Monthly Archives: toukokuu 2015

Manulin kanssa päiväkävelyllä

Manulin kanssa päiväkävelyllä

2015-05-28 14.53.57Tiistaisessa blogauksessa esittelemäni El Naturalistan lehtisandaalit eivät tietenkään Ikean sisävalaistuksessa päässeet oikein oikeuksiinsa. Torstaina pääsin kuitenkin jo varsin kesäisesti ulkoiluttamaan kyseisiä köpöttimiä sääret paljaina (onneksi kuvan tarkkuus ei riitä kavaltamaan säärikarvojani) auringonpaisteeseen. Nyt nämä ihanat violetin ja vihreän sävyt hehkuvat niin kuin niiden pitääkin. More & Moren hame (en muista, olenko esitellyt tätä vielä aiemmin) löytyi joskus Nekalan kierrätyskeskuksesta eurolla. Ei paha hankinta! Päiväkävelylle otin mukaan Manulin, mutta raukka ei oikein viihdy valjaissa, niin piti ulkoiluttaa kopassa.

manulin_matolaeaekeNo ei vaiskaan, en minä kissaa huvikseni ruvennut ulkona kiikuttamaan. Raukka kävi lääkärissä, koska on viime aikoina juonut huomiota herättävän runsaasti. Mitään vikaa vekkulista ei kuitenkaan löytynyt, mutta matopopulaation epäillään edelleen olevan runsas. Kyseisellä töpöhännällä on ollut pahoja mato-ongelmia koko sen runsaan vuoden ajan, jonka se on meillä asustanut. Madot ovat peräisin pienokaisen katukissa-ajoilta ennen Pesun hoiviin päätymistä. Runsaista häätöhoidoista huolimatta loisiminen vain jatkuu, joten lääkäri kirjoitti nyt reseptin sellaiseenkin matolääkkeeseen, jota emme ole vielä kokeilleet. Ja aika hienon lapun kirjoittikin — kuinka monella muulla on manulille määrätty lääkekuuri?!

Huomenaamuna onkin sitten lähtö viiden yön matkalle Berliiniin. Vielä on matkatavarat pakkaamatta. Säätiedotuksen mukaan luvassa on lämmintä, joten vaatetuksesta tullee kevyenpuoleista, pääasiassa Indiskan kesämekkoja. Kenkävalinnat on tietenkin punnittava huolella. Nuo mainitut El Naturalistat ovat hyvä kompromissi mukavuuden, näyttävyyden ja viileyden välillä. Toisaalta yksillä kengillä ei välttämättä pärjää, ja tekisi mieli ottaa mukaan myös Irregular Choicen jäätelökengät. Toisaalta kaupunkilomalla tulee käveltyä kilometritolkulla joka päivä, joten näyttökengät eivät sikäli ole järkevin valinta. Järjellä ei muuten niin väliä, mutta kun tavoitteena olisi pärjätä pelkällä käsimatkatavaralla, jonka raja on 8 kg. No, on tässä vielä ilta aikaa punnita valintoja — myös vaa’alla.

Leikkisästi lehtisandaaleissa

Leikkisästi lehtisandaaleissa

2015-05-26 16.27.27Tänään vuorossa oli taatusti tunteita jakava ohjelmanumero:  mööpeliostokset Ikeassa. Vanha sängyn virkaa toimittanut runkopatja ei nimittäin enää tuntunut niin hirmuisen mukavalta, ja ajatus uuden sängyn hankkimisesta kypsyi vihdoin päätökseksi asti. Kelvollisen oloinen uusi nukkumaväline löytyi sieltä, mistä niitä mööpeleitä yleensä helpoimmalla löytyy, joten miksipä tehdä asiasta sen vaikeampaa. Lämpimän ilman kunniaksi jalkaan ihan ihkauudet El Naturalistan lehden muotoisista nahanpaloista kootut sandaalit, ja ei kun matkaan.

Itse osteluosuushan ei niin rankka yleensä ole, mutta se ostosten kantaminen kotiin, se se on tappavaa. Etenkin jos kuormaan kuuluu muun muassa yli 50 kiloa painava jousipatja, joka ei mahdu hissiin ja jonka pahvikuoressa kätevästi olevat kahvat repeävät parin riuhtaisun jälkeen. Harvoin tulee hikoiltua niin runsaasti kuin mokomaa patjaa portaita ylös rontatessa. On parempi olla hyvä, kun niin kovasti vaivaakin joutui näkemään. Mainittakoon muuten, että El Naturalistat osoittautuivat ihan käypäisiksi roudaussandaaleiksi.

