Category Archives: Kaupunki

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

2015-04-19 21.59.59Nyt jos koskaan on hyvä päivä blogata poliittisesta aiheesta. (Mutta ei hätää, palaan vielä kenkiin myöhemmin kirjoituksessani.) Pirkanmaan Vihreiden vaalivalvojaisissa oli sunnuntaina ilo ylimmillään (ainakin alkuillasta, ennen kuin lopulliset tulokset jytkähtivät), ja Stenkankin kanssa pääsin hyvän kampanjan päätteeksi tällaiseen sädehtivään kuvaan. Vaikka oma ehdokkaani nyt ei aivan eduskuntaan asti yltänyt, niin ei hän huonoille hävinnyt, ja puolueen tulos oli kokonaisuudessaan aidosti riemastuttava.

Vaalit (ja etenkin tuloslaskenta) ovat joka tapauksessa aina kutkuttavan mielenkiintoista seurattavaa. Joskus tyrmistyttää, joskus riemastuttaa, mutta aina niistä syntyy paljon tilastoja. Ja tilastoista minä pidän! Tilastojen lisäksi myös kartat ovat mitä mielenkiintoisinta tutkailtavaa, ja maksimaalisen kutkuttavaa on, kun yhdistää kartta- ja tilastoaineistoja. Kuten minä nyt tällä kertaa Tampereen osalta olen tehnyt. Koko maassa Vihreiden kannatus nousi 1,3 %-yksikköä, Pirkanmaalla 2,0 %-yksikköä ja Tampereella peräti 2,9 %-yksikköä. Tampereella on monia äänestysalueita, joissa Vihreät on nyt suurin puolue.Tampereen äänestysalueet 2Erityisen vahvoilla Vihreät ovat rautatien länsipuolella, Tammelassa, Kalevassa ja Nekalassa. Niin ikään keskustan länsipuolella on vastaava vihervyöhyke. Keskustassa itsessään Vihreät on toiseksi suurin puolue Kokoomuksen jälkeen. Synkimmältä tilanne näyttää Tesomalla. Mutta poliittinen kannatus on alati liikkeessä, ja 2,9 %-yksikön kannatuksen lisäys tarkoittaa, että toisaalla äänestäjiä on saatu lisää paljon enemmän kuin toisaalla. Siitäkin on olemassa kartta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden muutosVaikka äänimäärässä Tesoma ja monin osin Hervantakin näyttävät synkiltä, niin kannatuksen kasvun osalta ne ovat valoisampia paikkoja. Ehkä tähän on vaikutusta sillä, että etenkin Vihreiden kovasti ajama raitiotie on entistä lähempänä todellisuutta, ja se hyödyttää ennen kaikkea Hervantaa, ja toisaalta Vihreät on kovasti ajanut lähijunaliikennettä Tesomalle. Kaupungin itäisissä lähiöissä ei ole tällaisia suuria kehityshankkeita vireillä, ja ehkä siksikin siellä kannatus ja kannatuksen kasvu jäivät pieneksi näissä vaaleissa. Sen näkee myös tästä suhteellisen kannatusmuutoksen kartasta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden suhteellinen muutos

Kyllähän tällaisessa nousuvireessä on erittäin kutkuttavaa ajatella jo ensi vuoden kunnallisvaaleja. Totisesti, niissä vaaleissa minä asetun ehdolle. Olinhan Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana jo vuonna 2012, jolloin olin juuri muuttanut Tampereelle, ja sain melko vähällä kampanjoinnilla 32 ääntä. Ensi vuonna tavoite on sitten korkeammalla. Tässä on ehtinyt jo muodostua melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat minulle tärkeimpiä asioita kunnallispolitiikassa. Ykkösenä on ehdottomasti hyvän kaupunkiympäristön luominen: kunnolla urbaania kävelykaupunkia, jossa on laadukas ja kattava joukkoliikenne sekä riittävästi asuntotuotantoa keskustassa ja sen liepeillä.

2015-04-21 16.26.35Mutta vaalikampanja on vasta ensi vuoden juttuja. Sitä ennen pitää laskeutua eduskuntavaalihuumasta tavanomaiseen toimintaan, muun muassa istumaan Tampereen Logistiikka Liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa. Tänään kokouksen asialistalla oli karjalanpiirakka, tuhdisti munavoita ja kupillinen kahvia, sekä tietenkin liikelaitoksen talousraportti ja toimitusjohtajan katsaus. Jalassa olivat ne Chie Miharan violetit tähtikuvioiset korkkarit, joilla korkkasin tämän kesän korkkarikauden tuossa jokin aika sitten. Ovat myös ihan kelvolliset pyöräilykengät, huomasin. Tuo Bodenin pallokuvioinen vakosamettihame on muuten yksi niistä, jotka kävivät Lempparissa kaventumassa. Karjalanpiirakka ei valitettavasti näy kunnolla, koska pöydän alla oli pimeää ja valotin kuitenkin sinne, jotta kengät erottuvat, niin pöydän päällinen ylivalottui oikein reilusti.

