihuoneenkadulla. Päätimme suunnata sinne. Vesisateessa ja matkan rasituksista voipuneena tämä vain muutaman korttelin matkakin tuntui hyvin pitkältä, ja eräänlaisen lisäyllätyksen koimme nähdessämme mainoskyltistä, että kahvilan nimi olikin Cafe Johannes 3:16! Mutta niin vain kaipasimme keidasta erämaassa, että emme antaneet tämän häiritä. Ja katso: kahvilan valikoimiin kuului muun muassa neljää eri paikalla leivottua kakkua. Otimme yhden palan marenki-mansikkakakkua ja yhden palan suklaakakkua ja söimme ne puoliksi. Mums — vai sanoisinko: ylistetty olkoon Hänen nimensä!

2015-06-27 13.24.09Jälleensynnyttyämme suuntasimme kohti sitä paljon puhuttua Kalarantaa. Sade valitettavasti vei tapahtuman tunnelmasta parhaan terän, ja aika paljon sain keskittää huomiotani kuralätäköiden väistelyyn (niin, Kaskinen on vanha kaupunki, jossa on hieno ruutukaava ja päällystetyt kadut, mutta Kalarannan raitteja ei ollut päällystetty). Tarjolla olisi ollut muun muassa kirjanjulkistamistilaisuus, jonka vieraista toisen jopa tunnen, mutta en varsinaisesti edes harkinnut käveleväni ylös myllykalliolle, jossa tilaisuus olisi ollut. Kävimme kuitenkin tutustumassa kalastusmuseoon. Näytillä oli paljon verkkoja, verkonkäsittelyvälineitä, kalansäilytysastioita, jääkulkupelejä ja sen sellaista. Tässä kuvassa olen suorastaan haltioitunut takanani näkyvästä jättirysästä.

2015-06-27 15.06.50Kalastusmuseon nähtyämme totesimme kalarantapäivät nähdyiksi ja lähdimme kävelemään Raatihuoneenkatua takaisin keskustaan päin. Sateen lisäksi tekemisen puute uhkasi jo akuutisti latistaa matkatunnelman, mutta sitten iloksemme huomasimme loppis-kyltin kaupungintalon kupeessa. Sieltä löytyi joitakin mielenkiintoisia vanhoja tavaroita, joista itsellemme hankimme vanhan ruotsalaisen arkistokorttilaatikon sekä Aurora-merkkisen metallisen kahvipannun, jonka pohjassa oleva leima 1910 saattaa olla valmistusvuosi. Niin, ja löysin kirppikseltä myös hatun! Se on sellainen Kangolin lyhytkarvainen hattu, jonka tyylisiä minulla on jo kaksi, ja tämän hatun muotokieli on samankaltainen kuin paljon käyttämässäni ruskeassa sulkahatussa, mutta nyt löytämäni hattu on vihreä.

Kirppikseltä suuntasimme paikalliseen kebulaan, jossa söimme kalarantapäivien kunniaksi kalaruokaa eli frutti di maret. Pitsanähminnän jälkeen päätimme nähneemme kaupunkia tarpeeksi ja palasimme asemalle saadaksemme varmasti junasta hyvät paikat, sillä menomatkalla se oli aivan täynnä (kumma kyllä paluumatkalla vaunumme oli miltei tyhjä, mihin hävinnivät kaikki matkalaiset).

2015-06-27 15.14.20Ennen paluumatkaa oli kuitenkin aikaa ottaa jokunen hyväkin kuva päivän huolella valitusta asusta. Museojunamatka vanhaan satamakaupunkiin velvoittaa pukeutumaan tilanteen mukaan, tässä tapauksessa vintage-henkiseen Killercatin seilorimekkoon, siihen sopiviin Poetic Licencen kenkiin ja varsinaisesti juuri tätä asukokonaisuutta varten hankittuun violettiin seilorilakkiin, jonka olettekin jo nähneet loputtoman monta kertaa. Kenkien mallinimi on muuten Girl About Town eli suomeksi kaupunkivaeltelijattaret, ja mikäs sen sopivampaa minulle. Tosin nämä kengät eivät ole mitkään varsinaiset kaupunkivaelluskengät, sillä korkoa on paljon ja varpaat painuvat kärkeen sen verran lyttyyn, että hiertymiä syntyy helposti. Mutta kyllä näillä nyt yhden pikkukaupunkiretken suorittaa silloin, kun tyyli sitä vaatii.

