Monthly Archives: huhtikuu 2015

Kumisaapaskeli

Kumisaapaskeli

2015-04-29 17.56.05-1Eilisessä blogauksessa tulin maininneeksi, että hiusten lyhennyttyä kaulani näyttää tavattoman pitkältä. Enteellistä tai ei, niin pitkää kaulaahan on kätevä korostaa työntämällä jalkoihin kirahvikuvioiset kumisaappaat. Nämä Dävin korolliset kumpparit piti tilata ihan Ameriikasta asti, sillä eihän tällaisia älyttömyyksiä kaunokaisia suomalaisista saapaspuodeista löydä. Valitettavasti malliston koot loppuivat aika lyhyeen ja nämäkin ovat himpun kniidut, mutta ohuempien sukkien kanssa menettelevät mainiosti sadesään kenkinä, kuten esimerkiksi näin vapun alla. (Ja taas tuo sama hame! Niin, kenkiin on niin paljon helpompi ja mukavampi panostaa. Ensi kerralla minulla on varmasti yllä jo jotain muuta, tämä on lupaus!)

Elävöittämisen vastustajat yrittäjien asialla?

Elävöittämisen vastustajat yrittäjien asialla?

Tampereen yhdyskuntalautakunta äänesti eilen äänin 6–5 (vastaan kok., kesk., ps. ja 1 sd., puolesta vihr., vas. ja 3 sd.) kumoon Hämeenkadun elävöittämissuunnitelman. Suunnitelmassa Hämeenkadun itäpään neljästä kaistasta kaksi tarpeetonta olisi varattu kevyin järjestelyin jalankulku-, yritys-, kulttuuri- ja oleskelutiloiksi. Tämä olisi oleellisesti parantanut kadun viihtyvyyttä ja lisännyt Kyttälän vetovoimaa.

Yksi huomattava tekijä tässä farssissa on se, että osa yrittäjistä (tiettävästi turkiskauppias Napparin masinoimana) on äänekkäästi vastustanut keskustan elävöittämistä. Viime perjantain keskustelutilaisuudessa eräskin heistä (en nyt muista kuka!) lausui oikein ääneen, että älkää tulko Hämeenkadulle viihtymään. Ihme sakkia. Keräsivät jopa adressin, joka luovutettiin yhdyskuntalautakunnalle. Adressin tekstissä vaaditaan suorastaan Hämeenkadun joukkoliikennekokeilun purkamista ynnä muuta pelkästään henkilöautoliikennettä hyödyntävää, keskustaa taannuttavaa toimintaa.

Lautakunnan pöytäkirjan liitteenä tämä adressi on julkinen, joten voimme tarkastella, missä päin Kyttälää nämä Hämeenkadun elävöittämistä vastustavat yrittäjät toimivat. Olen oheiseen karttaan merkinnyt punaisella pisteellä adressin allekirjoittaneiden yritysten sijainnit. Mainittakoon, että aineisto ei ole täydellinen tai virheetön, sillä se on käsin allekirjoitetusta paperista Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmän keskusteluun laaditun koosteen mukainen. Aineistossa on kuitenkin 47 yritystä, joten yleislinjat hahmottuvat siitäkin riittävän hyvin. Luettelon yrityksistä seitsemän toimipaikka sijaitsee karttarajaukseni ulkopuolella tai en muuten kyennyt sijoittamaan yritystä kartalle. Niinpä nämä 40 yritystä saavat edustaa Hämeenkadun elävöittämistä vastustavaa yrityspopulaatiota.

Olen myös merkinnyt karttaan punaisilla nuolilla ne kadut, joissa Tampereen kaupungin tekemän Hämeenkadun joukkoliikennekokeilun liikennevaikutusselvityksen mukaan autoliikenne on lisääntynyt Hämeenkadun joukkoliikennekokeilun aloittamisen jälkeen.

Kartasta voidaan tehdä muutamia mielenkiintoisia havaintoja:

  • Elävöittämistä vastustavat yrittäjät sijaitsevat pääosin kolmessa ryppäässä: Verkatehtaankadun ympäristössä, Aleksanterinkadun ja Kyttälänkadun nurkassa ja Ojakadun ympäristössä. Hämeenkadun yrittäjistä ani harva on vastustanut Hämeenkadun elävöittämistä.
  • Tällainen ryppäissä sijainti (ja vielä muualla kuin Hämeenkadulla) viittaa siihen, että adressin kanta ei ole systemaattisesti koottu yrittäjiä edustava mielipide, vaan puutteellisella otannalla oman liikkeen naapuriyrityksistä kerätty.
  • Suurin osa Hämeenkadun elävöittämistä vastustavista yrityksistä sijaitsee sellaisten katujen varsilla, joissa autoliikenne on lisääntynyt. Yritysten saavutettavuus autolla on siis parantunut. Mikäli yritysten liikevaihto on tästä huolimatta laskenut, on ehkä syytä miettiä uudestaan omaa kantaa siihen, millä kulkumuodolla tulevat asiakkaat sitä rahaa oikeastaan yritykseen tuovat.
  • Olisiko jopa niin, että Hämeenkadusta kauempana sijaitsevat yritykset ovat kateellisia, kun Hämeenkatu saa kaiken huomion ja Hämeenkadun yrittäjät sitä myöten kaupungilta suoranaista tukea omalle liiketoiminnalleen?

