Category Archives: Kengät

Viisukatsomossakin vakosametissa

Viisukatsomossakin vakosametissa

2016-05-15 12.00.47Tänä vuonna taisin ensimmäistä kertaa ikinä katsoa euroviisufinaalin muualla kuin kotonani. Viisukatsomo löytyi peräti Espoosta asti, ja totisesti on sanottava, että oli niin laimea esityskavalkadi, että ei sitä ilman mahtavaa viisuporukkaa olisi jaksanutkaan oikein hereillä seurata. Tänä vuonna pisteidenlasku olikin paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin itse esitykset. Uudistus, jossa ensin kerrottiin tuomaripisteet ja vasta lopuksi yleisöpisteet, oli oikein tervetullut. Aiemmin ongelmana on ollut se, että kärki on erottunut jo pisteidenlaskun varhaisvaiheessa, jolloin jännitystä ei ole riittänyt loppuun asti. Mutta nyt tuomariäänten jälkeen mikä tahansa oli vielä mahdollista. Ja voi että, eipä olekaan ikinä niin paljon jännittänyt kuulla ihan viimeistäkin pistelukemaa. Vasta kun kuuli Venäjän yleisöpisteiden alkavan kolmosella, saattoi ruveta riemuitsemaan. (Niin, ei tainnut meidän katsomomme olla ainut, jossa yleinen sentimentti oli ”kuka tahansa, kunhan ei Venäjä.”) Toivottavasti EBU käyttää samaa pisteidenjulkistusjärjestystä jatkossakin!

Niin, ne esitykset… Noh, sanotaan vaikka, että Månsin ja Petran väliesityksenä vetämä ultimaattinen voittajaviisu oli ehdottomasti illan paras numero. Ja se on ihan helkkarin paljon sanottu, sillä siihenhän on saatu tottua, että euroviisujen väliesitykset ovat melko tylsää täytettä varsinaisten esitysten karnevalismin rinnalla. Viime vuosina karnevalismi on ollut pahasti vähenemässä, ja tämä vuosi oli ehkä pohjanoteeraus. Nyt on kuitenkin toivoa, sillä kun kerran on kansanmurhalla ratsastettu voittoon, niin suunta ei voi olla kuin kohti iloisempaa showta.

Näyttökuva 2016-05-15 kello 17.35.28Vuosi sitten sain peräti aikaiseksi listata euroviisulavan näyttävimmät kengät. Tänä vuonna en oikein jaksa edes yrittää, sillä painopiste oli viime vuottakin vähemmän kengissä. Okei, voidaan mainita vaikka Sandhjan pupu-Parikat tai Israelin esiintyjän mustat ja tähtiä säkenöivät glitterkengät, Saksan animetytön rusettitossut tai Australian laulajan korokkeelle nostamat hopeanhohtoiset piikkikorkkarit (Australian esitys olikin suunnilleen ainut, jossa ihan oikeasti kengät olivat kunnolla esillä). Mutta aika peruskamaahan nämä kaikki kuitenkin olivat. Kenkien sijaan nostan tällä kertaa esille kisojen parhaan hatun. Ja sehän oli tietenkin Georgian Nuuskamuikkusen päässä. Samassa kokoonpanossa esiintyi myös moppitukkainen ja pyöreäaurinkolasinen basisti kuin suoraan ysärin brittipopbändistä. Noin muuten tuosta happoisesta videokikkailusta saattoi joutua epilepsian partaalle, mutta showköyhänä iltana tälläkin pääsi jo kohokohdaksi.

Niin, tuo oma viisukatsomon asuni (tuolla ensimmäisessä kuvassa) sisälsi tällä kertaa sellaisen Per Unan vakosamettihameen, jota en ole tainnut täällä vielä aiemmin esitellä (juu, minulla niitä riittää). Ruskean vakosamettilätsän taasen on valmistanut se sama ystävä, joka on tehnyt myös sen toisen tällä viikolla esittelemäni lätsän. Hyviä kumpikin! Vihreän huivin olen ostanut joskus Mikkelin Carlsonilta. Kengät ovat vanhat El Naturalistat. Kuvauspaikkana on Beanie Kampissa. Sieltä saa mm. tällaisia jännälimuja, tässäkin oli makuna sitruuna lime ja sitruunaruoho.