2015-05-26 22.09.53Ja miltäkö tällainen kelvollinen nukkumaväline sitten näyttää? No tällaiselta mustalta metallikehikolta. Hirveän iso se on aiempaan 120-senttiseen runkkariin verrattuna. Suorastaan tarpeettoman iso meille söpyleille, jotka kuitenkin nukumme toisiimme käpertyneinä ja saman peiton alla (ei meillä edes ole kuin yksi peitto, mikä noin leveällä sängyllä näyttää vähän hassulta, mutta minkäs teet), mutta kun ei niitä hyvännäköisiä sänkyjä oikein saa tuota kapoisempina. Tärkein kriteeri kuitenkin toteutuu tuossakin: ei keskisaumaa.

Sen verran sai rehkiä painavien pakkausten kanssa, että ensimmäinen yö sängyssä maistunee joka tapauksessa makoisalta.

Jäätelöjalat Kyttälän katoilla

Jäätelöjalat Kyttälän katoilla

2015-05-25 17.09.00Tampereen kaupunki järjestää erilaisille sidosryhmille raitiotiehankkeeseen liittyviä tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, ja tänään tällainen sidosryhmä oli Facebookissa toimiva Ratikka Tampereelle -ryhmä. Yleisönä olimme varmaan yhtenäisesti ratikalle myötämielisimmästä päästä. Kaupungin virkamiehet esittelivät muutaman tunnin ajan ratikkahankkeen suunnittelua ja kaupungin kaavoittamista laajemminkin. Mielenkiintoista kuultavaa riitti, siksi upeita suunnitelmia Tampereen kehittämisestä entistä kunnollisemmaksi kaupungiksi on.

Mutta en nyt tässä postauksessa paneudu kaupunki- tai liikennesuunnitteluun sen enempää. Oleellisempaa on nyt se, että tilaisuus järjestettiin Galleria Nottbeckissä, jonka lattiaa koristaa jättimäinen ilmakuva Tampereen kantakaupungista. Niinpä sain kuvattua tämänpäiväisen kenkävalinnan tällaisessa hienossa asetelmassa, jossa seison jäätelökorkoisilla Irregular Choiceillani Kyttälän kattojen päällä. Ystäväni käväisi aiemmin päivällä kylässä ja sanoi, että ulkona on lämmin. Rohkenin siis lähteä kaupungille ihan vain lyhythihaisessa Indiskan puuvillamekossa ja sandaaleissa. Jep, lämmin oli. Nuo jätskikengät (joita olen mehustellut jo aiemmin) olivat tänään ensimmäistä kertaa oikeasti käytössä, ja pakko todeta, että kenkinä ne ovat ihan yllättävän hyvät! Äkkiseltään luulisi, etteivät tuollaiset krumeluurit voi olla hyvät kävellä tai tukevat, mutta nämä ovat molempia. Jees, nappiostos, ja totisesti käytän niitä tänä kesänä vielä monasti.

Euroviisulavan parhaat kengät

Euroviisulavan parhaat kengät

Okei, eilen tuli vähän hätiköityä, kun kirjoitin, että vain Moldovan esityksessä on tänä vuonna kiipeilytelineitä. Finaalissa nimittäin esiintyivät nekin maat, jotka pääsevät jatkoon ilman semifinaalia. Tästä joukosta yllättäen Iso-Britannia toi lavalle ihan kunnon viritelmät: korkokengän muotoiset valaistut portaikot! Kokonaisuudessaan Iso-Britannian 1920-lukua mukaileva esitys ihastuttavaa aksenttiaan myöten oli koko viisufinaalin paras veto — ainoa kunnon show koko illan aikana. Valitettavasti vaan Euroopan kansat eivät taaskaan ymmärtäneet hyvän päälle, ja brittien pistesaaliiksi taisi jäädä hulppeat viisi. Noh, katsotaan nyt kuitenkin vielä kertaalleen tämä Electro Velvetin hieno suoritus. Huomatkaa, että esiintyjättärien kengissä on samaa väri- ja muotokieltä kuin portaikoissa, joissa esiintyjät parkouraavatkin ihan jeessisti.

