Category Archives: Hatut

Myöhempien vuodenaikojen kohokohtia

Myöhempien vuodenaikojen kohokohtia

Syksy, tuo vuodenajoista paras. Mikäs sen mukavampi tapa viettää sunnuntaipäivää kuin vetää kääpähattu päähän ja hakeutua kaltaistensa seuraan Kalevankankaan hautausmaalle!

Muutakin mainiota tähän viikkoon mahtuu. Toinen velopunk-romaanini Myöhempien aikojen liiketoimintamahdollisuuksia on parhaillaan painettavana, ja se ilmestynee Turun kirjamessujen alla. Romaanihan on jatkoa vuosi sitten ilmestyneelle esikoisromaanilleni Ei kaikki pinnat kireällä, mutta tapahtumat sijoittuvat puoli vuosisataa myöhempään aikaan ja Bataranam on muuttunut melkoisesti. Vaan ydin pysyy: luvassa on taas päätöntä kohellusta ja liioitellun kohtalokkaita juonenkäänteitä.

Niin ja yhdysvaltalaiskustantajani Microcosm Publishing on vähitellen alkanut promota tammikuussa ilmestyvää Dragon Bike -antologiaa. Antologiassa oleva novelli Beasts of Bataranam on ensimmäinen alun perin englanniksi julkaistava novellini, ja siinä päästään tutustumaan Bataranamin meininkiin 1800-luvulla, kun maa oli vielä Hollannin siirtomaa.

Ei siis ihan huono meininki!

Takki auki kuraisessa puistossa

Takki auki kuraisessa puistossa

On omanlaisensa merkkipäivä, kun ensimmäistä kertaa keväällä lähtee ulos yllään kevättakki. Ja tänään oli se päivä. Aloitin maltillisesti takki kiinni ja huivi kaulassa, mutta kun lopulta suuntasin takaisin kotiinpäin (tuli käytyä pääkirjastossa kuuntelemassa Nuoren Voiman Liiton Haluatko kirjailijaksi? -esitelmiä), jätinkin takin napittamatta ja huivin laukkuun. Ja siitä saatiin aihe tämänkertaiseen asukuvaan — edellisestä onkin jo aikaa. Kuvauspaikaksi löytyi kurainen Hämeenpuisto aivan pääkirjaston vierestä.

Takki on muuten aivan uusi M&S Collectionin keltainen trenssi. Olen jo hyvän tovin etsinyt keltaista takkia, lähinnä kyllä talvisempaa villakangastakkia, mutta sellaista ei ole osunut kohdalle. Nyt sitten näin Sokoksen näyteikkunassa keltaisen kevättakin, ja menin oitis heräteostamaan sellaisen. Muu asu onkin sitten jo entuudestaan tuttua: Dividedin vakosamettijakku, Racing Greenin vakosamettihame, So Whatin tekonahkasaappaat ja Kangolin villahattu. Ja hiukset — älkää nyt liikaa tuijottako niitä! Aivan ryhditön kampaus, olen tässä jo useamman kuukauden miettinyt, mitä niille tekisin, ja vastausta odotellessa ovat päässeet rehottamaan ja haalistumaan miten sattuu. Ehkä jopa leikkautan lyhyiksi ja jätän luontaisen vaalean värisiksi, saa nähdä.

Mutta oliko tapahtumasta sitten hyötyä kirjailijaksi ryhtymisessä? No jaa, eipä siellä kovin paljoa uutta asiaa ollut, kun on tässä nyt kuitenkin vuosien ajan jo tullut keskusteltua aloittelevien ja kokeneempienkin kirjailijoiden kanssa. Ja yksi kässäri on jo kustantamoissa odottamassa hylsyjä, siihen nimenomaiseen ei nyt hirveästi voi tässä vaiheessa vaikuttaakaan. Mutta olihan Anna-Riikka Carlsonin puheenvuoro ihan kiinnostava kurkistus siihen, millaista kustannustoiminta Suomen mittakaavassa isossa kustantamossa nykyään on. Nyt jos jostain vain saisi myönteisen kustannuspäätöksenkin.