2015-06-27 15.19.23Asussa on muuten mukana myös violetti Hell Bunnyn tyllialushame, ja tyylitietoiset epäilemättä huomaavat, että sehän on aivan liian lyhyt mekon helmaan nähden. Kyllähän tällainen tyylirikos näin koko maailmalle jaettuna on vähän nolo, mutta ei se tuolla pienessä maailmassa niin haitannut, siksi monta kehua asustani sain kuulla, että varmasti olin näinkin koko päivän tyylikkäimmin pukeutunut turisti Kaskisissa. (Tämä sama asu on eri palveluissa tällä hetkellä käyttämässäni profiilikuvassakin nähtävissä, ja siinä tuo alushamekin näkyy paremmin, kun olen sen varta vasten kuvauksellisesti asetellut. Se kuva on peräisin kahden vuoden takaiselta Finncon-matkalta.)

2015-06-27 17.57.23Kolmas päivämatka neljän päivän aikana on joltisenkin väsyttävä kokemus, ja paluumatkalla junan kolinassa paitsi unohduin katselemaan maisemia ja laskemaan pelloilla pyöriskeleviä fasaaneja (miten niitä voikin olla niin paljon?) myös luin tällaiseen vanhanaikaiseen matkustamiseen hyvin sopivaa kirjaa eli Sarah Watersin uusinta romaania The Paying Guests. Tarina lähti liikkeelle hitaasti kuin päivän museojuna, mutta nyt, kun tarinassa on päästy kultaisen leikkauksen kohdalle, se on vihdoin täydessä vauhdissa. Saas nähdä, mihin tämä safonilainen kertomus vielä kehittyy.

La Sastamala educación

La Sastamala educación

2015-06-26 14.44.21Suunnilleen kaikki kustantajakollegani tuntuvat olevan tällä hetkellä Maarianhaminassa Archipelaconissa, mutta minun makuuni on enemmän samaan aikaan Sastamalassa järjestettävät Vanhan kirjallisuuden päivät. Pääsin tapahtumaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, sillä aina on ollut jotain muuta ohjelmaa. Ja voi että sitä vanhojen kirjojen määrää! Niitä pläräillessä vierähtää mainiosti tunti jos toinenkin, ja lompakosta saa ihan tosissaan pitää kiinni, jos ei halua vararikkoon itseään ostella. Tapahtuman haittapuolena on kuitenkin paradoksaalisesti se, että näin suosituissa väenkokouksissa iskee turhan äkkiä ruuhka-ahdistus, ja etenkin pihalle pystytetty myynti- ja ravintolateltta on kakofoniassaan ja tungoksessaan hyvin lähellä sietämätöntä.

Mutta tyhjin käsin — tai siis kirjojen raahaamiseksi varta vasten varatuin laukuin — ei suinkaan kotiin tarvitse palata. Esittelen tässä kotilibristin laukkuun pakkaamia löytöjä aina yhtä viehkeässä Vammalan asemamiljöössä paluujunaa odotellessa. Jalassa Chie Miharat, yllä Indiskan hame, Jeff Gallanon röyhelöpaita ja Lindexin jakku, ja päässä VintagEija’sin hattu.

Porvoon-tuliaisia

Porvoon-tuliaisia

2015-06-24 15.43.10Elin 90-luvun nuoruusvuoteni Porvoossa, mikä tarkoittaa sitä, että tämän tästä minut valtaa kaipuu käydä Porvoossa ja kävellä vanhat tutut paikat läpi. Turhan usein tätä tulee tehtyä sen tarkemmin valmistelematta eli käytännössä epäoptimaaliseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan, joten tänä vuonna panostin ihan huolella siihen, että päiväretki Porvooseen tapahtuu kesällä ja päiväsaikaan. Totta kai valituksi tuli sadekuuroinen päivä. Suuremmilta kastumisilta kuitenkin vältyimme, ja toisaalta, johan minä vuosituhannen vaihteen aikoihin runoilin rakkaudestani Porvooseen näin sujuvasanaisesti:

Tunnetko kaupungin?
Sade vain kaunistaa kasvojaan.

Sittemmin olen keskittynyt kirjoittamaan proosaa.

2015-06-24 14.03.53Tässä matkaraportissa en kuitenkaan esittele omaa matkavaatetustani, sillä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Päiväretkeilijän kenkävalintoja nimittäin ohjaa sääntö ei korkokengissä Porvooseen. Ei, sitä vaan ei pidä tehdä. Jos nyt kuitenkin tulet lähteneeksi korkkarit jalassa vanhankaupungin kujille, niin kadut. Aivan taatusti kadut. Eri asia, jos asut Porvoossa ja tiedät mitä olet tekemässä, mutta tämä näin varoituksena kaikille turismia suunnitteleville. Minullakin oli jalassa turvalliset El Naturalistan violetit nauhakengät, jotka sopivat myös kuurosateeseen mainiosti.