Noin muuten viisuesiintyjien kengissä oli tänä vuonna yllättävän vähän näyttävyyttä. Kamoon hei! Nyt on sentään kyse maailman ykkösriikinkukkoshow’sta. Ei sinne missään arkitossuissa kannata lähteä heilumaan! Mutta sillä mennään, mitä käytössä on, eli katsaus vuoden 2015 euroviisuesiintyjien kenkiin.

7. Australia

Tänä vuonna debytoineen Etä-Euroopan valtion menevässä katurallattelussa tanssahteli mukana yksi taustakuorolaisista vaippapöksyissä hotpantseissa ja mätsäävissä remmikorkkareissa. Australian solisti oli muuten illan harvoja hattua käyttäneitä esiintyjiä. Oikeesti nyt hei, missä kaikki näyttävät päähineet?! Nyt ollaan sentään euroviisulavalla.Australia

6. Espanja

Espanjan itsepuolustusnäytöksessä demonstroitiin, kuinka saappaattomissa saappaissakin voi irtautua totisen hunksin otteesta.Espanja

5. Serbia

Sateenkaaridiskossa tanssittiin paitsi hapsusaappaissa (takana) myös hienosti kiiltävissä punaisissa miestenkengissä. Jotenkin kuvaavaa tämän vuoden viisujen kenkäsadosta on se, että miesten kengillä pääsee näin vähällä panoksella listoille.Serbia

4. Hollanti

Ensimmäisessä semifinaalissa rannalle jääneen Hollannin taustakuoron hamsteritytöillä oli selvästikin kaikilla värikkäät kengät, mutta ohjaaja ei sitten missään vaiheessa tajunnut, että niitä olisi ehkä pitänyt näyttää vähän enemmänkin! Nyt jäi tarkemmat detaljit tunnistamatta.Hollanti

3. Georgia

Oksiimia (mitä se on?) uhkuva soturi oli sonnustautunut hyvin pitkiin reisisaappaisiin. Polvien suojaaminen taistelussa on toki tärkeää. Mutta ehkä eivät kovin käytännölliset, koska taistelussa lähinnä seistiin paikallaan? Niin ikään hartioita koristavat sulkapuuhkat olivat tyylikkäät.Georgia

2. Israel

Esiintyjien kengistä ehdottomasti näyttävimmät tänä vuonna olivat Israelin kultapojan kultaiset siipilenkkarit. Oikeesti siis hei, nyt puhutaan asiaa! Jos minä lenkkeilisin, käyttäisin ehdottomasti jotain tällaisia.Israel

1. Iso-Britannia

Esiintyjien jalassa oli ihan perustyylikkäät kultaiset tanssikengät, mutta varsinaisen erikoiskunniamainintakehun tänä vuonna saavat nimenomaan ne korkokenkien muotoiset portaat. Katsokaa vielä kerran video, jonka linkkasin artikkelin alkuun, ei se ihan parilla katselukerralla puhki kulu, ja biisikin on mainio!Iso-Britannia

Viisuvetimissä

Viisuvetimissä

2015-05-23 21.12.58Intensiiviset kaksi viikkoa ovat takana, ja inkvisiittori Reegelbunt Lavellan pelasti taas maailman. Ja pääsi katselemaan auringonlaskuun Dorian Pavuksen kainalossa. Nyt voin siis vähitellen alkaa keskittyä johonkin muuhun, kuten intensiivisempään työntekoon ja liiketoiminnan suunnitteluun.

2015-05-23 21.41.31Mutta sitä ennen ilakoidaan vielä ilta euroviisutunnelmissa. Eikä euroviisukotikatsomo ole mitään ilman asianmukaista viisuasua. (Esimerkiksi siivoamista ei suinkaan ole välttämätöntä tehdä ennen viisuiltaa, kuten huomaatte. Keskitytäänhän nyt sentään oleelliseen!) Tästäkin arkisesta Indiska-mekosta saa juhlavan bailuhailun muhkealla ja ylipitkällä röyhelöalushameella, tyllihuivilla, sävyyn sopivilla korvakoruilla ja lakilla — ja ilman muuta kengillä. Nämä piikkikorkoiset ja tasannepohjaiset Poetic Licencen keijuglitterikengät ovat oikein viimeisen päälle heräteostos, sillä ei näin korkeilla (varmaan lähemmäs 15 senttiä) tolpilla oikeasti pysty edes kävelemään. Niinpä nämä ovat nyt varsinaisesti ensimmäistä kertaa käytössä, eikä kotisohvalla istuskeluun ainakaan turhia tasapainoilu- ja jalkavammariskejä sisälly.