Ensimmäinen asiakastapaaminen!

Ensimmäinen asiakastapaaminen!

2016-08-30 10.57.11
Niin se vain kuulkaas on, että ensimmäiset kerrat tapahtuvat aina joskus. Olen ollut yrittäjänä kahdeksan vuotta, alusta asti täysipäiväisenä. Kaikki liikeviestintäni tapahtuu sähköpostitse ja käännöstoimistojen portaaleissa. Puhelimitse hoidan työasioita muutaman kerran vuodessa, ja niistäkin puheluista suurin osa soitetaan minulle, minä itse soitan kenellekään hyvin harvoin. Ja tänään, tänään on se suuri päivä, kun minä ennalta sovitusti tapaan asiakkaita kasvokkain ihan ensimmäistä kertaa!

Tai no, täsmennetään nyt sen verran, että kyseessä on käännöstoimiston infotilaisuus alkamassa olevasta suuresta käännösprojektista, ja minä olen käännöstoimistoon alihankintasuhteessa. Käännöstoimistoja ei aina miellä asiakkaiksi, koska niiden kanssa työskennellään ikään kuin samalla puolella loppuasiakkaan laskuun, mutta teknisestihän käännöstoimistot ovat minun asiakkaitani. Ja saattaa olla, että näin tärkeässä infotilaisuudessa on myös loppuasiakkaan edustaja paikalla. Otan siis itselleni tästä suorituspisteen.

2016-08-30 10.57.37Olen kyllä kerran ennen tätäkin tavannut käännösasiakkaani, mutta se tapahtui odottamatta, Finnconin iltabileissä vuonna 2012, kun eräs kustannustoimittaja hakeutui minun luokseni ja tarjosi minulle suomennettavaksi paria romaania. Ensikontaktin saamisen jälkeen yhteydenpito hoidettiinkin sitten mallikkaasti loppuun sähkäpostitse. (Onkohan tässä jotain säännönmukaisuutta havaittavissa: asiakaskohtaaminen neljän vuoden välein?)

Joka tapauksessa näin tärkeään merkkipaaluun on suhtauduttava sen ansaitsemalla kunnioituksella eli pukeutumalla hyvin. Minullahan ei tietenkään ole mitään käsitystä siitä, millä tavalla ammatillisissa kuvioissa tulisi pukeutua, koska työskentelen yksin kotona ja olosuhteisiin nähden ylipukeudun lähes aina. Britit saattaisivat kutsua valitsemaani asua adjektiivilla smart: Racing Greenin viininpunaiseen vakosamettihameeseen yhdistin Dividedin hieman vaaleamman sävyisen vakosamettijakun. Paita on H&M:n, hattu Kangolin ja kengät Bed of Rosesin. Ehkä tämä on ihan hyvä näin. Ja valitettavasti en saanut kaikkea mahtumaan yhteen kuvaan, koska kotona ei ollut oikein aikaa jäädä räpsimään kuvia peilistä (aamutoimet eivät totisesti ole minun juttuni!). Niinpä on tyytyminen junassa ahtaasti ja oudossa valossa kuvattuihin kuviin.

Esisynttärit

Esisynttärit

Nuoriso vaati, että tänään vietettäisiin minun synttäreitäni (jotka ovat oikeasti vasta ensi viikolla, mutta silloin nuoriso ei ole täällä), joten mikäs siinä sitten! Tosin kakkua en jaksanut itse leipoa, vaan tänä vuonna mentiin kaupan kakulla, tarkemmin Elosen kolmen suklaan kakulla.2016-08-06 13.18.29

Ja kun kerran vietetään minun synttäreitäni, niin totta kai minä pukeudun juhlaan sopivalla tavalla. Dolly & Dottyn Claudia-mekko pääsi nyt ensikäyttöön. Irregular Choicen Bloxy-korkkareilla ei ole ollut hirveästi käyttöä tätä ennen, mutta tämän mekon kanssahan nämä sopivat mitä mainioimmin. Päässä on Green Whalen sulkahattu, tai ehkä virallisemmin tuo on hiuskoriste.2016-08-06 13.18.33