Vihreä kuin vastapuhjenneet lehdet

Vihreä kuin vastapuhjenneet lehdet

2016-05-13 19.23.59Tänään on taas päässä vanhat rillit, sillä ne eilen esitellyt kaunokaiset menivät vasta nyt tilaukseen ja ehkä pari viikkoa pitää odotella, että saan ne totisesti käyttöön. Lähes viisi vuotta näitä violetteja pokia onkin tullut kanniskeltua, ja kyllä ovat linssit ehtineet sinä aikana kulua melkoisesti. Näkö ei ole juuri huonontunut, mutta sameahkoksi ovat nämä käyneet.

Punniskelin, että lähtisikö kaupungille ilman takkia ja sääret paljaina, mutta ounastelin lämpötilan olevan hieman liian vilakka siihen. Ja niinhän se varmaan olisi ollutkin, sillä näin oli hyvä. Vihreä kokonaisuus syntyi tällä kertaa jo tutuiksi käyneistä elementeistä eli El Naturalistan kengistä, Lindexin takista ja VintagEija’sin kukkahatusta. Kaulakoru on Bijou Brigittestä ja paita Seppälästä. Ihanan ilmavan ja ohuen kukkaishameen olen ostanut muistaakseni Fidalta, ja merkkilaputtomuudesta ja saumojen viimeistelystä päättelen, että kyseessä on jonkun itse tekemä hame. Kuninkaankadun nuorilehtiset puut sointuvat hienosti taustalle.

Uure klasi

Uure klasi

2016-05-12 16.11.08Eilen pekuloin, että eilisestä asustani saisi vieläkin ysärimmän vaihtamalla pitkän nahkatakin (no mut on sekin toisaalta aika ysäriä siinä kokonaisuudessa, kun tarkemmin miettii) lyhyeen vakosamettitakkiin. Tänään teinkin juuri niin. Lisäksi nokitin löysällä lätsällä ja tolppakorkokengillä. Okei, vielä ysärimpää olisivat olleet maiharit, mutta minulla ei sellaisia ole, joten tolppakorkoihin on tyytyminen. Mekko ja sukkahousut siis edelleen Indiskan, kengät Fly Londonin, Takki Hennes Collectionin ja lätsä ystävän tekemä.

2016-05-12 15.58.58Tässä asussa suuntasin silmälasikaupoille — tarkkanäköisimmät ehkä huomaavatkin, että minulla ei tosiaan ole tuossa kuvassa rillejä, vaan vaihteeksi piilolinssit, mikä helpottaa kehysten sovittelua. Vaikka suurimmaksi osaksi kehysmuoti tuntuukin olevan tällä hetkellä aika meh, löytyy kaupoista piristävän paljon esimerkiksi päivän asua hyvin täydentäviä ysärityylisiä metallinvärisiä ja pyöreähköjä pokia. Tosin en minä sellaisia itselleni ajatellut hankkia, kunhan kuvaa varten vähän kokeilin. Najs.

Sanoinko jo meh? Taisin sanoa. Sillä sitähän tämä vähän tuntuu olevan: meh, meh, meh. Paksut ja omintakeiset sangat eivät nyt vain sovi minulle, ei siitä pääse mihinkään. Ohuet ja naamaan sopivat metallisangat sitten ovat enimmäkseen hyvin tylsiä ja mitäänsanomattomia. Kyllähän sitä oikein tiristämällä useimmista kaupoista löytyi yksi tai parhaimmillaan muutama harkinnan arvoinen malli, mutta lannistus ja tympääntyminenhän siinä meinaa iskeä, kun päällimmäinen fiilis kaikkialla on meh.

ezgif.com-resize

Kunnes sitten tuli se, mitä en edes tiennyt olleeni etsimässä, ja SORRUIN. Sillä katsokaa nyt näitä ihania lehväsankoja! Myönnän, olen vähän heikkona kaikenlaiseen hipahtavaan keiju- ja haltiajuttuun. Mutta juuri tällaisethan niiden uusien silmälasieni alun perin pitikin olla, eikös juu? Ja koska nykyään on tapana myydä kaksia laseja yksien hinnalla, niin saatoin perustella hankintani mielekkyyttä silläkin, että sain samalla myös ihan kelvolliset meh-lasit käytettäväksi tilanteissa, joissa ei aina jaksa olla niin keiju.2016-05-12 16.39.36-2