Mitä itse viisuihin tulee, niin finaalikokonaisuus on tänä vuonna ehkä hiukan tarpeettomankin tasapaksu ja balladimainen. Viisuissahan parasta on se, kun vedetään oikein kunnolla överiksi ja roudataan lavalle mitä käsittämättömimpiä tarpeistoviritelmiä. Tänä vuonna kuitenkin vain Moldovan esityksessä oli minkäänlaista kiipeilytelinettä mukana, ja Moldovakin putosi jatkosta. Nyt trendinä on panostaa vuosi vuodelta suurempaan lediseinään ja kirkkaampiin videotehosteisiin, ja fyysinen lavastus on minimissään. Voih, kunpa tämä trendi jo pian kääntyisi! Mutta ehkä vielä pitää nähdä lediseinät paitsi esiintyjien takana ja alla, myös sivuilla ja edessä ja katossakin.

2015-05-23 22.08.20Esityksistä nostaisin esiin semifinaalissa edukseen erottuneet Viron ja Slovenian edustajat. Kummastakin tuli nimittäin omalla tavallaan ensimmäisenä mieleen 1980-luvun Leevi and the Leavings, eikä tämä suinkaan ole mikään moite. Muita esityksiä en näin finaalin vasta alkaessa oikein kunnolla edes muistakaan, kun eivät kovin mieleenpainuvia olleet, mutta eivätköhän ne mieleen tässä illan mittaan palaudu. Mutta nyt show alkakoon!

Paljon värejä, paljon yhdistelymahdollisuuksia

Paljon värejä, paljon yhdistelymahdollisuuksia

2015-05-20 15.11.37Hyvän vaatevaraston merkkejä on muun muassa se, että vaatteista voi muodostaa monenlaisia yhdistelmiä. Yksi tapa tähän on käyttää neutraalin näköisiä vaatteita, joiden kanssa sopii vaikka mikä. Mutta se ei suinkaan ole minun tapani. Suosin enemmän toisenlaista linjaa, siis sitä, että vaatteissa on niin monta eri väriä, että niiden kanssa sopivat melkeinpä minkä väriset asusteet ja kengät tahansa.

Tämänpäiväinen KappAhlin harmaa kreppikangasmekko (taannoinen kirppislöytö) ei ole väri-ilottelussaan räikeimmästä päästä, mutta rinnuksen kukkakuvioista löytyy ilahduttavasti vihreää, violettia, turkoosia, viininpunaista, valkoista ja persikkaa. Mikä tahansa näistä väreistä siis kelpaa, kun kokonaisuutta rakennetaan. Tänään vedin jalkaani violetit sukkahousut ja violetit Chie Miharan kengät (joista löytyy parempi kuva tästä jutusta). Leuanalusellakin hohkaa asuun hyvin sopivia punavioletteja laikkuja, jotka ovat tämänpäiväisen neulaepilaation seurausta. Kyseessähän on eräs varsin pisteliäs keino pysyvään karvanpoistoon, ja minunkaltaiselleni karvanaamalle sangen usein toistuva riesa.

2015-05-19 18.19.41Vertailun vuoksi vielä sama mekko eilisessä asuyhdistelmässä. Jalassa nyt vihreät sukkahousut ja melkein sävyyn sopivat El Naturalistat, kuvauspaikkana Metson portaat. Hmm… jos tämänpäiväisestä kuvasta vaikutelmaksi tulee heinäsirkka, niin eilisestä ilman muuta sammakko (ja vasta tämän mielikuvan syntymisen jälkeen oivalsin, että sehän se on El Naturalistan vanhassa logossakin).

Nördäystä kesän kynnyksellä

Nördäystä kesän kynnyksellä

2015-05-15 16.46.45Hupsista, edellisestä postauksesta on päässyt vierähtämään melkoisesti aikaa. Niinpä ihan jatkumon ylläpitämiseksi ajattelin melkein aurinkoisessa ja melkein lämpimässä säässä ottaa hiukan varaslähtöä kesään: kiskaisin kaapista ylleni yhden lukuisista kevyistä Indiskan värioksennusmekoistani ja sujautin jalkoihini Fly Londonin tolppakorkosandaalit (joista Facebook ystävällisesti juuri ilmoittikin, että kaksi vuotta sitten esittelin niitä uutena hankintana, jotka löysin 70 prosentin alennuksesta). Koska sää nyt ei ihan oikeasti ollut vielä kesäinen, piti vielä lämmön vuoksi vetää jalkaan sukkahousut ja peittää käsivarret takilla. Sitten kävin nopeasti kaupassa ja luikahdin takaisin kotiin.

