Monthly Archives: elokuu 2015

Jälleen pompadourit

Jälleen pompadourit

2015-08-30 20.01.12Tampereen tuomiokirkossa on tänä kesänä ollut sunnuntaisin urkukonsertteja, joista viimeinen oli tänään. Henri Hersta soitti Buxtehudea, Bachia, Messiaenia ja Franckia, eli kattaus oli varsin miellyttävä (joskin täytyy sanoa, että modernimpi urkumusiikki, kuten tuo Messiaen ei ole lähellekään niin miellyttävää kuin klassinen, kuten Buxtehude, Bach ja Franck). Erityisesti Franckin koraali nro 1 e-duurissa (joka minulle on tutuin Fernando Germanin tulkintana) viehätti korvaani siinä määrin, että kylmiä väreitä virtasi esityksen aikana useamman kerran.

Kirkkoon tulee useimmiten pukeuduttua vähän tavallista hillitymmin, joten tämän päivän asu ei ollut suoranaista väriloistoa. Heinäkuussa Tizzianan loppuunmyynnistä kokoelmiini löysivät tiensä Chie Miharan mustat pompadourkorkoiset nilkkurit, jotka näin syksyn alettua pääsevät vihdoinkin käyttöön. Per Unan mustaharmaan vakosamettihameen parina on The Earth Collectionin paita, ja päässä kasvaa Strange Hours Atelierin kääpähattu. Jotta ihan harmaaksi ei menisi, niin Irregular Choicen söpylilaukku tuo kokonaisuuteen kimaltavaa väriloistoa. Tupakannatsat kuvausrekvisiittaa.

Syksy toi tähtitaivaan

Syksy toi tähtitaivaan

2015-08-28 13.06.02Vaikka syksy orastelikin jo pari viikkoa sitten, vasta aivan viime päivinä on sääkin ollut sen mukainen eli aivan mahtava. Vihdoin on tarpeeksi viileää, ettei hiki koko ajan virtaa, eikä aurinkokaan enää kärvennä. Jospa nyt jaksaisi taas poistua kotoakin vähän useammin.

2015-08-28 12.58.27Esimerkiksi tänään kävin ulkoiluttamassa Irregular Choicen uutta laukkua ja uusia kenkiä. Kohteena oli eräs perin kliinisesti sisustettu virasto, ja rohkenen sanoa, että taustasta ainakin erotuin selvästi. Niin tosiaan, uudet kengät. Näiden mallinimi on Tipping Point eli kompastuskärjet, ja kengissä on nimensä mukaisesti hieman ylöspäin nököttävät kärjet, jotka itse asiassa tuovat minulle mieleen vanhahkon puuveneen keulan. Ja mataliksi nauhakengiksikään nämä eivät ole mitkään kovin hillityt: on kultaista somistetta, mokkahapsuja, valkoiset nauhat ja pinkit pohjat (joskaan ne eivät nyt tässä oikein näy). Juuri niin IC:tä kuin voi odottaakin.

2015-08-28 14.41.23Ja tuo laukku, ooh, se se vasta on ihanuus! Aloin toki kuolata tätä Starry Nightia heti, kun se ilmestyi IC:n mallistoon, enkä kovin kauaa malttanut kärvistellä, ennen kuin sorruin tilaamaan. Toki se tuli tarpeeseen, koska vanha laukkuni on jo vähän repaleinen, enkä ole innostunut haalimaan käsilaukkuja lainkaan samaan tapaan kuin kenkiä ja hattuja. Mutta niin, taivas on sinistä samettia, siinä on kimaltavia, helmikoristeltuja tähtiä ja kuunsirppi, jonka päällä istuu pörröinen kissa. Kyllä, kissa on hyvin pöwwöinen! Päivällä virastoon puin hillitysti vanhan kunnon seilorilakin, koska minulla nyt oli siellä kuitenkin hoidettavana virastoasioita eikä sellaiseen oikein haltiamainen sulkahattu sovi. Myöhemmin kaupassa käydessä ehostin kuitenkin asukokonaisuutta vielä tällä Strange Hours Atelierin luomuksella. Ja totisesti: näin varustautuneena olen enemmän kuin valmis kohtaamaan syksyn!