Neljän vuoden kuiva kausi katkesi

Neljän vuoden kuiva kausi katkesi

2016-05-11 12.39.25Viikko sitten intouduin ostamaan uuden uimapuvun. Aivan heräteostoksesta ei ollut kyse, sillä olin jo vähän miettinyt, että voisin vaikka kokeilla, josko uimahallissa käynti nykyään onnistuisi. Edellisestä uimahallikäynnistäni olikin jo melkein neljä vuotta, ja silloin uinti päättyi siihen, että minut heitettiin hallista ulos ja toivotettiin tervetulleeksi takaisin sitten, kun hoitoni olisivat kutakuinkin päätöksessä. Blogasin tuolloin asiasta (mutta se oli vanhassa blogissa, jonka sisältö on jo siirtynyt autuaampiin bittiavaruuksiin, joten en valitettavasti voi silloisiin kokemuksiin linkata), siitä syntyi jonkin verran julkisuuttakin, ja Tampereen vihreät tekivät valtuustoaloitteen uimahallikävijöiden tasa-arvoisemmasta kohtelusta. Ymmärtääkseni kaupungin vastaus valtuustoaloitteeseen oli sitä tasoa, että mitään konkreettisia muutoksia käytäntöihin ei katsottu tarpeelliseksi tehdä. En siis tiedä, saisinko edelleenkään käydä rauhassa uimahallissa, jos näyttäisin samalta kuin silloin. Mutta siitä on jo neljä vuotta ja paljon on sinä aikana ehtinyt tapahtua, joten tämänpäiväistä kokeilua ei voi suoraan rinnastaa siihen, mitä aiemmin tapahtui.

2016-05-11 12.42.48Vaan ei muuta kuin matkaan. Pyynikin uimahalli on melkein naapurissa, ja olen kuullut, että halli on viihtyisämpi kuin Kalevan uintikeskus, joten sinne siis. Mutta ovella huomasin, että en ollut muistanut tarkistaa aukioloaikoja: halli aukeaa keskiviikkoisin vasta kello 13. Onneksi en päätynyt oven taakse aamutuimaan, vaan 12.39, joten menin puistonpenkille toviksi katselemaan kenkiäni ja odottamaan hallin avautumista. Kengät muuten ovat vanhat tutut Grünbeinit, mekko ja sukkahousut Indiskan ja nahkatakki kirppikseltä löytynyt merkkilaputon. Aluksi ajattelin, että voisin pukaista vaaleanruskean vakosamettitakin, mutta päädyin lopulta tähän pidempään nahkatakkiin. Kyseisessä vakosamettitakissa kokonaisuus olisikin ollut melko ysäri, kun ensinnäkin mekko on jo hyvin lyhyt (ja kreppikangasta), mutta mainittu takki vieläkin lyhyempi. No, ehkä joku toinen päivä (hmm, kenties huomenna?!).

Mutta se uimahallikäynti, niin, tällä kertaa kaikki sujui vallan mainiosti, toisin sanoen minuun ei kiinnitetty hallissa erityistä huomiota. Ja uiminenkin sujui, kaikkinensa sain räpiköityä jotain koirankaltaista uintia kilometrin verran. Aikaa pulikoimiseen meni noin tunti: uin sata metriä kerrallaan noin viidessä minuutissa ja hengittelin minuutin tai pari ennen seuraavaa satasta. Juuh, ei ole tekniikkani ihan terävimmillään eikä vauhti päätähuimaavaa, mutta enpä minä sinne ajanoton takia mennyt, vaan saadakseni vähän kuntoiltua. Sitä paitsi uidessa on pakko pitää prillejä, ja kun en ole vahvuudellisia uimalaseja hankkinut, niin uidessa on aina pidettävä pää pinnalla.

2016-05-11 14.32.14Pyynikin hallikin on, kuten olin etukäteen kuullut, paikkana Kalevan uintikeskusta miellyttävämpi: ei liian urheilupaikkamainen, mukavasti vanhanaikaisen rakennuksen tunnelmaa. Tosin Kalevan halli on remontoitu sen jälkeen, kun siellä viimeksi kävin, mutta tuskinpa sieltä sitä yleistä hallimaisuutta on pois saatu. Joka tapauksessa näiden hyvien kokemusten jälkeen rohkenen toistekin uimaan. Kuulin muuten, että minulla saattaisi olla mahdollisuus saada erityisuimakortti. Ehkä ihan harkinnan arvoinen juttu.