Kuvathan eivät ole tietenkään yhtään lavastettuja, vaan spontaanisti tässä ihastelen itse kattamaani pöytää.2016-08-06 13.18.41-1

Mekko värjäytyi, mutta asiakaspalvelu oli loistavaa

Mekko värjäytyi, mutta asiakaspalvelu oli loistavaa

2016-07-23 13.46.24Lady Vintagen punavalkoinen pallomekko on äärimmäisen ihana, mutta joskus sekin tulee hikoiltua niin, että on pakko pyykätä välillä. No, ei voi olla rakettitiedettä, kun kangas on 97-prosenttista puuvillaa. Mutta uusi vaate voi päästää väriä, erityisesti tällainen iso punaisella painettu mekko, joten varmuuden varalle pestään ihan yksinään, muuten kaikki muu on punaista. Ja ollaan erityisen huolellisia pesuohjeen kanssa muutenkin, koska kyseessä on erityisen rakas vaate, joka kaiken lisäksi maksoi satasen. Totta kai sen pitää tulla pesukoneesta yhtä täydellisenä kuin se sinne meneekin.

2016-07-25 13.08.57Vaan kuinkas sitten kävikään? Mekon valkoiset pallot värjäytyivät vaaleanpunaiseksi. Kanttaukset pysyivät kirkkaanvalkoisina, mutta pallot ovat nyt vaaleanpunaiset. Miten tällainen voi olla mahdollista, vaikka olin erityisen huolellinen? Nyt kaunis mekkoni muuttui kertalaakista juhliinkin sopivasta asusta nuhjuiseksi kotivaatteeksi. Ja sanonpa vain, että ei tällainen nyt ihan normaalia toimintaa ole — tai ainakaan hyväksyttävää, jos kohta markkinoilla liikkuu huonolaatuisiakin kankaita. Tämä nyt kuitenkaan ei ollut missään suhteessa mikään halpismekko, joten ei tällaista nyt vain voi hyväksyä. Johan tässä on kohta parikymmentä vuotta tullut pyykättyä omia ja perheen vaatteita. Klassinen moka, jossa pesukoneeseen eksynyt väärän värinen vaate värjää muun pyykin, on kyllä ehtinyt tulla tutuksi. Mutta nyt olin erityisen huolellinen, että näin ei pääsisi käymään. Ja tämä mekko sitten meni ja tuhosi itsensä. Enpä muista vastaavaa vielä kohdanneeni. Väkisinkin vetää suun mutruun.

2016-07-25 06.23.46Mutta onneksi mekon myyneessä Miss Windy Shopissa on ensiluokkainen asiakaspalvelu. Reklamoin huonolaatuisesta tuotteesta ja pyysin saada vaihtaa mekon uuteen samanlaiseen. Tähän suostuttiinkin, joskin M-koko on juuri nyt loppu varastosta, mutta sen sijaan voin saada rahat takaisin ja tilata mekon myöhemmin uudelleen, kun sitä taas on. Hienoa, juuri näin asiakaspalvelun pitääkin toimia! Nyt uskaltaa taas hymyillä. Kunhan syksyllä saan tilattua uuden punaisen Isabella-mekkoni, en pese sitä ainoastaan erityisen huolellisesti, vaan aivan ultimaattisen ylivoimaisia varovaisuusperiaatteita noudattaen eli käyttämällä jotain sellaisia värinsuojausmenetelmiä, joita yksikään tähän mennessä pesemäni vaate ei ole vielä tarvinnut.