Syy kotona viihtymiseen on se, että olen taas vaihteeksi uppoutunut pelaamaan. En aina pelaa, mutta kun pelaan, hakkaan sitten samaa peliä tunti-, päivä- ja viikkokaupalla, kunnes takamus on kasvanut sohvaan kiinni ja peukalot ovat vaarassa irrota. Ihan jokainen peli ei nimittäin innosta, siihen tarvitaan jotain erityistä. Sellaista erityisyyttä tarjoaa Dragon Age: Inquisition. En ole mikään erityinen fantasiapelien fani enkä seuraa pelisarjojen laajempia saagoja, joten sarjan aiemmista osista en tiedä mitään. Nyt kolahti nimenomaan tämä peli, ja houkuttimena toimi taikasana inkvisitio. Uskonnollisessa symbolismissa on aivan omanlaistansa viehätystä, ja tässä pelissä ei muuta olekaan kuin uskontoa uskonnon perään. (Kumma kyllä uskonto noin totisesti harjoitettuna hommana ei minua henkilökohtaisesti houkuttele, mutta laajaa symbolista kuvastoa ja tarinastoa ahmin ja viljelen mielelläni. Ehkä toimintaa voisi jossain määrin kutsua ironiseksi, vaikka se nyt ei kaikkia nyansseja tavoitakaan, mutta on kuitenkin lähempänä kuin totisuus. Samalla tavalla uskonnollisella kuvastollaan viehätti muuten pari vuosikymmentä sitten sellainen peli kuin Hexen.)

Hankin pelin jouluksi, varsinaisesti joululahjaksi eräälle toiselle samassa taloudessa sitä pelaavalle, mutta ounastelin kyllä itsekin pitäväni siitä. Vuodenvaihteessa hakkasinkin pelin läpi melkoisessa hurmoksessa ja tajuamatta kunnolla puoliakaan kaikesta sisällöstä, sillä sisältöähän riittää. Vasta hyvän matkaa pelissä edettyäni minulle selvisi, että siinä voi kaiken muun tekemisen lisäksi myös romantisoida inkvisition muita sotureita. Ja kun olin kuullut tästä, tiesin, ketä minä romantisoisin. Dorian, ah, Dorian! Tuo upeannäköinen, vahattuviiksinen, kirjastossa viihtyvä, älykäs ja aina sanavalmis nahkaverhoiltu komistus, joka ei epäröi heiluttaa sauvaansa (siis sitä maaginsauvaa, joka ampuu tulipalloja örlöjen päälle — mitä oikein luulitte?). Paitsi että iskemisen matkassa oli pieni mutka. Dorian nimittäin viihtyy miesten seurassa, kuten hänen isänsä asian hienotunteisesti ilmaisi. Minä pelasin luonnollisestikin naishahmoa, joten mahdollisuuteni Dorianin suhteen olivat jo lähtökohtaisesti menneitä (pelissä olisi voinut kyllä yrittää Dorianin eheyttämistä, mutta en oikein luottaisi senkaltaisten toimenpiteiden onnistumiseen edes fantasiamaailmassa).

Tämä epäonnistuminen suhderintamalla jäi kaihertamaan mieltäni. Mutta kun näin kesän korvilla pelikutka alkoi taas kasvaa, tartuin uudestaan Inquisitioniin — ja tein uhrauksia: aloin pelata peliä mieshahmolla ihan vain siksi, että voisin vihdoinkin iskeä Dorianin. Ja tättärää! Minähän onnistuin. Dorian Pavus Tevinterin imperiumista löysi tiensä pääinkvisiittori Reegelbuntin kortteeriin, nahkahaarniska putosi lattialle ja pelin välivideo feidautui ennen kaikkein lihallisinta kohtausta.

Niin, ja tämän lisäksi olen pelannut peliä nyt toisella kerralla läpi aivan eri huolellisuudella ja eri tavalla tarinaan ja paikkoihin perehtyen. Siksi tähän on kulunut jo kokonainen viikko (peliajassa noin 60 tuntia), mutta suunnilleen toinen mokoma on vielä pelattavaa.