Kesä yllätti nördääjän

Kesä yllätti nördääjän

2016-05-04 18.57.37Niin siinä vaan pääsi käymään, että kun koko kevään painaa duunia, vääntää harrastuksena tilastokäppyröitä ja joutoajan sitten pelaa pleikalla, niin ulkona edetään hyisestä alkukeväästä leppeään alkukesään, eikä muutosta oikein ehdi edes huomata. Kun aiemmin päivällä vein roskia, vilkaisin ennen ulos lähtemistä ikkunasta ja totesin, että siellähän voi tulla kuuma. Heitin kuitenkin niskaan kevyen takin, jotta sain avaimen kätevästi taskuun, ja totisesti: siellä tuli kuuma.

Vastikään, reilusti alkuillan puolella, lähdin pitkästä aikaa vähän šoppailemaan. Ostosmatkan tarkoituksena oli löytää uusi uimapuku. Ei sillä, että olisin uimisen suuri ystävä, mutta kun lääkärikin vastikään sanoi, että selälle olisi hyvä, jos liikkuisin, ja uiminen nyt saattaisi olla vähiten vastenmielisestä päästä. Sitä paitsi nykyään on jo täysin mahdollista, että minua ei edes heitetä uimahallista ulos. Kunhan minulla siis vain olisi uusi uimapuku.

2016-05-04 19.04.44Ja kun tosiaan oli niin kesäisen näköinen ilma, niin repäisinkin ihan huolella ja lähdin ulos sääret paljaana! Jalkoihin sujahtivat pari vuotta sitten hankitut Laura Vitan sandaalit. Ai että, kesän ensimmäinen sandaaliulkoilu ei tehnyt lainkaan hullumpaa. Noin muuten vaateparsi olikin sitten vähän randominpuoleinen. Monsoonin vakosamettihame ei ehkä ole kaikkein kesäisin, mutta annettakoon se näin alkukesästä vielä anteeksi. Harmaa liituraitapaita taas ei sovi hameen kanssa oikein yhtään, ja reikäkin siinä on, mutta menköön (paidan merkkiä en muuten osaa sanoa, kirppislöydön merkkilapussa on mystisesti pelkkä pieni h). Ja vanha Kangolin sulkahattu näyttää yhtä hölmöltä kuin aina ennenkin. Mutta tiedättekö, tuntui sangen kesäiseltä. Yhtään tämän korkeampia lämpötiloja ei itsas edes tarvittaisi.

Uimapuvunkin löysin Sokokselta. Actuellen mustapohjainen kukkakuvioinen yksiosainen uimapuku oli paitsi hintaansa myös muuhun valikoimaan nähden vallan kelpo valinta. Näin alkukesän kunniaksi pannaan tähän nyt vielä näkyviin rohkea uimapukukuva. Heh, onneksi Sokoksen pukukopissa on sen verran surkea valaistus, etteivät säärikarvani näy. Saati reisikarvat.

Vaihteeksi perusasioita

Vaihteeksi perusasioita

2016-04-13 14.31.42-2Viime aikojen kirjoituksissa olen eksynyt välillä hyvinkin kauas olennaisuuksista eli hienojen kenkien esittelystä. Yksi syy on tietenkin se, että ei minullakaan nyt loputtomiin riitä uusia kenkiä esiteltäväksi. Mutta on syytä ihan siinäkin, että nuo muutkin asiat nyt sattuvat kiinnostamaan. No, tänään voin kuitenkin hemmotella aiempaa blogaustyyliäni kaipailevia lukijoita ja esitellä pitkästä aikaa päivän asun. Tai oikeastaan tämä oli jo keskiviikon asu, mutta kun keskiviikkoiltana olin liian väsynyt blogaamaan ja torstaina liian kiireinen tekemään muuta kuin töitä (eikä torstain asussa siis mitään esiteltävää ollut), niin blogaaminen jäi yömyöhään.

Se on siinä!

Se on siinä!