Mutta sitten ne vanhankaupungin putiikit, onko niistä mihinkään? Jos tykkää antiikista, ja jos antiikkina ymmärtää vanhat lasi- ja porsliiniastiat, niin valikoimaa kyllä riittää. Muuta nähtävää on vähän vähemmän, mutta kenkiä, hattuja ja vaatteita etsivän kannattaa suunnata Doris & Duke Second Handiin Papinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Käytettyjä kenkiä pääsee sovittamaan punaiselle matolle ja peilaamaan prinsessapeilistä, ja hattuja on hyllyissä pinoittain. Kokoja en tällä kertaa löytänyt, harmi! Hauskasti sisustetussa liikkeessä myydään myös uutta tavaraa, muun muassa Hell Bunnyn mekkoja ja Melissan kenkiä sekä sisustusesineitä.

2015-06-24 13.12.49Kuriositeettiantiikkia etsivän ykköskohde taasen on Åborgin torilla eli Jokikadulla Simolinin vieressä sijaitseva Pehtoorin Perikunta. Täältä olisi voinut lähteä mukaan vaikka mitä tavaraa, mutta tyydyimme tällä kerralla kahteen kummajaiseen. Toinen näistä on tällainen peuran kallonkappaleen, sarvet ja ruostuneita nauloja sisältävä trofee.

2015-06-25 12.53.33Toinen kuriositeetti taas on vuonna 1767 Ruotsissa julkaistu kirja, joka sisältää ainakin kotitalousoppaan sekä joka kodin rohdosoppaan. Täysin kirjan sisältöä en ole vielä käynyt läpi, koska en ole vain selaillut sitä, vaan lukenut parhaita paloja siinä samalla. Ja ne lääkintäohjeet, ne ovat sen sortin kamaa, että kirja ansaitsee omankin blogauksensa, jahka olen perehtynyt kirjaan paremmin ja ehdin kirjoittaa siitä huolellisesti. Maistiaisina mainittakoon, että lääkintään on käytetty muun muassa mädätettyjä matoja ja tuoretta hanhenpaskaa, ja perään vakuutetaan, että Hjälper.

Kuvassa muuten näkyy myös sinappipurkki. Emme juurikaan käytä sinappia — edellinen tuubi taisi tulla ostettua vuonna 2013, ja jossain muutossa se sitten heitettiin pois pilaantuneena — mutta jos joku on joskus päässyt maistamaan Fryysarin sinappia, niin tietää kyllä, että sitä tekee mieli hankkia kaappiin silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvitse. Kyllä sille sitten käyttöä löytyy. Ongelma vain on siinä, että Fryysarin nakkaria ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Ennen matkaa guuglasin, mistä sitä saa, ja eräässä blogauksessa kerrottiin Sinnen sinapin kunnioittavan Fryysarin sinappia. Siispä ihan tätä varten käppäilimme Taidetehtaalle Bistro Sinneen. Myyjältä kysyin, onko tämä tehty Fryysarin reseptillä, ja hän sanoi, että ei ole, koska resepti on salaisuus. Happy Ending — Sinnen tulinen sinappi lienee kuitenkin hyvin samankaltaista, joten tällä myyntipuheella rohkenin sitä purkillisen ostaa. Vielä en ole rohjennut maistaa kuitenkaan.

2015-06-24 18.27.16Matkalla täytyy myös syödä ja juoda. Lounaaksi kävimme vetäisemässä mozzarellasämpylät Timbaalin kulmakahvilassa Café Klockanissa, ja harvoinpa oikeasti kahvilasämpylä on niin jumalallisen hyvää kuin täällä! Itse leipäkin oli mitä maukkain, mutta ne täytteet, ne täytteet — ei vain tomaattia, vaan ihan oikeaa, herkulliseksi kypsytettyä tomaattikastiketta. 5/5! Päivällispaikaksi valikoitui nepalilaisravintola Khukuri Runeberginkadulla. Satuimme onnettomaan aikaan, sillä kaikki muutkin olivat halunneet tulla syömään juuri silloin, ja ruokaa joutui odottamaan pitkään. Hyvää oli, ei siinä. (Todettakoon muuten, että Porvoon ravintolamaailma on jopa jonkin verran jalostunut viime vuosituhannen jälkeen. Ei minun nuoruudessani ollut nepalilaisia tai sushipaikkoja!) Vielä lopuksi cappuccinot Porvoon Paahtimossa tunnelmallisen kesäsateen piiskatessa kaunista jokimaisemaa.

PS. Porvoossa opin, että suomenruotsissa on aukiota tarkoittava sana skvär. Söpöä! Muistuttaa kovasti takavuosina sorvaamaani queer-sanan suomennosta kvääri.

