Category Archives: Hatut

Kummalintuasu on löytynyt!

Kummalintuasu on löytynyt!

2015-07-04 16.44.40Osuuskumman logoon päätyi aikoinaan vähän oudon näköinen turkoosi lintu. Yrityksemme parlanssissa tätä lintua on kutsuttu kummalinnuksi, ja aina välillä on enemmän tai (useimmiten) vähemmän vakavasti keskusteltu kummalintuasusta, jonka sisään voisimme survoa jonkun raukan edustamaan kustantamoamme eri tapahtumissa.

No tänään sitten sattuma toi eteemme tähän mennessä kutkuttavimman ehdokkaan kummalinnun asuksi. Päivystin Anni Nupposen kanssa Osuuskumman myyntipöydässä Lumous Dark Marketissa, kun huomioni kiinnitti käytävän toisella puolella myyntirekissä roikkunut sininen lateksimekko. Ei kauaa tarvinnut asiaa pyöritellä, kun olimme jo todenneet, että tässä on tilaisuus, jota ei pidä päästää ohi. Kävin kysymässä mekosta, ja se oli myynnissä käytettynä, myyjän mittojen mukaan tehtynä. Hän vaikutti suunnilleen minun kokoiseltani, joten hellettä ja hikeä uhmaten otin mekon sovitettavaksi. Istuvuus oli riittävän hyvä, ja kaupat syntyivät.

Nytpä siis tiedän, mitä puen syksyn kirjamessuille!2015-07-04 17.53.19

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

Kaskisten kalarantapäivillä sinut parhaana palkitaan

2015-06-27 12.12.22Nyt tuli käytyä kyllä hyvin epätodennäköisessä kesätapahtumassa. Haapamäen museoveturiyhdistys ajoi Kaskisten matkailun tilaaman museojunavuoron Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Suupohjan radalla ei tämän useampia matkustajajunia kulje, joten pitihän tähän tilaisuuteen tarttua. Dr13:n vetämässä puukoristen matkustajavaunujen (ja kahden varhaisen sinisen vaunun) letkassa kolisteltiin huonokuntoista pätkäkiskorataa läpi lakeuden. Perillä odotti Kaskisten kalarantapäivät. Kyllä, Kaskisten kalarantapäivät.

Tai no, ihan ensimmäisenä perillä odotti tavanomainen suomalainen kesäsää sekä vanha kurainen asemanpiha, jossa ei ole enää edes laituria. Olin toki pukeutunut elämyksen edellyttämällä huolellisuudella, jollaista pienessä kalastajakaupungissa ei selvästikään ole totuttu kohtaamaan, siksi kehnossa kunnossa nämä kulkulaitosfasiliteetit olivat. Sain kuitenkin kierrettyä vesilammikot ja kuvautettua oheisen ensivilkaisun päivän asuuni. Kerron siitä tarkemmin jäljempänä. Tyylikkyyteni ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta; esimerkiksi aseman ovesta sisään astuessamme eräs vanhempi rouva nykäisi hihastani ja lausui: ”Haluan antaa sinulle komplimangin hienosta asustasi.” Ah, kaikkea toivoa tämän pikkukaupungin suhteen ei siis vielä tarvinnut heittää!

2015-06-27 12.35.07Rautatieasemalta poimimme kaupungin kartan, jotta osaisimme suunnistaa paikallisiin palveluihin. Junamatka Tampereelta Seinäjoen kautta oli ollut pitkä, kutakuinkin neljä tuntia, joten virvoikkeita jo kaipasimme. Kartassa huomiomme kiinnitti merkintä Cafe Johannes Raatihuoneenkadulla. Päätimme suunnata sinne. Vesisateessa ja matkan rasituksista voipuneena tämä vain muutaman korttelin matkakin tuntui hyvin pitkältä, ja eräänlaisen lisäyllätyksen koimme nähdessämme mainoskyltistä, että kahvilan nimi olikin Cafe Johannes 3:16! Mutta niin vain kaipasimme keidasta erämaassa, että emme antaneet tämän häiritä. Ja katso: kahvilan valikoimiin kuului muun muassa neljää eri paikalla leivottua kakkua. Otimme yhden palan marenki-mansikkakakkua ja yhden palan suklaakakkua ja söimme ne puoliksi. Mums — vai sanoisinko: ylistetty olkoon Hänen nimensä!

2015-06-27 13.24.09Jälleensynnyttyämme suuntasimme kohti sitä paljon puhuttua Kalarantaa. Sade valitettavasti vei tapahtuman tunnelmasta parhaan terän, ja aika paljon sain keskittää huomiotani kuralätäköiden väistelyyn (niin, Kaskinen on vanha kaupunki, jossa on hieno ruutukaava ja päällystetyt kadut, mutta Kalarannan raitteja ei ollut päällystetty). Tarjolla olisi ollut muun muassa kirjanjulkistamistilaisuus, jonka vieraista toisen jopa tunnen, mutta en varsinaisesti edes harkinnut käveleväni ylös myllykalliolle, jossa tilaisuus olisi ollut. Kävimme kuitenkin tutustumassa kalastusmuseoon. Näytillä oli paljon verkkoja, verkonkäsittelyvälineitä, kalansäilytysastioita, jääkulkupelejä ja sen sellaista. Tässä kuvassa olen suorastaan haltioitunut takanani näkyvästä jättirysästä.