Hymyilykuvassa on muuten yllä toinen Miss Windy Shopista ostamani pallomekko, Collectifin Dolores Doll. Hellepäivien ahkerassa käytössä sekin on hikoontunut ja odottaa jo omaa ensipyykkäystään. Pitääkin ennen sen pesemistä selvittää, mitä muita ylimääräisiä varotoimia kuin pesukoneeseen heitettävät värinkeruuliinat voisin vielä käyttää. Ehkä on hankittava jopa jotain erityispesuainetta, kun tavallisessa on näköjään vaaransa. Asusteina hymyilykuvassa on jo aiemminkin esitelty VintagEija’sin pitsisomisteinen nukkapintainen kukkahattu ja Lumouksesta vastikään ostamani Sysimaan pöydässä myynnissä ollut koru, jonka tekijän nimen valitettavasti jo unohdin ja lapunkin ehdin siivota pois.

Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

Kilometrejä ja pokémoneja kertyy

2016-07-22 14.13.56-2Pokémonjahtimme jatkuu jo kuudetta päivää. Pelkästään eilen tuli käveltyä lähes 13 kilometriä, ja tämän päivän osalta olemme vasta alussa. Mutta lyhyt asiointimatka tuli tuossa jo hoidettua, ja siinä samalla kertyi jokunen pokémonkin. Tosin liikkeellelähtöä tuli aluksi vähän lykättyä, koska palvelimet olivat taas jumissa — melkoinen ensimmäisen maailman ongelma! Lopulta sitten lähdimme ilman toimivaa peliä liikkeelle, ja puolimatkassa se vihdoin alkoi toimia.

Tälläkin kertaa lähdin jahtiin tyylikkäänä — eihän tässä mitään ryysyläisiä olla. Lady Vintagen mekkoa täydentävät tänään viime viikonloppuna Lumouksen Dark Marketin kirppikseltä eurolla ostamani Dividedin vakosamettijakku ja viime kesänä Tallipihan vintagetapahtumasta ostamani Kangolin villabaskeri. Tätäkään hattua ei ole tullut aiemmin juuri käytettyä, ja olen miettinyt, että miksi ihmeessä ostin hatun hyllyyn lojumaan vain siksi, että sen löysin käytettynä halvalla. No, nyt vihdoin on vaatteita, jotka siihen sopivat, eikä enää harmita, että tuli ostettua. Jalassa on käytännölliset El Naturalistat (en minäkään nyt sentään korkkareissa lähde kilometrikaupalla pokémoneja jahtaamaan, paitsi jos ajan pyörällä). Ainoat punaiset polvisukkani ovat pyykissä, joten nyt on tyytyminen mustaharmaisiin.

2016-07-22 14.53.27Yksi asiointimatkan kohteista oli Sokoksen kosmetiikkaosasto, josta kävin hankkimassa tähän uuteen mekkoon sopivan huulipunan. Edellisessä blogauksessa näkyvä Maybellinen Lady Red -sävy kun on vähän turhan kirkkaanpunainen. Nyt sopiva sävy löytyi Nyxiltä, mutta tässä kuvassa huuleni ovat vielä punaamattomat, koska huulipunahan on avaamattomana käsilaukussa.

Saattaa olla, että tänään tulee lähdettyä rähinöimään lähipunttiksille. Pokémon Gossa siis. Esimerkiksi Tampereen tuomiokirkossa nyt vastassa ollut cp10 Magikarp näyttää aika vaivattomalta vastukselta. Noh, eihän se siellä enää siinä vaiheessa ole, kun me illalla liikkeelle pääsemme.

Fiinimpää fillarointia

Fiinimpää fillarointia

2016-07-20 13.13.15Uudet pallomekot on nyt sovitettu ja siirretty komeroon odottamaan tosikäyttöä. Ja tänään ensimmäinen niistä pääsikin jo kunnolla ulkoilemaan. Pokémon-metsästys kun on edennyt jo siihen pisteeseen, että ilman varavirtalähdettä ei pärjää — kaksi ja puoli vuotta vanha iPhone tyhjenee jo runsaassa tunnissa, eikä se nyt ole aika eikä mikään, kun metsälle lähdetään — joten varavirtalähdettä oli käytävä ostamaan. Valitettavasti keskustasta ei oikein kunnollista hinta-tehosuhdetta löydä, ja tätä hankintaa varten oli lähdettävä laitakaupungille eli tässä tapauksessa Lielahden Motonetiin. Sieltä tuli hankittua 13 000 mAh:n Waltter-varavirtalähde 34,90 eurolla. Ehkä tuolla jokusen tunnin kerrallaan pärjää.