Sivullisena kenkäkaupassa

Sivullisena kenkäkaupassa

Kotisellistini on jo tovin valitellut, kuinka hänen (ainoat!?) kesäkenkänsä hajoavat jalkoihin ja uudet tarvitsisi saada. ”Milloin ajattelit lähteä ostamaan kenkiä?” kysyin eilen. ”Perjantaina sellotunnin jälkeen”, hän vastasi, ”tuletko mukaan?” Vai että tulenko mukaan kenkäkauppaan!

Hänen perjantainen sellotuntinsa kuitenkin peruuntui, mutta siitä huolimatta lähdimme ostamaan kenkiä. Ja koska minä pidän kenkien ostamisesta paljon häntä enemmän, minä sain kunnian opastaa ostopaikoissa. ”Käykäämme ensin katsomassa Tullintorin kenkäkaupat”, ehdotin, ”sillä en ole itsekään siellä pitkään aikaan käynyt.” Niin me sitten teimme.

Tullintorillahan on tätä nykyä kaksi kenkäkauppaa. Paulan kengän valikoimissa on monia sangen kelvollisia merkkejä, muun muassa Lola Ramonaa (enpä ollut aiemmin tajunnutkaan, että sitäkin saa Tampereelta, ja vieläpä ihan kiitettävän runsaasti malleja). Kotisellistini ei kuitenkaan löytänyt Paulan kengästä mieleistään; mallit olivat hänen mieleensä joko liian juhlavia, liian suippokärkisiä tai liian lenkkarimaisia. Mutta minä tein liikkeessä mielenkiintoisen havainnon. Yksi kenkämarkkinoiden hämmentävyyksistä on se, että samoja kenkiä saatetaan myydä eri maissa eri merkkisinä. Eräät Paulan kengän valikoimissa olevat Brooklynit näyttivät sangen tutuilta. Ja kyllä vain, samaisia kenkiä myydään Brasiliassa Cristófolin nimellä. Brooklynin sivuilla sanotaankin, että jalkineet valmistetaan Brasiliassa. A-haa!

Mutta koska kotisellistini ei löytänyt Paulan kengästä etsimäänsä, jatkoimme eteenpäin. Käytävän toisella puolella sijaitseva Tunnelin kenkä on mallistoltaan ja myymäläsisustukseltaan enemmän tavallista yleiskenkäkauppaa muistuttava, ja minun silmääni miellyttävät eniten liikkeen valikoimissa olevat El Naturalistat (joita onkin varsin monipuolisesti) sekä Artit. Mutta päivän päätähden mielipide tämänkin kaupan miestenkenkämallistosta oli sama kuin edellisessä liikkeessä, joten poistuimme täältäkin tyhjin käsin.

2015-05-08 13.40.31Matka jatkui Hämpille, ohi Kookengän loppuunmyynnin (kotisellistini edelliset kengät olivat kyseisen ketjun liikkeestä, ja koska ne olivat hajoamassa jalkoihin, hän ei tietenkään ollut tällä kertaa innostunut poikkeamaan Kookengässä), ja seuraava pysähdyspaikkamme oli Kenkärepo. Nyt näyttikin jo paremmalta. Osoitin hyllyssä nököttävää Vagabondia, joka miellytti kotisellistinikin silmää siinä määrin, että hän kelpuutti kengän sovitukseen. ”Tämähän tuntuu ihan kelvolliselta”, lausui hän arvionsa. ”Tuonko myös vasemman jalan kengän?” tarttui myyjä tilaisuuteen. ”Kyllä kiitos!” asiakas vastasi. Ja kun vasemman jalan kenkä saapui, sujahti jalkaan ja osoittautui sekin mainioksi, ostopäätös oli sinetöity. Niin, mitäs sitä suotta pitkittämään: ensimmäiset mustat, tarpeeksi mitäänsanomattomat mutta eivät liian juhlavan näköiset kengät, jotka ajavat asiansa. Sitten vain kassan kautta kotiin.

2015-05-08 13.42.10Totisesti, minulla ja kotisellistilläni on joltisenkin erilainen suhtautuminen värikkyyteen!