Heh, tästä tulikin mieleen se, miten naispoliitikkojen ulkonäköä aina kommentoidaan mediassa ja miten somesfäärissä sitten paheksutaan tätä ulkonäön kommentoimista. Koska nyt kuitenkin itsekin esittelen kenkä- ja vaatevalintojani tässä poliittisen toiminnan yhteydessä, niin on vain odotettavaa, että jossain vaiheessa joku muukin kommentoi niitä. Niinpä minun on hyvä varautua tähänkin mahdollisuuteen jo etukäteen. Kunnon vihreän tavoin teen sen nyt vihertekstillä:

> ole naispoliitikko
> kiinnitä huomiota pukeutumiseesi
> media kommentoi pukeutumistasi
> paheksu median toimintaa

 

 

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.

Kevätretki kevyemmissä kengissä

Kevätretki kevyemmissä kengissä

2015-04-09 14.21.14Kääntäjänä työskentelyn parhaimpia puolia on vapaus päättää omat aikataulunsa. Olin aiemmin keväällä sanonut teemestarilleni: ”Kunhan tulee seuraavat hyvät kelit, lähtekäämme Helsinkiin.” Hän suhtautui suunnitelmiini suopeasti, ja kun pääsiäisen jälkeiselle viikolle luvattiin aurinkoa, merkitsimme kalentereihimme torstaille päiväretken pääkaupunkiin.

Talvikausi on jäänyt taakse, joten rohkenin lähteä matkaan kevyemmin pukeutuneena. Jalassa oli tällä kertaa Grünbeinin metsänvihreät solkikengät. Kuten saatatte pukeutumisestani päätellä, metsänvihreä on mielestäni aivan ihana väri. Tuo pitkä vakosamettitakki on joskus UFFilta löytynyt H&M:n takki, ja Nuuskamuikkus-uniformuni kruunaa niin ikään kirppikseltä päähäni päätynyt Kangolin lyhytkarvainen sulkahattu. Esittelen hattua joskus toiste paremmin, sillä pidän sitä joka tapauksessa aika usein. Tässä kuvassa tiirailen hyvin ihastuneena Fredalta löytynyttä varsin oranssivoittoista hattukaupan näyteikkunaa. Aah, hatut! Ja kengät! Ja hatut!

2015-04-09 12.17.45Kengistä puheen ollen, kiertelimme toki lukuisissa kenkäkaupoissa, ja oppaana oli tällä kertaa Kummain kenkäin Shoe Marathon Helsinki -kartta. Joka tapauksessa onnistuin pidättäytymään kenkien ostelusta, vaikka tiukkaa välillä tekikin. Tizzianan tarjoushyllyssä nimittäin oli puoleen hintaan monet Chie Miharat, joista peräti neljät koossa 41. Voih! Etenkin nuo vihreäkuvioiset olisivat sopineet mitä mainioimmin minun kokoelmiini. Mutta niin, olen tänä vuonna tullut ostaneeksi jo sen verran monet kengät, että pakko oli välillä puristaa lompakkoa tiukemmalle.

2015-04-09 13.19.27Sen sijaan teemestarini löysi ostettavaa. Hän itse ei oikein ole kenkien perään (niin, aivan, hän on juuri niitä tyyppejä, joilla on yhdet kesäkengät ja yhdet talvikengät), mutta kun maratonireitin varrelle sattui myös jokunen teekauppa, niin iltajuomavalikoimamme täydentyi taas monella sortilla. Ensimmäiset pussukat tarttuivat matkaan jo Kluuvin teekaupasta, mutta varsinainen teenostajan pääkohde Helsingin-matkoillamme on aina Eerikinkadulla sijaitseva Théhuone. Tässä kuvassa taidetaan juuri pussittaa jotain erittäin hienostunutta japanilaista vihreää teetä, joka maksaa 23 euroa sadalta grammalta.

2015-04-09 13.40.54Pitkän kaupunkikierroksen aikana on toki muistettava pitää taukoja, ja jos kiertelee tuolla Kampin ja Punavuoren välimaastossa, niin ehdottoman suositeltava kahvila on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva Gran Delicato, tai meidän kesken tuttavallisemmin kreikkalainen kahvila. Siellä nimittäin lattekin maistuu kahvilta eikä vain sokeroidulta maidolta. Hiukopalaksi valikoitui ciabatta, jossa oli graviera-juustoa, munakoisoa, artisokkaa ja kaikkea muuta hyvää (listalla se on joka tapauksessa numero 10). Huomatkaa, kuinka iloinen olen saatuani eteeni jättilaten ja herkkukyrsän. Niin, ja kuulin myös, että pidätte vakosametista, joten olin pukeutunut Per Unan vakosamettiseen jakkupukuun, jonka päälle sitten kiskaisin sen aiemmin mainitsemani H&M:n vakosamettitakin, jotta saatoin olla vakosamettiin verhoutuneena silloinkin, kun en ollut vakosamettiin verhoutuneena.