Lisäksi on ilmennyt viitteitä siitä, että adressin allekirjoittaneet yrittäjät eivät ole oikeastaan edes perehtyneet siihen, mitä ovat menneet allekirjoittamaan. Tai kuten eräs yrittäjä itse on asiaa kommentoinut: ”Vastoin kuin nyt pinnalla olevat tunteet antavat ymmärtää ei Yrittäjäjärjestöt tai yrittäjät ole haikailemassa autoja takaisin Hämeenkadulle vaan kaupungilta toivottiin parempaa ja avoimempaa valmistelua.” Adressissa itsessään kuitenkin sanotaan muun muassa näin, ja ihan ensimmäiseksi: ”Vastustan Hämeenkadun nykyisiä liikennejärjestelyjä, jotka otettiin käyttöön heinäkuussa 2014. Haluan että Hämeenkadulla liikennöinti palautetaan ennelleen ja yksityisautoilu sallitaan myös kadun itäpäässä. Parkkipaikat takaisin Hämeenkadulle.” Jos et usko, lue itse.

Että tällainen masinoitu farssi. Nyt tarvittaisiin kahta asiaa. Ensinnä sitä, että kaupunginhallitus ottaa lautakunta-asian uudelleen käsittelyyn ja päättää kokeilun toteuttamisesta. Toiseksi sitä, että kaupunkilaiset itse aktivoituvat ja esimerkiksi järjestävät sissielävöittämistapahtuman, pop up -kauppatoimintaa, esityksiä, kulttuuria, kahviloita ynnä muuta oleskelua ja elämää.

PÄIVITYS 16.09: Karttaan merkitty Vohvelikahvila oli väärä vohvelikahvila. Allekirjoittajana on nimenomaan Kuparitalon Vohvelikahvila. Siispä siirsin kartan pisteen Ojakadulta Tuomiokirkonkadulle ja lisäsin sinne yhden puuttuneen pisteen.

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

Per Unaa nyt Tampereeltakin, juhuu!

2015-04-28 18.14.13Sokoksen kakkoskerrokseen avattiin tänään Marks & Spencerin osasto. Minua eniten tässä kutkutti mahdollisuus siihen, että samalla sinne tulisi myyntiin vakosamettitoimittajani Per Unan vaatteita. Ja kyllähän sinne tuli! Per Una on saanut M&S-kerroksesta ihan oman osastonsa. Nyt siellä on toki esillä kesämallisto, jossa ei ole yhtään vakosamettihametta, mutta suuntaan syksyä kohti luottavaisin mielin.

Kuvasta muuten huomannette myös, että kävin kampaajalla ja lyhennytin tukkaani ihan reilusti. Johan se edellinen kampaus kolmisen vuotta ehti olla, ja ajattelin nyt vaihteeksi kokeilla jotain muutakin kuin pastoritukkaa. Noh, tätä sitten eräs kaveri ehti jo kuvailla opettajan kampaukseksi. Mutta noin muuten tämä rohkea veto on toistaiseksi vaikuttanut ihan jeessiltä. Katuminen olisi joka tapauksessa tässä vaiheessa turhaa, joten onneksi ei kaduta. Nyt kun vielä jaksaisin värjätä sen taas uudemman kerran (värjään itse hennalla, joten en värjäytä kampaamossa), ettei tarvitse ottaa kaikkia valokuvia hattu päässä.

2015-04-28 18.16.43Näin lyhyt tukka minulla onkin ollut viimeksi 90-luvulla, ja jotain samaa tässä kampauksessa siihen fledaan kyllä on. Tosin silloin niskahiukset olivat pidemmät kuin sivuhiukset, nyt taas niska kaartuu hieman sivuja lyhyemmäksi. Ja kaulani näyttää yhtäkkiä todella pitkältä ja kapealta, varsinaiselta kynäniskalta. Parinkymmenen vuoden ahkera nördäys näkyy ruumiinrakenteessa. Vieläköhän saisi ryhtiä korjattua… Tässä toisessa kuvassa Marks & Spenceriltä pitkäkaulaisuus erottuu hieman paremmin, vaikka olenkin ovelasti peittänyt sitä huivilla. Jalassa jälleen Nayan tutut ja turvalliset tätikengät.

Sunnuntai-iltana julkaisemani liikekumppanihaku lähti muuten somessa kiertämään odotettua laajemmalle, ja ilmoitusta on käynyt katsomassa jo parisataa ihmistä. Vielä ei mitenkään definitiivisesti ole tärpännyt, eli jos kiinnostaa, niin ota ihmeessä yhteyttä.

Baidövei, oletteko huomanneet, kuinka Sofi Oksasen tulevan kirjan mainonnassa luotetaan Irregular Choicen kenkiin? Epäilemättä kirjakin on hyvä.

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

Kierrätystehdas ja Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät

2015-04-25 09.56.29Vihdoin koitti hyvän tovin odoteltu kevään kohokohta eli Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät, johon ennen kaikkea Kummain kenkäin ja kenkäkirppis Hupsistan innoittamana päädyin lähtemään. Ja hype oli sitä luokkaa, että eihän nyt tällaiseen tilaisuuteen mitenkään voinut lähteä missään perustossuissa. Tyyliä ja näyttävyyttä sen olla pitää! Mutta valitettavana kääntöpuolena on se, että kun pääkaupunkiin asti lähtee, niin siellähän tulee sitten käveltyä monta tuntia ja monta kilometriä, ja kenkien pitää suoriutua siitäkin kunnialla. Näiden vastakkaisten tendenssien tasapainopisteestä löytyivät jo aiemmin esittelemäni oranssit Poetic Licencet eli juuri ne kengät, jotka ovat eniten herättäneet ihastusta, missä ikinä olen liikkunutkaan. Ja jotta asu olisi mahdollisimman fantsu, sovitin siihen hyvin oranssin kanssa passaavan petrolinvärisen Per Unan vakosametti-tekosäämiskähameen (tämäkin tuttu aiemmista postauksista) ja samanväriset sukkahousut sekä keltaisen, valkoraitaisen Nanson trikoopaidan (ei näy kuvassa tuolta takin alta). Kaulaan vielä turkoosin ja violetin eri sävyissä kimalteleva ohut huivi ja päähän vanha tuttu violetti seilorilakki, ja ei kun etelän junaan!