Terkkuja derkkulasta

Terkkuja derkkulasta

2015-05-30 15.54.07Kolme päivää Berliinissä takana, kolme vielä edessä, on siis väliraportin aika. Ihan ensiksi on sanottava, että hotellin sijainnin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Juu, katsoin silloin huonetta varatessani, että tämähän on ihan käypänen hotelli, lähellä Alexanderplatzia ja tasoonsa nähden kohtuullisen hintainen. Ei siinä, hotelli an sich on hyvä ja huone erittäin tilava (saimme käyttöömme invalidihuoneen, jonka oleellisin ero tavallisiin huoneisiin taitaa olla se, että tässä on tuplaten lattiatilaa, jotta mahtuu pyörätuolilla ympäriinsä, joten ahdasta ei tosiaankaan ole), ja Alexanderplatzs on oikeasti ihan muutaman korttelin päässä. Mutta kun ne muutamat korttelit ovat sattumoisin koko Berliinin pompööseimmät derkkukorttelit, joissa ei monen sadan metrin matkalla oikeasti ole mitään mielenkiintoista (pääosin aidan ja puutarhan ympäröimiä asuintaloja ja hylättyjä virastoja) ja paraatikadut ovat sata metriä leveitä ja lähes mahdottomia ylittää jalan. Aina jonnekin päästäkseen pitää ensin kävellä 10–15 minuuttia tyhjää. Noh, jos joskus toiste käymme Berliinissä, osaamme tarkastella hotellin sijaintia tästäkin näkökulmasta.

Matkapäivän (ks. ensimmäinen turistikuva) asuun kuuluivat ne jo pari kertaa aiemmin esittelemäni El Naturalistan lehtisandaalit, kirpputorilta jokunen vuosi sitten löytynyt, mitä ilmeisimmin jonkun itse tekemä vihreäsävyinen ja kukka- ym. kuvioinen ohut kesähame, jossa joskus on ollut vekkejäkin mutta joka nyt on painunut täysin sileäksi, sekä pussihihainen röyhelöpaita, jonka löysin keväällä Kaunottaresta ja Kulkurista. Kovasti tuuli eikä lämpötilakaan tuntunut ihan mittarilukeman tasoiselta, mutta kesällä ei palella ohuissa vaatteissa ja sillä hyvä!

2015-05-31 13.49.49Toisena päivänä turistikiertelimme DDR-museossa ja ruumismaailmassa eli Körperweltenissä. Mutta niitä ennen tapasimme kuitenkin aamukahvin merkeissä Berliinissä asuvan suuren jäätelöprofeetan ja oopperasäveltäjän Miika Hyytiäisen. Jo yksinomaan tätä tapaamista varten kannatti raahata mukaan Irregular Choicen jätskikengät. Kaunokaiset eivät jääneet Miikalta huomaamatta — näyttävät kuulemma luonnossa vieläkin paremmalta kuin kuvissa! — eikä häntä sitten kahta kertaa tarvinnut houkutella yhteiskuvaan. Taustalle osui vieläpä Berliinin tuomiokirkko, joten puitteet spontaaniin pin up -kuvaan olivat kohdallaan. Ja tuo sininen pallomekko on tosiaan yksi monista Indiskan mekoistani.

Miika muuten suositteli, että Berliinissä kannattaa rohkeasti kokeilla eksoottisia jäätelömakuja, joita täkäläisistä jäätelöbaareista aina kesäisin löytyy. Valitettavasti sunnuntaisella päiväkävelyllämme ei osunut kohdalle yhtään käypäistä jäätelökojua, joten vielä toistaiseksi on jäätelömaut testaamatta. Ehkä kuitenkin huomenna voisi olla jätskin aika, raportoin sitten, että millaista eksoottista sörsseliä tuli maistettua.

2015-05-31 15.37.13Niin tosiaan, pin up -session jälkeen kävimme derkkumuseossa, ja sieltä päästyämme yhytimme odottamatta yhden oppi-isistäni ja mestareistani Karl Marxin yhdessä kollegansa Friedrich Engelsin kanssa. Pitihän sitä parta-Kallea sitten vähän paijailla, kun tilaisuus tarjoutui. Hän ei nimittäin ole koskaan edes käynyt Tampereella, toisin kuin johdannaisensa V. I. Lenin.

2015-06-01 13.19.22Tänään sitten karkasimme toviksi derkkulan tunkkaisuudesta Kurfürsterdammin ylenpalttisuuden ääreen. Matkalle osui toki jokunen kenkäkauppakin. Itse asiassa aika montakin. Shoe City -ketjulla on täällä useampikin myymälä, ja niissä on esillä muun muassa jokunen Laura Vitan poponenkin. Sellainen toki ilahduttaa, kunnes huomaa, että ne samat pari kolme mallia ovat kuitenkin aina esillä, ja yhtä niistä minulla on jo omassa kenkähyllyssä kotona.