2015-06-27 15.06.50Kalastusmuseon nähtyämme totesimme kalarantapäivät nähdyiksi ja lähdimme kävelemään Raatihuoneenkatua takaisin keskustaan päin. Sateen lisäksi tekemisen puute uhkasi jo akuutisti latistaa matkatunnelman, mutta sitten iloksemme huomasimme loppis-kyltin kaupungintalon kupeessa. Sieltä löytyi joitakin mielenkiintoisia vanhoja tavaroita, joista itsellemme hankimme vanhan ruotsalaisen arkistokorttilaatikon sekä Aurora-merkkisen metallisen kahvipannun, jonka pohjassa oleva leima 1910 saattaa olla valmistusvuosi. Niin, ja löysin kirppikseltä myös hatun! Se on sellainen Kangolin lyhytkarvainen hattu, jonka tyylisiä minulla on jo kaksi, ja tämän hatun muotokieli on samankaltainen kuin paljon käyttämässäni ruskeassa sulkahatussa, mutta nyt löytämäni hattu on vihreä.

Kirppikseltä suuntasimme paikalliseen kebulaan, jossa söimme kalarantapäivien kunniaksi kalaruokaa eli frutti di maret. Pitsanähminnän jälkeen päätimme nähneemme kaupunkia tarpeeksi ja palasimme asemalle saadaksemme varmasti junasta hyvät paikat, sillä menomatkalla se oli aivan täynnä (kumma kyllä paluumatkalla vaunumme oli miltei tyhjä, mihin hävinnivät kaikki matkalaiset).

2015-06-27 15.14.20Ennen paluumatkaa oli kuitenkin aikaa ottaa jokunen hyväkin kuva päivän huolella valitusta asusta. Museojunamatka vanhaan satamakaupunkiin velvoittaa pukeutumaan tilanteen mukaan, tässä tapauksessa vintage-henkiseen Killercatin seilorimekkoon, siihen sopiviin Poetic Licencen kenkiin ja varsinaisesti juuri tätä asukokonaisuutta varten hankittuun violettiin seilorilakkiin, jonka olettekin jo nähneet loputtoman monta kertaa. Kenkien mallinimi on muuten Girl About Town eli suomeksi kaupunkivaeltelijattaret, ja mikäs sen sopivampaa minulle. Tosin nämä kengät eivät ole mitkään varsinaiset kaupunkivaelluskengät, sillä korkoa on paljon ja varpaat painuvat kärkeen sen verran lyttyyn, että hiertymiä syntyy helposti. Mutta kyllä näillä nyt yhden pikkukaupunkiretken suorittaa silloin, kun tyyli sitä vaatii.

2015-06-27 15.19.23Asussa on muuten mukana myös violetti Hell Bunnyn tyllialushame, ja tyylitietoiset epäilemättä huomaavat, että sehän on aivan liian lyhyt mekon helmaan nähden. Kyllähän tällainen tyylirikos näin koko maailmalle jaettuna on vähän nolo, mutta ei se tuolla pienessä maailmassa niin haitannut, siksi monta kehua asustani sain kuulla, että varmasti olin näinkin koko päivän tyylikkäimmin pukeutunut turisti Kaskisissa. (Tämä sama asu on eri palveluissa tällä hetkellä käyttämässäni profiilikuvassakin nähtävissä, ja siinä tuo alushamekin näkyy paremmin, kun olen sen varta vasten kuvauksellisesti asetellut. Se kuva on peräisin kahden vuoden takaiselta Finncon-matkalta.)

2015-06-27 17.57.23Kolmas päivämatka neljän päivän aikana on joltisenkin väsyttävä kokemus, ja paluumatkalla junan kolinassa paitsi unohduin katselemaan maisemia ja laskemaan pelloilla pyöriskeleviä fasaaneja (miten niitä voikin olla niin paljon?) myös luin tällaiseen vanhanaikaiseen matkustamiseen hyvin sopivaa kirjaa eli Sarah Watersin uusinta romaania The Paying Guests. Tarina lähti liikkeelle hitaasti kuin päivän museojuna, mutta nyt, kun tarinassa on päästy kultaisen leikkauksen kohdalle, se on vihdoin täydessä vauhdissa. Saas nähdä, mihin tämä safonilainen kertomus vielä kehittyy.

La Sastamala educación

La Sastamala educación

2015-06-26 14.44.21Suunnilleen kaikki kustantajakollegani tuntuvat olevan tällä hetkellä Maarianhaminassa Archipelaconissa, mutta minun makuuni on enemmän samaan aikaan Sastamalassa järjestettävät Vanhan kirjallisuuden päivät. Pääsin tapahtumaan kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, sillä aina on ollut jotain muuta ohjelmaa. Ja voi että sitä vanhojen kirjojen määrää! Niitä pläräillessä vierähtää mainiosti tunti jos toinenkin, ja lompakosta saa ihan tosissaan pitää kiinni, jos ei halua vararikkoon itseään ostella. Tapahtuman haittapuolena on kuitenkin paradoksaalisesti se, että näin suosituissa väenkokouksissa iskee turhan äkkiä ruuhka-ahdistus, ja etenkin pihalle pystytetty myynti- ja ravintolateltta on kakofoniassaan ja tungoksessaan hyvin lähellä sietämätöntä.