2015-04-25 12.29.11Teatterimuseossa se sitten odotti, maailman fantsuin kenkäkirpputori, ja totisesti fantsu se olikin! Tuskinpa mikään sana paremmin kuvaakaan näitä uniikkeja teatterikenkiä, jotka olisin minäkin voinut saada omakseni varsin kohtuulliseen hintaan. Mutta jätin kuitenkin sinne, vaikka etenkin nuo kulkustöppöset olisivat epäilemättä olleet myös kissojen mieleen. Olivat nimittäin hyvin varmasti myös väärää kokoa. En kyllä sovittanut eikä kaikissa näissä kokomerkintöjäkään ollut, mutta silmämääräisesti näyttivät joko liian pieniltä (se tavallinen tarina) tai sitten aivan liian isoilta (ja myös tuntuivat raskailta).

2015-04-25 12.30.02Väärä koko tuntui muutenkin olevan valikoiman vallitsevana teemana. Omat räpylini ovat kokoa 41, joskus jopa 42, eivätkä suinkaan kapeimmasta päästä. Kovasti paljon oli tarjolla kokoa 40, ja myös sitä pienempikoipisille oli mistä valita, mutta neljäykköstä sai kyllä etsiä hyvän tovin. Erityisen kaiholla katselin näitä koon 40 turkis-nahkasaappaita. Olivat niin söpöt. Ja pehmoiset. Pöwwöiset. Mutta eivät sitten päässeet minun kokoelmiini, *huoh*.

Mutta lopulta sitten löysin pöydän, jossa oli jokuset neliykköset. Se itse asiassa paljastui Kummain kenkäin Mian ja Sadun pöydäksi, ei siis ihmekään, että siinä oli sekä nähtävää että sovitettavaa. Ensimmäiseksi kokeilin John Fluevogin mustia avokkaita, mutta ne olivat leveisiin räpylöihini aivan liian kapeat. Satu (tai siis ainakin veikkaisin, että Satu — nimi- ja kasvomuistini on aivan törkeän huono) rohkaisi, että kenkiä voi kyllä leventää. Korostin, että jalkani on kyllä aivan liian leveä, eikä kannata edes harkita kenkien venyttämistä niihin. Niinpä Voggelit jäivät tällä kertaa ostamatta, mutta olenpahan nyt ainakin päässyt sovittamaan sellaisia.

2015-04-25 12.23.06Pian huomasin pöydässä kuitenkin jotain muuta: KMB:n vaaleahkonruskeat nilkkurit upeilla satiininauhoilla, nekin onnekseni kokoa 41! Ihastuin niihin saman tien, eikä ehkä ihmekään, jos vertaa niitä Poetic Licenceihini. Värimaailmassa ja muotokielessä on paljon samaa (korko on kyllä aivan erilainen, minkä huomaatte jäljempää toisesta kuvasta), ja nämä KMB:t ovat ikään kuin arkisempi versio Poetic Licencen ihanuuksista. Tai asian voisi proosallisemmin ilmaista niin, että Poetic Licencen nilkkurit ovat joutilaaseen ja iloluontoiseen elämään keskittyneitä aatelisrouvia, mutta KMB:t ovat perinnöttömiksi jätettyjä suvun mustia lampaita, jotka ovat hengissä pysyäkseen joutuneet ottamaan vastaan raskaita töitä, esimerkiksi nyt vaikka pyykkärimuijina. Ruumiillisen työn seurauksena heille on kertynyt vankka ruumiinrakenne, josta suvun piirteet kuitenkin kuultavat selvästi läpi.

3Ja katso! KMB:t sopivat jalkoihini täydellisesti, ne tuntuivat mukavan pehmeiltä ja olivat oikein tukevien kävelykenkien oloiset. Kenkiä myymässä ollut Mia (en edelleenkään ole aivan varma, kumpi oli kumpi, mutta sanotaan, että kaksikosta se isojalkaisempi — ja anteeksi vain, jos kuulostan töykeältä, mutta hän nyt kuitenkin on se, jolla oli myynnissä minunkin jalkoihini riittävän isoja kenkiä, ja sehän se on ihmisen tunnistamisessa aika paljon oleellisempaa kuin esimerkiksi nimi) kertoi vaihtaneensa nämä flamboyantit nauhat kenkiin itse. Erittäin hyvä ratkaisu oli se, sillä ilman näin upeita nauhoja silmäni eivät ehkä olisi pysähtyneet kenkiin riittävän pitkäksi aikaa. Nyt kokonaisuus teki vaikutuksen, ja kengät päätyivät minun omistukseeni. Tyhjin käsin (ja paljain jaloin) ei siis tarvinnut kenkäkirppikseltä poistua. Ja kun iltaa kohden jalkani alkoivat väsyä, saatoin vaihtaa sirot keimailunilkkurit vankkoihin kävelynilkkureihin tyylin tippaakaan siitä kärsimättä. Kuvassa vielä rinnakkain kengät meno- ja paluujunassa.

