Category Archives: Hatut

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

2015-04-24 17.33.57Tänään uhrauduin hyvän asian puolesta ja menin alkuillasta tasapainottamaan Aamulehden Hämeenkadun elävöittämistä käsitelleen paneelikeskustelun yleisöä. Ja näköjään oli ihan tarpeen mennäkin, koska paikalle oli mobilisoitunut myös runsaasti yksityisautoilun perään ruikuttavia yrittäjiä. Totisesti, tässä kohdin on tärkeää painottaa, että eivät kaikki yrittäjät onneksi ole niin säälittäviä tapauksia. Olenhan itsekin keskustassa asuva ja toimiva yrittäjä ja suunnittelen vakavissani kivijalkakaupan perustamista, ja suunnittelen sitä nimenomaan Kyttälään, koska se jos mikä on viime aikoina kehittynyt (ja on edelleen kehittymässä) juuri sellaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi keskusta-alueeksi, jossa pienen erikoisliikkeen on hyvä elää.

Keskustelussa käytin edistysmielisen puheenvuoron, jossa korostin sitä, että Hämeenkadun ehdottomasti tärkein kulkuväline on kengät. Nykyisin Hämeenkadun ajoradalla on huomattava estevaikutus, sillä se vaikeuttaa spontaania kadunylitystä ja näin hankaloittaa jalan asioimista. Itäpäässä käynnissä oleva joukkoliikennekokeilu on parantanut tilannetta, ja nykyään siellä on helpompi ylittää katu muualtakin kuin suojateiden kohdalta. Länsipäässä tilanne on vielä tällä hetkellä hankalampi, ja olisi suotavaa, että henkilöautoliikennettä sielläkin rajoitettaisiin kävelyn edistämisen nimissä. Kunhan raitiotie viimein saadaan rakennettua, tämä ajoradan estevaikutus poistuu ja käveltävyys paranee oleellisesti. Samalla kadun uudelleenrakentamisen yhteydessä poistuu myös ajoradan toinen estevaikutusta lisäävä tekijä eli nykyinen jalankulkijankin kannalta ikävä nupukiveus. Uusi tasainen kivipinta tekee kadusta paljon helpomman ja mukavamman käveltävän myös sirommilla kengillä.

Mitä itse elävöittämissuunnitelmiin tulee, niin ilman muuta kannatan niitä. Kaupungin suunnitelmissa on siis nyt kaventaa ajorataa Hämeenkadun itäpäässä rakentamalla ulommille ajokaistoille erilaisia puistokkeita ja terasseja. Kun ajorata näin kapenee noin puoleen, sen estevaikutus pienenee, ja muutenkin kadusta tulee elävämpi ja viihtyisämpi.

Enkä minä tietenkään kenkiä mennyt mainitsemaan ihan missä tahansa rytkyissä. Näiden nopeasti suosikkikengiksi nousseiden Chie Miharan korkkareiden kumppanina olivat tänään ohuet violettiin kallistuvat viininpunaiset ja hieman kiiltelevät sukkahousut, jo tiistaina esittelemäni Bodenin vakosamettihame sekä maaliskuussa Tarina-kirppikseltä ostamani, hameen pilkkuihin hyvin sopiva Lindexin jakku. Sekä toki violetti seilorilakki, yksi lempihatuistani. Kuvassa näkyvää rikkalapiota en kuitenkaan ottanut mukaan keskusteluun.

Huomenna ohjelmassa onkin sitten taas päivämatka Helsinkiin, ja pääkohteena on Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät. Ties vaikka maailman fantsuimmalta kenkäkirppikseltä tarttuisi mukaan jotain totisesti fantsua!