Mutta eipä nyt minnekään laitakaupungin sekatavarakauppaankaan sovi rytkyissä lähteä. Laura Vitan sandaalit saivat kunnian olla tämän Lady Vintagen mekon ensimmäisenä työparina. Päässä on itäsaksalainen rahastajanlakki, jonka ostin viime kesänä Tallipihan vintagemarkkinoilta (oli tapahtumalla varmaan joku nimikin, Suvi-vintage ehkä), ja kaulaa koristaa Fiskarsin antiikkipäivien yhteydessä hankittu Helmipuoti Helmiäisen perhosriipus.

Ja matkahan taitettiin ilman muuta fillarilla. Samalla pääsin kokeilemaan kuulemaani Pokémon Go -vinkkiä. Kuulemma suitsuke houkuttelee paikalle Pokémoneja parhaimmillaan jopa minuutin välein, jos ehtii minuutin aikana kulkea 200 metriä eli noin 12 km/h. Juoksemaan en rupea, mutta pyörällä tuo ei ole homma eikä mikään. Ja kun matka Lielahden Motonetiin on muuten niin tylsää ja suoraa Paasikiventietä, niin olosuhteet suitsukkeen kokeilemiseksi olivat mitä parhaimmat. Ja kyllä se toimi, uutta saalistettavaa ilmestyi noin minuutin välein, joukossa jopa muutama aiemmin näkemätön Pokémon. Vauhdissa niitä ei tietenkään kannata pyydystää, mutta tyhjällä ja suoralla tiellä on juuri se hyvä puoli, että voi vaivatta pysähtyä parinsadan metrin välein häiritsemättä ketään.

Samalla huomasin myös, että munienhaudontakilometrejä ei kerry pyöräillessä ihan niin paljon kuin oikeasti tulee ajettua. Niissä lienee jokin nopeuden yläraja, jonka jälkeen haudonta ei etene. Kuuden kilometrin pyöräilystä kertyi muniin alle kolme kilometriä.

Illalla (tai no, yöllä) sitten varavirtalähteen tukemana pidemmälle kävelylle.

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Tiskikeijun taian avulla sinäkin voit pelastua

Finncon on taas Tampereella. Ja sehän tarkoittaa — paitsi sitä, että minä seison Osuuskumman pöydän takana myymässä kirjoja — että voi aivan huoletta pukeutua ihan reilusti överiksi, eikä edes mitenkään erotu joukosta. Minä vedin ylleni tiskikeijun sotisovan, joka tuli joillekuille tutuiksi jo neljän vuoden takaisessa Tampereen Finnconissa.2016-07-02 13.46.19

Asussa yhdistelen sekä valmiita vaatteita että itse tehtyjä asusteita. Kukkakuvioinen hame on merkkiä Twentyone ja t-paita Seppälästä. Alun perin käytin asussa vihreitä El Naturalistan remmikenkiä, jotka värinsä puolesta ovat hiukan sopivammat kuin nämä nyt jalassa olleet Fly Londonit, sekä vihreitä päivänkakkarakuvioisia sukkahousuja. Mutta kun ulkona (ja sisällä Tampereen yliopiston päätalossa) on niin turjakkeen kuuma, niin jätin sukkahousut pois, ja senpä vuoksi vaihdoin kengätkin, koska mainitut El Naturalistat hankaavat isovarpaan rakkuloille alta aikayksikön ilman sukkia.2016-07-02 13.48.10