2015-06-01 13.47.232015-06-01 13.49.32KaDeWen kulmilta löytyi myös Leiser, jonka hyllyssä oli Laura Vitan ja muutaman muun kiehtovan värikkään kenkämerkin lisäksi myös yllättäviä uusia tuttavuuksia, kuten italialainen Charme kirja- ym. kenkineen. Pitääkin tutustua merkkiin paremmin paremmalla ajalla. Leiseristä löytyi myös valikoima prameita kenkälusikoita.

Mutta eivät šoppailumatkamme pelkkää kenkäkauppojen kiertelyä ole. Etenkin kotilibristini haikailee aina kovasti hyvien kirjakauppojen perään. Sellaisia ei valitettavasti nykyään löydä ihan joka kulmalta. Tänään olimme kuitenkin onnekkaita. Olin nimittäin etukäteen (hotellin maksuttoman nettiyhteyden turvin) katsellut, että Ku’Dammilta pohjoiseen on kauppakeskus, jossa on useitakin kenkäkauppoja. Paikan päällä sitten mietin, että mikähän katu se oli, josta piti kääntyä, mutta en kuitenkaan sortunut tarkistamaan asiaa mobiilidatan avulla (sehän olisi maksanut, herranen aika sentään! Maassa maan tavalla). Niinpä arvelin, että tämä se katu sitten on, ja ohjasin meidät sinne. No, jonkin aikaa kuljettuamme olin varma, että katu oli väärä. 2015-06-01 21.43.14Päädyimme kuitenkin antikvaarisen kirjakaupan kohdalle, joten poikkesimme siellä. Kysyin myyjältä haparoivalla saksantaidollani, onko heillä englanninkielisiä kirjoja. Valitettavasti niitä oli perin vähän. Myyjä kuitenkin suositteli saman kadun varressa olevaa uusien kirjojen kauppaa, jossa on kokonainen huone englanninkielisiä kirjoja. Siispä suuntasimme sinne. Kotilibristini nappasi sieltä mukaansa yhden Haruki Murakamin englanninkielisen kirjan. Minun silmiini osui nide, jonka parille tuhannelle sivulle on koottu kaikki Bertolt Brechtin runot. Juuri sellainen hyllystämme puuttuikin, vaan ei puutu enää! (Niin ja sitä etsimääni kauppakeskusta emme koskaan yhyttäneet, kun jo iski väsy ja palasimme hotelliin virkistäytymään.)

2015-06-01 19.25.48Illan päätteeksi pistäydyimme vielä niin perisaksalaisessa turistikohteessa ettei tosikaan. Loxx am Alex Miniatur Welten on aivan mielettömän kokoinen pienoisrautatien ympärille rakennettu pienoismaailma, jossa on mallinnettu ennen kaikkea Berliinin katuja, taloja ja maamerkkejä mutta myös muuta saksalaista miljöötä. Monennäköiset saksalaisten esikuviensa mukaiset junat suhailevat ympäriinsä sinne tänne risteilevällä valtavalla rataverkolla, kaduilla ajelee busseja ja kuorma-autoja, ja talojen pihoilla, puistoissa ja kaduilla on pysäytyskuvia jos jonkinnäköisistä hassuista sattumuksista. Pieniä oivalluksia on maisemassa niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään kerralla huomata, ja kyllä täytyy sanoa, että valtava kokonaisuus sai haltioitumaan ja ihastumaan hyvin monella tavalla. Päivän asusta muuten sen verran, että ohut kesähame tuli ostettua Indiskasta juuri ennen matkaa ja se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä, jakku taas on hankittu alkukeväällä kirpputori Tarinasta.

Nyt loppuilta meneekin rentoutuessa suklaan ja suodattamattoman omenamehun kanssa. Huomenillalla ohjelmassa on matkan kohokohta eli Princess Chelsean konsertti. Siitä ja muusta lisää matkaraporttini jälkimmäisessä osassa.

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

2015-04-28 18.14.13Sokoksen kakkoskerrokseen avattiin tänään Marks & Spencerin osasto. Minua eniten tässä kutkutti mahdollisuus siihen, että samalla sinne tulisi myyntiin vakosamettitoimittajani Per Unan vaatteita. Ja kyllähän sinne tuli! Per Una on saanut M&S-kerroksesta ihan oman osastonsa. Nyt siellä on toki esillä kesämallisto, jossa ei ole yhtään vakosamettihametta, mutta suuntaan syksyä kohti luottavaisin mielin.