2015-04-25 12.28.54Kerrottakoon vielä, että kenkäkirppiksen lisäksi kierrätyspäivillä on kenkäintuunauspiste. Omat kädentaitoni rajoittuvat siihen, että onnistun tämän tästä ojentaessani kättä tarttuakseni johonkin tökkäisemään sormeni ohi kohteesta niin, että kynsi napsahtaa poikki. Niinpä jätin tuunailut suosiolla osaavampien hommiksi, sillä mitään muuta kuin järkyttävää sotkua ei noin pelottavasta maaliarsenaalista minun hyppysissäni olisi tullut.

FB-tiedotuksen mukaan sunnuntaille on tulossa uusia myyjiä ja siis lisää kenkiä myyntiin, joten jos nyt suinkin olette Helsingissä tai menossa sinne päin, niin poiketkaa Kaapelitehtaalle, voitte löytää popot, jollaisia ette uskoneet kohtaavanne. Samalla voitte katsastaa myös Teatterimuseon näyttelyn, sillä museoon on Kierrätystehtaan ajan vapaa pääsy. Itse bongasin sieltä näin hersyvän kuva-arvoituksen. Mikä tästä miniatyyrinäyttämökuvasta puuttuu? Jos tiedät oikean vastauksen, saat palkinnoksi korvamadon!2015-04-25 12.35.23(Psst! Oikea vastaus on tietenkin polvet.)

2015-04-25 22.38.41Niin, tuo Kierrätystehdas. Tottahan toki sekin tuli käytyä läpi. Ja koska olen kenkien lisäksi heikkona hattuihin, onnistuin sortumaan tällaiseen VintagEija’sin kierrätysmateriaaleista valmistettuun uniikkipäähineeseen (tässä kuvattuna heti kotiinpaluun jälkeen väsyneenä ja rähjäisenä ja nopeasti hatun tyyliin sopivaan Per Unan vakosamettijakkuun ja valkoiseen röyhelöpaitaan verhoutuneena — 40-luvun tyylisessä kaukaisuuteen suuntautuvassa katseessa on siis ihan aito lasittunut haritus!). Vaaleaa pörröä ja kapea pitsikoristeltu lieri, metsänvihreä ruusuke ja lehtiä sekä violetteja höyheniä (eivät näy kunnolla tuossa kuvassa, ovat tuolla ruusukkeen takana). Minkä mainion arkihatun tästä sainkaan, nyt ei tarvitse aina käyttää sitä samaa seilorilakkia tai ruskeaa sulkahattua.

Totisesti ei mikään hukkareissu tämä päivä Kierrätystehtaassa. Ja nyt vielä sunnuntaina tosiaan ehditte, menkää menkää!

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

Kengät — Hämpin tärkein kulkuväline

2015-04-24 17.33.57Tänään uhrauduin hyvän asian puolesta ja menin alkuillasta tasapainottamaan Aamulehden Hämeenkadun elävöittämistä käsitelleen paneelikeskustelun yleisöä. Ja näköjään oli ihan tarpeen mennäkin, koska paikalle oli mobilisoitunut myös runsaasti yksityisautoilun perään ruikuttavia yrittäjiä. Totisesti, tässä kohdin on tärkeää painottaa, että eivät kaikki yrittäjät onneksi ole niin säälittäviä tapauksia. Olenhan itsekin keskustassa asuva ja toimiva yrittäjä ja suunnittelen vakavissani kivijalkakaupan perustamista, ja suunnittelen sitä nimenomaan Kyttälään, koska se jos mikä on viime aikoina kehittynyt (ja on edelleen kehittymässä) juuri sellaiseksi kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi keskusta-alueeksi, jossa pienen erikoisliikkeen on hyvä elää.

Keskustelussa käytin edistysmielisen puheenvuoron, jossa korostin sitä, että Hämeenkadun ehdottomasti tärkein kulkuväline on kengät. Nykyisin Hämeenkadun ajoradalla on huomattava estevaikutus, sillä se vaikeuttaa spontaania kadunylitystä ja näin hankaloittaa jalan asioimista. Itäpäässä käynnissä oleva joukkoliikennekokeilu on parantanut tilannetta, ja nykyään siellä on helpompi ylittää katu muualtakin kuin suojateiden kohdalta. Länsipäässä tilanne on vielä tällä hetkellä hankalampi, ja olisi suotavaa, että henkilöautoliikennettä sielläkin rajoitettaisiin kävelyn edistämisen nimissä. Kunhan raitiotie viimein saadaan rakennettua, tämä ajoradan estevaikutus poistuu ja käveltävyys paranee oleellisesti. Samalla kadun uudelleenrakentamisen yhteydessä poistuu myös ajoradan toinen estevaikutusta lisäävä tekijä eli nykyinen jalankulkijankin kannalta ikävä nupukiveus. Uusi tasainen kivipinta tekee kadusta paljon helpomman ja mukavamman käveltävän myös sirommilla kengillä.

Mitä itse elävöittämissuunnitelmiin tulee, niin ilman muuta kannatan niitä. Kaupungin suunnitelmissa on siis nyt kaventaa ajorataa Hämeenkadun itäpäässä rakentamalla ulommille ajokaistoille erilaisia puistokkeita ja terasseja. Kun ajorata näin kapenee noin puoleen, sen estevaikutus pienenee, ja muutenkin kadusta tulee elävämpi ja viihtyisämpi.