Korkkarikausi korkattu

Korkkarikausi korkattu

2015-04-11 17.33.50Lämmin ja aurinkoinen sää jatkui tänäänkin niin kutsuvana, että rohkaistuin korkkaamaan kesäkorkkarikauden. Tämän merkkipäivän kunniaksi kaivoin vitriinistä aivan uudet violetit Chie Miharat, joissa on ruskeita tähti- ynnä muita kuvioita, ja ulkoilutin niitä kauppareissun verran. Kaupassa piti tällä kertaa käydä Sokoksen Herkussa saakka, sillä lähikaupastamme, vaikka suorastaan K-Supermarket onkin, ei löydy lempikahviamme, Löfbergs Lila Crescendoa. Uudet korkkarit selvisivät tästä noin kilometrin mittaisesta neitsytmatkasta mitä mainioimmin. Tosin hieman tuntuivat painavan joistain paikoista, kuten uudet kengät usein, että saas nähdä, koenko vielä seuraavilla käyttökerroilla hiertymisiä.

Ai joo, eilen taisin mainita, että Kangolin sulkahattu esiintynee vielä monessa kuvassa. Tämän päivän asuunkin se on päässyt mukaan, tällä kertaa siltä puolelta, jossa sulat näkyvät paremmin. Koristeraukat ovat joutuneet välillä kissankin hyökkäyksen kohteeksi, mutta urhoollisesti ne vain sojottavat kohti korkeuksia. Per Unan hame ja kirppikseltä ostettu röyhelöpaita taas ovat samat, jotka minulla oli ylläni jo torstaina Helsingissä. Niin, kenkien suhteen homma on varsin nuukaa, mutta vaatteeni noin muuten ovat aina vähän mitä ovat, joskus jopa peräkkäisinä päivinä samat. Järkyttävää, eikö!

2015-04-11 17.35.24Tässä vielä Lenin-kokoelmani edessä otettu lähikuva näistä ihanuuksista. Jestas, sukkahousuni ovat melko kulahtaneet, ja lattialla pyörii karvapalloja. Ja mikä tuo irtojohtokin tuolla hyllyn alla on?! No, mitäs pienistä, kun nyt on taas Löfbergs Lilaa kaapissa parin kuukauden tarpeiksi.

2015-04-07 18.45.15Kahvikauppojen lisäksi nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta jakamalla Jaakko Stenhällin flaikkuja Patosillalla itse Stenkan kanssa. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja loppusuora lähestyy, ja tämän kyllä huomaa jo paitsi somesta myös tuolla kaupungilla, jossa monet jo kertovat äänestäneensä. Kampanjointi vaatiikin aina vain enemmän nokkeluutta, mutta toisaalta naurettavuuksiin ja liialliseen kikkailuun ei pidä sortua. Itse olen panostanut Jaakon kampanjaan paitsi flaikkuja jakamalla myös kiinnittämällä omalle parvekkeelleni sissimainoksen. Siksi näkyvällä paikalla tämä on, että varmaan kaupungilla kulkiessanne huomaatte tämän itsekin. Mutta miksi minun kaltaiseni humanisti nyt sitten kampanjoi insinöörin puolesta? Jaakossa vakuuttavinta on hänen panoksensa urbaanimman kaupunkikehityksen hyväksi. Ja tottahan minä haluan, että Tampereesta (ja muistakin Suomen kaupungeista) tulee entistä enemmän kaupunki. Sellainen, jonka keskustassa on hyvät kävelyolosuhteet ja hyviä syitä kävellä. Siis hyvät edellytykset hienojen kenkien ulkoiluttamiselle!