Keijuasu tästä kokonaisuudesta syntyy toki vasta siivillä. Nämä siivet olen väsännyt ihan itse: kuumaliimalla olen sutaissut epämääräisiä organzanpaloja paksusta rautalangasta väännettyyn kehikkoon, ja olkahihnat kiristetään (ja siivet nostetaan ylemmäs) irrallisella eteen solmittavalla rusettinauhalla. Siivet hulmuavat erityisen hienosti keinussa — katso gifu jutun lopussa tai vaikka tämä video.2016-07-02 14.06.00

Hatun inspiraatio on peräisin Moldovan vuoden 2011 euroviisuesityksestä, jossa lavalla liihottaa pasuunakeiju yksipyöräisellään. Kyseinen pasuunakeiju on eittämättä ollut yksi suurimman vaikutuksen minuun tehneistä populaarikulttuurin hahmoista. Töttöröhatun runko on sanomalehtisuikaleilla vahvistettua kartonkia. Tekoturkis on liimattu kartongin päälle ja ommeltu reunasta kiinni hatun sisällä olevaan päänmyötäiseen vuoriosaan, ja koristenauhat on ommeltu turkikseen kiinni. Pysyy yllättävän tukevasti päässä, vaikka minä poropeukalo sen teinkin — ja hiostaa ihan hemmetisti näin kesällä!2016-07-02 14.05.59

Taikasauvana toimii luotettava Pirkan tiskiharja — tietenkin samaa sävyä kuin siivet. Ilmeestä päätellen kuvan keiju taisi juuri kuulla, että joku on jynssännyt taikasauvalla homeisia astioita. No ei vaiskaan! Taikasauvaa ei ole tiskivedessä sotkettu, sillä tiskikeijuhan saa astiat puhtaaksi ihan vain yksinkertaisella ranneliikkeellä.2016-07-02 14.04.44

Oho! Joku oli unohtanut taikasieniä tiskikeijun tielle. Mitenkähän myyntivuoro nyt mahtaa sujua?2016-07-02 15.16.47

No niin, olisihan se pitänyt arvata, että tällaista siitä tulee.2016-07-02 15.17.17

Eh, nyt on ehkä paras lopettaa todistusaineiston julkaiseminen, ennen kuin tiskikeijua tullaan syyttämään rehtorien häpäisystä!

Swinging Fairy in Midsummer Night

Viisukatsomossakin vakosametissa

Viisukatsomossakin vakosametissa

2016-05-15 12.00.47Tänä vuonna taisin ensimmäistä kertaa ikinä katsoa euroviisufinaalin muualla kuin kotonani. Viisukatsomo löytyi peräti Espoosta asti, ja totisesti on sanottava, että oli niin laimea esityskavalkadi, että ei sitä ilman mahtavaa viisuporukkaa olisi jaksanutkaan oikein hereillä seurata. Tänä vuonna pisteidenlasku olikin paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin itse esitykset. Uudistus, jossa ensin kerrottiin tuomaripisteet ja vasta lopuksi yleisöpisteet, oli oikein tervetullut. Aiemmin ongelmana on ollut se, että kärki on erottunut jo pisteidenlaskun varhaisvaiheessa, jolloin jännitystä ei ole riittänyt loppuun asti. Mutta nyt tuomariäänten jälkeen mikä tahansa oli vielä mahdollista. Ja voi että, eipä olekaan ikinä niin paljon jännittänyt kuulla ihan viimeistäkin pistelukemaa. Vasta kun kuuli Venäjän yleisöpisteiden alkavan kolmosella, saattoi ruveta riemuitsemaan. (Niin, ei tainnut meidän katsomomme olla ainut, jossa yleinen sentimentti oli ”kuka tahansa, kunhan ei Venäjä.”) Toivottavasti EBU käyttää samaa pisteidenjulkistusjärjestystä jatkossakin!

