Monthly Archives: maaliskuu 2015

Kengännauhabudjetilla Armeniaan

Kengännauhabudjetilla Armeniaan

2015-03-31 13.45.35Eräs irkkikaveri pyysi, että julkaisen videon, jossa sanon nytten taas lentopalloa itsas sitten. Näin tein, ja kiitokseksi tästä urotyöstä hän lähetti minulle taskulampun, jossa lukee — mitäs muutakaan kuin nytten taas lentopalloa itsas sitten — sekä tuhat Armenian rahaa. Voucherin voinen käyttää vaikka Borjomin ostamiseen sitten joskus, jos sinne tulen lähteneeksi. Ja tosiaan, minä en tiedä, mistä tässä lentopallomeemissä on kyse, mutta kyllä minä hyvän meemin tunnistan, kun sellaisen näen, enkä epäröi sitä sitten meemuilla.

Nuo kengännauhat taasen tilasin eBaysta. Itse asiassa tilasin kolmet samanlaiset, sillä minulla on joku sellainen vamma, että onnistun kuluttamaan kengännauhoja poikki hyvin rivakasti, joten varauduin jo etukäteen siihen, että joudun vielä vaihtamaan nauhat pariin kertaan ennen kuin kyseiset kengät ovat kuluneet loppuun.

2015-03-31 13.02.00Kyseiset kengäthän ovat tällaiset violetit El Naturalistan kävelykengät. Hankin nämä neljä vuotta sitten, ja ovat ilman muuta olleet luottokenkäni kesästä syksyyn. Vasemman jalan kengässä on vielä vertailun vuoksi paikallaan alkuperäinen nauha, ja kyllähän tuo aika käyttökelvottomaksi oli jo päässyt kulumaan. Arvatkaa toki, olinko vaipumassa epätoivon alhoon, kun sain missioksi ostaa uudet violetit kengännauhat. Eihän tavan kengännauhahyllyssä ole tarjolla kuin mustaa, ruskeaa ja valkoista. Fäbärissä kyselin ensin alan harrastajilta ostopaikkoja, mutta vastaukset tuntuivat sisältävän lähinnä kaikenlaisia kikkakolmosia eikä helppoa ostomahdollisuutta. Niinpä turvauduin eBayhin, jossa tarjontaa kyllä on, kunhan sieltä onnistuu valitsemaan oikean. Näin äkkiseltään sanoisin, että onnistuin valinnassani aika hyvin. Tilaamani värisävy on burgundi eikä violetti, mutta se näytti myyntikuvassa sopivammalta kuin saman myyjän violetti (joka taasen oli vähän turhan räikeän oloinen). Alkuperäiset nauhat ovat toki violetimmat, mutta nuo uudet ovat sen verran hyvin kenkien nahan väriset, että uusimista tuskin tajuaa epäillä. Niin ikään uudet nauhat on vahattu kiiltävämmiksi kuin vanhat. Tämän pitäisi vähentää kulumista, mutta voi myös olla, että nauhat pysyvät huonommin kiinni. Aika näyttää, kunhan sää muuttuu kevyemmille kengille suotuisammaksi.

2015-03-31 13.41.37Semmoinen asia muuten vielä, että tänään vietetään transsukupuolisuuden näkyvyyden päivää. Sade Kondelin kirjoitti aiheesta sen verran napakasti, että minun ei tarvitse asiaa hirveästi avata. Mutta koska olen joka tapauksessa jo muutenkin julkisuudessa monta kertaa maininnut itsekin olevani transsukupuolinen, niin kaipa tämäkin päivä on ihan hyvä noteerata. Ja mitä siihen näkyvyyteen tulee, niin tuosta kuvasta käykin aika hyvin ilmi se keskeinen ongelma, joka minun arkeani vaivaa, eli jo eräässäkin blogauksessa mainitsemani bad facial hair day. Ylähuulen tumma karvoitus on tässä kokonaan ihon alla, koska se on täysin sileäksi ajettu ja vieläpä juuri eilen laserepilaatiossa poltettu, mutta eihän tuollaista täysvarjoa millään piiloon meikata. Sillä pitää sitten taas elää siihen asti, kunnes poltetut tyngät ovat putoilleet pois, mutta vaiva toki uusii parin kolmen kuukauden kuluttua. Tämä on tämmöistä jatkuvaa väsytystaistelua, kuten transihmisten oikeuksien eteneminenkin.