2015-04-09 14.45.35Mainittakoon vielä, että sen lisäksi, että Gran Delicaton tarjoilut ovat mitä mainioimmat, on kahvila ollut aivan erityisessä roolissa minun ja teemestarini yhteisellä taipaleella. Nimittäin silloin, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja hän vielä asui Helsingissä, hän vei minut juuri tuohon lempikahvilaansa. Ja aivan kuten silloinkin, myös tällä kertaa jatkoimme sieltä matkaa Tarkk’ampujankadulla sijaitsevaan ainutlaatuiseen antiikkikauppaan, Götan maailmaan. Huomatkaa peilikuvasta, kuinka teemestarin kädet syyhyävät kaikkien noiden kauheuksien ja kuriositeettien keskellä! Tällä kertaa sieltä ei päätynyt kauhukabinettiamme koristamaan mitään uutta, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että poikkeamme kyseisessä putiikissa vielä monta kertaa.

Ostoskierroksen päätteeksi kävimme Kampintorin antikvariaatissa (ei kuvassa), josta matkaan tarttui neljä kirjaa varsin kohtuulliseen hintaan. Ilta huipentui mukavaan rupattelutuokioon erään nykyoopperasäveltäjän kanssa, ja kas, sitten kello olikin jo yksitoista, ja oli aika lähteä illan viimeisellä junalla kotikaupunkia kohti. Tänään saattoi olla aavistuksen väsynyt ja kankea olo.

Mutta nyt teemestari esittelee minulle kuvia hienoista hatuista, pitää lopetella tältä erää tähän!

Tampere–Berliini

Tampere–Berliini

Tulimme varanneeksi matkan Berliiniin touko–kesäkuun vaihteeseen. Juhuu! Ajankohta valikoitui sillä perusteella, että lempiartistini Princess Chelsea esiintyy siellä 2. kesäkuuta. Pitäähän häntä nyt kerran käydä katsomassakin, siksi paljon on hänen toistaiseksi niukkaa tuotantoaan tullut kuunneltua. Jos ette lainkaan tiedä, millaisesta musiikista on kyse, niin kuunnelkaa aluksi vaikka tämä Beatles-cover, johon tulin kuvanneeksi videonkin vajaat kolme vuotta sitten.

Sikäli jos videosta nyt mitään erottuu, niin jalassa minulla on El Naturalistan korkkarit. Joskus toiste esittelen niitä sitten tarkemmin. Mutta se kenkäosuudesta tänään. Sen sijaan vähän urbanismia. Jotkut sometustani seuraavat ovat ehkä tulleet huomanneeksi, että en totisesti ole mikään nimby, enemmänkin yimby. Ja itse asiassa olen nyt tilanteessa, jossa voin rehellisesti ilakoida, että jees in my frontyard, sillä suoraan tuohon etelänpuoleisen parvekkeemme eteen on nousemassa uusi kerrostalo, ja se on mielestäni hieno juttu.

2015-03-24 17.38.02Raksan päivittäistä etenemistä on hauska seurata, ja nyt ollaan toisen kerroksen tasolla. Kiirehdin ottamaan kuvan nyt, kun asuntojen pohjat vielä pystyy näkemään, sillä kerrosluvun kasvaessa en kohta enää näe seinien sisälle tältä korkeudelta. Katutasossa, tuolla pressujen takana piilossa, on kolme liikehuoneistoa. Vasemmanpuoleisessa pressujen välisessä aukossa on ovet liikehuoneistoihin, oikeanpuoleisessa välissä on talon rappukäytävä. Portaatkin on mahdollista erottaa, kun tarkkaan tihrustaa.

Valmiina talon olisi tarkoitus näyttää tältä. Erityisesti on syytä mainita, että taloon ei tule lainkaan omia autopaikkoja, vaan asukkaat voivat varata paikkoja viereisestä parkkitalosta. Tällaisen käytännön soisi yleistyvän kaupungissa enemmänkin. Niin ja huomatkaa myös, että tämä pohjoisen puoleinen seinä on varsin niukkaikkunainen. Asuntojen ikkunoita on vain vähän, ja nuo havainnekuvassa näkyvät pitkät lasinkappaleet lienevät jotain julkisivukoristeita. Enimmät ikkunat ja parvekkeet ovat lännen (kävelykadun) ja etelän (sisäpihan) suunnalla.

2015-03-24 17.38.02Mutta katsotaan tarkemmin vielä niitä asuntojen pohjia. Sutaisin vapaalla kädellä asuntojen rajat. Toiseen kerrokseen tulee ilmeisesti kuusi asuntoa, joista vain yksi on vähäsen isompi ja loput viisi sangen pieniä. Etenkin tuolla oikeassa laidassa olevat asunnot, jotka nyt on jo peitetty valumuotilla ja raudoituksilla, ovat mitoiltaan vähäisiä. (Toivottavasti muuten muistavat nostaa tuon yhdessä asunnossa näkyvän kontin pois ennen seuraavan välipohjan valamista.

Sitten tuossa on tuollainen mysteerikoppero, johon nuolikin osoittaa. Siinä on siis vain yksi kapoinen ikkuna. Veikkaanpa, että siihen tulee jotain yhteistiloja tai varastoa, sillä asunnoksi se on aivan liian pieni ja pimeä. Tai sitten siitä tulee rehdisti nörttikämppä.