Niin, ne esitykset… Noh, sanotaan vaikka, että Månsin ja Petran väliesityksenä vetämä ultimaattinen voittajaviisu oli ehdottomasti illan paras numero. Ja se on ihan helkkarin paljon sanottu, sillä siihenhän on saatu tottua, että euroviisujen väliesitykset ovat melko tylsää täytettä varsinaisten esitysten karnevalismin rinnalla. Viime vuosina karnevalismi on ollut pahasti vähenemässä, ja tämä vuosi oli ehkä pohjanoteeraus. Nyt on kuitenkin toivoa, sillä kun kerran on kansanmurhalla ratsastettu voittoon, niin suunta ei voi olla kuin kohti iloisempaa showta.

Näyttökuva 2016-05-15 kello 17.35.28Vuosi sitten sain peräti aikaiseksi listata euroviisulavan näyttävimmät kengät. Tänä vuonna en oikein jaksa edes yrittää, sillä painopiste oli viime vuottakin vähemmän kengissä. Okei, voidaan mainita vaikka Sandhjan pupu-Parikat tai Israelin esiintyjän mustat ja tähtiä säkenöivät glitterkengät, Saksan animetytön rusettitossut tai Australian laulajan korokkeelle nostamat hopeanhohtoiset piikkikorkkarit (Australian esitys olikin suunnilleen ainut, jossa ihan oikeasti kengät olivat kunnolla esillä). Mutta aika peruskamaahan nämä kaikki kuitenkin olivat. Kenkien sijaan nostan tällä kertaa esille kisojen parhaan hatun. Ja sehän oli tietenkin Georgian Nuuskamuikkusen päässä. Samassa kokoonpanossa esiintyi myös moppitukkainen ja pyöreäaurinkolasinen basisti kuin suoraan ysärin brittipopbändistä. Noin muuten tuosta happoisesta videokikkailusta saattoi joutua epilepsian partaalle, mutta showköyhänä iltana tälläkin pääsi jo kohokohdaksi.

Niin, tuo oma viisukatsomon asuni (tuolla ensimmäisessä kuvassa) sisälsi tällä kertaa sellaisen Per Unan vakosamettihameen, jota en ole tainnut täällä vielä aiemmin esitellä (juu, minulla niitä riittää). Ruskean vakosamettilätsän taasen on valmistanut se sama ystävä, joka on tehnyt myös sen toisen tällä viikolla esittelemäni lätsän. Hyviä kumpikin! Vihreän huivin olen ostanut joskus Mikkelin Carlsonilta. Kengät ovat vanhat El Naturalistat. Kuvauspaikkana on Beanie Kampissa. Sieltä saa mm. tällaisia jännälimuja, tässäkin oli makuna sitruuna lime ja sitruunaruoho.

Vihreä kuin vastapuhjenneet lehdet

Vihreä kuin vastapuhjenneet lehdet

2016-05-13 19.23.59Tänään on taas päässä vanhat rillit, sillä ne eilen esitellyt kaunokaiset menivät vasta nyt tilaukseen ja ehkä pari viikkoa pitää odotella, että saan ne totisesti käyttöön. Lähes viisi vuotta näitä violetteja pokia onkin tullut kanniskeltua, ja kyllä ovat linssit ehtineet sinä aikana kulua melkoisesti. Näkö ei ole juuri huonontunut, mutta sameahkoksi ovat nämä käyneet.

Punniskelin, että lähtisikö kaupungille ilman takkia ja sääret paljaina, mutta ounastelin lämpötilan olevan hieman liian vilakka siihen. Ja niinhän se varmaan olisi ollutkin, sillä näin oli hyvä. Vihreä kokonaisuus syntyi tällä kertaa jo tutuiksi käyneistä elementeistä eli El Naturalistan kengistä, Lindexin takista ja VintagEija’sin kukkahatusta. Kaulakoru on Bijou Brigittestä ja paita Seppälästä. Ihanan ilmavan ja ohuen kukkaishameen olen ostanut muistaakseni Fidalta, ja merkkilaputtomuudesta ja saumojen viimeistelystä päättelen, että kyseessä on jonkun itse tekemä hame. Kuninkaankadun nuorilehtiset puut sointuvat hienosti taustalle.