Enkä minä tietenkään kenkiä mennyt mainitsemaan ihan missä tahansa rytkyissä. Näiden nopeasti suosikkikengiksi nousseiden Chie Miharan korkkareiden kumppanina olivat tänään ohuet violettiin kallistuvat viininpunaiset ja hieman kiiltelevät sukkahousut, jo tiistaina esittelemäni Bodenin vakosamettihame sekä maaliskuussa Tarina-kirppikseltä ostamani, hameen pilkkuihin hyvin sopiva Lindexin jakku. Sekä toki violetti seilorilakki, yksi lempihatuistani. Kuvassa näkyvää rikkalapiota en kuitenkaan ottanut mukaan keskusteluun.

Huomenna ohjelmassa onkin sitten taas päivämatka Helsinkiin, ja pääkohteena on Teatterimuseon kengänkierrätyspäivät. Ties vaikka maailman fantsuimmalta kenkäkirppikseltä tarttuisi mukaan jotain totisesti fantsua!

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

Kenkäfriikit pitävät vaaleista

2015-04-19 21.59.59Nyt jos koskaan on hyvä päivä blogata poliittisesta aiheesta. (Mutta ei hätää, palaan vielä kenkiin myöhemmin kirjoituksessani.) Pirkanmaan Vihreiden vaalivalvojaisissa oli sunnuntaina ilo ylimmillään (ainakin alkuillasta, ennen kuin lopulliset tulokset jytkähtivät), ja Stenkankin kanssa pääsin hyvän kampanjan päätteeksi tällaiseen sädehtivään kuvaan. Vaikka oma ehdokkaani nyt ei aivan eduskuntaan asti yltänyt, niin ei hän huonoille hävinnyt, ja puolueen tulos oli kokonaisuudessaan aidosti riemastuttava.

Vaalit (ja etenkin tuloslaskenta) ovat joka tapauksessa aina kutkuttavan mielenkiintoista seurattavaa. Joskus tyrmistyttää, joskus riemastuttaa, mutta aina niistä syntyy paljon tilastoja. Ja tilastoista minä pidän! Tilastojen lisäksi myös kartat ovat mitä mielenkiintoisinta tutkailtavaa, ja maksimaalisen kutkuttavaa on, kun yhdistää kartta- ja tilastoaineistoja. Kuten minä nyt tällä kertaa Tampereen osalta olen tehnyt. Koko maassa Vihreiden kannatus nousi 1,3 %-yksikköä, Pirkanmaalla 2,0 %-yksikköä ja Tampereella peräti 2,9 %-yksikköä. Tampereella on monia äänestysalueita, joissa Vihreät on nyt suurin puolue.Tampereen äänestysalueet 2Erityisen vahvoilla Vihreät ovat rautatien länsipuolella, Tammelassa, Kalevassa ja Nekalassa. Niin ikään keskustan länsipuolella on vastaava vihervyöhyke. Keskustassa itsessään Vihreät on toiseksi suurin puolue Kokoomuksen jälkeen. Synkimmältä tilanne näyttää Tesomalla. Mutta poliittinen kannatus on alati liikkeessä, ja 2,9 %-yksikön kannatuksen lisäys tarkoittaa, että toisaalla äänestäjiä on saatu lisää paljon enemmän kuin toisaalla. Siitäkin on olemassa kartta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden muutosVaikka äänimäärässä Tesoma ja monin osin Hervantakin näyttävät synkiltä, niin kannatuksen kasvun osalta ne ovat valoisampia paikkoja. Ehkä tähän on vaikutusta sillä, että etenkin Vihreiden kovasti ajama raitiotie on entistä lähempänä todellisuutta, ja se hyödyttää ennen kaikkea Hervantaa, ja toisaalta Vihreät on kovasti ajanut lähijunaliikennettä Tesomalle. Kaupungin itäisissä lähiöissä ei ole tällaisia suuria kehityshankkeita vireillä, ja ehkä siksikin siellä kannatus ja kannatuksen kasvu jäivät pieneksi näissä vaaleissa. Sen näkee myös tästä suhteellisen kannatusmuutoksen kartasta.Tampereen äänestysalueet, vihreiden suhteellinen muutos

Kyllähän tällaisessa nousuvireessä on erittäin kutkuttavaa ajatella jo ensi vuoden kunnallisvaaleja. Totisesti, niissä vaaleissa minä asetun ehdolle. Olinhan Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaana jo vuonna 2012, jolloin olin juuri muuttanut Tampereelle, ja sain melko vähällä kampanjoinnilla 32 ääntä. Ensi vuonna tavoite on sitten korkeammalla. Tässä on ehtinyt jo muodostua melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat minulle tärkeimpiä asioita kunnallispolitiikassa. Ykkösenä on ehdottomasti hyvän kaupunkiympäristön luominen: kunnolla urbaania kävelykaupunkia, jossa on laadukas ja kattava joukkoliikenne sekä riittävästi asuntotuotantoa keskustassa ja sen liepeillä.

2015-04-21 16.26.35Mutta vaalikampanja on vasta ensi vuoden juttuja. Sitä ennen pitää laskeutua eduskuntavaalihuumasta tavanomaiseen toimintaan, muun muassa istumaan Tampereen Logistiikka Liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa. Tänään kokouksen asialistalla oli karjalanpiirakka, tuhdisti munavoita ja kupillinen kahvia, sekä tietenkin liikelaitoksen talousraportti ja toimitusjohtajan katsaus. Jalassa olivat ne Chie Miharan violetit tähtikuvioiset korkkarit, joilla korkkasin tämän kesän korkkarikauden tuossa jokin aika sitten. Ovat myös ihan kelvolliset pyöräilykengät, huomasin. Tuo Bodenin pallokuvioinen vakosamettihame on muuten yksi niistä, jotka kävivät Lempparissa kaventumassa. Karjalanpiirakka ei valitettavasti näy kunnolla, koska pöydän alla oli pimeää ja valotin kuitenkin sinne, jotta kengät erottuvat, niin pöydän päällinen ylivalottui oikein reilusti.