surupoelloeNiin, syksy on tuonut muassaan muutakin uutta kuin kengät ja laukun. Aloin omatoimisesti opiskella hollantia Duolingossa, ja kas, sehän sujuukin mainiosti. Suomenkielistä kurssia siellä ei tietenkään ole, mutta minun englannintaidoillani ei ole vaikeuksia selviytyä englanninkielisestä kurssista. Takana on nyt vajaat kolme viikkoa opiskelua ja jäljellä on noin kolmasosa kurssista, joten eiköhän se kuukaudessa tule suoritettua. Tällainen intensiivinen rykäisy, jossa pikatahtiin harjoitellaan kaikki olennainen kielestä ja sen jälkeen siirrytään suoraan käyttämään sitä lukemalla ja kuuntelemalla autenttista tekstiä sekä kirjoittamalla itse esim. viestejä, sopii minulle erinomaisesti. Ja saattaa olla, että hollannille tulee jossain vaiheessa ns. oikeaakin käyttöä eikä se jää vain syksyiseksi ajankuluksi. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa. Duolingossa on muuten paljon muitakin kieliä; jos kielenopiskelu kiinnostaa, niin kannattaa tsekata. Sikäli siis jos kestää katsella noin surullista personal owleria joka päivä (hän kyllä ilahtuu, kunhan päivän tavoite on saavutettu!).

Odotuksemme on palkittu

Odotuksemme on palkittu

Kuvio toistuu joka vuosi. Ensin sitä ounastelee viikon tai parin verran, kuulostelee tuulta latvuksissa, tarkkailee valon muuttumista. Sitten odotettu merkki saapuu — se voi olla ensimmäinen omenantuoksuinen iltakävely omakotialueella, tai kuten tänä vuonna, epäsuoran auringon vain muutamaksi minuutiksi heittämä kattolampun varjo keittiön seinässä.2015-08-15 20.49.27

Syysmelankolia on täällä, ja se ei pyydä, vaan käskee keskeyttämään sen, mitä ikinä teetkin, ja kuuntelemaan loppuillan syysmusiikkia. Ja vaikka kuinka ympäristö yrittää antaa vihjeitä, että eihän kesä nyt vielä voinut olla siinä, eihän, syysmelankoliaa ei huijata. Kun Väliaikaisessa Hiedanrannassa järjestetään puutarhajuhlat, sinne lähdetään vielä muuten kesäisissä tamineissa, mutta päähän vedetään syyshatuista syksyisin, Strange Hours Atelierin kääpähattu.2015-08-16 12.27.26

Ja siellä istutaan Lielahden kartanon puistossa suihkulähteen raunioilla ja juodaan Urbaanin Tampereen tarjoilemaa suodatinkahvia pahvimukista, sillä syksyn tavoin Hiedanrantakin on vasta kehittymässä eikä sieltä vielä saa lattea paksussa lasissa.2015-08-16 12.40.49

Siellä kiivetään istumaan vanhan tammen paksulle oksalle, vaikka yllä on Rinascimenton röyhelöpaita ja Pomodoron hauras hippihame, sillä El Naturalistan sandaalit ovat kauniista syksyisestä ulkonäöstään huolimatta oikein hyvät kiipeilykengät ja joka tapauksessa joku on jättänyt oksan alle lahon tuolin juuri sitä varten, että sen avulla kiivettäisiin oksalle istumaan.