Törvelöalan erikoisliikettä etsimässä

Törvelöalan erikoisliikettä etsimässä

Taloutemme teevastaava on tässä jo jonkin aikaa tehnyt tiettäväksi, että tarvitsemme teidemme säilytykseen lisää teetörvelöitä. Tarve akutisoitui uusimman tee-erän saavuttua, sillä ne on pakattu sen verran korkeisiin pusseihin, että eivät mahdu pystyssä teekaappiimme. Ja tänään iltapäivällä meillä oli sopivasti aikaa lähteä törvelökaupoille.

2015-03-27 17.00.03Jokainen tärkeä missio alkaa tietenkin varustautumisella. Päivällä niin kauniisti paistunut aurinko ehti peittyä märän pilviverhon taa, joten sateelta oli syytä suojautua. Eikä räntäkelillä oikein vielä keväthattua voi ajatella, siispä vedin päähäni vanhan kunnon Dennis Basson leobaardihatun. (Joskus pitäisi kyllä saada täydennettyä hattuvalikoimaakin, ettei aina tarvitsisi pitää näitä samoja. Leobaardihatussa ei ole mitään vikaa, mutta kun sitä on jo neljä vuotta pitänyt pääasiallisena talvihattuna, niin onhan siitä tullut jo perin arkinen.) Jalkani suojasin tänään Marcin mokkasaappailla.

Näistä saappaista olen itse asiassa ehtinyt tubettamaan jo silloin, kun unboksasin nämä. Puolentoista kuukauden käyttökokemuksella voin todeta, että oikein jees saappaat, ei valittamista istuvuudessa, tukevuudessa tai tyylissä. Mutta miinusta siitä, että mokan ja kärkinahan yhtymäkohdassa olevat koristeompeleet lähtivät repsottamaan melkeinpä heti. Olisinhan minä asiasta voinut reklamoida, mutta äh, hirmuinen vaiva pienen esteettisen ongelman vuoksi. Ja vaikka reklamaatio olisi johtanutkin esim. kenkäparin vaihtoon, niin samalla tavalla ne ompeleet olisivat uudessakin parissa kuitenkin lähteneet repsottamaan. Palautus taasen ei olisi tullut kyseeseen, sillä silloinhan olisi pitänyt pärjätä ilman näitä upeita kenkiä!

Varustuksen viimeiseksi silaukseksi kaappasin mukaan yhden voimaeläinkassin, jotta saisimme kannettua ihan homona tyylikkäitä törvelöitä kotiin. Ja ei kun tuulta päin!

Mutta voi voi! Kaikesta tästä valmistautumisesta huolimatta retkueemme joutui pettymään. Kahden halpahallin, yhden tavaratalon ja kahdeksan pikkuputiikin jälkeenkään emme olleet löytäneet yhtään hyvää teetörvelöä mistään! Sokoksen kodinosaston pettymyksen jälkeen totesin teevastaavalle, että eipä taida löytyä, mutta vilkaistaan nyt vielä Tokmannilta. Hänen silmänsä suurenivat kauhusta ja hän totesi: ”Mutta siellähän on hullut päivät!”

”Ei kun Tokmannilta, se on kotimatkan varrella”, oikaisin.

”Huh, luulin jo sinun menneen järjiltäsi”, hän huokaisi.