Mutta tyhjin käsin — tai siis kirjojen raahaamiseksi varta vasten varatuin laukuin — ei suinkaan kotiin tarvitse palata. Esittelen tässä kotilibristin laukkuun pakkaamia löytöjä aina yhtä viehkeässä Vammalan asemamiljöössä paluujunaa odotellessa. Jalassa Chie Miharat, yllä Indiskan hame, Jeff Gallanon röyhelöpaita ja Lindexin jakku, ja päässä VintagEija’sin hattu.

Porvoon-tuliaisia

Porvoon-tuliaisia

2015-06-24 15.43.10Elin 90-luvun nuoruusvuoteni Porvoossa, mikä tarkoittaa sitä, että tämän tästä minut valtaa kaipuu käydä Porvoossa ja kävellä vanhat tutut paikat läpi. Turhan usein tätä tulee tehtyä sen tarkemmin valmistelematta eli käytännössä epäoptimaaliseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan, joten tänä vuonna panostin ihan huolella siihen, että päiväretki Porvooseen tapahtuu kesällä ja päiväsaikaan. Totta kai valituksi tuli sadekuuroinen päivä. Suuremmilta kastumisilta kuitenkin vältyimme, ja toisaalta, johan minä vuosituhannen vaihteen aikoihin runoilin rakkaudestani Porvooseen näin sujuvasanaisesti:

Tunnetko kaupungin?
Sade vain kaunistaa kasvojaan.

Sittemmin olen keskittynyt kirjoittamaan proosaa.

2015-06-24 14.03.53Tässä matkaraportissa en kuitenkaan esittele omaa matkavaatetustani, sillä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Päiväretkeilijän kenkävalintoja nimittäin ohjaa sääntö ei korkokengissä Porvooseen. Ei, sitä vaan ei pidä tehdä. Jos nyt kuitenkin tulet lähteneeksi korkkarit jalassa vanhankaupungin kujille, niin kadut. Aivan taatusti kadut. Eri asia, jos asut Porvoossa ja tiedät mitä olet tekemässä, mutta tämä näin varoituksena kaikille turismia suunnitteleville. Minullakin oli jalassa turvalliset El Naturalistan violetit nauhakengät, jotka sopivat myös kuurosateeseen mainiosti.

Mutta sitten ne vanhankaupungin putiikit, onko niistä mihinkään? Jos tykkää antiikista, ja jos antiikkina ymmärtää vanhat lasi- ja porsliiniastiat, niin valikoimaa kyllä riittää. Muuta nähtävää on vähän vähemmän, mutta kenkiä, hattuja ja vaatteita etsivän kannattaa suunnata Doris & Duke Second Handiin Papinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Käytettyjä kenkiä pääsee sovittamaan punaiselle matolle ja peilaamaan prinsessapeilistä, ja hattuja on hyllyissä pinoittain. Kokoja en tällä kertaa löytänyt, harmi! Hauskasti sisustetussa liikkeessä myydään myös uutta tavaraa, muun muassa Hell Bunnyn mekkoja ja Melissan kenkiä sekä sisustusesineitä.

2015-06-24 13.12.49Kuriositeettiantiikkia etsivän ykköskohde taasen on Åborgin torilla eli Jokikadulla Simolinin vieressä sijaitseva Pehtoorin Perikunta. Täältä olisi voinut lähteä mukaan vaikka mitä tavaraa, mutta tyydyimme tällä kerralla kahteen kummajaiseen. Toinen näistä on tällainen peuran kallonkappaleen, sarvet ja ruostuneita nauloja sisältävä trofee.

2015-06-25 12.53.33Toinen kuriositeetti taas on vuonna 1767 Ruotsissa julkaistu kirja, joka sisältää ainakin kotitalousoppaan sekä joka kodin rohdosoppaan. Täysin kirjan sisältöä en ole vielä käynyt läpi, koska en ole vain selaillut sitä, vaan lukenut parhaita paloja siinä samalla. Ja ne lääkintäohjeet, ne ovat sen sortin kamaa, että kirja ansaitsee omankin blogauksensa, jahka olen perehtynyt kirjaan paremmin ja ehdin kirjoittaa siitä huolellisesti. Maistiaisina mainittakoon, että lääkintään on käytetty muun muassa mädätettyjä matoja ja tuoretta hanhenpaskaa, ja perään vakuutetaan, että Hjälper.