Hiertävät kengät ja valju kahvilaskene

Hiertävät kengät ja valju kahvilaskene

2015-05-04 18.24.24Eilen poistuin mukavuusalueeltani ja kävin Joensuussa, tuossa Suomen piirakkapääkaupungissa. Piirakkaa en tällä kertaa syönyt, vaan kävin tutustumassa entisen asemaravintolan tiloihin vastikään avattuun kulttuurikahvila Laituriin. Kahvilalle kerättiin keväämmällä joukkorahoitusta, ja osallistuin keräykseen itsekin pienellä summalla, sillä Joensuun asema totisesti ansaitsee kahvilan. Aiemmin Laiturin tiloissa toimi teatteri Satama, jolla oli myös kahvilatoimintaa, mutta Satama ilmeisesti rahanpuutteen vuoksi joutui lopettamaan toimintansa. Vapaaehtoisvoimin toimineessa Satamassa ei ollut kaikkein trendikkäintä tarjontaa, mutta kyllä sekin vähä pesi esimerkiksi viereisen linja-autoaseman kahvilan (joka on myös erittäin huonosti auki) ankeat särpimet ja tarjosi kelvollisen vaihtoehdon noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitseville keskustan kahviloille. Semminkin, kun eivät ne keskustan kahvilatkaan mitään maailmanluokan mestoja ole. Eräänkin kerran istuin tiettävästi kaupungin parhaassa kahvilassa juomassa lattea ja funtsin, että onpas aika latteaa lattea, löytyisiköhän jostain parempaa. Guuglasin, missä on Joensuun paras latte, ja kaikki kertoivat sen löytyvän juuri siitä kyseisestä kahvilasta.

2015-05-04 17.09.01Lähtötaso ei siis ole kova ja kärkeen on lyhyt matka. Miten Laituri sitten pärjää tässä kisassa? Kahvila on sisustettu rennosti, suorastaan kotikutoisesti ja mielikuvituksellisesti. Väljästi asetellut pöydät ja tuolit ovat kaikki eri sarjaa, ja ainakin minun takapuoleni (ja säärteni, ks. kuva) alle valikoitui vanhoja koulutuoleja. Lattialla on räsymattoja, yhdessä nurkassa on elämää nähnyt sohvaryhmä ja toisessa pieni esiintymislava. Kahvilan tiski on vaatimaton, eikä valikoimakaan ole järin iso: kahta suolaista ja kahta makeaa, juomana kahvia termarista ja saattoi siellä pussiteetäkin olla. En tiedä tarkemmin, mutta veikkaan, että tämäkin kahvila pyörii talkoovoimin. Sataman aikaisesta tarjonnasta on menty alaspäin, ja nyt esimerkiksi minun näkökulmastani paikan ainoa varsinainen valtti on sen sijainti aivan rautatieaseman vieressä. Eikä sekään kovin iso valtti ole, kun keskustaan on kuitenkin vain kilometrin matka eikä Joensuussa koskaan voi olla niin kiire, etteikö sinne asti ehtisi kävellä. Vähän harmillistahan tämä. Ei sillä, etteikö tällaisenkin kahvilan pyörittämisessä sen tueksi perustetulla osuuskunnalla riittäisi tekemistä, ja on ikävää olla näin nuiva. Mutta Joensuu on Joensuu, ei kai siellä mikään kunnon kahvila voisikaan menestyä. Onneksi sieltä vielä pääsee junalla pois.

2015-05-04 18.28.34Kotimatkalla heitin vielä hetkeksi kintut junan ikkunalle, niin sain kolmannenkin kuvan päivän kengistä. Tässä valaistusolosuhteet olivat haastavat, sillä ulkona oli kirkasta ja vaunussa hämärää, mutta tsekkaa kenkien detaljit ylemmistä kuvista, tämä kolmas kuva on tässä tunnelman takia. Nämä neljättä kesää käytössä olevat El Naturalistan vihreänruskeat korkkarit pääsivät eilen kauden ensimmäiselle matkalleen. Yleensähän El Naturalistat hellivät sekä silmää että jalkaa, mutta tässä kenkämallissa on jotain pielessä (jalkani ovat toki täydelliset), sillä vuosien käytönkään jälkeen nämä eivät ole mukautuneet sopiviksi, vaan aina ne hiertävät rakkuloita isovarpaiden päälle ja sivulle. Nyt tosin osasin varautua asiaan jo etukäteen ja hankasin jalkoihini Compeedin rakonestopuikkoa, minkä lisäksi tiesin, ettei kävelyä tulisi ylettömän paljon. Niinpä varsinaiset rakkulat jäivät tällä kertaa syntymättä, vaikka hiertymänalkuja jo pääsikin tulemaan. Ehkä vähitellen olisi syytä uskoa, että nämä nyt eivät vaan ole minun kenkäni. Harmi, ovat niin kauniit. Mitä päivän muuhun asuun tulee, niin tuo kiekurakuvioinen vakosamettihame on tietenkin Per Unan.