Eipä löytynyt Tokmanniltakaan, joten palasimme kotiin törvelöttä. Sitten teevastaava tilasi törvelöt nettikaupasta. Jooh, yritä siinä nyt tukea paikallisia yrityksiä, kun ei haluttua tavaraa löydy.

2015-03-27 16.39.14Mutta mitä tuossa tomppakassissa sitten oikein on, jos ei törvelöitä? ihmettelette nyt porukalla. Ei, siinä ei ole viereisessä kuvassa näkyviä Chie Miharan kenkiä, jotka ovat myynnissä kirpputori Tarinassa Laukontorilla, sillä joku mokoma on vienyt sinne myyntiin aivan liian pieniä kenkiä! Löysin kuitenkin mainitusta paikasta vaaleanvihreän (aavistuksen pastellisen) Lindexin jakun, joka on tommosta aika paksua, tommosta tommosta, noh, en minä näitä kankaiden nimiä kovin hyvin tiedä, mutta vähän tulee sohvakangas mieleen. Sopii oikein hyvin johonkin vintage-tyyliseen asuun. Saattaa päätyä joskus valokuvassa tännekin, kunhan joskus käytän.

Ja jos joku nyt on kiinnostunut noista Chie Miharoista, niin olivat kokoa 39 (vasemmalla) ja 40 (oikealla). Hintoja en pettymykseltäni kovin tarkasti painanut mieleen, mutta muistaakseni nuo köykäisemmät olivat 35 euroa.

Tampere–Berliini

Tampere–Berliini

Tulimme varanneeksi matkan Berliiniin touko–kesäkuun vaihteeseen. Juhuu! Ajankohta valikoitui sillä perusteella, että lempiartistini Princess Chelsea esiintyy siellä 2. kesäkuuta. Pitäähän häntä nyt kerran käydä katsomassakin, siksi paljon on hänen toistaiseksi niukkaa tuotantoaan tullut kuunneltua. Jos ette lainkaan tiedä, millaisesta musiikista on kyse, niin kuunnelkaa aluksi vaikka tämä Beatles-cover, johon tulin kuvanneeksi videonkin vajaat kolme vuotta sitten.

Sikäli jos videosta nyt mitään erottuu, niin jalassa minulla on El Naturalistan korkkarit. Joskus toiste esittelen niitä sitten tarkemmin. Mutta se kenkäosuudesta tänään. Sen sijaan vähän urbanismia. Jotkut sometustani seuraavat ovat ehkä tulleet huomanneeksi, että en totisesti ole mikään nimby, enemmänkin yimby. Ja itse asiassa olen nyt tilanteessa, jossa voin rehellisesti ilakoida, että jees in my frontyard, sillä suoraan tuohon etelänpuoleisen parvekkeemme eteen on nousemassa uusi kerrostalo, ja se on mielestäni hieno juttu.

2015-03-24 17.38.02Raksan päivittäistä etenemistä on hauska seurata, ja nyt ollaan toisen kerroksen tasolla. Kiirehdin ottamaan kuvan nyt, kun asuntojen pohjat vielä pystyy näkemään, sillä kerrosluvun kasvaessa en kohta enää näe seinien sisälle tältä korkeudelta. Katutasossa, tuolla pressujen takana piilossa, on kolme liikehuoneistoa. Vasemmanpuoleisessa pressujen välisessä aukossa on ovet liikehuoneistoihin, oikeanpuoleisessa välissä on talon rappukäytävä. Portaatkin on mahdollista erottaa, kun tarkkaan tihrustaa.

Valmiina talon olisi tarkoitus näyttää tältä. Erityisesti on syytä mainita, että taloon ei tule lainkaan omia autopaikkoja, vaan asukkaat voivat varata paikkoja viereisestä parkkitalosta. Tällaisen käytännön soisi yleistyvän kaupungissa enemmänkin. Niin ja huomatkaa myös, että tämä pohjoisen puoleinen seinä on varsin niukkaikkunainen. Asuntojen ikkunoita on vain vähän, ja nuo havainnekuvassa näkyvät pitkät lasinkappaleet lienevät jotain julkisivukoristeita. Enimmät ikkunat ja parvekkeet ovat lännen (kävelykadun) ja etelän (sisäpihan) suunnalla.