2015-04-11 15.29.55Muilta osin päivä kuluikin sitten töiden merkeissä. Toissapäivänä hehkutin, miten mukavaa tässä työssä on, kun saa itse valita vapaapäivänsä. Arkipäivien kaupunkilomailun kääntöpuolena on sitten se, että aika usein viikonloput kuluvat kääntäessä. Mikäs siinä, ei viikonlopuilla minulle juuri mitään erityismerkitystä ole, ja joskus ne työtkin on tehtävä. Mutta selkähän siinä kipeytyy! Olen jo kolmisen vuotta käyttänyt työtuolinani jumppapalloa, sillä toimistotuolissa selkä vasta kipeytyikin. Nyt on jo pitkään tuntunut, että ei jumppapallokaan enää auta, ja olen pohdiskellut, kuinka saisin itselleni seisomatyöpisteen. Korkeamman pöydän (tai vieläpä säädettävän pöydän) hankkiminen olisi vihoviimeisen ylivoimainen haaste ja kaiken lisäksi turmiollista kotimme sisustukselle, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä näppäimistön ja ohjauslevyn alle sopiva koroke, jotta ne olisivat oikealla korkeudella seisten kirjoittamista varten. Ja kappas, tarvittavia korokkeitahan minulla lojuukin nurkissani oikein laatikkokaupalla — nimittäin täysiä kirjalaatikoita. Kahdella kirjalaatikolla loihdin itselleni mitä mainioimman gettoversion seisomatyöpisteestä. Yhden täyspitkän työpäivän perusteella voin sanoa, että homma tuntuu toimivan. Selkä ei ole nyt lainkaan niin kipeä kuin se tavallisesti aina työnteon jälkeen on. Takapuoli ei ole lainkaan puutunut. Ainoa haittapuoli on se, että kantapäät väsyivät. Noh, ehkä siihenkin tottuu. Tai sitten minun on ruvettava etsimään hyvännäköisiä terveyssandaaleita. Kuulostaa mission imbesilliltä.

Kevätretki kevyemmissä kengissä

Kevätretki kevyemmissä kengissä

2015-04-09 14.21.14Kääntäjänä työskentelyn parhaimpia puolia on vapaus päättää omat aikataulunsa. Olin aiemmin keväällä sanonut teemestarilleni: ”Kunhan tulee seuraavat hyvät kelit, lähtekäämme Helsinkiin.” Hän suhtautui suunnitelmiini suopeasti, ja kun pääsiäisen jälkeiselle viikolle luvattiin aurinkoa, merkitsimme kalentereihimme torstaille päiväretken pääkaupunkiin.

Talvikausi on jäänyt taakse, joten rohkenin lähteä matkaan kevyemmin pukeutuneena. Jalassa oli tällä kertaa Grünbeinin metsänvihreät solkikengät. Kuten saatatte pukeutumisestani päätellä, metsänvihreä on mielestäni aivan ihana väri. Tuo pitkä vakosamettitakki on joskus UFFilta löytynyt H&M:n takki, ja Nuuskamuikkus-uniformuni kruunaa niin ikään kirppikseltä päähäni päätynyt Kangolin lyhytkarvainen sulkahattu. Esittelen hattua joskus toiste paremmin, sillä pidän sitä joka tapauksessa aika usein. Tässä kuvassa tiirailen hyvin ihastuneena Fredalta löytynyttä varsin oranssivoittoista hattukaupan näyteikkunaa. Aah, hatut! Ja kengät! Ja hatut!

2015-04-09 12.17.45Kengistä puheen ollen, kiertelimme toki lukuisissa kenkäkaupoissa, ja oppaana oli tällä kertaa Kummain kenkäin Shoe Marathon Helsinki -kartta. Joka tapauksessa onnistuin pidättäytymään kenkien ostelusta, vaikka tiukkaa välillä tekikin. Tizzianan tarjoushyllyssä nimittäin oli puoleen hintaan monet Chie Miharat, joista peräti neljät koossa 41. Voih! Etenkin nuo vihreäkuvioiset olisivat sopineet mitä mainioimmin minun kokoelmiini. Mutta niin, olen tänä vuonna tullut ostaneeksi jo sen verran monet kengät, että pakko oli välillä puristaa lompakkoa tiukemmalle.