Heh, tästä tulikin mieleen se, miten naispoliitikkojen ulkonäköä aina kommentoidaan mediassa ja miten somesfäärissä sitten paheksutaan tätä ulkonäön kommentoimista. Koska nyt kuitenkin itsekin esittelen kenkä- ja vaatevalintojani tässä poliittisen toiminnan yhteydessä, niin on vain odotettavaa, että jossain vaiheessa joku muukin kommentoi niitä. Niinpä minun on hyvä varautua tähänkin mahdollisuuteen jo etukäteen. Kunnon vihreän tavoin teen sen nyt vihertekstillä:

> ole naispoliitikko
> kiinnitä huomiota pukeutumiseesi
> media kommentoi pukeutumistasi
> paheksu median toimintaa

 

 

Vihreä oransseissa

Vihreä oransseissa

2015-04-17 15.02.48Tiesittekö, että tänä viikonloppuna Tampereella oli Supermessut? Noh, ette hirveästi menettäneet. Olin saanut tapahtumaan kaksi vapaalippua, ja koska messuilla oli myös keräilyosasto, niin lähdimme vanhoista valokuvista viehättyneen teemestarini kanssa perjantaina tuhlaamaan sinne vähän aikaa. Ja mitä tuhlausta se olikaan! Keräilyosasto oli äkkiä kierretty, vanhoja valokuvia oli vain muutamalla pöydällä eikä niissäkään kovin runsaita määriä, ja juuri muuta keräilytavaraa emme oikein jaksaneet edes katsella. Sitten ne muut messuosastot… eräosaston läpi kiiruhdimme vauhdilla (pysähdyimme hetkeksi vilkaisemaan kissanruokahyllyä), puutarhaosastolla oli juustokoju, josta heräteostimme kreikkalaista Manour-grillijuustoa (ihan hyvää oli, tuli jo maistettua), ja kotimaan matkailuosasto oli lähinnä vaivaannuttava ja varsin nopeasti pyörähdetty läpi. Ei siellä tainnut saada tuntiakaan kulumaan, koko tapahtumassa.

Onneksi viikonloppu näin muuten on ollut ihan jees. Eilen kävin hakemassa Lempparista kavennettavaksi viemäni hameet. Erinomaista työtä! Nyt kaikki hameet istuvat vyötäröltä niin kuin niiden kuuluukin, eivät enää roiku lanteilla tai suorastaan valahda lantion yli. Seitsemän hameen korjausompelut sain pakettihintaan 60 eurolla, mikä on varsin kohtuullinen hinta siitä hyvästä, että sain sillä seitsemän käyttökelpoista hametta. Jos jatkossakin tarvitsen vaatteiden korjauspalvelua, voin epäröimättä viedä vaatteeni tuonne, ja suosittelen palvelua varauksetta muillekin.

2015-04-19 13.05.15Tämän päivän huomattaviin ohjelmanumeroihin puolestaan lukeutui siman valmistaminen. Koska en aiemmin ollut muistanut ostaa simatarpeita, piti ne käydä varta vasten hakemassa kaupasta. Jalkoihin tutut ja turvalliset El Naturalistat, ja säärien peitoksi oranssi–ruskearuudulliset ylipolvensukat. Nämä nimenomaiset sukat olen tilannut FunnyLegsistä joskus nelisen vuotta sitten. Sukkakaupat ovat melkein yhtä vaarallisia kuin kenkäkaupat, kannattaa olla valppaana, kun niitä rupeaa selailemaan, tai kohta on ostoskori täynnä ihanuuksia… No mutta takaisin asiaan. Tekemäni sima on nimittäin hunajasimaa. Kokeilin vastaavaa jo joskus pari vuotta sitten, mutta silloin mokasin: laitoin liian vähän hiivaa, ja lopputulos oli käymätöntä sokerilientä, jota edes lapset eivät halunneet juoda. Nyt hiivaa on enemmän (ei pitäisi olla liikaa kuitenkaan), joten jos tällä kertaa mokasin jossain, niin sitten lämpötilassa. Saas nähdä. Huomenna luritan litkun pulloon (minulla on tätä varten varattuna kuusi litran Borjomi-pulloa), vappuna sitten nautiskellaan. Sikäli siis jos mitään nautiskeltavaa syntyy.

2015-04-19 19.09.54Toinen huomattava ohjelmanumero tänään ovat tietenkin vaalivalvojaiset, jotka omalta osaltani vietän Pirkanmaan Vihreiden seurassa Kehräsaaressa. Olen viime viikkoina ollut mahdollisuuksieni rajoissa mukana kampanjoimassa, joten on tietenkin kiinnostavaa mennä jännäämään sitä, kuinka hyvin kampanja on tuottanut tulosta. Ja kyllähän näin juhlavaan tilaisuuteen pitää pukeutua asianmukaisesti. Mekko tarttui torstaina mukaan Indiskasta, jossa ihan vain herätepyörähdin sen jälkeen, kun olin ollut jakamassa Stenkan flaikkuja Sokoksen edessä ja tuijotellut kadun yli Indiskan kutsuvia alekylttejä. Melkein aina Indiskan kanssa käy näin, ovathan mainitun puljun mekot yksi vaatevarastoni peruspilareista (ja saman puljun sukkahousut toinen). Sitä paitsi kassa onnistui plippailemaan hintalappuja silleen jännästi, että tästä mekosta minulta ei veloitettu mitään, mutta sen sijaan sukkahousuista veloitettiin liikaakin, ja kokonaisuudessaan virheet olivat minun edukseni seitsemisen euroa.