Keskiviikkona tuli siis ihan muuten vaan poikettua Helsingissä. Ja kun sillä lailla ihmisten ilmoille lähdetään, niin kyllä sitä nyt ainakin hiukset harjataan. Ja pannaan ehkä vähän näyttävämpää kudetta ylle. Tässä Kampintorin antikvariaatissa otetussa kuvassa ylläni on Pranan gootahtava, pitsisomisteinen samettipaita (jestas, miten leveät hihat!) ja Per Unan steampunkhörsykehame. Hattu on jo moneen kertaan esitelty Strange Hours Atelierin huopaluomus, ja jaloista löytyy jälleen Irregular Choicet. Tuon vihreän kaulakorun sain muuten taannoin Calendulalta, kun tulin käyneeksi Ranskassa. Siinä on foliota lasihelmien sisällä, ja vihreänä ja jyhkeänä koruna se sopii aika moneen asuuni. Tulee käytettyä melko usein.

Oisit pannu!

Oisit pannu!

Kirjakaupassa ei tietenkään vierailla hankkimatta sieltä kirjoja. Tämänkertaisista hankinnoista mainittakoon ennen kaikkea Se. Enkä nyt yritä tässä mitään kaksimielistä vihjailua, vaan puhun Stephen Kingin klassikkoromaanista. Yläasteikäisenä (okei, aloitin jo kuudennella) tulin lukeneeksi suunnilleen kaikki Kingit, mutta Siitä en koskaan saanut luettua kuin toisen osan. Tai siis, vanha painoshan oli kaksiosainen, Porvoon kirjastossa oli vain yksi kappale kumpaakin osaa enkä toista niistä saanut koskaan käsiini, kun se oli jatkuvasti lainassa. Elokuvan olen toki nähnyt pari kertaa, niin tiedän tarinan kokonaisuudessaan. Varsinaisestihan tämän hankkimisen puolesta puhui Elmchilde, mutta lainkaan huonosta hankinnasta ei tosiaan ole kyse, kyllä tämän voisi vihdoin lukea ihan kokonaankin. Ja divarista ostettuna hintakaan ei ollut järin paha.

Théhuoneelta tarttui tällä kertaa mukaan uusi teepannu. Valitsimme tällaisen Iwachun harmaanvioletin valurautapannun. Söpö kuin mikä, ja vetää 1,2 litraa. Aiemminhan ongelmanamme oli se, että käytössä oli vain yksi valurautapannu, jossa haudutettiin sekä vihreät että mustat teet (ja kaikki muukin), mutta aika usein vihreään teehen tarttui pannusta voimakkaampien teelaatujen jälkeensä jättämiä sivumakuja. Tässä uudessa pannussa haudutetaan vain vihreää ja valkoista teetä, ja vanha patinoitunut pannu palvelee edelleen mustien teiden ja muiden vahvojen haudukkeiden valmistuksessa. Kyä ny kelpaa!

Då runkar vi!

Då runkar vi!

Helmikuun viides eli Runebergin päivä on minun vuosikierrossani tätä nykyä ehkä merkittävin merkkipäivä. En tiedä, kertooko se enemmän muiden merkkipäivien merkityksettömyydestä vai itse Runebergin päivän merkittävyydestä. Mutta jos mietin, minkälaisia perinteitä tätä nykyä itse noudatan, niitä on eniten eli tasan yksi juuri runkkupäivänä.

2016-02-05 14.18.03Tiedätte varmaan sellaisen periaatteen, että joululahjoja ei avata ennen aattoa. Monet ymmärtääkseni harrastavat sellaista. Minulla on runkkutorttujen suhteen vähän sama juttu: vaikka niitä on kaupoissa ja kahviloissa esillä ties miten aikaisin, ensimmäinen Runebergin torttu syödään vasta viides helmikuuta. Sen jälkeen niitä saa syödä enemmänkin, mutta aiemmin ei yhtään. Ei. Eip.