Kuvassa muuten näkyy myös sinappipurkki. Emme juurikaan käytä sinappia — edellinen tuubi taisi tulla ostettua vuonna 2013, ja jossain muutossa se sitten heitettiin pois pilaantuneena — mutta jos joku on joskus päässyt maistamaan Fryysarin sinappia, niin tietää kyllä, että sitä tekee mieli hankkia kaappiin silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvitse. Kyllä sille sitten käyttöä löytyy. Ongelma vain on siinä, että Fryysarin nakkaria ei ole ollut olemassa enää pitkään aikaan. Ennen matkaa guuglasin, mistä sitä saa, ja eräässä blogauksessa kerrottiin Sinnen sinapin kunnioittavan Fryysarin sinappia. Siispä ihan tätä varten käppäilimme Taidetehtaalle Bistro Sinneen. Myyjältä kysyin, onko tämä tehty Fryysarin reseptillä, ja hän sanoi, että ei ole, koska resepti on salaisuus. Happy Ending — Sinnen tulinen sinappi lienee kuitenkin hyvin samankaltaista, joten tällä myyntipuheella rohkenin sitä purkillisen ostaa. Vielä en ole rohjennut maistaa kuitenkaan.

2015-06-24 18.27.16Matkalla täytyy myös syödä ja juoda. Lounaaksi kävimme vetäisemässä mozzarellasämpylät Timbaalin kulmakahvilassa Café Klockanissa, ja harvoinpa oikeasti kahvilasämpylä on niin jumalallisen hyvää kuin täällä! Itse leipäkin oli mitä maukkain, mutta ne täytteet, ne täytteet — ei vain tomaattia, vaan ihan oikeaa, herkulliseksi kypsytettyä tomaattikastiketta. 5/5! Päivällispaikaksi valikoitui nepalilaisravintola Khukuri Runeberginkadulla. Satuimme onnettomaan aikaan, sillä kaikki muutkin olivat halunneet tulla syömään juuri silloin, ja ruokaa joutui odottamaan pitkään. Hyvää oli, ei siinä. (Todettakoon muuten, että Porvoon ravintolamaailma on jopa jonkin verran jalostunut viime vuosituhannen jälkeen. Ei minun nuoruudessani ollut nepalilaisia tai sushipaikkoja!) Vielä lopuksi cappuccinot Porvoon Paahtimossa tunnelmallisen kesäsateen piiskatessa kaunista jokimaisemaa.

PS. Porvoossa opin, että suomenruotsissa on aukiota tarkoittava sana skvär. Söpöä! Muistuttaa kovasti takavuosina sorvaamaani queer-sanan suomennosta kvääri.

Latvasta laho

Latvasta laho

2015-06-22 14.17.16Hihihii, kauan odottamani ja jo kovasti hehkuttamani uniikki hattu päätyi lopultakin käsiini, kun posti juhannuskohmeisena vihdoin avautui. Kuva kertoo enemmän kuin sanat, mutta kerrotaan nyt jokunen sanakin. Kyseessä siis totisesti on laho kääpäinen kanto. Kesähatuksi ehkä aavistuksen lämmin, mutta syyskeleihin mitä mainioin. Tässä kuvassa olen juuri vetänyt hatun päähäni suoraan paketista, joten käävät ovat vielä hieman kuljetuksesta rullalla, mutta vaikutukset näkyvät heti: klementiini on yhtäkkiä hyvin jännä juttu, ja lentokonekin on tehnyt hätälaskun kannonnokkaan. (Kyseessä muuten on maailman hienoin retrosuihkari eli Lockheed L-1011-100 TriStar LTU:n väreissä).

Hattu on tilattu Strange Hours Atelierista, joskaan tätä mallia ei näytä olevan vakiovalikoimissa. Mutta kysymällä löytyy, ja Flickrissä on esillä paljon hienouksia. Ja minun raukan oli tyytyminen vain yhteen! KYYBEL!!!

Rikollisen tyylikkäänä!

Rikollisen tyylikkäänä!

2015-06-16 12.08.24Kesän joutilaat museokäynnit jatkuvat. Tänään poikkesin pesueineni poliisimuseossa. Onhan siellä tullut käytyä jo joskus aiemminkin, mutta nyt esillä olevan voimankäyttönäyttelyn kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa. Jalkoihin sujautin ne Berliinistä vastikään ostamani Giorgio Venutin kippurahäntäavokkaat, ja niiden pariksi puin hyvin yhteensopivan Hobbsin pellavahameen.

Tyylirikokseni ei kuitenkaan jäänyt valppailta poliisikokelailta huomaamatta. Jos vain olisin jättänyt tuon jakun pois (mutta kun oli kylmä!). Tai edes vaihteeksi käyttänyt jotain toista hattua… Mutta hattuvalikoimani on kroonisesti alimittainen.

Siihen on onneksi kohtapuoliin tulossa pientä helpotusta, sillä pääsin tänään kirjoittamaan tulliselvitykseen sanat uniikki villa–silkkihattu, neulottu ja huovutettu. Mitä sieltä sitten onkaan tulossa — no, pidänpä teitä jännityksessä, kunnes saan kuvattua kyseisen luomuksen omassa päässäni!