2015-03-24 17.38.02Mutta katsotaan tarkemmin vielä niitä asuntojen pohjia. Sutaisin vapaalla kädellä asuntojen rajat. Toiseen kerrokseen tulee ilmeisesti kuusi asuntoa, joista vain yksi on vähäsen isompi ja loput viisi sangen pieniä. Etenkin tuolla oikeassa laidassa olevat asunnot, jotka nyt on jo peitetty valumuotilla ja raudoituksilla, ovat mitoiltaan vähäisiä. (Toivottavasti muuten muistavat nostaa tuon yhdessä asunnossa näkyvän kontin pois ennen seuraavan välipohjan valamista.

Sitten tuossa on tuollainen mysteerikoppero, johon nuolikin osoittaa. Siinä on siis vain yksi kapoinen ikkuna. Veikkaanpa, että siihen tulee jotain yhteistiloja tai varastoa, sillä asunnoksi se on aivan liian pieni ja pimeä. Tai sitten siitä tulee rehdisti nörttikämppä.

Sinappisaappaita ja samettikenkiä

Sinappisaappaita ja samettikenkiä

Säätila teki sitten tänään tepposen. Olin nimittäin pari päivää aiemmin sopinut käyväni tänään ystävän luona Hallilassa, ja ajattelin ajella sinne polkupyörällä. Pyöräily on jäänyt viime aikoina turhan vähälle, niin olisi passannut hyvin. Mutta eihän siitä nyt sitten mitään tullut, kun tänään — toisin kuin useimpina aiempina päivinä — satoi jotain veden ja lumen välimuotoa. Siispä pyöräilyn sijaan meninkin bussilla.

(Välihuomautuksena tähän, että kun minä sanon tänään, niin se tarkoittaa maanantaita, sillä minun vuorokauteni vaihtuu yöunten aikana, ei kellonajan mukaan. Ja näin se on oleva jatkossakin minun kirjoituksissani.)

2015-03-23 15.57.19Koska keli oli mallia kura, niin vetäisin jalkaani sinapinkeltaiset saappaat, jotka ovat viime aikoina jääneet vähälle käytölle. Nämä aivan uskomattoman väriset nahkasaappaat löytyivät nelisen vuotta sitten Joensuun Kontista, eikä niitä tietenkään voinut sinne jättää. Noh, pian hankinnan jälkeen oivalsin, miksi kukaan oli näistä raaskinut luopua. Ovat nimittäin merkittömät, mallia halpis, ja kaikenlaista pikkuärsytystä näissä on. Näiden vetoketju muun muassa raapii sukkahousuja, mikä on minulle aika no-no, koska jatkuvastihan minulla on sukkahousut — siis silloin kun en ole ilman sukkia (ja kotona useimmiten olen ilman sukkia, paitsi jos olen sellaiset jo ehtinyt pukea, mutta saappaissahan nyt on aina sukat tai sukkahousut alla). Siksi tänään vedinkin jalkaan sukkahousujen sijaan mustavihreät vinoruudulliset puuvillaiset ylipolvensukat. Ehkä joskus otan kuvan niistäkin, ovat meinaan aika ihanan väriset.

Muutakin kremppaa näissä on. Pohja on kova ja sileä, eli liukkaalla näitä ei voi käyttää lainkaan. Koristehihnat (eivät näy kuvassa) vähäsen rempsottavat, mutta eivät liian pahasti. Niitäkin tosin olen tuunannut lisäämällä hihnaan reikiä, koska originaalirei’illä varustetut hihnat eivät kuroneet vartta tarpeeksi kapeaksi ja saappaat hölskyivät kapeiden pohkeideni ympärillä. Lyhyesti sanottuna: jos näissä saappaissa ei olisi aivan mahtavaa väriä, en näitä jaksaisi säilyttää.