2015-05-04 22.21.14Kun sitten Pieksämäellä vaihdoin junaa, huomasin päässeeni Pendolinossa paikalle, josta käytävän toisella puolella matkustivat varsin kirjavat, joskin kuluneet ja hieman likaisetkin kengät. Mietiskelin siinä, että voisivatkohan nuo olla… Ja kun lopulta pääsin näkemään kenkien pohjakuvion, arveluni paljastui oikeaksi: Lola Ramonathan ne.

Saapikkaista sandaaleihin

Saapikkaista sandaaleihin

2015-04-30 14.51.18Hienosti alkanut kevät sai vähän takapakkia keskiviikon lumisateista. Niinpä torstaiaamuna aikainen junaanlähtö mietitytti sikäli, että siirryin hetkellisesti kesäkengistä takaisin talvikenkiin ja vedin jalkaan nämä jo aiemmin esitellyt Marcin mokkasaapikkaat. Lämpötilan osalta tämä olikin oikein erinomainen päätös, vaikka iltapäivällä suurin osa lumesta oli sulanut jo tältä kuvan syrjäiseltä rautatieasemaltakin. Illalla kotiin tultuani sain sitten harmikseni huomata, että sukkahousut olivat kuluneet puhki kummankin kantapään kohdalta! Ja nuo kun olivat vieläpä tuollaiset hienot kuviolliset sukkikset. En tiedä, oliko vika kengissä (eivät nuo aiemmin ole sukkiksia rikkoneet) vai sukkahousujen kehnossa laadussa, mutta nyt siirtyivät nuokin säärenpeitteet siihen alati kasvavaan sukkahousuryhmään, jota käytetään riisumatta kenkiä kodin ulkopuolella. Pöh!

2015-04-30 21.23.51-1Mitä torstain asuun noin muuten tulee, niin kymmenvuotiaan muotikonsulttini mukaan näytin lyhyine hiuksineni näissä vaatteissa aivan korealaiselta. Ehkä sitten niin, en minä asua valitessani tullut ajatelleeksi tällaista seikkaa. Rusettikauluksinen H&M:n paita on ostettu käytettynä Kaunottaresta ja kulkurista, ruskea vinoonleikattu H&M:n vakosamettihame taasen on tullut tilattua joskus eBaysta.

2015-05-01 11.49.00Vapunpäivä olikin sen verran aattoa lämpimämpi, että rohkenin pyörähtää kaupungin kuhinassa sangen keväisesti pukeutuneena, ensimmäistä kertaa sandaaleissa tänä vuonna (siis Suomessa; tammikuussa Barcelonassa käytin jo näitä sandaaleita). Näissä matalakorkoisissa Fly Londoneissa jalat viihtyvät, ja vihreää on helppo yhdistää monenlaiseen, kas kun vaatevarastoni on niin vihervoittoinen. Ylioppilaslakin sijaan painoin päähäni tämän VintagEija’sin lakin, jonka taannoin ostin Kierrätystehtaalta. Otsahiukseni ovat sen verran ohuet, että hatussa olevaa kampaa on vaikea saada niihin riittävän tukevasti, jos hattu on tyylikkäästi vähän etukenossa. Niinpä jouduin suojautumaan tuulelta (aina yhtä inhottavaa, kun tuuli vie hatun — etenkin, kun hattu on hieno!) työntämällä hattua vähän enemmän taaksepäin, jolloin se asettuu paremmin pääni muotoon, mutta ei näytä ihan yhtä tyylikkäältä kuin se nyt tässä kuvassa näyttää. Keväisen tunnelman viimeistelee Indiskan kukkamekko, jonka esittelin jo vaalipäivän postauksessani.

(Kuriositeettina mainittakoon, että ylioppilaslakissani on lyyran sijaan neukkukokardi, jollaisen vaihdoin lakkiin joskus viitisentoista vuotta sitten, ja käytinkin tätä tuunattua lakkia tuolloin vappumarssilla. Lyyra on valitettavasti hävinnyt vuosien varrella jonnekin, joten nyt minulla on vain se kokardi. Tokihan se vapputunnelmaan edelleenkin sopisi hyvin, mutta toisaalta, miksi käyttää jotain ylioppilaslakkia, kun tyylikkäämpiäkin päähineitä on tarjolla.)

Kaupungin kuhinan jälkeen leipaisin vielä munkkeja ja tarjoilin simaa Borjomi-pullosta.

Muistetaanhan pankkejakin.