Kenkiä museossa

Kenkiä museossa

Jos menneen kenkämuodin ihastelu museoissa kiinnostaa, kannattaa suunnata Tampereelle. Museokeskus Vapriikin kenkämuseon pysyväisnäyttelyssä esitellään laajasti tamperelaista kenkätuotantoa eri vuosikymmeniltä ja -sadoilta, ja tämän viikon perjantaina avautuvan uuden museo Milavidan ensimmäisessä näyttelyssä esitellään Salvatore Ferragamon suunnittelemia muotiluomuksia. Voi olla, että en erinäisten esteiden ja hidasteiden vuoksi pääse paikalle avajaispäivänä (mikä vääryys!), mutta tuo näyttely aivan kotikulmilla ei totisesti jää minulta väliin.

2015-06-10 14.59.57Tämän lisäksi vanhoja kenkiä on näytillä myös ainakin Emil Aaltosen museossa, jossa tulimme tänään käyneeksi Lokomon 100-vuotisnäyttelyn katsastamassa. Museo oli minulle uusi tuttavuus, joten jonkinlaisena yllätyksenä tuli, että museon perusnäyttelyssä on esillä kenkätehtailijanakin toimineen Aaltosen kenkätehtaan mallistoa 1900-luvun alusta. Joukossa on jokunen söpöläinen sekä paljon nykysilmään jossain määrin hellyttävän hassusti muotoiltuja kenkiä, mutta kyllä ne ilman muuta minun henkilökohtaiseen käyttökokoelmaanikin kelpaisivat — jos siis olisivat kokoa 41. En tiedä, saako mainitussa museossa kuvata vai ei, mutta niin vain pääsi käymään, että joku otti minusta siellä kuvan!

2015-06-10 14.44.45Omissa jaloissani olivat tänään moniväriset, pääväriltään punaruskeat Laura Vitan sandaalit, jotka onnistuin ostamaan viime vuonna, vaikka saatavuus välillä heikkoa olikin. Aiemmin mainitsin, että Berliinissä myytiin Laura Vitaa ilahduttavan monessa kaupassa, ja tämä malli (joskin erivärisenä) oli useimmin esillä. Taidan siis totisesti olla muodin harjalla! Kirjava Pomodoron hippihame on peräisin eBaysta. Oranssi huivi on muuten alun perin ollut jonkinlainen varsin niukka kietaisuhame, mutta modasin siitä hyvän huivin katkaisemalla solmintanauhat.

Oranssiin kukkahattuun taasen liittyy tarinoita. Tämä H&M:n hattu on päätynyt minulle kirppikseltä, enkä edes itse ollut kirppiksellä sitä ostamassa. Eräs irkkikaveri vaan joskus yli kaksi vuotta sitten raportoi paikan päältä, että täällä olisi hattu, joka saattaisi kiinnostaa minua ja erästä yhteistä ystäväämme. Pyysin lähettämään kuvan, ja hän ystävällisesti lähettikin. Totta kai pyysin häntä heti ostamaan hatun, ettei onni pääse kulkemaan ohi. Myöhemmin sitten lunastin päähineen häneltä.

Erään kerran taas osallistuin Tampereen Vihreiden kevätkokoukseen asianmukaisesti sonnustautuneena eli oranssit Backlashit jaloissa, sinisessä pallomekossa ja tuo oranssi huivi kaulassa — sekä tietenkin tämä oranssi kukkahattu päässä. Tajusin asusteen koomisuuden kontekstissaan vasta jälkeenpäin.

Euroviisulavan parhaat kengät

Euroviisulavan parhaat kengät

Okei, eilen tuli vähän hätiköityä, kun kirjoitin, että vain Moldovan esityksessä on tänä vuonna kiipeilytelineitä. Finaalissa nimittäin esiintyivät nekin maat, jotka pääsevät jatkoon ilman semifinaalia. Tästä joukosta yllättäen Iso-Britannia toi lavalle ihan kunnon viritelmät: korkokengän muotoiset valaistut portaikot! Kokonaisuudessaan Iso-Britannian 1920-lukua mukaileva esitys ihastuttavaa aksenttiaan myöten oli koko viisufinaalin paras veto — ainoa kunnon show koko illan aikana. Valitettavasti vaan Euroopan kansat eivät taaskaan ymmärtäneet hyvän päälle, ja brittien pistesaaliiksi taisi jäädä hulppeat viisi. Noh, katsotaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen tämä Electro Velvetin hieno suoritus. Huomatkaa, että esiintyjättärien kengissä on samaa väri- ja muotokieltä kuin portaikoissa, joissa esiintyjät parkouraavatkin ihan jeessisti.

Noin muuten viisuesiintyjien kengissä oli tänä vuonna yllättävän vähän näyttävyyttä. Kamoon hei! Nyt on sentään kyse maailman ykkösriikinkukkoshow’sta. Ei sinne missään arkitossuissa kannata lähteä heilumaan! Mutta sillä mennään, mitä käytössä on, eli katsaus vuoden 2015 euroviisuesiintyjien kenkiin.