2015-04-09 13.19.27Sen sijaan teemestarini löysi ostettavaa. Hän itse ei oikein ole kenkien perään (niin, aivan, hän on juuri niitä tyyppejä, joilla on yhdet kesäkengät ja yhdet talvikengät), mutta kun maratonireitin varrelle sattui myös jokunen teekauppa, niin iltajuomavalikoimamme täydentyi taas monella sortilla. Ensimmäiset pussukat tarttuivat matkaan jo Kluuvin teekaupasta, mutta varsinainen teenostajan pääkohde Helsingin-matkoillamme on aina Eerikinkadulla sijaitseva Théhuone. Tässä kuvassa taidetaan juuri pussittaa jotain erittäin hienostunutta japanilaista vihreää teetä, joka maksaa 23 euroa sadalta grammalta.

2015-04-09 13.40.54Pitkän kaupunkikierroksen aikana on toki muistettava pitää taukoja, ja jos kiertelee tuolla Kampin ja Punavuoren välimaastossa, niin ehdottoman suositeltava kahvila on Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva Gran Delicato, tai meidän kesken tuttavallisemmin kreikkalainen kahvila. Siellä nimittäin lattekin maistuu kahvilta eikä vain sokeroidulta maidolta. Hiukopalaksi valikoitui ciabatta, jossa oli graviera-juustoa, munakoisoa, artisokkaa ja kaikkea muuta hyvää (listalla se on joka tapauksessa numero 10). Huomatkaa, kuinka iloinen olen saatuani eteeni jättilaten ja herkkukyrsän. Niin, ja kuulin myös, että pidätte vakosametista, joten olin pukeutunut Per Unan vakosamettiseen jakkupukuun, jonka päälle sitten kiskaisin sen aiemmin mainitsemani H&M:n vakosamettitakin, jotta saatoin olla vakosamettiin verhoutuneena silloinkin, kun en ollut vakosamettiin verhoutuneena.

2015-04-09 14.45.35Mainittakoon vielä, että sen lisäksi, että Gran Delicaton tarjoilut ovat mitä mainioimmat, on kahvila ollut aivan erityisessä roolissa minun ja teemestarini yhteisellä taipaleella. Nimittäin silloin, kun tapasimme ensimmäisen kerran ja hän vielä asui Helsingissä, hän vei minut juuri tuohon lempikahvilaansa. Ja aivan kuten silloinkin, myös tällä kertaa jatkoimme sieltä matkaa Tarkk’ampujankadulla sijaitsevaan ainutlaatuiseen antiikkikauppaan, Götan maailmaan. Huomatkaa peilikuvasta, kuinka teemestarin kädet syyhyävät kaikkien noiden kauheuksien ja kuriositeettien keskellä! Tällä kertaa sieltä ei päätynyt kauhukabinettiamme koristamaan mitään uutta, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että poikkeamme kyseisessä putiikissa vielä monta kertaa.

Ostoskierroksen päätteeksi kävimme Kampintorin antikvariaatissa (ei kuvassa), josta matkaan tarttui neljä kirjaa varsin kohtuulliseen hintaan. Ilta huipentui mukavaan rupattelutuokioon erään nykyoopperasäveltäjän kanssa, ja kas, sitten kello olikin jo yksitoista, ja oli aika lähteä illan viimeisellä junalla kotikaupunkia kohti. Tänään saattoi olla aavistuksen väsynyt ja kankea olo.

Mutta nyt teemestari esittelee minulle kuvia hienoista hatuista, pitää lopetella tältä erää tähän!

Törvelöalan erikoisliikettä etsimässä

Törvelöalan erikoisliikettä etsimässä

Taloutemme teevastaava on tässä jo jonkin aikaa tehnyt tiettäväksi, että tarvitsemme teidemme säilytykseen lisää teetörvelöitä. Tarve akutisoitui uusimman tee-erän saavuttua, sillä ne on pakattu sen verran korkeisiin pusseihin, että eivät mahdu pystyssä teekaappiimme. Ja tänään iltapäivällä meillä oli sopivasti aikaa lähteä törvelökaupoille.