Miksikö olen asian suhteen niin tarkka? Olen kyllä itsekin miettinyt asiaa. Epäilen oivaltaneeni siitä ainakin suurimman osan. Olen hyvin juureton ihminen — olen asunut kuudessa kunnassa ja viidessätoista eri osoitteessa, peruskoulun kävin yhteensä kuudessa eri koulussa, varsinaista lapsuudenkotia paikkana minulla ei näin aikuisiällä ole koskaan ollut, en pidä oikeastaan mitään yhteyttä sukulaisiin ja edelleen muuttaminen uuteen osoitteeseen tai vaikka ihan uuteen kaupunkiin käy minulta varsin kevyin perustein. Mutta pelkillä ilmajuurilla ei voi elää, johonkin on juurten tartuttava edes vähän.

Minulle tämä vähäisten juurten paikka on Porvoo. Siellä asuin, kun kasvoin lapsesta aikuiseksi. Siellä elin tärkeitä käännekohtia. Sitä paikkaa muistelen, kun muistelen mennyttä. Niinpä mieleni on mystifioinut monia porvoolaisasioita. Ja mikäs sen parempi porvoolaisuuden symboli kuin runkku. Nimenomaan runkku, koska minun Porvoossani kaikki Runebergiin viittaava on runkkua. Porvoolaisuuden lisäksi runkkuun liittyy kirjallisuuden ja suomenruotsalaisuuden viboja, ja kummatkin niistä miellyttävät minua.

2016-02-05 13.28.37Niinpä käväisin tänään ostamassa tätä sesonkikäntyistä kiihottavinta. Vetäisin päähäni Dennis Basson karvalakin ja niskaani Elisabeth Shannonin tekoturkiksen. MARCin maurisaappaat ja Monsoonin vakosamettihame sopivat kokonaisuuteen varsin mainiosti. Lähikaupan runkkuvalikoimasta tartuin kokemuksen mukaan maukkaimpaan (no en ole kaikkia merkkejä maistanut, mutta kokemistani maukkaimpaan) eli Linkosuon kostutettuihin torttuihin. Niitä sitten nautiskelimme ystävien kera lattenkaltaisen juoman ryydittämänä.

2016-02-05 19.45.05Runeberg-palkinnon muuten voitti tänä vuonna Tapio Koivukarin romaani Unissasaarnaaja. Olenkin tätä jo jokusen kerran kirjakaupassa hipelöinyt, kun tematiikka vetoaisi, mutta en ole aiemmin tohtinut täyttä hintaa maksaa tällaisesta melko sattumanvaraisesta kirjasta. Ei se ehkä ihan huono ole, kun runkkupalkinnon voitti. Niinpä poikkesinkin sitten vielä tuhlaamaan Akateemisen lahjakorttia, ja nyt minulla on palkittu kirja heti tuoreeltaan. Pääseekin lukujonoon eilen aloittamani törkypornon perään.

Hyvää teetä ihan naapurista

Hyvää teetä ihan naapurista

2015-11-02 12.32.46Tämmöistä ei ihan joka päivä tapahdukaan: Kuninkaankadulle, aivan kotimme lähelle, on avattu uusi teekauppa! Kun aiemmin asuimme Kalevassa, tutustuimme kotikulmilla eli Kissanmaalla sijainneeseen Veiströmin teekauppaan, josta sai sekä hyvää teetä että hyvää palvelua. Käynnit teekaupassa vähenivät, kun muutimme keskustaan, sillä onhan Kissanmaa nyt täältä katsottuna aika syrjässä. Vaan sittenpä kauppias mainostikin teekaupan muuttavan keskustaan, ja sekös meitä riemastutti. Jopa siinä määrin, että kun etukäteen oli mainittu vain Kuninkaankatu ilman tarkempaa osoitetta, kävimme iltaisin etsimässä paikkaa, johon se saattaisi tulla. Tyhjissä liikehuoneistoissa ei näkynyt remontin merkkejä, ja arvoitus jäi vaivaamaan jopa siinä määrin, että se tuli uniin.

Eräänä yönä viime viikolla näin unta, jossa kuljin eurooppalaistyylisessä vanhassakaupungissa (kivitaloja ja mutkittelevia katuja, kyllä te tiedätte). Siellä yhdessä kadunkulmassa sijaitsi Veiströmin uusi teekauppa. Miten en aiemmin tiennytkään, että Tampereella on tällainen vanhakaupunki ja että Kuninkaankatu jatkuu tänne asti? mietin unessa. Heti seuraavana päivänä pikkuruisen liikehuoneiston ikkunaan Kauppakadun ja Puutarhakadun välisellä Kuninkaankadulla olikin ilmestynyt maininta teekaupan saapumisesta. Avajaisia vietettäisiin 2.11.