Kuvasta muuten huomannette myös, että kävin kampaajalla ja lyhennytin tukkaani ihan reilusti. Johan se edellinen kampaus kolmisen vuotta ehti olla, ja ajattelin nyt vaihteeksi kokeilla jotain muutakin kuin pastoritukkaa. Noh, tätä sitten eräs kaveri ehti jo kuvailla opettajan kampaukseksi. Mutta noin muuten tämä rohkea veto on toistaiseksi vaikuttanut ihan jeessiltä. Katuminen olisi joka tapauksessa tässä vaiheessa turhaa, joten onneksi ei kaduta. Nyt kun vielä jaksaisin värjätä sen taas uudemman kerran (värjään itse hennalla, joten en värjäytä kampaamossa), ettei tarvitse ottaa kaikkia valokuvia hattu päässä.

2015-04-28 18.16.43Näin lyhyt tukka minulla onkin ollut viimeksi 90-luvulla, ja jotain samaa tässä kampauksessa siihen fledaan kyllä on. Tosin silloin niskahiukset olivat pidemmät kuin sivuhiukset, nyt taas niska kaartuu hieman sivuja lyhyemmäksi. Ja kaulani näyttää yhtäkkiä todella pitkältä ja kapealta, varsinaiselta kynäniskalta. Parinkymmenen vuoden ahkera nördäys näkyy ruumiinrakenteessa. Vieläköhän saisi ryhtiä korjattua… Tässä toisessa kuvassa Marks & Spenceriltä pitkäkaulaisuus erottuu hieman paremmin, vaikka olenkin ovelasti peittänyt sitä huivilla. Jalassa jälleen Nayan tutut ja turvalliset tätikengät.

Sunnuntai-iltana julkaisemani liikekumppanihaku lähti muuten somessa kiertämään odotettua laajemmalle, ja ilmoitusta on käynyt katsomassa jo parisataa ihmistä. Vielä ei mitenkään definitiivisesti ole tärpännyt, eli jos kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä.

Baidövei, oletteko huomanneet, kuinka Sofi Oksasen tulevan kirjan mainonnassa luotetaan Irregular Choicen kenkiin? Epäilemättä kirjakin on hyvä.

Tyylikkäät tätikengät

Tyylikkäät tätikengät

2015-04-13 14.28.15Pienkustantamon postittajana päiväohjelmaani kuuluu aina silloin tällöin hakea varastosta kirjoja, pakata ne sopiviin laatikoihin ja kiikuttaa laatikot postiin. Ensimmäinen questi tässä hommassa on ohittaa valppaat varastokissat… Huomaatteko muuten, siellä on työvuoro vaihtunut. Aiemmin laatikkopinoa vartioinut Säde todettiin liian lepsuksi, kun varastosta alkoi kadota laatikoita, joten tomerampi ja tuimailmeisempi Tuikku otti vahtipaikan pinon päältä ja leevancleefimäisesti mulkoileva varastoharjoittelija Manuli asettautui karvamatolle tarjoamaan sivustatukea. Noh, määrätietoisella asenteella tästäkin selvittiin, ja pari tuntia myöhemmin olin valmis raahaamaan lähemmäs parikymmenkiloisen kirjasatsin Hallituskadun postitoimistoon.

2015-04-13 17.02.39Viimeisin questi ennen uloslähtöä koskee tietenkin aina vaate- ja etenkin kenkävalintoja. Toisaalta huomattavan taakan kantaminen noin kilometrin päähän vaatii hyviä jalkineita, mutta toisaalta kauniista kevätilmasta on otettava kaikki irti silloin, kun kaunista on. Tasapainopisteestä löytyivät tällä kertaa erittäin luotettavat ja mitä mainioimmaksi hankinnaksi osoittautuneet Nayan tyylikkään tätimäiset nauhakorkkarit. Nämä Yhdysvalloista asti hyvällä alennuksella tilatut ihanuudet ovat sulostuttaneet kävelyäni jo kolmen kesän ajan, ja runsas käyttö alkaa myös näkyä kengissä kulumisena ja tahraisuutena. Mutta liiaksi ne eivät kenkien ulkonäköä pilaa, vaan enemmänkin kielivät siitä, että näihin kenkiin totisesti kannattaa turvautua kerta toisensa jälkeen. Kolmessa vuodessa nämä jo alkuaankin mainiosti istuneet leveälestiset povot ovat muovautuneet juuri minun jaloilleni, joten huoletta voin nämä jaloissani lähteä vaikka kantamaan raskaita kirjalaatikoita. Ja ovatpa nämä kaunokaiset päässeet myös teatterin lavalle: syksyllä 2013 esitin Tukkateatterin Meidän Herramme muurahaisissa maisteri Klaudia Pukkia, ja aidossa harrastajateatterihengessä toin rooliasuuni sopivat kengät kotoa.