7. Australia

Tänä vuonna debytoineen Etä-Euroopan valtion menevässä katurallattelussa tanssahteli mukana yksi taustakuorolaisista vaippapöksyissä hotpantseissa ja mätsäävissä remmikorkkareissa. Australian solisti oli muuten illan harvoja hattua käyttäneitä esiintyjiä. Oikeesti nyt hei, missä kaikki näyttävät päähineet?! Nyt ollaan sentään euroviisulavalla.Australia

6. Espanja

Espanjan itsepuolustusnäytöksessä demonstroitiin, kuinka saappaattomissa saappaissakin voi irtautua totisen hunksin otteesta.Espanja

5. Serbia

Sateenkaaridiskossa tanssittiin paitsi hapsusaappaissa (takana) myös hienosti kiiltävissä punaisissa miestenkengissä. Jotenkin kuvaavaa tämän vuoden viisujen kenkäsadosta on se, että miesten kengillä pääsee näin vähällä panoksella listoille.Serbia

4. Hollanti

Ensimmäisessä semifinaalissa rannalle jääneen Hollannin taustakuoron hamsteritytöillä oli selvästikin kaikilla värikkäät kengät, mutta ohjaaja ei sitten missään vaiheessa tajunnut, että niitä olisi ehkä pitänyt näyttää vähän enemmänkin! Nyt jäi tarkemmat detaljit tunnistamatta.Hollanti

3. Georgia

Oksiimia (mitä se on?) uhkuva soturi oli sonnustautunut hyvin pitkiin reisisaappaisiin. Polvien suojaaminen taistelussa on toki tärkeää. Mutta ehkä eivät kovin käytännölliset, koska taistelussa lähinnä seistiin paikallaan? Niin ikään hartioita koristavat sulkapuuhkat olivat tyylikkäät.Georgia

2. Israel

Esiintyjien kengistä ehdottomasti näyttävimmät tänä vuonna olivat Israelin kultapojan kultaiset siipilenkkarit. Oikeesti siis hei, nyt puhutaan asiaa! Jos minä lenkkeilisin, käyttäisin ehdottomasti jotain tällaisia.Israel

1. Iso-Britannia

Esiintyjien jalassa oli ihan perustyylikkäät kultaiset tanssikengät, mutta varsinaisen erikoiskunniamainintakehun tänä vuonna saavat nimenomaan ne korkokenkien muotoiset portaat. Katsokaa vielä kerran video, jonka linkkasin artikkelin alkuun, ei se ihan parilla katselukerralla puhki kulu, ja biisikin on mainio!Iso-Britannia

Saapikkaista sandaaleihin

Saapikkaista sandaaleihin

2015-04-30 14.51.18Hienosti alkanut kevät sai vähän takapakkia keskiviikon lumisateista. Niinpä torstaiaamuna aikainen junaanlähtö mietitytti sikäli, että siirryin hetkellisesti kesäkengistä takaisin talvikenkiin ja vedin jalkaan nämä jo aiemmin esitellyt Marcin mokkasaapikkaat. Lämpötilan osalta tämä olikin oikein erinomainen päätös, vaikka iltapäivällä suurin osa lumesta oli sulanut jo tältä kuvan syrjäiseltä rautatieasemaltakin. Illalla kotiin tultuani sain sitten harmikseni huomata, että sukkahousut olivat kuluneet puhki kummankin kantapään kohdalta! Ja nuo kun olivat vieläpä tuollaiset hienot kuviolliset sukkikset. En tiedä, oliko vika kengissä (eivät nuo aiemmin ole sukkiksia rikkoneet) vai sukkahousujen kehnossa laadussa, mutta nyt siirtyivät nuokin säärenpeitteet siihen alati kasvavaan sukkahousuryhmään, jota käytetään riisumatta kenkiä kodin ulkopuolella. Pöh!

2015-04-30 21.23.51-1Mitä torstain asuun noin muuten tulee, niin kymmenvuotiaan muotikonsulttini mukaan näytin lyhyine hiuksineni näissä vaatteissa aivan korealaiselta. Ehkä sitten niin, en minä asua valitessani tullut ajatelleeksi tällaista seikkaa. Rusettikauluksinen H&M:n paita on ostettu käytettynä Kaunottaresta ja kulkurista, ruskea vinoonleikattu H&M:n vakosamettihame taasen on tullut tilattua joskus eBaysta.

2015-05-01 11.49.00Vapunpäivä olikin sen verran aattoa lämpimämpi, että rohkenin pyörähtää kaupungin kuhinassa sangen keväisesti pukeutuneena, ensimmäistä kertaa sandaaleissa tänä vuonna (siis Suomessa; tammikuussa Barcelonassa käytin jo näitä sandaaleita). Näissä matalakorkoisissa Fly Londoneissa jalat viihtyvät, ja vihreää on helppo yhdistää monenlaiseen, kas kun vaatevarastoni on niin vihervoittoinen. Ylioppilaslakin sijaan painoin päähäni tämän VintagEija’sin lakin, jonka taannoin ostin Kierrätystehtaalta. Otsahiukseni ovat sen verran ohuet, että hatussa olevaa kampaa on vaikea saada niihin riittävän tukevasti, jos hattu on tyylikkäästi vähän etukenossa. Niinpä jouduin suojautumaan tuulelta (aina yhtä inhottavaa, kun tuuli vie hatun — etenkin, kun hattu on hieno!) työntämällä hattua vähän enemmän taaksepäin, jolloin se asettuu paremmin pääni muotoon, mutta ei näytä ihan yhtä tyylikkäältä kuin se nyt tässä kuvassa näyttää. Keväisen tunnelman viimeistelee Indiskan kukkamekko, jonka esittelin jo vaalipäivän postauksessani.