2015-11-02 12.51.48Ja tokihan me teemestarini kanssa suuntasimme kauppaan heti avajaispäivänä. Panimme ihan kellon soimaan! ”Tekin olette päätyneet Kissanmaalta tänne”, tervehti kauppias heti tuttuja asiakkaitaan. Tottahan me, ja siinä rupattelun lomassa haistelimme erilaisia ihania teelaatuja. Niin tosiaan, kauppias Ilkka Veiströmin nimi saattaa joillekuille olla tuttu sitä kautta, kun mediassa on puitu sitä, miksi Tampereella järjestetään nykyään vuodessa kaksi pride-tapahtumaa. No, onhan se vähän hölmöä näinkin pienessä kaupungissa. Mutta emmepä ole itse asiassa osallistuneet niistä kumpaankaan, ja let’s face it: montako muuta hyvää teekauppaa naapurissamme oikeasti on? Niinpä. Sitä paitsi kauppias itse on erittäin mukava ja asiakaspalveluhenkinen ja kaupassa asioi mielellään. Teekokoelmaamme päätyivät tällä kertaa Darjeeling FOP (maustamaton musta tee), vihreä jasmiinitee, Pu’er TuoCha ja vihreä gunpowder. Hamstrataan enemmän sitten taas toisella kertaa, kunhan kauppa on päässyt asettumaan ja valikoima on kunnolla esillä.

Niin, nuo päivän kengät. Tosiaan, halloween-viikonloppuna ei tullut käytyä yhtään missään, joten siinä meni näiden Funtasman noitasaappaiden varsinainen sesonki ihan ohi (huomatkaa, miten olen kuitenkin huolellisesti koristellut saappaat pölyllä ja kissankarvoilla, jotta näyttäisivät oikein karmaisevilta). Sillä totuushan on, että ei näitä kenkiä ole tehty käyttöä, vaan näyttöä varten. Laatu ei vaikuta kovin viimeistellyltä, eikä mukavuuskaan ole huippuluokkaa.

Kurpitsat jäivät hyllyyn

Kurpitsat jäivät hyllyyn

2015-10-30 15.38.06Näin loka-marraskuun vaihteessa tuntuvat monet viettävän jonkinlaista juhlaa, millä nimellä sitä sitten kutsuvatkaan. Yleisesti ottaen juhlapäivän väreiksi näyttävät vahvistuneen eritoten musta ja oranssi. Siispä mekin somistimme mustasävyistä eteistämme sesonkiin sopivalla karmivalla oranssilla kertakäyttökoristeella: roskapussihan se siinä! (Ja toki oranssin säväytyksen tuovat hienossa kenkäkaapissani koreilevat Poetic Licencet ja KMB:t.)

Asussani sen sijaan on perinteisesti lähinnä violettia ja vihreää. Artin uutukaiset saappaat ovat tässä lespauskuvassa ehkä vähän pimennossa, mutta sellaista se aika usein tuppaa olemaan, kun yrittää sisätiloissa saada minun puhelimellani kuvia kengistä. Häiritsevän heikkotasoinen tuo iPhone 5c:n kamera kyllä. Vänkyräkuvioinen hame on varsin yllätyksettömästi Per Unan vakosamettihame (olenkohan tätä nimenomaista hametta tullut esitelleeksi vielä aiemmin? Ei voi näitä kaikkia muistaa), ja takkirintamalla olen siirtynyt jo syksystä talveen. Ehkä pitäisi taas vaihteeksi käydä kiertelemässä Uffeja ja vastaavia, kun ovat nämä samat takkoset olleet käytössä jo useamman vuoden. Tämä biljardipöydänvihreä villakangastakkihan löytyi taannoin Hervannan Uffilta. Siinä on jonkin vietnamilaisen räätälin lappu, saattaa olla jonkun mittojen mukaan teettämä.