Ja sitten nuo kengät. Nuo kengät. Viime blogauksen kommenteissa Nanna näistä jo vähän kyselikin, joten esitellään nyt paremmin, ja tulen näitä esittelemään varmasti vielä jatkossakin. Nämä oranssit hulppeudet ovat Poetic Licencen Backlashit. Tiesin tarvitsevani nämä heti sillä samalla sekunnilla, kun olin nämä verkkokaupassa nähnyt. Sen jälkeen olemme nähneet maailmaa yhdessä jo aika paljon, ja kyllähän tämä näkyy jos jonkinlaisena kulumana ja tahranakin. Ja kyllähän silloin tietää löytäneensä kutakuinkin täydellisyyttä hipovat kengät, jos näin upeannäköisiä ilmestyksiä pitää kaksi pitkää juhlapäivää putkeen ilman, että jalkoja sen jälkeen särkee. Ah! Nämä olivat ensimmäiset Poetic Licencet hyllyssäni, eivätkä suinkaan viimeiset, mutta vielä ei ole näiden voittajaa sen enempää tyylissä kuin mukavuudessakaan tullut kohdalle. Ja kun nämä kaiken lisäksi kirvoittavat kaikkein eniten ihastuneita kommenttejakin, niin kyllä näille töppösille taatusti vielä kilometrejä kertyy.

Mutta hei, nyt pitää alkaa kiiruhtaa sinne Kehräsaaren suuntaan, moi moi!

Lempparit huoltoon

Lempparit huoltoon

2015-04-15 15.21.39Tiedättehän sen tunteen, kun vaatteet muuttavat kokoaan kaapissa. Jonain päivänä sitä vain huomaa, että hame ei pysykään yllä, vaan valahtaa lanteiden yli. Tai jos ei nyt ihan suorastaan putoa, niin ainakin roikkuu tarpeettoman alhaalla eikä suinkaan istu vyötäröllä, kuten pitäisi. Sehän tietää käyntiä vaatekaupassa — paitsi että eipäs tiedäkään! Uusien vaatteiden ostaminen on nimittäin vihoviimeistä hommaa: raskasta, tylsää ja aikaavievää. Ei ollenkaan niin mukavaa kuin uusien kenkien ostelu. Ja kääntöpuolena on sekin, että pitäisi luopua niistä vanhoista ja hyvistä vaatteista, jotka minun garderobini tapauksessa ovat vieläpä ihanan näköisiäkin. Siispä ratkaisu on vaatteiden korjailu sopivammaksi. Ja koska omat kädentaitoni ovat täysin olemattomat, on tietenkin vaivattominta käyttää ammattilaisen apua.

Tänään sitten vihdoin sain aikaiseksi pakata kassiin seitsemän sellaista hametta, joista en raaski luopua, vaikka ne ovatkin joko väärän kokoisia, jostain kohtaa rikki tai molempia (kaikki näistä eivät suinkaan ole Per Unaa, vaan joukossa on myös muun muassa Monsoonia, H&M:ää), ja suunnata polkupyöräni kohti Tammelantorin laidalle vastikään avattua Lempparia. Jalkani työnsin tänäänkin näihin Grünbeineihin, jotka viime viikolla selvisivät jopa Helsingin kenkämaratonista. Viherkoipisuuttani korostin vielä vihreillä sukkahousuilla.2015-04-15 16.44.36

Lempparin paikalla toimi aiemmin polkupyöräliike, mutta nyt tilat ovat täyttyneet käytetyistä vaatteista, kengistä, laukuista ja muista asusteista, ja liikkeen sovituskoppi on koristeltu vanhoilla aikakauslehtisivuilla. Second hand -myynnin lisäksi liikkeessä on myös ompelimo, jossa saa kätevästi korjautettua omia vaatteitaan. Myyjän kanssa sovitin yksi kerrallaan korjattavaksi viemäni vaatteet, ja hän kiinnitteli niihin nuppineuloja tarvittavien vyötärökavennusten merkiksi. Korjatut vaatteet pääsen hakemaan lauantaina, joten ehkäpä hehkuttelen työn tuloksia sitten myöhemmin.2015-04-15 16.27.03

Kävin toki läpi myös liikkeen kenkävalikoiman, mutta tällä kertaa ei sattunut kohdalle mitään sellaista, mikä olisi ollut sekä ihastuttavaa että minun kokoani. Joku muu voisi näistäkin kengistä kyllä riemastua. Mainittakoon myös, että myymälän käytettyjen juhla-asujen valikoima on melkoisen laajan ja laadukkaan oloinen. Kannattaa käydä tutustumassa paikkaan!2015-04-15 16.41.16

Kenkien keväthuoltoa ja lasersotaa

Kenkien keväthuoltoa ja lasersotaa

Muutamassa aiemmassa blogauksessani olenkin jo ehtinyt valitella kuraisia kenkiäni. Tänään kyllästyin valittamaan ja tartuin toimeen. Käynnistyi operaatio kevätrasvaus: talvikengät pois ja kesäkengät tilalle, ja kaikille nahkapinnoille siinä samalla sipaisu rasvaa. Säde tässä ensimmäisessä kuvassa tarkastaa lähtötilanteen. Kyllä, kuraista ja pölyistä on!