No, siinä bussissa istuessa kävi sitten sillä tavalla tyypillisesti, että viereeni tuli joku istumaan. Tavan mukaan en irrottanut katsettani puhelimestani lainkaan, joten en tästä kanssamatkustajasta pannut merkille oikeastaan muuta kuin jalat. Ja totisesti, mitäs sitä muuta tarvitsisikaan panna merkille, jos niissä jaloissa on viininpunaiset samettinilkkurit. Kyllä, luitte aivan oikein. Ehdottomasti erittäin piristävä havainto. Jopa siinä määrin, että sorruin ottamaan salakuvankin näistä kengistä.

2015-03-23 16.05.02Ja siinä se salakuva nyt on. Rajaus päin brinkkalaa ja tarkennuskin vähän miten sattuu, mutta en kehdannut ruveta siinä hirveän tarkasti zoomailemaan. Olisin toki voinut kysyä kenkien haltijalta, minkä merkkiset kengät on kyseessä, mutta tänään minulla oli vähän sellainen bad facial hair day, joten mielelläni pidinkin katseeni hyvin tiukasti alas suunnattuna. Ehkä tuollaisia vielä jossain tulee vastaan, pitää sitten tutkailla tarkemmin. Tai jos sinulla sattuu olemaan havaintoja tuollaisia samettinilkkureita myyvistä kauppaliikkeistä, niin ilmianna nämä liikkeet minulle.

Vielä tuosta omasta asustani. Edellisessä postauksessa jo mainitsin, että Per Unan vakosamettihameet muodostavat garderobini selkärangan. Tämän päivän asu vain korostaa tätä toteamusta, sillä tuo petrolinsininen nilkkapituinen hame on tosiaan Per Unaa sekin. Vakosamettikaistaleiden välissä on alaspäin leveneviä kaistaleita jonkinlaista keinokuitusäämiskää. Aika monta ihastelevaa kommenttia on tämäkin eBay-hankinta saanut osakseen.

Pyöräilykenkien ja -asun esittely jäi nyt sitten johonkin toiseen kertaan. Nyt taidan suunnata nukkumaan, huomenna on taas jaksettava suomentaa jotain ns. mielenkiintoista asiatekstiä.

Luotettava uniformuni

Luotettava uniformuni

Täällä tämä bloginkaltainen valmiste vain killuu niin, että kontentin alarajahälytys vinkuu aina kovalla tuulella. Mutta sellaista se on aina: joskus innostun kirjoittamaan ihan blogiinkin asti jotain, mutta tavallisesti ei kuukausiin ole oikein mitään mielenkiintoa pulista ympäriinsä. Toisaalta minulle oleellisempaa on käytössäni oleva domeeni an sich, ja www-tavara on lähinnä ollut käyntikortin roolissa. Vaan kun tämä nyt kerran on, niin jos nyt sitten vaikka jotain kirjoittaisinkin. Ja ehei, mitään erityistä nimeä en jaksa blogilleni keksiä, siitä tulisi heti enemmän sellainen fiilis, että pitäisi sitoutua kirjoittamaan usein, mielellään vielä tietyistä teemoista. En tykkää lokeroida tekemisiäni, joten kaikki huttu vaan samaan pataan ja suoraan omalla nimellä: välillä saatan hehkuttaa joukkoliikennettä tai muuta urbanistista, välillä ehkä jotain kevyesti poliittistakin, mutta nyt on mielessäni jotain ihan muuta.