2015-10-30 15.50.38Ja tosiaan, mitäpä sitä sen erikoisemmin pukeutumaan, kun ei meidän epäkristilliseen pyhäinpäiväämme kuulu muuta ohjelmaa kuin istua rauhassa kotona (aah!) ja lukea kirjaa (aah!!) hiljaisuudessa (AAAH!!!). Ehkä syömme herkullisuuksia, mutta toisaalta sitäkin tulee tehtyä tämän tästä, heh! Yksi tähän sesonkijuhlaan syksyisyydessään hyvin sopiva herkku on Elmiksen spesiaaliherkku, aurajuustolla kyllästetty punajuuripiirakka. Perinteisesti tämän herkun pahin ongelma on se, että se loppuu niin nopeasti. Niinpä Elmis on yhä useammin ruvennut valmistamaan sen jättimäisen suurena. Siihen menee mm. kaksi kiloa punajuuria. Tässä kuvassa ladon punajuuria pussiin. Myös kengät näkyvät tässä vähän paremmin.

2015-10-30 15.49.03Noh, emmehän mekään sentään pelkillä herkuilla elä. Niinpä pakkasin pussiin myös paprikan kaltaista arkiruokaa. Pannaas siitäkin nyt vielä yksi kuva näytille, kun vihannesosastoilla on aina niin kaunis väriloisto ja hienosti värejä täyteläistävä valaistus. Mutta pahuuksia ei kaupasta kotiin kanneta, eli kurpitsat jäivät tälläkin kerralla ostamatta.

Kummasti kertyi kirjoja

Kummasti kertyi kirjoja

2015-10-23 16.11.31Viimeksi kerroin ostaneeni lateksinkiillotusainetta. Nyt paljastan, miksi. Käväisin Helsingin kirjamessuilla, ja vaikka tapahtuman päätarkoituksena onkin raidata mahdollisimman paljon mahdollisimman kiinnostavia kirjoja mahdollisimman nopeasti (koska se tungos ja häly on aivan sietämätöntä), ei sinne koskaan pidä lähtemän ihan missä tahansa rytkyissä. Kesällä löysin Lumouksen goottikirppikseltä kummalinnunsinisen lateksimekon, ja kirjamessuilla jos koska on erinomaisen hyvä tilaisuus pukeutua kummalinnuksi ja heilua kustantamon maskottina.

Siispä kiillotin kumipuvun ja yhdistin siihen oransseiksi asusteiksi sukkahousut ja huivin, niin saatiin Osuuskumman värit. Mutta eihän asu ole mitään ilman hattua ja kenkiä. Näissä poikkesin harkitusti turkoosin ja oranssin ulkopuolelle. Kummalintu sai sulikseen Strange Hours Atelierin violetinharmaan sulkahatun, ja jalkoihin pääsivät ensimmäiselle käyttökerralle Artin violetit, graafisen selkeälinjaiset nappikoristeiset saappaat. Tätä samaa mallia, joskin eri värisenä, kuolasin jo vuosi sitten Kenkärevon ikkunassa, ja kun tänä syksynä ikkunaan ilmestyi myös violettia, pitihän niitä käydä kaupassa asti katsomassa. No eipä ollut minun kokoani. Pakko oli sitten tilata netistä. Mutta pieniräpyliset voivat nyt ottaa tästä vinkistä vaarin ja käydä hakemassa omansa Kenkärevosta.

2015-10-23 22.14.55Ja niin, tulihan niitä kirjojakin sitten jokunen ostettua. Pärjäsimme sentään kotilibrariaanini kanssa yhdellä laukulla, mutta piukaksi se pakkaantui. Kaksikymmentä on kirjojen yhteismäärä, joukossa mm. Murakamin uusin ja antikvariaattipuolelta yksi vanhempi sekä Lehtiön Porvooseen sijoittuvan dekkarisarjan kolmas osa. Hautalaakin löytyi divarihyllyistä pari kappaletta. Ja tosiaan, Osuuskumman uutuudetkin minun on nyt hankittava jostain itse, kun kustantamomme varasto siirtyi vastikään minun vastuultani muiden hoidettavaksi eikä kirjoja tuoda enää suoraan painosta minulle. Siispä omalta osastolta otin mukaani Nupposen Kauheat lapset ja hieman sitä aiemmin julkaistun Kristallimeri-antologian. Tässä saaliskuvassa selailen uuspainosta Gananderin 1700-luvun lopun sanakirjasta ja esittelen kummalintuasun avonaista selkäpuolta.

Että joo, nyt on taas pariksi kuukaudeksi tuoretta luettavaa.