Mutta sitä minä vain ihmettelen, että kun Naya kerran on osannut näin upeannäköiset ja jaloille hyvät korkkarit tehdä, niin miksi ihmeessä kyseisen merkin nykyinen mallisto näyttää niin kovasti tylsemmältä. Noh, ehkä taas joskus niillä on tutustumisen arvoisia kenkiä. Kannattaa pitää merkki mielessä!

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.

Kevätretki kevyemmissä kengissä

Kevätretki kevyemmissä kengissä

2015-04-09 14.21.14Kääntäjänä työskentelyn parhaimpia puolia on vapaus päättää omat aikataulunsa. Olin aiemmin keväällä sanonut teemestarilleni: ”Kunhan tulee seuraavat hyvät kelit, lähtekäämme Helsinkiin.” Hän suhtautui suunnitelmiini suopeasti, ja kun pääsiäisen jälkeiselle viikolle luvattiin aurinkoa, merkitsimme kalentereihimme torstaille päiväretken pääkaupunkiin.

Talvikausi on jäänyt taakse, joten rohkenin lähteä matkaan kevyemmin pukeutuneena. Jalassa oli tällä kertaa Grünbeinin metsänvihreät solkikengät. Kuten saatatte pukeutumisestani päätellä, metsänvihreä on mielestäni aivan ihana väri. Tuo pitkä vakosamettitakki on joskus UFFilta löytynyt H&M:n takki, ja Nuuskamuikkus-uniformuni kruunaa niin ikään kirppikseltä päähäni päätynyt Kangolin lyhytkarvainen sulkahattu. Esittelen hattua joskus toiste paremmin, sillä pidän sitä joka tapauksessa aika usein. Tässä kuvassa tiirailen hyvin ihastuneena Fredalta löytynyttä varsin oranssivoittoista hattukaupan näyteikkunaa. Aah, hatut! Ja kengät! Ja hatut!

2015-04-09 12.17.45Kengistä puheen ollen, kiertelimme toki lukuisissa kenkäkaupoissa, ja oppaana oli tällä kertaa Kummain kenkäin Shoe Marathon Helsinki -kartta. Joka tapauksessa onnistuin pidättäytymään kenkien ostelusta, vaikka tiukkaa välillä tekikin. Tizzianan tarjoushyllyssä nimittäin oli puoleen hintaan monet Chie Miharat, joista peräti neljät koossa 41. Voih! Etenkin nuo vihreäkuvioiset olisivat sopineet mitä mainioimmin minun kokoelmiini. Mutta niin, olen tänä vuonna tullut ostaneeksi jo sen verran monet kengät, että pakko oli välillä puristaa lompakkoa tiukemmalle.

2015-04-09 13.19.27Sen sijaan teemestarini löysi ostettavaa. Hän itse ei oikein ole kenkien perään (niin, aivan, hän on juuri niitä tyyppejä, joilla on yhdet kesäkengät ja yhdet talvikengät), mutta kun maratonireitin varrelle sattui myös jokunen teekauppa, niin iltajuomavalikoimamme täydentyi taas monella sortilla. Ensimmäiset pussukat tarttuivat matkaan jo Kluuvin teekaupasta, mutta varsinainen teenostajan pääkohde Helsingin-matkoillamme on aina Eerikinkadulla sijaitseva Théhuone. Tässä kuvassa taidetaan juuri pussittaa jotain erittäin hienostunutta japanilaista vihreää teetä, joka maksaa 23 euroa sadalta grammalta.

2015-04-09 13.40.54Pitkän kaupunkikierroksen aikana on toki muistettava pitää taukoja, ja jos kiertelee tuolla Kampin ja Punavuoren välimaastossa, niin ehdottoman suositeltava kahvila on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva Gran Delicato, tai meidän kesken tuttavallisemmin kreikkalainen kahvila. Siellä nimittäin lattekin maistuu kahvilta eikä vain sokeroidulta maidolta. Hiukopalaksi valikoitui ciabatta, jossa oli graviera-juustoa, munakoisoa, artisokkaa ja kaikkea muuta hyvää (listalla se on joka tapauksessa numero 10). Huomatkaa, kuinka iloinen olen saatuani eteeni jättilaten ja herkkukyrsän. Niin, ja kuulin myös, että pidätte vakosametista, joten olin pukeutunut Per Unan vakosamettiseen jakkupukuun, jonka päälle sitten kiskaisin sen aiemmin mainitsemani H&M:n vakosamettitakin, jotta saatoin olla vakosamettiin verhoutuneena silloinkin, kun en ollut vakosamettiin verhoutuneena.