Siinä sitä sitten keikutaan oksalla ja tiedetään, että syksy ei ole loppu, vaan alku, ja uutta ei voi syntyä, ellei vanhaa välillä kuole.pmch1

 

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

Hyvää syntymäpäivää minulle, rakkain

pinkkaEn suunnitellut pitäväni blogauksesta neljän viikon taukoa. Mutta kesän hektisessä tapahtumattomuudessa päivät valuivat kuin huomaamatta toistuvien rutiinien parissa, enkä löytänyt sopivaa tunnelmaa ja hetkeä istahtaa päivittämään, millaisia seikkailuita olen kohdannut ja mitä minulla on silloin ollut ylläni.

Sitten tapahtui jotain, mikä sai koko valtakunnan liikkeelle ja minunkaltaiseni ihmiset huolestuneen levottomiksi. Noin puolentoista tuhannen muun ihmisen tavoin lähdin 28.7. osoittamaan mieltä rasismia, fasismia ja natsismia vastaan Tampereen Tullikamarin aukiolle, ja samaan aikaan Helsingissä kymmenkertainen joukko kokoontui saman asian ympärille maan päätapahtumaan. Lähdin liikkeelle, jotta yläkuvan kirjavat krokotiilikengät, keskellä näkyvät punaisella maalilla tuunatut töppöset, alakuvan kiivisukilla ehostetut viininpunaiset purkkarit ja kaikki muut moninaisuutta niin osuvasti kuvastavat jalkineet voisivat vapaasti astella Suomen kaduilla ja teillä.

2015-08-09 15.27.04Valitettavasti huonot uutiset vain jatkuivat, enkä tiedä, koska tämä purkaus saavuttaa lakipisteensä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Vain parissa viikossa koko maan ilmapiiri oli muuttunut täysin toisenlaiseksi. Yhdestä hallituspuolueesta on kuoriutunut avoimen natsistinen. Kaksi muuta hyväksyvät ihan mitä tahansa, koska vain tässä hallituskokoonpanossa ne saavat läpi Fennovoiman, Talvivaaran ja ”yhteiskuntasopimuksen” kaltaisia kammottavuuksia. Ja se kolmas, niin, sille pahin mahdollinen painajainen on, että minun kaltaisiani edustava puolue pääsisi hallitukseen, ja tämän painajaisen torjumiseksi se on parissa kuukaudessa muuttunut vallanpitäjien kritisoijasta kriitikkoja uhkailevaksi vallankäyttäjäksi, joka taipuu juuri sellaisille mutkille kuin hallituksessa pysyminen vaatii.

Niinpä nyt ensimmäistä kertaa olen alkanut tuntea oloni turvattomaksi kaduilla. Voi olla, että ylireagoin, mutta voi myös olla, että jonakin päivänä tai iltana törmään uusnatsien katupartioon tai joihinkin heidän innokkaisiin hengenheimolaisiinsa. Ja kun maan tilanne muutenkin on mitä on, niin heikoksi on käynyt jopa halu lähteä muuten vain ulos.

2015-08-09 15.18.34Sunnuntaina kuitenkin tuli käytyä ulkona. Oli syntymäpäiväni, ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa sitä kuin penkoa kirjakaupan hyllyjä ja käydä kakkukahvilla. Akateemisen poistopöydästä löytyikin hyvin kuvaavasti Timo Soinin Peruspomo 80 prosentin halvennuksessa. Jätin ostamatta. Mango-suklaamoussekakun ja tuplasuklaamoussekakun taas tarjoili Pella’s Cafe. Epäpatrioottina join tietenkin lattea enkä mitään suodatinkahvia.

Ja synttärisankarihan saa käyttää näyttävää hattua. Tämän ihanan kippurakärkisen sulkahatun sain jokin aika sitten lahjaksi mieheltäni. Hattu on saman Strange Hours Atelierin tuotantoa kuin kesäkuussa esittelemäni laho kanto. Haltialookiin sopivat hyvin myös El Naturalistan lehtisandaalit ja vaalea ja keveä kukkahame.

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkanut viisivuotiskausi tuo tullessaan.