(Kuriositeettina mainittakoon, että ylioppilaslakissani on lyyran sijaan neukkukokardi, jollaisen vaihdoin lakkiin joskus viitisentoista vuotta sitten, ja käytinkin tätä tuunattua lakkia tuolloin vappumarssilla. Lyyra on valitettavasti hävinnyt vuosien varrella jonnekin, joten nyt minulla on vain se kokardi. Tokihan se vapputunnelmaan edelleenkin sopisi hyvin, mutta toisaalta, miksi käyttää jotain ylioppilaslakkia, kun tyylikkäämpiäkin päähineitä on tarjolla.)

Kaupungin kuhinan jälkeen leipaisin vielä munkkeja ja tarjoilin simaa Borjomi-pullosta.

Muistetaanhan pankkejakin.

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

2015-04-25 09.56.29Vihdoin koitti hyvän tovin odoteltu kevään kohokohta eli Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät, johon ennen kaikkea Kummain kenkäin ja kenkäkirppis Hupsistan innoittamana päädyin lähtemään. Ja hype oli sitä luokkaa, että eihän nyt tällaiseen tilaisuuteen mitenkään voinut lähteä missään perustossuissa. Tyyliä ja näyttävyyttä sen olla pitää! Mutta valitettavana kääntöpuolena on se, että kun pääkaupunkiin asti lähtee, niin siellähän tulee sitten käveltyä monta tuntia ja monta kilometriä, ja kenkien pitää suoriutua siitäkin kunnialla. Näiden vastakkaisten tendenssien tasapainopisteestä löytyivät jo aiemmin esittelemäni oranssit Poetic Licencet eli juuri ne kengät, jotka ovat eniten herättäneet ihastusta, missä ikinä olen liikkunutkaan. Ja jotta asu olisi mahdollisimman fantsu, sovitin siihen hyvin oranssin kanssa passaavan petrolinvärisen Per Unan vakosametti-tekosäämiskähameen (tämäkin tuttu aiemmista postauksista) ja samanväriset sukkahousut sekä keltaisen, valkoraitaisen Nanson trikoopaidan (ei näy kuvassa tuolta takin alta). Kaulaan vielä turkoosin ja violetin eri sävyissä kimalteleva ohut huivi ja päähän vanha tuttu violetti seilorilakki, ja ei kun etelän junaan!

2015-04-25 12.29.11Teatterimuseossa se sitten odotti, maailman fantsuin kenkäkirpputori, ja totisesti fantsu se olikin! Tuskinpa mikään sana paremmin kuvaakaan näitä uniikkeja teatterikenkiä, jotka olisin minäkin voinut saada omakseni varsin kohtuulliseen hintaan. Mutta jätin kuitenkin sinne, vaikka etenkin nuo kulkustöppöset olisivat epäilemättä olleet myös kissojen mieleen. Olivat nimittäin hyvin varmasti myös väärää kokoa. En kyllä sovittanut eikä kaikissa näissä kokomerkintöjäkään ollut, mutta silmämääräisesti näyttivät joko liian pieniltä (se tavallinen tarina) tai sitten aivan liian isoilta (ja myös tuntuivat raskailta).

2015-04-25 12.30.02Väärä koko tuntui muutenkin olevan valikoiman vallitsevana teemana. Omat räpylini ovat kokoa 41, joskus jopa 42, eivätkä suinkaan kapeimmasta päästä. Kovasti paljon oli tarjolla kokoa 40, ja myös sitä pienempikoipisille oli mistä valita, mutta neljäykköstä sai kyllä etsiä hyvän tovin. Erityisen kaiholla katselin näitä koon 40 turkis-nahkasaappaita. Olivat niin söpöt. Ja pehmoiset. Pöwwöiset. Mutta eivät sitten päässeet minun kokoelmiini, *huoh*.

Mutta lopulta sitten löysin pöydän, jossa oli jokuset neliykköset. Se itse asiassa paljastui Kummain kenkäin Mian ja Sadun pöydäksi, ei siis ihmekään, että siinä oli sekä nähtävää että sovitettavaa. Ensimmäiseksi kokeilin John Fluevogin mustia avokkaita, mutta ne olivat leveisiin räpylöihini aivan liian kapeat. Satu (tai siis ainakin veikkaisin, että Satu — nimi- ja kasvomuistini on aivan törkeän huono) rohkaisi, että kenkiä voi kyllä leventää. Korostin, että jalkani on kyllä aivan liian leveä, eikä kannata edes harkita kenkien venyttämistä niihin. Niinpä Voggelit jäivät tällä kertaa ostamatta, mutta olenpahan nyt ainakin päässyt sovittamaan sellaisia.