2015-04-09 14.45.35Mainittakoon vielä, että sen lisäksi, että Gran Delicaton tarjoilut ovat mitä mainioimmat, on kahvila ollut aivan erityisessä roolissa minun ja teemestarini yhteisellä taipaleella. Nimittäin silloin, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja hän vielä asui Helsingissä, hän vei minut juuri tuohon lempikahvilaansa. Ja aivan kuten silloinkin, myös tällä kertaa jatkoimme sieltä matkaa Tarkk’ampujankadulla sijaitsevaan ainutlaatuiseen antiikkikauppaan, Götan maailmaan. Huomatkaa peilikuvasta, kuinka teemestarin kädet syyhyävät kaikkien noiden kauheuksien ja kuriositeettien keskellä! Tällä kertaa sieltä ei päätynyt kauhukabinettiamme koristamaan mitään uutta, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että poikkeamme kyseisessä putiikissa vielä monta kertaa.

Ostoskierroksen päätteeksi kävimme Kampintorin antikvariaatissa (ei kuvassa), josta matkaan tarttui neljä kirjaa varsin kohtuulliseen hintaan. Ilta huipentui mukavaan rupattelutuokioon erään nykyoopperasäveltäjän kanssa, ja kas, sitten kello olikin jo yksitoista, ja oli aika lähteä illan viimeisellä junalla kotikaupunkia kohti. Tänään saattoi olla aavistuksen väsynyt ja kankea olo.

Mutta nyt teemestari esittelee minulle kuvia hienoista hatuista, pitää lopetella tältä erää tähän!

Ennustan jäätelökesää

Ennustan jäätelökesää
Ennustan jäätelökesää

Kuva otettu 2.4.2015 klo 10.58Eilinen päivä meni aamusta iltaan asti junaillessa. Matkalukemisena minulla oli tällä kertaa keskiviikkona painosta tullut Jussi Katajalan uutuusnovellikokoelma Korpin silmät kaiken näkevät. Ja tällä kertaa voin aivan varmasti sanoa, että olen ensimmäinen, joka on koskaan lukenut kyseistä kirjaa painettuna. Jäljellä on enää kokoelman viimeinen novelli, siksi vetävää tekstiä Jussilla on. Erityisesti minua viehättivät Tukholman metrotunneleihin sijoittuva Vuoronvaihto ja vuosisadan taakse arkeologisille kaivauksille sijoittuva Egyptin yö.

Kun iltamyöhäisellä saavuin kotiin, minua odotti täällä paketti.

2015-04-02 21.39.24

Palautusosoitteena on Design Asylum Retail. Mitähän tässä oikein on?

2015-04-02 21.41.33

Jos en aivan erehdy, niin tuohan näyttää kenkälaatikolta!

2015-04-02 21.41.50

Kyllä, taisin arvata oikein, laatikossa on kengät. Eivätkä näytäkään ihan miltä tahansa kengiltä.

2015-04-02 21.43.03

Nehän ovat nimittäin Irregular Choicen uudenuutukaiset jäätelötötterökengät!

2015-04-02 21.53.05

Uuuu, tämähän on lempimakuani! Taidanpa kokeilla jalkaan saman tien.

2015-04-02 21.47.49

Hohoo, upean näköistä! Ja yllättävän hyvin sopivat jaloissani jo valmiiksi tänään olleiden viininpunaisten ribbisukkahousujen kanssa. (Huomatkaa taustalla keittiön pöydälle tuijottavat raatotaulut vanhat lääketieteelliset piirustukset. Ne ovat Elmiksen kontribuutiota kotimme sisustukseen.) Entä toimivatko kengät sitten käytännössä?

2015-04-02 21.49.31

Mitä mainioimmin! Niin, minulla oli toki kenkätyyppailun aikana kesken ruoanlaitto, joten tämä kuva on täysin autenttinen eikä lainkaan tätä hetkeä varten lavastettu. Tuo kaunis kanaessu on muuten ostettu Barcelonasta sympaattisesta Coses de Casasta. Alun perin ajattelin hankkia Finlaysonin Tom of Finland -essun, mutta kun ei tomppasarjassa ollutkaan kokoessuja, niin kostoksi sitten hankin värikkäitä kanoja Kataloniasta. Ruoanlaitossa käytän aina essua, sillä olen aivan toivoton roiskija ja ilman essua vaatteeni olisivat jatkuvasti kurassa.

Vielä noista jätskikengistä. Nehän näyttävät kuvissa lähinnä ylihilpeiltä koristeilta, voivatko ne muka toimia kenkinä ihan oikeasti? Ensituntuman perusteella sanoisin, että kyllä. Tuntuvat erittäin tukevilta ja käsissä yllättävän painavilta, ja täällä kotona lyhyet kävelymatkatkin sujuvat siinä missä muillakin korkkareilla. Siispä nämä pääsevät kesällä ihan oikeaan aktiivikäyttöön, saattepa nähdä!

2015-04-02 22.14.53