2015-03-27 17.00.03Jokainen tärkeä missio alkaa tietenkin varustautumisella. Päivällä niin kauniisti paistunut aurinko ehti peittyä märän pilviverhon taa, joten sateelta oli syytä suojautua. Eikä räntäkelillä oikein vielä keväthattua voi ajatella, siispä vedin päähäni vanhan kunnon Dennis Basson leobaardihatun. (Joskus pitäisi kyllä saada täydennettyä hattuvalikoimaakin, ettei aina tarvitsisi pitää näitä samoja. Leobaardihatussa ei ole mitään vikaa, mutta kun sitä on jo neljä vuotta pitänyt pääasiallisena talvihattuna, niin onhan siitä tullut jo perin arkinen.) Jalkani suojasin tänään Marcin mokkasaappailla.

Näistä saappaista olen itse asiassa ehtinyt tubettamaan jo silloin, kun unboksasin nämä. Puolentoista kuukauden käyttökokemuksella voin todeta, että oikein jees saappaat, ei valittamista istuvuudessa, tukevuudessa tai tyylissä. Mutta miinusta siitä, että mokan ja kärkinahan yhtymäkohdassa olevat koristeompeleet lähtivät repsottamaan melkeinpä heti. Olisinhan minä asiasta voinut reklamoida, mutta äh, hirmuinen vaiva pienen esteettisen ongelman vuoksi. Ja vaikka reklamaatio olisi johtanutkin esim. kenkäparin vaihtoon, niin samalla tavalla ne ompeleet olisivat uudessakin parissa kuitenkin lähteneet repsottamaan. Palautus taasen ei olisi tullut kyseeseen, sillä silloinhan olisi pitänyt pärjätä ilman näitä upeita kenkiä!

Varustuksen viimeiseksi silaukseksi kaappasin mukaan yhden voimaeläinkassin, jotta saisimme kannettua ihan homona tyylikkäitä törvelöitä kotiin. Ja ei kun tuulta päin!

Mutta voi voi! Kaikesta tästä valmistautumisesta huolimatta retkueemme joutui pettymään. Kahden halpahallin, yhden tavaratalon ja kahdeksan pikkuputiikin jälkeenkään emme olleet löytäneet yhtään hyvää teetörvelöä mistään! Sokoksen kodinosaston pettymyksen jälkeen totesin teevastaavalle, että eipä taida löytyä, mutta vilkaistaan nyt vielä Tokmannilta. Hänen silmänsä suurenivat kauhusta ja hän totesi: ”Mutta siellähän on hullut päivät!”

”Ei kun Tokmannilta, se on kotimatkan varrella”, oikaisin.

”Huh, luulin jo sinun menneen järjiltäsi”, hän huokaisi.

Eipä löytynyt Tokmanniltakaan, joten palasimme kotiin törvelöttä. Sitten teevastaava tilasi törvelöt nettikaupasta. Jooh, yritä siinä nyt tukea paikallisia yrityksiä, kun ei haluttua tavaraa löydy.

2015-03-27 16.39.14Mutta mitä tuossa tomppakassissa sitten oikein on, jos ei törvelöitä? ihmettelette nyt porukalla. Ei, siinä ei ole viereisessä kuvassa näkyviä Chie Miharan kenkiä, jotka ovat myynnissä kirpputori Tarinassa Laukontorilla, sillä joku mokoma on vienyt sinne myyntiin aivan liian pieniä kenkiä! Löysin kuitenkin mainitusta paikasta vaaleanvihreän (aavistuksen pastellisen) Lindexin jakun, joka on tommosta aika paksua, tommosta tommosta, noh, en minä näitä kankaiden nimiä kovin hyvin tiedä, mutta vähän tulee sohvakangas mieleen. Sopii oikein hyvin johonkin vintage-tyyliseen asuun. Saattaa päätyä joskus valokuvassa tännekin, kunhan joskus käytän.

Ja jos joku nyt on kiinnostunut noista Chie Miharoista, niin olivat kokoa 39 (vasemmalla) ja 40 (oikealla). Hintoja en pettymykseltäni kovin tarkasti painanut mieleen, mutta muistaakseni nuo köykäisemmät olivat 35 euroa.