Nimittäin kengät

Sillä mistäs muusta minä nyt tällä hetkellä jaksaisin intohimoita kuin tosi snyggeleistä povoista. Niitä meinaan on jokuset tullut hankittua, niitä tulee käytettyä oikein mielellään ja — mitäs sitä kiertelemään — niitä on erityisen tyydyttävää esitellä muille. Sitä paitsi olen päättänyt, että isona minusta tulee kenkäkauppias, joten miksipä en hehkuttaisi täällä kenkäihastuksiani jo nyt, että tulevat asiakkaani tietävät, mitä odottaa. Siispä aloitetaan.

2015-03-20 15.21.12Tänään ohjelmassani oli vaalikampanjointia. En ole nyt itse ehdokkaana, vaan menin erään paikallisen vihreän ehdokkaan tukiryhmäläisenä jakamaan flaikkuja Hämeenkadulle. Ja kun kampanjoidaan, imago on tärkeää. Niinpä ylleni päätyi tällainen vihreiden virkapuku, johon kuuluvat aina luotettavat El Naturalistan saappaat, vihreä villakangastakki ja eBaysta hankittu Per Unan mustapalloinen vakosamettihame. Sokoksen toiseen kerrokseen on muuten tulossa Marks & Spencerin osasto tässä ihan lähiaikoina, ja olen toiveikas, että sieltä saisi jatkossa Per Unaa, jonka vakosamettihameet muodostavatkin garderobini selkärangan. Ans kattoo ny, vai pitääkö jatkossakin tilata kaikki eBaysta.

Mitä noihin El Naturalistoihin sitten tulee (niin, kengistähän minun oli tarkoitus kirjoittaa eikä vakosamettihameista!), niin kengissä olevasta merkistäkin voi jo päätellä, että eivät ole ihan uusinta mallia. Juu, minähän sanoin, että luotettavat ovat, ja tämä pari on palvellut minua jo runsaat kaksi vuotta. Eihän minun silloin pitänyt näitä ostaa, mutta kun sattuivat olemaan puoleen hintaan ja jäljellä oli vain minun kokoani (miten pieni muuten oikeasti voi olla todennäköisyys, että alennusmyynnissä on vielä jäljellä koon 41 upeita kenkiä?). Ja tuo kärki ei ole oikeasti noin kulunut eikä edes noin pölyinen, siihen vain heijastuu kelmeää valoa jostain päin portaikkoa, selkäni takana nimittäin on etelänpuoleinen ikkuna ja aurinkokin paistoi ja ja ja… No okei, en ole vielä tänä talvena pyyhkinyt näitä kenkiä! Kausihuollot käyvät aina vain työläämmiksi, kun kenkien määrä sen kuin lisääntyy…

Ja tuo valokuva muuten kertookin jo aika hyvin sen, miksi en ole vielä koskaan saanut aikaiseksi blogata kengistä tai muustakaan pukeutumistyylistäni, vaikka tyyliähän minulla kyllä löytyy vaikka muille jaettavaksi. Nimittäin kukapa minua nyt kuvaisi, kaikki kuvat pitää ottaa itse, jolloin näkyvissä on vain joko jalat, tai sitten on otettava peilikuvia (huoh). Ja jos ottaa kuvia omista jaloistaan, päätyy outoihin kuvakulmiin, kuten tuossa (ei, minä en leiju ilmassa, vaan käänsin kuvaa 180 astetta). Ja kun kerran kuvaamaan rupeaa, niin käytössä on toki vain puhelin. Ei tuo nyt huonoin mahdollinen puhelinkamera sentään ole, ja valaistuskin on hyvä — tällä kertaa. Odottakaas vaan, kunhan näette ne muut räpsyni! En meinaan ole kovin kummoinen myöskään tähtäämään, tarkentamaan, sommittelemaan tai rajaamaan, joten kuvat nyt ovat mitä ovat.

Että tällaista on luvassa jatkossakin: huonoja valokuvia hienoista kengistä ja ohessa sillisalaattimaista selostusta. Todennäköisesti varsin sporadiseen tahtiin.