2015-04-14 12.33.55Tiedän myös, että erilaisia nahkapintoja pitäisi huoltaa eri tavalla. Mutta tunnustan, että en kovin hyvin ole ottanut selvää, millä tavalla mitäkin pintoja pitäisi käsitellä. Niinpä läästinkin suunnilleen kaikkiin (paitsi mokkanahkaisiin) nahkapintoihin tätä samaa mehiläisvahaa sisältävää Wolyn kenkärasvaa, ja levittämiseen käytän vanhaa ja törkyistä mämmää. Jos teillä on hyviä pro tippejä aiheeseen liittyen, niin kertokaa toki, kommenttikenttä on auki. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että suboptimaalinenkin rasvaus on parempi kuin ei rasvausta ollenkaan, kun kyse on kuitenkin ahkerassa käytössä vuodesta toiseen olevista laatukengistä.

2015-04-14 13.09.50Ja valmista tuli! Kuusitoista kenkäparia rasvattu, ja aikaa tähän vierähti puolisentoista tuntia. Katsokaa, miten kauniisti ne nyt hohtavat saatuaan jälleen vuotuisen rasvakäsittelynsä!

2015-04-14 13.04.37Manuli kävi vielä hyväksymässä työn jäljen.

2015-04-14 13.04.42Kenkien rasvailun lisäksi päivän ohjelmassa oli jotain hyvin ysärivibaista, nimittäin lasersota Megazonessa erään yhdistyksen porukalla. Tarkoituksenmukainen pukeutuminen tilaisuuteen on tietenkin sellainen, että liikkuminen sujuu ketterästi, joten korkkarit jäivät tällä kertaa kotiin. Jalkaan päätyivät juuri rasvatut El Naturalistan violetit nauhakengät (ne samat, joihin vasta tovi sitten vaihdoin uudet nauhat). Asu täydentyi violetilla minihameella (vakosamettia, totta kai), joka onkin suunnilleen lähimpänä minun käsitystäni sporttisesta vaatteesta.

2015-04-14 18.48.37Päähän tyrkkäsin tällä kertaa violetin seilorilakin. Hattu on aivan tavanomainen Mil-Tecin seilorilakki, jollaisia saa valkoisena esimerkiksi Varustelekasta tai (kuten minun hattuni) Kenttäkaupasta. Värjäsin lakin itse violetiksi Dylonin värinapilla, onnistui mainiosti! Tämä kuva on otettu lasersodan jälkeen, ja kuten näkyy, hiki tuli. Itse pelissä olin onnekkaasti voittajajoukkueessa, kokonaissijoitus 16 pelaajan porukassa oli kymmenes. Edellisen lasersotani kävin vuonna 1997 Hastingsissa, Englannissa, joten ysärifiilistelyä tämä totisesti oli!

2015-04-14 18.38.13

Tyylikkäät tätikengät

Tyylikkäät tätikengät

2015-04-13 14.28.15Pienkustantamon postittajana päiväohjelmaani kuuluu aina silloin tällöin hakea varastosta kirjoja, pakata ne sopiviin laatikoihin ja kiikuttaa laatikot postiin. Ensimmäinen questi tässä hommassa on ohittaa valppaat varastokissat… Huomaatteko muuten, siellä on työvuoro vaihtunut. Aiemmin laatikkopinoa vartioinut Säde todettiin liian lepsuksi, kun varastosta alkoi kadota laatikoita, joten tomerampi ja tuimailmeisempi Tuikku otti vahtipaikan pinon päältä ja leevancleefimäisesti mulkoileva varastoharjoittelija Manuli asettautui karvamatolle tarjoamaan sivustatukea. Noh, määrätietoisella asenteella tästäkin selvittiin, ja pari tuntia myöhemmin olin valmis raahaamaan lähemmäs parikymmenkiloisen kirjasatsin Hallituskadun postitoimistoon.

2015-04-13 17.02.39Viimeisin questi ennen uloslähtöä koskee tietenkin aina vaate- ja etenkin kenkävalintoja. Toisaalta huomattavan taakan kantaminen noin kilometrin päähän vaatii hyviä jalkineita, mutta toisaalta kauniista kevätilmasta on otettava kaikki irti silloin, kun kaunista on. Tasapainopisteestä löytyivät tällä kertaa erittäin luotettavat ja mitä mainioimmaksi hankinnaksi osoittautuneet Nayan tyylikkään tätimäiset nauhakorkkarit. Nämä Yhdysvalloista asti hyvällä alennuksella tilatut ihanuudet ovat sulostuttaneet kävelyäni jo kolmen kesän ajan, ja runsas käyttö alkaa myös näkyä kengissä kulumisena ja tahraisuutena. Mutta liiaksi ne eivät kenkien ulkonäköä pilaa, vaan enemmänkin kielivät siitä, että näihin kenkiin totisesti kannattaa turvautua kerta toisensa jälkeen. Kolmessa vuodessa nämä jo alkuaankin mainiosti istuneet leveälestiset povot ovat muovautuneet juuri minun jaloilleni, joten huoletta voin nämä jaloissani lähteä vaikka kantamaan raskaita kirjalaatikoita. Ja ovatpa nämä kaunokaiset päässeet myös teatterin lavalle: syksyllä 2013 esitin Tukkateatterin Meidän Herramme muurahaisissa maisteri Klaudia Pukkia, ja aidossa harrastajateatterihengessä toin rooliasuuni sopivat kengät kotoa.

Mutta sitä minä vain ihmettelen, että kun Naya kerran on osannut näin upeannäköiset ja jaloille hyvät korkkarit tehdä, niin miksi ihmeessä kyseisen merkin nykyinen mallisto näyttää niin kovasti tylsemmältä. Noh, ehkä taas joskus niillä on tutustumisen arvoisia kenkiä. Kannattaa pitää merkki mielessä!