2015-04-25 12.23.06Pian huomasin pöydässä kuitenkin jotain muuta: KMB:n vaaleahkonruskeat nilkkurit upeilla satiininauhoilla, nekin onnekseni kokoa 41! Ihastuin niihin saman tien, eikä ehkä ihmekään, jos vertaa niitä Poetic Licenceihini. Värimaailmassa ja muotokielessä on paljon samaa (korko on kyllä aivan erilainen, minkä huomaatte jäljempää toisesta kuvasta), ja nämä KMB:t ovat ikään kuin arkisempi versio Poetic Licencen ihanuuksista. Tai asian voisi proosallisemmin ilmaista niin, että Poetic Licencen nilkkurit ovat joutilaaseen ja iloluontoiseen elämään keskittyneitä aatelisrouvia, mutta KMB:t ovat perinnöttömiksi jätettyjä suvun mustia lampaita, jotka ovat hengissä pysyäkseen joutuneet ottamaan vastaan raskaita töitä, esimerkiksi nyt vaikka pyykkärimuijina. Ruumiillisen työn seurauksena heille on kertynyt vankka ruumiinrakenne, josta suvun piirteet kuitenkin kuultavat selvästi läpi.

3Ja katso! KMB:t sopivat jalkoihini täydellisesti, ne tuntuivat mukavan pehmeiltä ja olivat oikein tukevien kävelykenkien oloiset. Kenkiä myymässä ollut Mia (en edelleenkään ole aivan varma, kumpi oli kumpi, mutta sanotaan, että kaksikosta se isojalkaisempi — ja anteeksi vain, jos kuulostan töykeältä, mutta hän nyt kuitenkin on se, jolla oli myynnissä minunkin jalkoihini riittävän isoja kenkiä, ja sehän se on ihmisen tunnistamisessa aika paljon oleellisempaa kuin esimerkiksi nimi) kertoi vaihtaneensa nämä flamboyantit nauhat kenkiin itse. Erittäin hyvä ratkaisu oli se, sillä ilman näin upeita nauhoja silmäni eivät ehkä olisi pysähtyneet kenkiin riittävän pitkäksi aikaa. Nyt kokonaisuus teki vaikutuksen, ja kengät päätyivät minun omistukseeni. Tyhjin käsin (ja paljain jaloin) ei siis tarvinnut kenkäkirppikseltä poistua. Ja kun iltaa kohden jalkani alkoivat väsyä, saatoin vaihtaa sirot keimailunilkkurit vankkoihin kävelynilkkureihin tyylin tippaakaan siitä kärsimättä. Kuvassa vielä rinnakkain kengät meno- ja paluujunassa.

2015-04-25 12.28.54Kerrottakoon vielä, että kenkäkirppiksen lisäksi kierrätyspäivillä on kenkäintuunauspiste. Omat kädentaitoni rajoittuvat siihen, että onnistun tämän tästä ojentaessani kättä tarttuakseni johonkin tökkäisemään sormeni ohi kohteesta niin, että kynsi napsahtaa poikki. Niinpä jätin tuunailut suosiolla osaavampien hommiksi, sillä mitään muuta kuin järkyttävää sotkua ei noin pelottavasta maaliarsenaalista minun hyppysissäni olisi tullut.

FB-tiedotuksen mukaan sunnuntaille on tulossa uusia myyjiä ja siis lisää kenkiä myyntiin, joten jos nyt suinkin olette Helsingissä tai menossa sinne päin, niin poiketkaa Kaapelitehtaalle, voitte löytää popot, jollaisia ette uskoneet kohtaavanne. Samalla voitte katsastaa myös Teatterimuseon näyttelyn, sillä museoon on Kierrätystehtaan ajan vapaa pääsy. Itse bongasin sieltä näin hersyvän kuva-arvoituksen. Mikä tästä miniatyyrinäyttämökuvasta puuttuu? Jos tiedät oikean vastauksen, saat palkinnoksi korvamadon!2015-04-25 12.35.23(Psst! Oikea vastaus on tietenkin polvet.)

2015-04-25 22.38.41Niin, tuo Kierrätystehdas. Tottahan toki sekin tuli käytyä läpi. Ja koska olen kenkien lisäksi heikkona hattuihin, onnistuin sortumaan tällaiseen VintagEija’sin kierrätysmateriaaleista valmistettuun uniikkipäähineeseen (tässä kuvattuna heti kotiinpaluun jälkeen väsyneenä ja rähjäisenä ja nopeasti hatun tyyliin sopivaan Per Unan vakosamettijakkuun ja valkoiseen röyhelöpaitaan verhoutuneena — 40-luvun tyylisessä kaukaisuuteen suuntautuvassa katseessa on siis ihan aito lasittunut haritus!). Vaaleaa pörröä ja kapea pitsikoristeltu lieri, metsänvihreä ruusuke ja lehtiä sekä violetteja höyheniä (eivät näy kunnolla tuossa kuvassa, ovat tuolla ruusukkeen takana). Minkä mainion arkihatun tästä sainkaan, nyt ei tarvitse aina käyttää sitä samaa seilorilakkia tai ruskeaa sulkahattua.

Totisesti ei mikään hukkareissu tämä päivä Kierrätystehtaassa. Ja nyt vielä sunnuntaina tosiaan ehditte, menkää menkää!